Olen 18-vuotias tyttö ammattikoulussa ja minulla on ongelma. Meidän koulussa eräs minua pari vuotta nuorempi tyttö (sellainen ujo ja ehkä vähän yksinkertainen) joka seurailee minua koko ajan.
En saa koskaan ruokatunnilla tai kahvitauolla olla rauhassa, kun hän tulee istumaan viereeni ja juttelemaan. Silloinkin kun haluaisin istua kaksistaan poikaystäväni kanssa (joka on samassa koulussa) hän tulee silloinkin istumaan siihen. Ja sen jälkeen kun olemme syöneet ja menemme poikaystävän kanssa koulun pihan penkeille istumaan ja juttelemaan, niin se tyttö jää välimatkan päähän kyyläämään meidän touhuja.
Kyseinen tyttö on lievästi sanottuna ärsyttävä. Hän utelee melko usein yksityisasioitani esim. millaisia minun vanhemmat ovat tai mitä minä teen poikaystäväni kanssa vapaa-ajalla. Hän jaksaa aina vaahdota siitä kuinka häntä on entisessä koulussa kiusattu ja kuinka järkevä ja viisas minä olen ja kuinka minun kanssani on aina mukava jutella.
Imarreltuhan minä tietenkin olen hänen kehumisistaan, mutta minä en vain oikein pidä hänestä. Tiedän, että hän yrittää saada minusta kaveria, mutta olemme liian erilaisia. Minä olen ns. "hevari" tyyppinen ihminen (minua on usein luultu saatananpalvojaksi ulkonäköni takia) ja se tyttö on sellainen ns. tavallinen tyttö joka tykkää rakkauselokuvista, eläimistä ja kaikista sellaisista asioista jotka ovat minulle pelkkää hepreaa.
Sekin on tosi noloa kun hän näkee minut ruokalassa hän saattaa huutaa kovalla äänellä "Moi Sanna" (nimi on keksitty) niin että kaikki tyypit ruokalassa kääntyvät katsomaan minuun päin. Tämä ilkeästi sanottu mutta minua alkaa tosissaan hävettää kun jotkut luulevat, että kaveeraan sen hiirulaisen kanssa, vaikkei me mitään kavereita edes olla.
Tällaista minulla on aina elämässäni aina ollut, että joku ujo ihminen hakeutuu minun seuraani. En tiedä miksi, hakevatko he minusta jotain henkivartijaa?
Tämä asia vain käy minun hermoilleni. Tunnillakaan en pysty kunnolla keskittymään kun on niin stressaava olo sen jälkeen kun hänen kanssaan on ollut.
Miten saan hänet lopettamaan tämän seurailun ilman, että loukkaan hänen tunteitaan? Ajattelette varmaan, että olen inhottava ihminen kun en halua olla hänen kanssaan, mutta minun hermoni eivät vain ole teräksestä tehtyjä.
En saa koskaan ruokatunnilla tai kahvitauolla olla rauhassa, kun hän tulee istumaan viereeni ja juttelemaan. Silloinkin kun haluaisin istua kaksistaan poikaystäväni kanssa (joka on samassa koulussa) hän tulee silloinkin istumaan siihen. Ja sen jälkeen kun olemme syöneet ja menemme poikaystävän kanssa koulun pihan penkeille istumaan ja juttelemaan, niin se tyttö jää välimatkan päähän kyyläämään meidän touhuja.
Kyseinen tyttö on lievästi sanottuna ärsyttävä. Hän utelee melko usein yksityisasioitani esim. millaisia minun vanhemmat ovat tai mitä minä teen poikaystäväni kanssa vapaa-ajalla. Hän jaksaa aina vaahdota siitä kuinka häntä on entisessä koulussa kiusattu ja kuinka järkevä ja viisas minä olen ja kuinka minun kanssani on aina mukava jutella.
