Yleisönosastot ovat olleet jo vuosia täynnä erilaisia mielipiteitä ja valituksia liittyen pyöräilyyn ja pyöräilijöihin kotikaupungissamme. Ongelmat ovat moninaisia alkaen pyöräilijöiden vastuuttomuudesta aina pyöräteiden puutteellisiin merkintöihin ja lopulta kädenvääntöön siitä, saako Häneenkadulla pyöräillä, missä ja miten?
En voi täällä vuosikaudet aktiivisesti ympäri vuoden pyöräilleenä oikein ymmärtää, mikä mättää ja miksei näitä sinänsä yksinkertaisia asioita voida hoitaa kuntoon? Seuraavassa omia kokemuksiani ja niihin parannusehdotuksia:
1. Kanssapyöräilijät: Heistä monet eivät oikein tunnu ymmärtävän, ettei ahtaalla kevyenliikenteenväylällä voi ajaa haluamallaan huippunopeudella etenkin, kun sillä liikkuu jalankulkijoita, mm. koiria ja lapsia. Mikä ratkaisuksi?
Vastaus: Huomioidaan ajoneuvon kuljettajana hitaammin liikkuvat ja väistetään heitä!
2. Jalankulkijat: Vaikka jalankulkijat väistävät ja pelkäävät autoja kuin ruttoa, näyttävät pyöräilijät olevan heille kuin ilmaa, jotka pystyvät pysähtymään ja väistämään heitä missä tahansa ja koska hyvänsä, vaikka he kääntyisivätkin äkkiarvaamatta, taakseen katsomatta suoraan eteen ja kävelisivät, kuin muita ihmisiä ei liikenteessä olisikaan. Mikä neuvoksi?
Vastaus: Huomioidaan pyöräilijät! Vaikka he ovatkin väistämisvelvollisia, he eivät silti pysty lukemaan jalankulkijoiden ajatuksia. Siis, pieni vilkaisu taakse ennen äkillisiä sivuliikkeitä sillä ei kukaan kenenkään päälle tahallaan aja!
3. Rotvallikivet: Olen yrittänyt vuosikaudet miettiä, mitä ja ketä hyödyttävät esim. risteyksissä pyörätien alkuun ja loppuun asennetut kanttikivet. Vaikka niitä yritetään sievästi upottaa asfalttiin, niin parin vuoden päästä routa nostaa ne kivasti 3 - 4 cm:n korkeuteen tai vielä mukavemmin, hieman kallelleen terävä reuna ylöspäin. Renkaat ja hermot kärsivät ja tarkkaavaisuus risteysalueella herpaantuu, kun katseellasi etsit sitä loivinta kohtaa.
Lisäksi pyörätietä on hankala erottaa jalkakäytävästä, kun kaikkialla on tuo rotvalli. Mikä ratkaisuksi?
Vastaus: Poistetaan rotvallikivet pyöräteiden risteyksistä, näin renkaat ja hermot säästyvät ja kivettömyys osoittaa pyöräilijälle luontaisen reitin ilman lisämerkintöjäkin. Lisäksi pyörätuolia käyttävien liikkuminen helpottuu.
4. Epäselvät merkinnät kevyen liikenteen väylillä: Olen itsekin käyttänyt tässä kommentissani virheellistä termiä: "pyörätie", sillä sellaisiahan ei käytännössä Tampereella ole. On vain jalkakäytäviä ja sitten näitä nk. "kevyen liikenteen väyliä" joilla saavat sohata periaatteessa kaikki, joilla ei moottoria ole.
Tästä sekaannuksesta on kai lähtöisin Hämeenkadunkin riita, saako sen jalakakäytävällä ajaa, vai ei ja kun tärähtää niin kuka on SYYLLINEN (se kai kiinnostaa kaikkein eniten) Keskustan ulkopuolella suurin osa näistä "pyöräteistä?!?" on kohtuullisesti merkitty, mutta heti alle kilometrin säteellä hot city centeristä saat alkaa kyttäämään, ajatko nyt sallitulla "pyörätiellä?!?" vai kielletyllä jalkakäytävällä. Mikä neuvoksi?
