Viikonlopun aikana en näillä palstoilla ole pistäytynytkään, mutta lehdet kyllä luin ja tv:n uutiset seurasin. Nyt lueskelin myös tätä palstaa, joten olen nyt jokseenkin tilanteen tasalla viikonlopun poliittisistakin tapahtumista. Niistä kahteen nyt kiinnitän huomiota: Matti Vanhasen esitykseen kepun ja kokoomuksen liitosta sekä Sauli Niinistön näkemykseen hallituksen velanottopolitiikasta:
Matti Vanhanen esitti mielenkiintoisen ajatuksen kepun ja kokoomuksen liittoutumisesta niin, että ne mahdollisimman pian ilmoittaisivat pyrkivänsä muodostamaan yhdessä seuraavankin hallituksen. Matin ajatusta voitaneen pitää ensiaskeleena kohti lopullista päämäärää, puolueiden yhdistämistä. Oikeassa siis näkyvät olevan ne, jotka täälläkin ovat Mattia aina pitäneet kokoomusmyönteisenä, ja hänen joutumistaan edelliseen hallitukseen vain punamultamyönteisen Jäätteenmäen syynä. Mutta silti Matin ehdotus yllättää, ja onkohan sillä kantavuutta kepun kentässä, jossa laajalti pidettäneen punamultaa kepulle parhaana hallituspohjana, sillä liittoutuvathan siinä kaki jakopuoluetta: sdp ja kepu.
Olisikohan Matin ehdotus sittenkin pyyntö kokoomukselle heittää pelastusrengas hukkuvalle? Kun sdp:n kannatus ei vain näy nousevan sen oppositioasemasta huolimatta, alkaa näyttää yhä varmemmalta, että kokoomus on seuraavien ek-vaalien suurin puolue ja saa siis muodostaa hallituksen, ja yhtä varmalta alkaa näyttää, että kepu jää demarienkin alapuolelle. Tuollaisella Matin ehdottamalla liitolla turvattaisiin kepun pääsy seuraavaankin hallitukseen. Matti uskonee, että se turvaisi hänelle myös ministeripaikan, ehkä jopa kepun puheenjohtajuuden, mikä muutoin ei ole ollenkaan varmaa.
Eihän tuo Matin ehdotus ole uusi lajissaan. Kokoomuksen puolelta sellaista on esittänyt jo yli 2,5 vuotta sitten silloinen europarlamentaarikko Alexander Stubb:
>> Keskisuomalainen ja paikallinen Yle kävivät haastattelemassa. Heitin ilmaan ajatuspallon: Keskusta ja Kokoomus pitäisi yhdistää pitkällä aikavälillä
Matti Vanhanen esitti mielenkiintoisen ajatuksen kepun ja kokoomuksen liittoutumisesta niin, että ne mahdollisimman pian ilmoittaisivat pyrkivänsä muodostamaan yhdessä seuraavankin hallituksen. Matin ajatusta voitaneen pitää ensiaskeleena kohti lopullista päämäärää, puolueiden yhdistämistä. Oikeassa siis näkyvät olevan ne, jotka täälläkin ovat Mattia aina pitäneet kokoomusmyönteisenä, ja hänen joutumistaan edelliseen hallitukseen vain punamultamyönteisen Jäätteenmäen syynä. Mutta silti Matin ehdotus yllättää, ja onkohan sillä kantavuutta kepun kentässä, jossa laajalti pidettäneen punamultaa kepulle parhaana hallituspohjana, sillä liittoutuvathan siinä kaki jakopuoluetta: sdp ja kepu.
Olisikohan Matin ehdotus sittenkin pyyntö kokoomukselle heittää pelastusrengas hukkuvalle? Kun sdp:n kannatus ei vain näy nousevan sen oppositioasemasta huolimatta, alkaa näyttää yhä varmemmalta, että kokoomus on seuraavien ek-vaalien suurin puolue ja saa siis muodostaa hallituksen, ja yhtä varmalta alkaa näyttää, että kepu jää demarienkin alapuolelle. Tuollaisella Matin ehdottamalla liitolla turvattaisiin kepun pääsy seuraavaankin hallitukseen. Matti uskonee, että se turvaisi hänelle myös ministeripaikan, ehkä jopa kepun puheenjohtajuuden, mikä muutoin ei ole ollenkaan varmaa.
