Ajettiin kaverin kans nelostietä pohjoiseen ja jossain Pihtiputaan suunnalla tuli tänään joku pyörätuolilla vastaan ilman valoja. Hetken päästä pysähdyttiin ja käännyttiin, koska paikka oli keskellä ei mitään ja aika oli puolenyön jälkeen. Ajettiin takaisin ja nousin autosta kysymään onko matkaa pitkästikin tms, koska eihän sitä tiedä jos vaikka olisi joku hätänä. Pyörätuolissa olija, harmaaseen huppariin pukeutunut henkilö huusi että vittuako se sulle kuuluu. Tuoli ei ollut sähköinen, vaan sen sai kulkemaan vain pyöriä käsin työntämällä. Juoksin takaisin autoon ja jatkoimme matkaa. Mitä tällaisessa tilanteessa sitten kuuluisi tehdä? En tarkoittanut mitään pahaa, mutta saattaisin hyvin pysähtyä ihan jalankulkijankin kohdalla jos on yö ja joka suuntaan paljon matkaa. Toivottavasti pääsi turvallisesti perille ja muistaa heijastimen ja valot seuraavalla kerralla. Kohteliaisuuskaan ei olisi pahitteeksi.
Yöllä pyörätuolilla nelostiellä ilman valoja
Pumaani
5178
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
ns. vetää pataan ja antaa kusipään jäädä yksin taipaleele ja jatkaa matkaansa.
Joo, no noinkin voisi käydä jos huono tuuri kävisi yksin liikenteessä olevalle. En kyllä ensimmäiseksi soittaisi suutani jos olisin pyörätuolilla matkaa taittamassa, mutta olihan tuossa asennetta.
ja sit tulee sanottua ja haistateltua vaikka toiset tarkoittaa pelkkää hyvää. Aika alkueläinaivoinen täytyy olla jos noihin tilanteisiin ei muuta toimintamallia löydä kuin että vetää pataan.
Oikein on tehty kun on käyty kysymässä onko kaikki ok. Sitä kun ei koskaan tiedä koska itse on tilanteessa jossa toivoo että joku tulis kysymään onko asiat kunnossa.
Joo, jos jäisi yöllä jostain syystä tienpäälle ja matkaa ei aivan mahdottomasti olisi, niin ei välttämättä kehtaa liftata vaikka kyydin mielellään saisikin. Ja joskus ei osaa hommata apua vaikka sitä tarvisikin.
Se nyt vaan sattuu se pyörätuolilla kulkijakin olemaan ns. "jalankulkija", eli nimenomaan pysähdyit jalankulkijan kohdalla. Itse kukin meistä on joskus huonolla tuulella, ja moni pyörätuolia käyttävä on loppuun asti kyllästynyt vieraisiin ihmisiin, jotka tulevat kyselemään, voivatko auttaa. Yleensä avustaja on mukana, jos apua tarvitaan. Se paapominen käy monelle vahvasti luonnon päälle, kun ei edes naapurista kotiin saa tienvartta pitkin kelata, ilman että vähintään viisi outoa tulee utelemaan.
Toinen juttu on tietysti se, että pyörätuoli ei oikeuta ihmistä laiminlyömään heijastimen käyttöä (minun tuntemillani ulkona kelaajilla on tuolissa heijastimet), eikä oma huono tuuli anna lupaa purkaa sitä vieraaseen, hyvää tarkoittaneeseen vastaantulijaan.
Kolmas asia on, että hätä olisi voinut olla. Pyörätuolilla kulkevankin pitäisi ymmärtää, että jos joku kuljeskelee keskellä yötä valtatietä jalan tai pyörätuolilla, vailla heijastinta, siitä tulee helposti sellainen mielijohde, että kaikki ei ole kunnossa. Et siis tehnyt mitään väärin, mutta yritä hiukan ymmärtää sitä pyörätuolissa istuneenkin asemaa - hänhän saattoi olla vaikka juuri riidellyt kipakasti puolisonsa kanssa ja siksi suutuksissaan kelaamassa naapuriin yöksi, eikä sellaista yleensä vieraille julistella. Sitä paitsi voi olla hengenvaarallista mennä vieraan kyytiin keskellä yötä.