Toisinaan olen kuullut mainittavan että suomalaiset ovat yleistettynä sisäänpäin lämpiäviä ja epäsosiaalisia ihmisiä. Onko todellakin niin että ympärillämme on muuri jonka sisällä on yksityisalue, johon hyvin harvalla on lupa pistäytyä. Pelkän keskustelunkin avaamiseenko täytyyy ensin murtaa tuo muuri , täytyykö tapahtua joku valtava onnettomuus tai luonnonkatastrofi , joku erityinen iso tapahtuma ennenkuin voimme 'luontevasti' mennä keskustelemaan vieraan ihmisen kanssa ja taaskin vain kyseisestä erityistapahtumasta tietenkin. Jos nämä edellämainitut seikat sopivat suomalaisuuden kuvaan , voi vain kuvitella miten paljon ne ruokkivat lisää yksinäisyyttä tähän maahan. Yksinäisen perusongelma on seuran puute ja tarkemmin sanottuna hyvän seuran puute. Miten ihmeessä yksinäisen ja kenties jo toivonsa menettäneen on mahdollista saada vastakaikua kanssaihmisiltä , jos täytyy ensin kyetä palapalalta nakertamaan muuri itsensä ympäriltä ja lopen väsyneenä tai kyllästyneenä vielä toisenkin ihmisen ympäriltä , päästäkseen edes keskustelemaan joutavia saati ystävystymään lähemmin. Mielestäni meidän kaikkien tulisi pyrkiä auttamaan yksinäisiä ihmisiä jotta kenenkään ei tarvitsisi tuntea jäävänsä kokonaan paitsi ystävyydestä. Itsestä on aina hyvä aloittaa muurin murtaminen.Jokainen kun jättää omaan suojamuuriinsa ystävän mentävän aukon , niin silti pystyy vielä hallitsemaan sitä omaa yksityisaluettaankin. Mielestäni avoin vilpitön luonteva keskustelutaito on luontainen ominaisuus joka on iskostunut ihmiseen lujasti kenelle se on suotu , keskustelutaito ei häivy ihmisestä vaikka hän vaipuisi yksinäisyyteen mutta se voi joutua piiloon, josta se on uudelleen etsittävä. Sivistystä voi oppia lukemalla, mutta omaa henkilökohtaista henkistä olemusta voi kasvattaa vain elämänkokemuksella . Hyvistä ja huonoista elämänkokemuksista avartuu itselle se maailmankatsomus jota ei kirjoista löydy. ter. R.R.
Muurin murtajaiset
Rane-R
5297
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Paljon on muureja murrettavaksi, kumpa osaisimmekin ne murtaa. kirjoitahan taas...R.R.
"Miten ihmeessä yksinäisen ja kenties jo toivonsa menettäneen on mahdollista saada vastakaikua kanssaihmisiltä , jos täytyy ensin kyetä palapalalta nakertamaan muuri itsensä ympäriltä ja lopen väsyneenä tai kyllästyneenä vielä toisenkin ihmisen ympäriltä , päästäkseen edes keskustelemaan joutavia saati ystävystymään lähemmin. Mielestäni meidän kaikkien tulisi pyrkiä auttamaan yksinäisiä ihmisiä jotta kenenkään ei tarvitsisi tuntea jäävänsä kokonaan paitsi ystävyydestä"
Ihan totuuden sanoja puhut. Usein ihmiset ovat päältä varsin pinnallisia ja sen takia tuo "muurin murtaminen" tapahtuukin usein varsin pinnallisten asioiden kautta (ulkonäkö tms.) tai sitten jonkinlainen onnettomuuskin voi yhdistää ihmisiä hädän hetkellä tai vaihtoehtoisesti pitää tutustua jonkin toisen tilanteen kautta (vaikka muuten ei tutustumista tapahtuisikaan).
Onhan tuota ideaa yrittänyt itsekin ajatella, että pitäisi olla ihmisten kansas yhteydessä ja yrittää "auttaa" heitä tai tarjota jotakin vinkkejä tms., mutta eipä ole kukaan ollut kiinnostunut tuommoisesta yhteydenpidosta.