Eihän tuo Matin ehdotus ole uusi lajissaan. Kokoomuksen puolelta sellaista on esittänyt jo yli 2,5 vuotta sitten silloinen europarlamentaarikko Alexander Stubb:
>> Keskisuomalainen ja paikallinen Yle kävivät haastattelemassa. Heitin ilmaan ajatuspallon: Keskusta ja Kokoomus pitäisi yhdistää pitkällä aikavälillä
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kokoomukselta. Matti on alkanut ymmärtämään (yllättävää kyllä), että a) kehittyvien maakuntien suomi pelleilyn jälkeen kepun tie suuriin kaupunkiin pysähtyi lopullisesti b) Matti tietää, että hän ei tule olemaan seuraava pääministeri c) Kepun punamulta ja änkyrä siipi yrittää syrjäyttää Matin kepun puheenjohtajuudesta d) Tervon kirjan jälkeen Matti on kävelevä vitsi tai siis Lahnanen (d kohta on kepeämpi arviointi, mutta osittain totta) f) Kepun kassa on kohta tyhjä ja vaalit vaalien jälkeen on hävitty.
Siitä olen täysin samaa mieltä, että nuo kaksi jakopuoluetta sopisivat sinällään yhteen..
Ei muuta kuin kaksipuolue järjestelmä, kuten Amerikoissa, minullahan oli siihen jo nimikin valmiina, siis Maanviljelijöistä johtuen Suomen Sosiaaliapupuolue, johon liittyisivät Keskusta ja Kokoomus ja tietenkin ruottalaiset, ne nyt eivät suurin surminkaan hyväksy, mikä vähänkin haiskahtaa rehelliseltä työmieheltä, tiedetäänhän nämä "kartnoherrat".
Vastaan sitten kaikki loput puolueet jonka nimeksi ainakin minä panisin Suomen Demokraattinen liike, sen puoluesanan voisi siitä jättää pois. Ensimäiset Kaksipuoluvaalit, tulisivat olemaan melkoiset taisteluvaalit, joissa Ruottalaisten ja kokoomusehdokkaiden rahakirstut kokisivat melkoisen hupenemisen.
Siinä varmaan Herlinien suvun rahakirstut tyhjenisivät melko kuiviin, koska ne vaalit voitettaissiin täysin rahan voimalla. Mutta jo seuraavissa vaaleissa nämä Demokraattiset voimat ottaisivat vallan käsiinsä, juuri kuten 20II-ta nmä Demokraattiset voimat ottavat Suomessa poliittisen vallan hanskaansa, näin on näreet.?
Viikonlopun paras poliittinen töräys oli kuitenkin teidän ikioman Juttanne aivoitukset verojen kiristämisestä sekä suuri- ja pienituloisten rajojen määrittäminen. No, demareissa varmaan 3000 kuussa on pienituloinen. Muutoinkin Jutan käsitys verotuksesta oli ihan pelkkää mielikuvaa, ja nythän lehdet kilvan ilkkuu Juttaa, poliittiset vastustajat, kepulaisetkin, saavat iloita teidän surkeasta puheenjohtajastanne. Tuo lausunto on osaltaan varmistamassa sitä, että SDP on hädin tuskin kolmas seuraavissa ek-vaaleissa, saattaa nimittäin olla, että Kokoomuksen ja Keskustan lisäksi myös Vihreät nousee demareiden edelle, niin onnetonta on demarimeno juuri nyt.
Sinä edellytit hallitukselta velanotosta pidättäytymistä, mutta et pyynnöistä huolimatta kertonut mistä säästettäisiin tai miten muutoin rahoitustarve saataisiin menojen kanssa tasapainoon.
Kokoomus ja Keskusta eivät yhdisty aikoihin, ennen sitä yhdistyvät vasemmistopuolueemme. Vasemmistoliitto on saamassa hieman nostetta uuden puheenjohtajan myötä, se taas merkitsee demareille menetyksiä, sillä vasemmistoliiton vasemmalla puolella ei ole keltä ottaa. Siis SDP taantuu, ja kun vasemmisto ylipäätään on kannatukseltaan hiipumassa, demareiden syöksy syvenee kun Arhinmäen joukon suhteellinen osuus vasemmistossa kasvaa. Aikaa myöten nämä kaksi puoluetta yhtyvät, palaavat siis sinne 1918 kevään ja sitä edeltäneisiin aikoihin, yhteen sosialistipuolueeseen.
Helppohan hänen on, kun ei ole vastuussa asioista niin kuin hallitus on.
Sauli ei ole koskaan ollut täysin rinnoin Kataisen tukena. Häntä ehkä hiertää se, kun seuraajakseen hankkimansa Ville Itälä ei saanut koskaan kokoomuksen kenttäväen luottamusta ja joutui jättämään puolueen puheenjohtajan paikan. Siksi hän puhuu noin. Varmaan myös saadakseen sillä tukea demareilta presidentinvaaleissa.
Muistan kyllä sinun puhuneen kahden puolueen järjestelmän puolesta, mutta muistaakseni olet kyllä ollut mieluummin yhdistämässä kokoomusta ja demareita kuin kokoomusta ja kepua.
Olen tosiaan puhunut paljonkin kaksipuoluejärjestelmän puolesta, näkemykseni aina hyvin perustellen, ja lähtökohtani on kyllä ollut se, että ne kaksi puoluetta muodostuisivat nykyisten kokoomuksen ja sdp:n ympärille. Tietysti silloin kepu jakaantuisi kahtia, osa siitä demareihin, toinen osa kokoomukseen.