Vastaus: Koska minäminä -suomalaiset eivät luonnostaan osaa väistää toisiaan, vaan kaikki pitää laissa määrätä, rajataan jalkakäytävästä vaikkapa vain 0.5 - 1 metrin levyinen kaistale pyöräiljöitä varten, poistetaan näistä rotvallit risteyksistä ja jos oikein tahtoa riittää, maalataan sinne tänne pyöräkuvia näille väylille asfalttiin. Nämä väylät olisivat suht´edullisia, eivät käsittääkseni riistäisi kenenkään bisneksiä ja niitä osaisi varmasti tyhmempikin tampio käyttää.
5. Painonappi -liikennevalot: Todellinen pyöräilijän ja miksei jalankulkijankin painajainen! Kukahan nämäkin on keksinyt ja vieläpä asentanut normaalisti toimivaan liikennevaloristeykseen?? En ymmärrä, mitä etua niillä saavutetaan ja vielä vähemmän sitä, miksi 70 -luvulla liikennevalot toimivat loogisesti. "kun autoilijoilla on punainen, jalankulkijoilla on vihreä ja päinvastoin" ja nykyään eivät????? Mikä neuvoksi?
Vastaus: Kaivetaan kaikkien, (itse työsuhdeautolla ajavien) liikennesuunnittelu -insinöörien vihaksi loogisesti toimivat, napittomat liikennevalot naftaliinista. Silloin kaikki pääsevät vuorollaan, nappia painamatta eivätkä pyöräilijät/jalankulkijat kävele nappi-inhossaan päin punaisia!
Tässä ideoita! Nyt paljon vastauksia ja kokemuksia, puolesta ja vastaan!!!!
Hyvää syksyn jatkoa!
En voi täällä vuosikaudet aktiivisesti ympäri vuoden pyöräilleenä oikein ymmärtää, mikä mättää ja miksei näitä sinänsä yksinkertaisia asioita voida hoitaa kuntoon? Seuraavassa omia kokemuksiani ja niihin parannusehdotuksia:
1. Kanssapyöräilijät: Heistä monet eivät oikein tunnu ymmärtävän, ettei ahtaalla kevyenliikenteenväylällä voi ajaa haluamallaan huippunopeudella etenkin, kun sillä liikkuu jalankulkijoita, mm. koiria ja lapsia. Mikä ratkaisuksi?
Vastaus: Huomioidaan ajoneuvon kuljettajana hitaammin liikkuvat ja väistetään heitä!
2. Jalankulkijat: Vaikka jalankulkijat väistävät ja pelkäävät autoja kuin ruttoa, näyttävät pyöräilijät olevan heille kuin ilmaa, jotka pystyvät pysähtymään ja väistämään heitä missä tahansa ja koska hyvänsä, vaikka he kääntyisivätkin äkkiarvaamatta, taakseen katsomatta suoraan eteen ja kävelisivät, kuin muita ihmisiä ei liikenteessä olisikaan. Mikä neuvoksi?
Vastaus: Huomioidaan pyöräilijät! Vaikka he ovatkin väistämisvelvollisia, he eivät silti pysty lukemaan jalankulkijoiden ajatuksia. Siis, pieni vilkaisu taakse ennen äkillisiä sivuliikkeitä sillä ei kukaan kenenkään päälle tahallaan aja!
3. Rotvallikivet: Olen yrittänyt vuosikaudet miettiä, mitä ja ketä hyödyttävät esim. risteyksissä pyörätien alkuun ja loppuun asennetut kanttikivet. Vaikka niitä yritetään sievästi upottaa asfalttiin, niin parin vuoden päästä routa nostaa ne kivasti 3 - 4 cm:n korkeuteen tai vielä mukavemmin, hieman kallelleen terävä reuna ylöspäin. Renkaat ja hermot kärsivät ja tarkkaavaisuus risteysalueella herpaantuu, kun katseellasi etsit sitä loivinta kohtaa.
Lisäksi pyörätietä on hankala erottaa jalkakäytävästä, kun kaikkialla on tuo rotvalli. Mikä ratkaisuksi?
Vastaus: Poistetaan rotvallikivet pyöräteiden risteyksistä, näin renkaat ja hermot säästyvät ja kivettömyys osoittaa pyöräilijälle luontaisen reitin ilman lisämerkintöjäkin. Lisäksi pyörätuolia käyttävien liikkuminen helpottuu.