Imarreltuhan minä tietenkin olen hänen kehumisistaan, mutta minä en vain oikein pidä hänestä. Tiedän, että hän yrittää saada minusta kaveria, mutta olemme liian erilaisia. Minä olen ns. "hevari" tyyppinen ihminen (minua on usein luultu saatananpalvojaksi ulkonäköni takia) ja se tyttö on sellainen ns. tavallinen tyttö joka tykkää rakkauselokuvista, eläimistä ja kaikista sellaisista asioista jotka ovat minulle pelkkää hepreaa.
Sekin on tosi noloa kun hän näkee minut ruokalassa hän saattaa huutaa kovalla äänellä "Moi Sanna" (nimi on keksitty) niin että kaikki tyypit ruokalassa kääntyvät katsomaan minuun päin. Tämä ilkeästi sanottu mutta minua alkaa tosissaan hävettää kun jotkut luulevat, että kaveeraan sen hiirulaisen kanssa, vaikkei me mitään kavereita edes olla.
Tällaista minulla on aina elämässäni aina ollut, että joku ujo ihminen hakeutuu minun seuraani. En tiedä miksi, hakevatko he minusta jotain henkivartijaa?
Tämä asia vain käy minun hermoilleni. Tunnillakaan en pysty kunnolla keskittymään kun on niin stressaava olo sen jälkeen kun hänen kanssaan on ollut.
Miten saan hänet lopettamaan tämän seurailun ilman, että loukkaan hänen tunteitaan? Ajattelette varmaan, että olen inhottava ihminen kun en halua olla hänen kanssaan, mutta minun hermoni eivät vain ole teräksestä tehtyjä.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Yritä asettaa sanasi niin, ettei hän murskaannu täysin tai ettei hänen itsetuntonsa mene ihan nollille.
Kahdenkesken olisi varmaan parempi puhua, jos vaikka hän alkaa itkeä. Ettei menetä sitten tuo tyttö kasvojaan totaalisesti.
Olisiko tuolla nuoremmalla tytöllä vaikeuksia tulkita elekieltäsi ja ilmeitäsi, hänellä on ehkä vaikeuksia sosiaalisella alueella? Olisiko hänellä aspergerin syndrooman piirteitä - hän ei ehkä voi mitään sille, miten hän käyttäytyy!
Yritä ymmärtää häntä, mutta kannattaa puhua suoraan asiasta hänen kanssaan niin ettei hän nolaannu.
Jos hänellä on asperger, hän saattaa loukkaantua kovastikin. Jokatapauksessa sinulla on oikeus valita kenen kanssa vietät aikaasi. Aseta rajasi selkeästi, määrätietoisen jämäkästi, mutta kohteliaasti!
Lycka till!
Hänestä paistaa ihan kilometrien päähän, että hänellä on aspergerin syndrooma. Hänestä näkee ihan ensisilmäyksellä, että hän ei ole ihan normaali. Asiassa kaikkein oudointa on se, että miksi hän on juuri minun kanssani? Meillä ei ole mitään yhteistä! Hän ei näytä sitä tajuavan. Poikaystävänikään ei pidä hänestä kun hän jatkuvasti tulee häiritsemään silloin kun haluamme olla kasistaan.
En vain tiedä miten se pitäisi tarkalleen sanoa, että hän on rasite minulle.
tuosta sun tekstistä tulee sellainen olo että häpeäisit häntä "ujoa harmaata hiirulaista".
häpeän häntä. Hän on monta kertaa saanut minut noloihin tilanteisiin.
Turha tuollaisesta nyt vinkua. Häpeän tunne menee onneksi iän myötä ohi. Vanhempana ei tarvitse enää esittää "coolia" hevaria ja pelätä, että joku pilaa sen mielikuvan, jonka muita varten rakentaa ja heille haluaa näyttää.
Ymmärrän, mistä puhut. Et ole pinnallinen ollenkaan. Olen itse ollut samankaltaisessa tilanteessa. Annat itsestäsi turvallisen kuvan, eikä hänellä ole muita tuttuja, tai muut torjuvat hänet avoimesti heti ensi kättelyssä?