Eli pitäisi olla rohkeampia ylipäätään ottamaan yhteyttä jos joku haluaa niitä ystäviä ym. tuttuja... Varsin moni ei tunnu käyttävän tilaisuuksia hyväkseen vaikka semmoisia olisikin tarjolla (tai ei yritä tehdä yksinäisyydelleen mitään).
Olemmekohan me suomalaiset loppujen lopuksi sellainen kansa, jonka normeihin kuuluu itsekkyyden ja itsekeskeisyyden hyväksyminen, jopa ihailu? - On arveltu, että Suomessa olisi narsististen persoonallisuushäiriöistenkin osuus korkeampia kuin muualla.
Toiselle tilan antaminen, esim. kuuntelemalla tunnutaan koettavan täällä heikkoutena. Olemme ilmeisesti hyvin traumatisoitunut kansa. Ongelmista on pyritty täällä selviämään puhumattomuudella, ei keskustelulla.
Niin paljon energiaa menee omien heikkouksien peittelyyn, ettei jää tilaa toisen ihmisen todelliseen kohtaamiseen.
"Olemmekohan me suomalaiset loppujen lopuksi sellainen kansa, jonka normeihin kuuluu itsekkyyden ja itsekeskeisyyden hyväksyminen, jopa ihailu?"
Ei suomalaiset ole tuommoisia. Oikeastaan tuo on varsin vierasta koko suomalaisuudelle.
Kaikki ihmiset ovat jonkin verran itsekkäitä. Eivät suomalaiset ole varmasti sen itsekkäämpiä kuin muutkaan ihmiset.
Ongelma on enemmänkin siinä, että suomalaiset ovat ylipäätään varsin "ujo kansa" ja sen lisäksi tutustumista muihin ihmisiin ei pidetä niin itsestäänselvyytenä kuin joissakin muissa maissa. Suomalaisilla "viralliset tutustumispaikat" ovat yleensä joko baarit, netti tai sitten koulu/työpaikka tms. Muissa paikoissa tutustuminen on monin verroin vaikeampaa kuin noissa.
Usein tutustuminen tapahtuu myös hyvin varovaisesti, ettei mennä heti juttelemaan toiselle ihmisille että "mitäs kuuluu? jne". Vaan sitä saatetaan pitkänkin aikaa miettiä, että uskaltaako tuolle mennä edes juttelemaan. Eli usein ensin harkitaan tilannetta ja sitten vasta uskalletaan mennä juttelemaan (jos uskalletaan). Alkoholi vapauttaakin monilla pahimpia estoja ja he uskaltavat mennä silloin juttelemaan vaikka eivät muuten uskaltaisi.
Voi olla että tuokin on yksi syy miksi alkoholin avulla tutustuminen on usein "hyväksytympi" vaihtoehto kuin jokin muu. Toisaalta alkoholi tuntuu olevan esillä vähän kaikkialla joten ehkä sitä ajatellaan kuuluvan paremmin joukkoon jos käyttää alkoholia. Jos taas ei kuulu joukkoon niin tutustuminen voi tuoda paljon isompia ongelmia...
En siis sanoisi että suomalaiset kovin narstistisia/itsekkäitä ihmisiä ovat, vaan se on enemmänkin "pintakiiltoa". Usein jos tutustuu paremmin niin suomalaiset ovat pohjimmiltaan aika "rehellistä ja hyväsydämmistä kansaa". Toisaalta tuo "muurin murtaminen" alussa voi tuoda monille isojakin vaikeuksia... Sitten jos omatkin ominaisuudet ovat huonot, niin mahdollisuudet tutustumiseenkin heikkenevät kun ei itse uskalla tehdä asialle mitään ja sitten jos joskus sattuu uskaltamaankin niin se harvoin tuo tulosta... Usein kun seuran saaminen vaatii varsin paljon tekemistä ja tuuriakin... Joillekin se on todella helppoa ja jotkut joutuvat tekemään todella työtä sen eteen.
kenelle vastauksesi oli tarkoitettu. Kirjoitin Muurin murtajaiset aloituskirjoituksen. Olen myös eläintenystävä ja suomalaistenkin. Kaikkea hyvää sinulle ja syksynjatkoa.