pilaan kaiken

Heippa!

Suo anteeksi, mutta kyllä kuulostat siltä ettet ole oikein valmis parisuhteeseen. Ensin täytyisi opetella rakstamaan itseään ennenkuin voi antaa itsestään toiselle. Tuo tahallaan ärsyttäminen ja negatiivisten ajatusten viljeleminen..ei se oikein onnistu pidemmän päälle, siis ihmissuhteen rakentaminen tuossa valossa. Sulla taitaa olla itsetunto-ongelmia..jotka sun tulisi selvittää ihan yksin. Voi tietenkin olla että miehesi on harvinaisen sitkeää sorttia ja jaksaa olla kanssasi kaikesta kiukuttelusta huolimatta..mutta harvat on. Eikä tarviikaan olla. Jokainen haluaa tasapainoista ja harmonista elämää ja jos jo alussa on kauhean vaikeeta toisen ongelmien takia..ymmärrät kai ettet varmaan itsekään jaksaisi jos olisit hänen kengissään?

Ensin pitää todellakin opetella elämään itsensä kanssa, ja oppia rakastamaan omia ajatuksia ja luottamaan omaan persoonaan ja siihen että toista Sinua ei ole!

Onnea matkaan..

t.Jansku

Sait jo viisaan vastauksen, Janskun sanoihin ei minulla ole lisäämistä eikä vähentämistä. Kerron omasta kokemuksestani, että tyttöystäväkandidaattini toimii paljolti kuin sinä, sillä erolla kylläkin, että sinä olet tietoinen ärsyttäminen-suututtaminen-taktiikastasi, hän ei ole vaan projisioi suht täydellisesti. Olen vuoden verran ollut kärsivällinen, mutta en jaksa enempää, vaikka olenkin (myöskään monien ystävieni mielestä) äärimmäisen kärsivällinen. Loukkaamisen, ärsyttämisen, riitapukaroinnin ja sitten tapahtuneen kaataminen minun niskaani on nyt loppu. Sen ihmisen kanssa oleminen ja toivominen repi syvältä, ja kolhi tietysti itsetuntoani. Ei ketään voi rakastaa terveeksi, jos se toinen ei itse halua elää niin, että jonkinlainen suhde olisi mnahdollinen. Jos hän haluaa, sitten melkein mikä tahansa on periaatteessa mahdollista. Niinpä sinun on lakattava pakenemasta itseäsi ja jättämästä itseäsi. Brenda Shoshannan kirja Zen ja rakastumisen taito kertoo juuri tällaisista sinänsä itsestäänselvyyksistä, mutta niin tärkeistä asioista, lue. Onnea eteenpäin, ei sinun tarvitse aina paeta, pitää vain lakata pelkäämästä sellaista, mitä ei tarvitse pelätä.

Vedä ämpäri päähän ja hyppää järveen. Ongelmasi ratkeavat kertaheitolla.

Huomenia!

Tosiaan, aivan kuten Andro sanoi, en minäkään tarkoittanut muuta kuin auttaa sinua, ja ehkä huomaamaan asian ytimen..ei se tarkoita etteikö tuosta jotain voisikin tulla!

Mutta uskon oikeasti että sun pitäis miettiä mistä nuo kiukunpuuskat ym johtuvat, ja tehdä työtä oman itsesi kanssa..ihminen kyllä voi muuttaa itseään, mutta vasta sitten kun tajuaa mistä asiat johtuvat..ja myös sen mitä on menetettävissä jollei ollenkaan muutu. Yleensä omaa sisintään ja vaistoaan kuunnellen ratkaisut tulee eteen 'kirkastumisena'. Usko pois!

Nyt kun sanot todella haluavasi tutustua tuohon ihmiseen..mieti millaisen ihmisen SINÄ haluaisit itsellesi..ja yritä sen jälkeen olla se ihminen Hänelle:)
Ole rehellinen hänelle ja kerro peloistasi ja siitä ettet tarkoita häntä loukata, että sulla on omia kummallisuuksia (meillä jokaisella on nitä=)jotka aiheuttaa välillä outoa käytöstä. Kun hän tajuaa ettei hän ole tehnyt mitään väärää..ehkä myös hänen 'pinna' on sitten pidempi ja jos hän todella välittää sinusta (varmasti!), niin kyllähän kärsivällisyyttäkin varmaan löytyy.