Ehkä siksi hän hakeutuu seuraasi.
Yritin aiemmin jo antaa neuvoa, että keskustelisit hänen kanssaan kahden kesken. Varaudu siihen, että hän saattaa saada itkukohtauksen. Kerro rehellisesti, että et halua häntä seuraasi sellaisella tavalla, joka sopii sinulle. Sinulla on oikeus valita seurasi. Ymmärrän, ettet halua loukata häntä. Voisit kertoa sen hänelle. Kerro yksinkertaisesti ja muista tärkein: PYSY ITSE RAUHALLISENA, VAIKKA HÄN SAISI ITKURAIVARIN!
Elämään ja ihmisenä kasvuun kuuluu se, että joutuu kohtaamaan pettymyksiä. Et ole rehellinen itseäsi kohtaan, etkä tyttöä kohtaan, jos teeskentelet muuta, mitä sisällä tunnet. Jos odotat, että hän itse tajuaisi, sitä ei todennäköisesti tule koskaan tapahtumaan! Sinun täytyy ottaa vastuu tilanteesta yksin nyt. Toivottavasti poikaystäväsi tukee sinua!
Valmistele mielessäsi, mitä puhuisit hänelle. Olet fiksuntuntuinen nuori nainen. Selviät kyllä tästä.
Olet ihan oikeassa: sinun ei tarvitse ryhtyä hänen terapeutikseen! Olet vielä niin nuorikin. Myös poikaystäväsi kaipaa huomiotasi, eikö totta?
Vaikea tilanne, mutta uskon, että pärjäät!
Et itse luultavasti koskaan ole ollut kiusattuna... Tiedätkö, että kiusaaminenkin voi muuttaa ihmistä? Näin luultavasti etenkin "ihailijasi" kohdalla, sillä hän on niin nuori. Hän saattaa hyvinkin olla epävarma ja kaivata turvaa jostakin tai jostakusta. Se ei ole hänen vikansa, se vain kertoo, että hän on herkkä, tunteva ihminen. Et voi hänen terapeutikseen ryhtyä, mutta miksi löisit lyötyä?
Muista, että on julkisivua tärkeämpiä asioita. Vertaispaine on kova, joten oletko varma, ettei se olisi saanut sinua suhtautumaan tyttöön kielteisesti? Usko tai älä, jotkut toverisi voivat todellisuudessa arvostaa sitä, että olet hänelle ystävällinen. Ehkä hekin haluaisivat, mutta heidän rohkeutensa ei riitä tähän.
Sinulla tottakai on täysi oikeus valita ystäväsi. Halusin vain muistuttaa, että sillä, kuinka muita kohtelemme, on merkitystä. Se on tärkeämpää kuin "maineemme".
Ajattelevalle ajattelemista,
Nimenomaan ei pidä lyödä lyötyä, vaan vaikeatkin asiat voi sanoa loukkaamatta vaikka silti rehellisesti. Ketään ei pidä lyödä henkisesti eikä fyysisesti. Suora ja rehellinen keskustelu ei ole lyömistä.
En ole kirjoituksesta missään vaiheessa ymmärtänyt niin, että kirjoittaja pelkäisi maineensa menettämistä ja siksi haluaisi ei-toivotusta seurasta eroon. Hän haluaa tilaa itselleenkin, mahdollisuuden viettää taukonsa rauhassa, haluamallaan tavalla ja valitsemansa ihmisen kanssa. Minusta siinä ei ole mitään kohtuutonta tai väärää. Ei-toivottu ystävä on saattanut hänet noloihin tilanteisiin, se ei tarkoita, että kirjoittaja sen vuoksi haluaisi eroon tunkeilevasta opiskelijasta.
Ihmisen jaksamisella on rajansa. Jos opiskelee, tauot koulussa tulisi saada käyttää niin, että jaksaa taas seuraavalla tunnilla keskittyä.
