Olen kohta 40 ja tuntuu, että elämäni on eletty. Olen kovin kovin yksin, enkä tunnu löytävän ulospääsyä tästä. En löydä mitään erityisen hyvää elämästäni. Toki lapset ovat tärkeitä ja rakkaita, mutta en saa heistäkään riittävästi sisältöä. He tarvitsevat kyllä minua, elättämään itsensä... On olemassa myös mies, joka rakastaa, mutta on toisaalla naimisissa, enkä voi olla osa hänen elämäänsä, vaikka haluaisinkin ja hänkin sanoo haluavansa. Odotanko turhaan?
Tuntuu, että olen aina yksin. Silloinkin, kun lapset ovat luonani. Viimeisen vuoden aikana ei ole yhtään ainutta päivää mennyt, etten olisi itkenyt ja se valitettavasti näkyy minusta. Ennen olin iloinen ja nauroin paljon. Näkyykö tähän yksinäisyyteen helpotusta? Näkyykö iloisia päiviä? Saanko tämän miehen lähelleni ja viettämään yhteistä elämää kanssani? Vai ihanko todella tämä elämä on tätä hamaan tulevaisuuteen asti.
Tuntuu, että olen aina yksin. Silloinkin, kun lapset ovat luonani. Viimeisen vuoden aikana ei ole yhtään ainutta päivää mennyt, etten olisi itkenyt ja se valitettavasti näkyy minusta. Ennen olin iloinen ja nauroin paljon. Näkyykö tähän yksinäisyyteen helpotusta? Näkyykö iloisia päiviä? Saanko tämän miehen lähelleni ja viettämään yhteistä elämää kanssani? Vai ihanko todella tämä elämä on tätä hamaan tulevaisuuteen asti.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei!
Olet saanut paljon aikaan elämässäsi!
Todellakaan elämäsi ei ole vielä eletty!
Aika selkeästi näkyy että jumittava elämänvaihe, tämä ihmissuhdeloukku jossa olet on vienyt uskoasi omaan tärkeyteen ja ainutlaatuisuuteen.
Olet surullinen koska olet niin vailla sitä mitä eniten tarvitset. Aikuista, sitoutuvaa ihmissuhdetta.
Miksi tyydyt musrusiin kun voit saada mitä tarvitset.
Tämä mies ei ansaitse huomiotasi ja kiintymystäsi.
Hän jumittaa ja syö elämääsi turhan päiten, ja niin kauan kun sallit tämänkaltaisen epävarmuuteen ja salailuun perustuvan suhteen jatkua, tasan niin kauan jumitat.
Olet hyvä äiti, kiinnostava nainen ja hyvä ystävä sekä aikaan saava persoona parhaimmillasi.
Nyt kuitenkin ilmeissti yksinäisyys ja aikuisn suran puute on ajanut sinut aivan sinulle täysin epäsopivaan tilaan, haihattelemaan naimisissa olevan mihen perään ja pilvilinnoja rakentamaan yhteisestä tulvaisuudesta jo varatun miehen kanssa, jonka motiivit eivät ole aito rakkaus. Järjestlly sopii hänelle niin kauan kun sallit, tokkopa eroaa. Haluatko tosiaan tällaista hamaan loppuun asti?
Todella sääli jos et anna kenkää tuonkaltaiselle miehelle, joka on todellisuudessa itsekäs ja epäluotettava.
Vapaalla markkinoilla näkyy kyllä kelpo mies joka riemusta kiljuen ottaisi nuorekkaan nelikymppisen, mutta sinä päätät.
Olen monta kertaa joutunut ihmettelemään kuinka ihanat naiset pitävät halpana omaa kiintymystään ja heittävät kirjaimellisesti helmiä sioille.
Aika usein olen ilokseni myös saanut todeta kuinka tunne-energiaa syövistä ihmissuhderysistä vapautunut naisen saa arvoistaan seuraa. Ja terveen ihmissuhteen, joka on aito, eikä toteudu kenenkään toisen onnea polkemalla tai toisen perhe-elämän kustannuksella.
Kyllä tosiaan tulkitsisin että itkut olisi sinun kohdalla itketty ja iloisemmat ajat koittaa monella osa-alueella elämässäsi pitkällä tähtäyksellä , kunhan nyt itse päätät koska elämän pöydän putsaat rehelliseksi aitojen ja sinusta ehdoitta välittävien ihmisten tulla.
Pää pystyyn siellä. Sinä kyllä tulet nousemaan uuteen ,ihanaan kukoistukseen.
Mutta et ilman tuosta tunneloukusta pääsemistä.
Muista että kun on hyvässä suhtessa siitä saa voimaa, ei silloin tarvtse naisen itkeskellä yksin ja hautoa synkkänä ajatuksiaan.
Eli tämä tosiaan vaatii ihmiseltä itseltään jämäkkiä valintoja.
Kohdallasi jämäkkyys asioissa kyllä tottavieköön kannattaisi. Saisit niin paljon parempaa tilalle kaikin muodoin!
Sanoisin näin että kuningattaren ei sovi käyttäytyä kuin keittiöpiika.
Ja sinä olet kuningatar, muista se.
Kaikkea parasta Sinulle joka sen takuulla ansaitset terveisin Jaana