4. Epäselvät merkinnät kevyen liikenteen väylillä: Olen itsekin käyttänyt tässä kommentissani virheellistä termiä: "pyörätie", sillä sellaisiahan ei käytännössä Tampereella ole. On vain jalkakäytäviä ja sitten näitä nk. "kevyen liikenteen väyliä" joilla saavat sohata periaatteessa kaikki, joilla ei moottoria ole.
Tästä sekaannuksesta on kai lähtöisin Hämeenkadunkin riita, saako sen jalakakäytävällä ajaa, vai ei ja kun tärähtää niin kuka on SYYLLINEN (se kai kiinnostaa kaikkein eniten) Keskustan ulkopuolella suurin osa näistä "pyöräteistä?!?" on kohtuullisesti merkitty, mutta heti alle kilometrin säteellä hot city centeristä saat alkaa kyttäämään, ajatko nyt sallitulla "pyörätiellä?!?" vai kielletyllä jalkakäytävällä. Mikä neuvoksi?
Vastaus: Koska minäminä -suomalaiset eivät luonnostaan osaa väistää toisiaan, vaan kaikki pitää laissa määrätä, rajataan jalkakäytävästä vaikkapa vain 0.5 - 1 metrin levyinen kaistale pyöräiljöitä varten, poistetaan näistä rotvallit risteyksistä ja jos oikein tahtoa riittää, maalataan sinne tänne pyöräkuvia näille väylille asfalttiin. Nämä väylät olisivat suht´edullisia, eivät käsittääkseni riistäisi kenenkään bisneksiä ja niitä osaisi varmasti tyhmempikin tampio käyttää.
5. Painonappi -liikennevalot: Todellinen pyöräilijän ja miksei jalankulkijankin painajainen! Kukahan nämäkin on keksinyt ja vieläpä asentanut normaalisti toimivaan liikennevaloristeykseen?? En ymmärrä, mitä etua niillä saavutetaan ja vielä vähemmän sitä, miksi 70 -luvulla liikennevalot toimivat loogisesti. "kun autoilijoilla on punainen, jalankulkijoilla on vihreä ja päinvastoin" ja nykyään eivät????? Mikä neuvoksi?
Vastaus: Kaivetaan kaikkien, (itse työsuhdeautolla ajavien) liikennesuunnittelu -insinöörien vihaksi loogisesti toimivat, napittomat liikennevalot naftaliinista. Silloin kaikki pääsevät vuorollaan, nappia painamatta eivätkä pyöräilijät/jalankulkijat kävele nappi-inhossaan päin punaisia!
Tässä ideoita! Nyt paljon vastauksia ja kokemuksia, puolesta ja vastaan!!!!
Hyvää syksyn jatkoa!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tästä aiheesta on jo riittävästi pakistu, turhaa sitä on enää jauhaa! Tästä tuppukylästä on ihan turha yrittää tehä suomen Amsterdamii tai Kööpenhaminaa, ei tää oo pyöräilijöiden kaupunki, ei oo eikä tästä tuu.
sää ihmettelet tietysti, miksi ei? No mä kerron sulle ja muillekkin. tää on autoilijoiden kaupunki ja onnikoiden, ne joilla on omat autot ajaa tietysti niillä ja jalkamiehet joko kävelee tai käyttää onnikoita, sinne on turha mennä pyörällä väliin sohloon. Ai mikskö, no kun pyöräilystä ei kukaan hyödy rahallisesti mitään, niiltä ei voi periä parkkimaksuja, ei voi periä ylinopeussakkoja, ei käyttömaksuja, ei bensaveroa, ei katsastusmaksua, niitä varten ei kannata rakentaa hypermarketteja, niistä ei oo kellekkään mitään hyötyy, mutta niille kyllä pitää rakentaa sileet pyörätiet ja silti ne naukuu jostain rotvalleista.
lisäks pyöräily o vähä köyhää touhuu ja lasten leikkiä. Kyllä se on niin että oikee tampesterilainen ostaa ittelleen auton, vaikka sitte halvanki ritsan ja ajaa savuttelee sillä ja jättää tollaset viherkuker-kunnonkohotus koohotukset niille joille se kuluu, mut tänne se ei kuulu ja ihan kohtahan tulee talvi eikä sillä pyörällä parane liukkaalle lähtee taiteileen, sillähän kaatuu.
hanki säkin kohjo jo auto tai mee nyssellä!