Toivotan sulle todella onnea! Kunhan jaksat työstää asioita itsesi kanssa, ja olet rehellinen sekä itsellesi että hänelle-kaikki on mahdollista!
Mutta tosiaan..kysymystä MIKSI..kannattaa harrastaa paljon elämässä..minä ainakin olen oppinut paljon uskaltamalla kysyä aika ajoin..miksi teen näin..miksi ajattelen näin..jne. kyllä elämä antaa vastauksia..kun esittää oikeat kysymykset. Niin..ja yritä ajatella positiivisesti sekä itsestäsi että tästä teidän jutusta..uskalla olettaa hyvää..niin se voi jopa tapahtua:)


Keväisiä tuntemuksia ja kaikkea hyvää!
t.Jansku

olen kokenut jotain samantapaista. En tee sitä tahallani, mutta olen tiedostanut sen asian vuosien varrella. Mutta se toiminta-automaatio on niin vahva, etten helposti pysty siihen vaikuttamaan. Kun olen siinä H- hetkessä, olen niin lukossa, että hyvä kun pystyn hengittämään. Ja silloin kun pitäisi vastaanottaa ja antaa, en kerta kaikkiaan pysty. En ole koskaan pystynyt jäljittämään, mistä tämä johtuu. Näin se vaan on.

Olen yrittänyt hakea ja saada keskustelukontaktia ihastumisen kohteeseeni, mutta huonolla menestymisellä. Tuntuu siltä, että heitä on vain kiinnostanut seksipuoli. Jos ei koskaan tapaa, eikä keskustelua synny, on vaikeata päästä keskusteluissa sille tasolle, että näistä asioista voisi puhua. Muissa kommunikointivälineissä tulee valitettavasti tosi paljon väärinkäsityksiä. Uskon, että olen ymmärtänyt monia hyvää tarkoittavia asioita väärinpäin. Se on inhimillistä. Omat jälkensä jättävät edelliset ihmissuhteet.

Monet miehet valitettavasti alkavat seksistä ja ovat ehdottomia siinä asiassa. Ei haluta ystävyyttä eikä rakkautta, ei keskustelua. Vaan suoraan asiaan eli seksiin.

Mutta en halua ottaa kaikkia hankaluuksia omaan niskaan, koska aina on kaksi osapuolta. Ehkä kemiat vaan eivät sovi yhteen. Toinen odottaa toiselta tietynlaista toimintaa ja pettyy, kun mitään ei tapahdu. Ei vain osata lähestyä oikealla tavalla tätä tiettyä ihmistä. Lähestymistapahan voi olla toinen jollain toisella henkilöllä.

Suhteen aloittamisessa tulee usein esiin kaikki ongelmakohdat. Se mikä tuntuu miehillä ja naisilla olevan erona, on milloin seurustelu oikeastaan alkaa. Ajattelevatko miehet niin, että seurustelu alkaa, kun on pari kertaa naitu? Ja naiset kun rakastetaan ja ollaan muutenkin yhdessä? Toinen luulee, että seurustellaan ja toisella ei ole havaintoa asiasta ollenkaan. Tämä on karkea yleistys, mutta kuitenkin.

Toinen asia on se, että vasta seurustelun aikana tutustun mieheen, hänen ajatuksiinsa yms ja sitten nähdään onko minkäverran yhteistä ja tulevaisuutta. Selvittävätkö miehet naisen taustat, tutkivat hänen elämänsä ja sitten päättävät kenet valitsevat huomioimatta naista itseään.

Hieman epäselvästi ilmaistu, mutta toivottavasti saatte selvää.

Minkähän ikäinen olet?
Sillä olisi paljon helpompaa miettiä tuota juttuasi..