Onko monikin tehnyt moisen kiepin, aviomiehestä aviovaimoksi tai päinvastoin? Ja miltä tuntui? Omana itsenään on kaiketi mukavampi olla parisuhteessakin.
Aviomiehestä vaimoksi ja päinvastoin
hurjaleeeena
8459
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sen verran piti tarttua asiaan, että tuohan on nykylain mukaan Suomessa mahdotonta. Avioliitto muuttuu rekisteröidyksi parisuhteeksi, joten tulkintani mukaan juridisen sukupuolen vahvistamisen jälkeen ei voi enää olla aviovaimo tai-mies.
Varsinaisesta asiasta sen verran ettei tuo siirtyminen onnistunut minulta, avioero oli väistämätön. Vaimo ei suostunut parisuhteeseen naisen kanssa.
Onhan tuo täysin mahdollista: avioeron jälkeen avioituu toisen ihmisen kanssa ja tällä kertaa morsiona.
Tai päinvastoin. Ihan laillista ja on moni tehnytkin.
Tuo tapa onkin se ainoa, mutta epäilenpä ettei aloittaja ajatellut ihan tätä. Itsekin heräsin kun uuden sukupuolen vahvistamisen jälkeen kaveri tokaisi että nythän voit mennä avioliittoon miehen kanssa. Toisaalta pitkän avioliiton päätyttyä avioeroon ei ole kovaa intoa palata samaan sitoutumiseen. Vapaampi parisuhde tuntuu jotenkin paremmalta vaihtoehdolta ja onhan nykyisin avopareillakin paremmat oikeudet kuin ennen.
Niin, nyt voisin mennä miehen kanssa avioon, naisen kanssa taas en. Mutta eipä kiinnostakaan naisen kanssa. Avoliitto sopii minulle kyllä paremmin kuin avioliitto. Mieheni on aika pehmomies ja sekin sopii minulle. Olemme kuitenkin selvästi mies ja nainen, ei pelkästään mikään frendipari.
Muistan kuitenkin ajan ennen muutosprosessia ja kuinka silloinkin olin seksuaalisesti nainen. Siitä tämä homma lähti liikkeelle. Muutos on ollut liukuvaa, joten mitään ihmejuttua ei ole tapahtunut.
Lain mukaan olen edelleen keski-ikäinen helsinkiläinen mieshenkilö, isä ja aviomies. Tarvitaan nimittäin puolison suostumus ennen kuin avioliitto voidaan lopettaa rekisteröityyn parisuhteeseen ja päinvastoin.
Meille avioliiton lopettaminen on vastoin yhteistä vakaumusta. Etenkin siksi, että emme ole enää vain parisuhteessa vaan olemme perheellisiä.
Perhe on eri asia kuin parisuhde. Perheessä tähtipaikalla ovat lapset. Vanhemmat ovat enemmän huoltajia ja duunareita. Oikeastaan vanhemmuus on sukupuoletonta, äiti ja isä ovat modernissa kahden palkansaajan perheessä melko samanlaisia.
Sanat vaimo ja mies eivät kuulu enää perheemme sanastoon, sen on korvannut sana puoliso. Minäkään en puhu oikeastaan enää koskaan vaimostani vaan puolisostani. Puolisoni ei puhu enää juuri koskaan miehestään. Vasta vuoden sisällä olen herännyt todellisuuteen että oikeasti olemme lesbopari vaikka emme sitä hehkuta erityisesti. Tai olemme kuin siskokset, tai enemmän kuin siskokset, mutta emme mies ja nainen. Me olemme me.
Lapselle on tärkeää että hänellä on isä. Se minä olen aina oleva hänelle. Mutta toisaalta hän pitää enemmän ajatuksesta että sosiaalisesti hänellä on kaksi äitiä. Joka taas on ollut puolisolleni kova asia nieltäväksi. Yleensä pyrin esittäytymään tyttäreni vanhempana tai huoltajana, harvoin käytän isää mutta teen sen silloin kun tilaisuus on jo valmiiksi sukupuolitettu, esim. isänpäivän juttu. Äidiksi en ole vielä esittäytynyt, mutta olemme sopineet ettemme korjaa ihmisiä ja tee numeroa asiasta mikäli joku erehtyisi pitämään minua lapseni äitinä.
Yleensä ne ihmiset, joille voimakas sukupuoliroolittaminen on tärkeää, ovat itse epävarmoja. Tavallisessa elämässä nimittäin vanhalla parilla ei ole merkityksellistä onko lesbo vai hetero, onko vaimo vai aviomies. Elämä asettaa erilaisiin tilanteisiin, jossa perhe vain on ja toimii. Fakta on, että perheessä on kaksi naispuolista vanhempaa. Sama meille olemmeko perhe isällä ja äidillä kuten paperilla vai perhe kahdella äidillä kuten todellisuudessa. Jätämme suosiolla heterot ja lesbot määritteenä pois.
Kiitos heli kauniista sanoistasi ja ole onnellinen että puolisosi on noin mahtava. Helppoa se ei ole mutta teiltä se onnsituu ja toivotan teille paljon onnellisia vuosia tyttärenne vanhempina.
Aivan kateeksi käy. Toivottavasti tekstisi auttaa muita samassa tilanteessa olevia.
Oikein hyvää syksyä
samassa tilanteessa kuin Heli sillä erolla, että meillä on vaimoni kanssa 14 ja15v lapset, joilla on juuri murrosikä. On siinä lapsilla murrosikänsä keskellä ihmettelemistä, kun isä on muuttumassa naiseksi.
Transtukipisteellä on ollut ajatuksia järjestää vertaistukea nimenomaan tranvanhemman lapsille. Jos asia kiinnostaa niin meilaa jotain itsestäsi ja tilanteestasi osoitteeseen [email protected]
- Heli