Kuinka moni teistä, jotka olette transvestiitteja on kertonut lapsilleen? Olisi kiva tietää miten suhtautuivat. Oliko helppo hyväksyä/käsittää asia?
Itse olen tällainen lapsi, joka tietää. Kertokaa toki kokemuksianne.
Itse olen tällainen lapsi, joka tietää. Kertokaa toki kokemuksianne.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itse en ole transvestiitti, vaan transtaustainen nainen. Lapseni suhtautuivat prosessini aikana minuun tukien ja kannustaen. Kyse on ainakin minun kohdallani identiteetistä eikä mistään "toiminnasta".
Ja uskon, että transvestiittien kohdalla on myös enemmän paikallaan puhua identiteetistä kuin toiminnasta.
Identiteettiään ei ihminen itse valitse, vaan se on "annettu" ominaisuus.
Sinua he kannustivat joo, mutta kysyinkin lähinnä sitä, että mitä nämä lapset ovat käyneet läpi tuona aikana. Pystyvätkö he jatkamaan elämäänsä vai "vainoaako" asia heitä koko loppuiän?
Ja minä voin sanoa tuota touhua toiminnaksi jos haluan, sinä et sitä voi kiistää.
Jos lapset eivät pysty jatkamaan elämäänsä niin kyseessä on heikot yksilöt ja tavattoma huono säkä.
Äitini aikoinaan sairastama syöpä vainoaa minua loppuikäni. Se on kyllä jo parantunut, mutta minä nimitän sitä touhua toiminnaksi. Ja syytän äitiäni elämäni pilaamisesta
>Kuinka moni teistä, jotka olette transvestiitteja on kertonut lapsilleen?
Ymmärräthän kysymyksesi "kuinka moni" typeryyden. Kukin meistä voi puhua vain omasta puolestaan. Sinun pitäisi kysyä tuota toisilta transvestiittien lapsilta, jotka ovat tietoisia isänsä/äitinsä/vanhempansa transvestisuudesta. Lapsilleni kerroin transvestisuudestani ja transvestisuudesta ylipäätään. Mielestäni se ei ole erityisemmin vaikuttanut lapsieni ja minun suhteeseemme.
En toki pysty sanomaan, miten lapset sen ottivat tai suhtautuvat asiaan nykyisin.
Koitapa joskus nähdä elokuva "Kaikki isästäni". Dokumentti on pojan tekemä elokuva transvestiitti-isästään. Ko. isä on Norjan tunnetuin, julkisesti esiintyvä transvestiitti, lääkäri ja seksologi.
http://www.futurefilm.fi/teatteri_leffakortti.php?id=23