...jos luettelemasi ehdotukset toteutettaisiin? Todennäköisesti pyöräilijöiden määrä moninkertaistuisi, pyöräilijöiden nopeudet kasvaisivat ja niiden aiheuttamat vaaratilanteet lisääntyisivät. Keskusta täyttyisi polkupyöristä, mutta normaaliin urbaaniin kaupunkikeskukseen luonnollista vilkkautta tuovat autot vähenisivät minimiin, samoin kaikkoaisivat niiden kyydissä olevat maksukykyiset asiakkaat keskustan pikkukaupoilta.
Toinen muutos tapahtuisi keskustan ulkopuolisissa automarketeissa. Tietysti niissä asioisivat lapsiperheet tila-autoillaan kuten ennekin, mutta selvää harvennusta tapahtuisi yksittäisissä autonkäyttäjissä, jotka asioivat hypermarketeissa ei niinkään tarpeen vaan tavan vuoksi. Ja heitä on paljon, sen huomaa kun katsoo ruuhkaliikennettä, useammissa autoissa istuu vain yksi ihminen. Automarketteja on kaupunkimme ympäristössä paljon ja mikäli pyöräilybuumi toteutuisi täällä laajemmassa mittakaavassa, niin vain arvata voisi kuinka moni kolossimarketti menisi konkurssiin? Kuka senkin korvaisi?
Näin ollen on luonnollista, ettei pyöräilyä suosita. Tavan laajeneminen toisi enemmän haittoja kuin etuja. Vielä kun tiedetään ettei pyöräily tuota mitään on hyvä, että se pysyy pienen marginaaliryhmän harmittomana harrastuksena!
jos pyöräily ja muukin omilla voimilla liikkuminen lisääntys, menettäs moni taho paljon rahaa! ruuhkat pienenis ja samalla menis puihin tarpeettomina rantaväylän tunnelihanke, keskustan parkkitalosuunnitelma ja moni muu juttu joka on laitettu vireille pelkästään siitä syystä, että tää puolihalvaantunut kansa ei halua, viitsi tai tahdo lähtee minnekkään ilman omaa autoo.
kaikesta täälä näkee, että autoilija on kuningas! ei tartte niiden jalankävelijöitä paljoo väistellä ja kaikessa ajetaan niiden etuu ja se on hyvä. meinaan ne haitoistaan huolimatta tuo paljon rahaa ja verotuloo valtiolle ja mistä sitte aamulehtikin liikennepalstalla kirjottais, jos yksityisautolu romahtais? uusista nyssemalleista, tennareista vai citypyöristä? kyllä ne tuola maailmalla meille naurais ja mitähän ne ajattelis meistä?
eli eiköhä tää juttu oo jo vihdoi loppuun käsitelty, muuta pois jos ei miellytä!
Polkupyöräongelmat ratkeavat yksinkertaisesti niin, että pyöräilijät siirtyvät pois jalkakäytäviltä ajoradoille kuten muutkin ajoneuvot. Kun haikailet 70-luvun liikennevaloja, niin sinulle tiedoksi, että tuolloin Tampereella polkupyöräilijät kulkivat katuja pitkin eikä heille tullut mieleenkään ängetä jalkakäytäville ihmisten sekaan. Pyöräilijöitä oli valtavasti: Tampellan ja Finlaysonin porteista tulvahti aina iltapäivisin valtava pyöräaalto ja pyöräilijät lähtivät sotkemaan, kuka Pispalaan kuka Tammelaan, mutta aina Satakunnankatua pitkin. Pyöräilijät ajoivat kadun reunassa, jolloin autoilla oli esteetön ohitusmahdollisuus eikä mitään vaaratilanteita syntynyt. Tuntuukin siltä, että koko nykyinen polkupyöräkeskustelu sikiää nykyisten, maalta tulleiden opiskelijoiden pelokkuudesta ajaa ajoneuvoillaan muun liikenteen seassa.