Minä kannatan rehellistä ja ystävällistä lähestymistä tällaisissa aisioissa. Rehellisyys ei minun sanavarastossani tarkoita sitä, että olisi julma toiselle. Elämässä täytyy oppia asettamaan rajoja positiivisella tavalla ja myös hyväksymään niitä, esim oman jaksamisensa suhteen.
Jos kyse ei ole maineesta niin miksi hän sitten kirjoitti "Sekin on tosi noloa kun hän näkee minut ruokalassa hän saattaa huutaa kovalla äänellä "Moi Sanna" (nimi on keksitty) niin että kaikki tyypit ruokalassa kääntyvät katsomaan minuun päin. Tämä ilkeästi sanottu mutta minua alkaa tosissaan hävettää kun jotkut luulevat, että kaveeraan sen hiirulaisen kanssa, vaikkei me mitään kavereita edes olla."
Aloittaja,
toivon, että saat asian hoidettua hyvällä tavalla! Voin hyvin kuvitella, kuinka stressaavaa tämä on sinulle.
Ja vielä sekin, että kysyt täällä neuvoa ja saat syytöksiä niskaasi ... Yritä olla stressaantumatta täällä esiintyvästä syyllistämisestä! Monet kriittisesti kirjoittaneet ovat takertuneet johonkin yksityiskohtaan muka näkemättä kokonaisuutta. Syyllistämällä toista jotkut ihmiset ilmeisesti voivat saada lievitystä omalle pahalle ololleen.
Olisi kiva kuulla, miten asia ratkesi lopulta. Pidän sinulle peukkuja.
Kerro tunkeilevalle opiskelijalle rauhallisesti, mutta jämäkästi, ystävällisesti, mutta rehellisesti mitä sinä toivot häneltä. Se ei ole väärin ollenkaan. Voit oppia tästä kokemuksesta jotakin tulevaisuutta varten: kuinka sanoa negatiivisia asioita positiivisesti. Tiedän, että se on haastavaa sinulle, koska olet niin nuori vielä. Olet kuitenkin ikäiseksesi hyvin fiksun oloinen. Pärjäät kyllä.
Kummallista! Muiden ehdotukset ovat mielestäsi kriittisiä syytöksiä, mutta sinä annat oikeita, tsemppaavia neuvoja tilannetta tuntematta. Mitäpä jos neuvosi vain oikeuttavat tämän hevarin tylyyttä ja heittäytymistä kiusaajien puolelle? Kertoiko hän koko totuuden? Vai sen mitä halusi nähdä? Mistä tiedät, että omat neuvosi ovat oikeita?
Tsemppiä sullekin!
haluaisit itseäsi kohdeltavan.
Älä pelkää sitä miksi leimaudut, sillä silloinhan sinä sairastut skitsofreniaan. Kerro hänelle jos haluat olla rauhassa, älä muille siitä vaahtoa vai haluatko muiden alkavan kiusaamaan häntä? Ehkä oletkin houkutellut hänet lähellesi tahallaan?
Joskus on niin että tuollaisessa sinun asemassasi oleva ihminen saattaa vetää mielistelevällä käytöksellään puoleensa ihmisiä joko tarkoituksellisesti tai tiedostamattaan. Esittämällä ja antamalla vääränlaista kuvaa itsestään sinun asemassasi voi todellakin saada seuraa jota oikeasti vihaa. En tiedä sinun tapaustasi mutta tunnen sellaisen ihmisen jolla on samanlaisia mielipiteitä. Hän vaikuttaa toisinaan tasapainoiselta ja todella empaattiselta ihmiseltä kaikkia kohtaan mutta joskus hänellä on aivan kuin "toinen persoona". Hän käyttäytyy aina ympäristön mukaan. Hän miettii aina miten muut näkevät hänen käytöksensä ja hän pelkää leimautuvansa joksikin. "Toisessa persoonassaan" hänellä on vahva tarve päästä kontrolloimaan muiden mielipiteitä etsimällä etenkin ujoista ihmisistä heikkoja kohtia.