Terve.
Enpä ole juuri näitä tuskiani keskustelupalstoilla vuodattanut, niin että kokeillan vaikka nyt sitten.
Olen 20-vuotias miespuolinen henkilö. Asun vielä vanhempien nurkissa, enkä juuri nyt opiskele, mutta yliopistoon olisi tarkoitus päästä. Töitäkään en tällä hetkellä tee, johtuen sopivien työpaikkojen puutteesta. Minulla kun on sen verran ahdistuneisuushäiriöitä, ettei mikä tahansa työpaikka käy päinsä.
Suurin ongelma on kuitenkin nyt tuo yksinäisyys. Ala-asteen jälkeen minulla ei ole ollut edes kavereita, joiden kanssa olisin ollut vapaa-ajalla. Koulussa olen kyllä tullut aina muiden kanssa juttuun, mutta koulun ulkopuolella ei sitten mitään. Sanomattakin lienee sitten selvää, etten ole koskaan seurustellutkaan. Tuo kavereiden ja ystävien puute nyt kuitenkin on se suurin akuutti ongelma. En vain kerta kaikkiaan ole onnistunut hankkimaan ihmisiä, joiden kanssa olla vapaa-ajalla.
Tässä se nyt tiivistettynä oli. Onko ehdotuksia, kuinka tätä hommaa saisi kehittymään?
Enpä ole juuri näitä tuskiani keskustelupalstoilla vuodattanut, niin että kokeillan vaikka nyt sitten.
Olen 20-vuotias miespuolinen henkilö. Asun vielä vanhempien nurkissa, enkä juuri nyt opiskele, mutta yliopistoon olisi tarkoitus päästä. Töitäkään en tällä hetkellä tee, johtuen sopivien työpaikkojen puutteesta. Minulla kun on sen verran ahdistuneisuushäiriöitä, ettei mikä tahansa työpaikka käy päinsä.
Suurin ongelma on kuitenkin nyt tuo yksinäisyys. Ala-asteen jälkeen minulla ei ole ollut edes kavereita, joiden kanssa olisin ollut vapaa-ajalla. Koulussa olen kyllä tullut aina muiden kanssa juttuun, mutta koulun ulkopuolella ei sitten mitään. Sanomattakin lienee sitten selvää, etten ole koskaan seurustellutkaan. Tuo kavereiden ja ystävien puute nyt kuitenkin on se suurin akuutti ongelma. En vain kerta kaikkiaan ole onnistunut hankkimaan ihmisiä, joiden kanssa olla vapaa-ajalla.
Tässä se nyt tiivistettynä oli. Onko ehdotuksia, kuinka tätä hommaa saisi kehittymään?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Juttuhan on niin, että jos siel koulussa tuut toimeen ihmisten kanssa niin tulet myös toimeen ulkopuolella.
Jos nyt menet opiskelemaan jonnekkin nii tutustut vaa luokkakavereihin ja vaihdat numeroa joidenki kans ja soitat niille kouluajan ulkopuolella ja menet vaikka käymään niiden kämpil.
Sama pätee työpaikkaankin
Kokeile käyttää eri seuranhakupalstoja netissä löytääksesi uusia tuttuja sekä kokeile joko tutustua näihin "koulutyyppeihin" tai sitten yrität mennä mukaan joihinkin tapahtumiin tms. joissa yrität tutustua ihmisiin...
Netti tarjoaa helpoimman keinon tutustumiseen, mutta myös omalla tavallaan "vaikean" koska monet ihmiset ovat varsin epäluuloisia... Parasta yrittää tutustua lähialueen ihmisiin...
Parasta olis varmaan muuttaa omaan kämppään. Ainakin ite aion hommata asunnon mahdollisimman pian ja muuttaa pois porukoiden luota. Sitten kun saa vähän enemmän sitä omaa vapautta, niin eiköhän ala jotain säpinääkin syntymään.... tai sitten ei :D
Voipahan sitten käyttää omat rahansa eikä tarvii käydä porukoiden kaa kaupoissa yms.
Mulla on melkein sama tilanne, mulla on vaan 2 kaveria ja he ovat samanlaisia nysviä kuin minä. Oon tuntenut heidän lapsesta saakka enkä ole heidän jälkeen löytänyt yhtään uusi "kunnon" kavereita, paria selkäänpuukottajaa ja koulututtua lukuunottamatta. Ajattelin myös vaihtaa kaupunkia, jos sais sit kunnolla "uuden alun".
suosittelen että etsit oman asunnon ,pienikin parempi kuin vanhempien nurkissa.Ja etsi asunto itse.Otavastuu siis elämästäsi.Ja lehdistä ja netistä katsele vapaehtoista työtä.Se antaa kummasti elämään sisältöä.Lähde opiskelemaan.
Tutulta kuulostaa. Mulla oli silti vielä yläasteella yksi kaveri(?) joka oli yhtä yksinäinen kuin mäkin. Ei meillä ollut mitään yhteistä mutta kyläiltiin silti välillä tavan vuoksi. Sen jälkeen mulla ei ole ollut ketään. Nyt aikusempana on tosi vaikea saada ystäviä kun ei edes tiedä millaista ystävyys tässä iässä on.