Tampereella on aina osattu kulkea oikein. Tähän muuten kuuluu se, että syksyisin kun lämpötilat laskevat, pyörät putsataan ja viedään taloyhtiöiden polkupyöräsuojiin odottamaan taas uutta kevättä ja polkupyöräilmoja. Haikailemallasi ja historiankirjoista lukemallasi 70-luvulla ei kukaan polkenut polkupyörällä talvella. Sehän olisi ollut sulaa hulluutta - aivan kuin nykyisinkin.
Muutenkaan ei ole mitään järkeä lähteä pyöräilemään kaupungin keskustaan. Olen itsekin aikoinani ollut aktiivinen pyöräilijä, mutta suuntasin retkeni kaupungista ulospäin. Muutaman tunnin retkellä ehti hyvin kiertmään pitkänkin lenkin rauhallisessa maalaismiljöössä ja raikkaassa ilmassa. Ei olisi tullut mieleenkään suunnata keskustaan. Kaupunkialueella on järkevinta kulkea jalan, bussilla tai omalla autolla.
Aluksi tiedoksi, että edustan itsekkin sen verran "iäkästä" sukupolvea, ettei minun tarvitse lukea 70 -luvun liikennöinnistä mistään historiankirjasta, olen kokenut sen itse ja tiedän ettei silloin: a) Tampereella eikä oikein muuallakaan maassamme ollut vielä pyöräteitä ja: b) pyöräilijät ajoivat ajoradalla muun liikenteen joukossa, kuten silloin nuorena itsekkin tein ja ilman ongelmia.
Sen sijaan väitän, että silloisen talvipyöräilyn olemattomuus taisi ennenminkin johtua kunnollisten varusteiden ja talvirenkaiden puutteesta, kuin halusta olla pyöräilemättä talvella. Olen ajanut vuosikaudet työmatkaani ympäri vuoden polkupyörällä ja nykyään se on varsin helppoa ja turvallista lämmön- ja tuulenpitävien vaatteiden ja nastarenkaiden ansiosta, joten en pidä sitä hulluutena.
Mutta muistan kyllä ajan 80 -luvulla, jolloin ajoin silloista työmatkaani talvisin vanhalla Crescentillä, pilkkihaalari päällä, nahkakintaat käsissä ja talvisaappaat jalassa. Renkaina olivat sentään Hakkapeliitat, mutta kylläkin nastoittamattomina, sillä silloin nastarenkaat maksoivat mielettömiä. Jonkinlaisia keinokuitu (Goretex) tyylisiä ulkoilupukujakin alkoi tulla jo silloin, mutta niiden hinnat olivat tavallisen työläisen ulottumattomissa.
Nykypyöräilyyn suhtautumisessa on mielestäni se vinoutuma, että sen kuvitellaan yleisesti olevan jotakin hyödytöntä leikkiä tai viherpiiperrystä, kuin tehokasta ja yleiskuntoa ylläpitävää hyötyliikkumista ja ettei pyörällä sotkevalla ei ole omaa autoa tai muuta vaihtoehtoa. Meillä taloudessa auto on, mutta olisi sulaa hulluutta ajaa työmatkojaan sillä, kun pyörällä säästän pelkkinä polttoainekustannuksina n.1200e vuodessa.
Oikeassa olet siinä, ettei keskustaan kannata lähteä turhaan pyöräilemään, mutta entäpä jos arkisten asioiden hoitaminen, tai työmatkareitti sitä vaatii? Kuntopyöräilylenkit ovat sitten asia erikseen ja niissä minäkin suuntaan mielelläni naapurikuntiin rauhallisille väylille, jossa ei ole pyöräteitä!
Hyvä! Kuinka nämä hyvät ehdotukset vielä saataisiin eteenpäin :) Jokaisen pitäisi miettiä omaa liikennekäyttäytymistään ja ennakoida, oli sitten kävelijä, pyöräilijä, onnikalla menijä tai autoilija. Ajatelkaa vähän muitakin, kohteliaisuutta peliin!!!!
Täytyisi järjestää oppitunti jalankulkijoille,perkema kun kävellään kuin jotkut muulit ja poukkoillaan.Terv.Yritysjohtaja ps,toivottavasti et ole alaiseni tai järjestän kävelykurssin missä hikoillaan mars mars