Se kokoomuksen johtama konservatiivinen puolue – tai mitä nimeä se sitten kantaisikaan – keräisi tietenkin joukkoihinsa valtaosan ruotsalaisista, kristillisistä, ehkä myös vihreistä ja persuistakin, mutta viimeksi mainituista varmaan suurin osa liittyisi siihen sdp:n ympärille muodostuvaan puolueeseen – olkoon sen nimi vaikka demokraatit – ja vasurit tietysti liittyisivät siihen kokonaan, jolloin puolueista tulisi ainakin ajan oloon varsin samansuuruiset, ja ne joutuisivat tosissaan taistelemaan hallitusvallasta. Niin ollen puolueen täytyisi menestyä todella hyvin hallitusvallassa ollessaan saadakseen jatkopostin, muutoin valta aina vaihtuisi.
Kaksipuoluejärjestelmä siis edistäisi demokratian toimivuutta, ja siinä järjestelmässä äänestäjät tietäisivät jo äänestäessään, kumman johtamaa hallitusta he haluavat. Nythän sellaista etukäteistietoa meillä ei koskaan ole, ja siihen suurin syyllinen suurista puolueistamme on kepu, joka vallanhalussaan on aina valmis liittoutumaan vaikka itsensä belsebubin kanssa, mutta eivät muutkaan isot puolueemme tässä puhtaita pulmusia ole, ruåtsalaisista puhumattakaan.
Tuon linkin takaa löytyy kymmeniä kirjoituksia, joissa olen käsitellyt asiaa alkuperäisellä nikilläni:
http://keskustelu.suomi24.fi/search/s24search/kaksipuoluejärjestelmä sort_name:"JormaKKorhonen"?perpage=25&ter...
Viimeksi olen sivunnut asiaa pitkässä kirjoituksessani vasemmisto-oikeisto-keskusta, johon linkki tässä:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/6754118
Sauli Niinistöllä ja Jyrki Kataisella saattaa hyvinkin olla joitakin hankauskohtia henkilökemiassaan, mutta en usko niiden johtuvan mainitsemastasi syystä. Ja uskon, että Sauli kyllä puhuu tuosta veroelvytysasiastaan rehellisen näkemyksensä mukaisesti, eikä sitä näkemystä mielestäni oleisi Kataisella enempää kuin kenelläkään muulla väheksyen jättää huomioon ottamatta.
Suomessa ei kaksipuoluesysteemiin mennä, mutta kaksinapaisuuden suuntaan saattaa kehitys kulkea. Puhutaan nyt parinkymmenen vuoden aikajänteestä
Mutta ei se kaksinapaisuus näy siten kuin punikkina näköjään toivot. Ei SDP:n ympärille ynny muuta kuin tyhjiö.
Kokoomus on luonnollisesti se maltillinen porvarillinen napa joka vahvistuu ihan omilla avuillaan. Kokoomus kasvaa koska valtaosa ihmisistä on porvarillisesti ajattelevia ja arvomaailmaltaan vastuullisia. Sosialismiin viittaavat teesit joita SDP vieläkin harjoittaa ovat tuleville polville vieraita. Äänestysikään tulevista aina vaan harvempi valitsee vastuuttoman vasemmiston.
Vihreät nappaa SDP:n paikan sen toisen navan keskiössä. Vihreillä on ikäänkuin nuoria varten päivitetty demarien ohjelma. Ympäristötietoisuus, kulutuksen vähentäminen, yhteisöllisyys, nuo kaikki löytyy vihreiltä muttei vasemmistosta. Vasemmistolaisuus on aina oman edun ajamista, ja sellaisenaan kuoleva aate.
Keskustalaisuus, se jakautuu, kuten sanoit, osin näihin kajteen pääryhmään. Toki puolue jatkaa pienenä marginaaliryhmänä hamaan maailman tappiin.
Noin kymmenen vuoden lukuttua yhdistyvä vasemmisto muodostaa jonkinlaisen vastavoiman noille kahdella pääryhmälle, mutta aikaa myöten vasemmisto kuinhtuu niinikään marginaaliksi. Kuinka pian, se riippuu siitä, onko meillä Perussuomalaisten kaltaista protestikanavaa vai ei. Jos ei, laitavasemmisto, nykyinen vasemmistoliitto, saa kannatusta tyytymättömiltä kansalaisilta, ja heitähän aina riittää. Demarit ovat aatteensa hukanneet niin totaalisesti, että heidän asemansa häviää.
Nimittäin jos tapahtuu niin kuin ennustat. Mutta tuskinpa sinullakaan on kristallipalloa, josta tulevaisuuden näkisi.
Aluksi vain pienen vähemmistön huuhaa-liikkeenä pidetty vihreä liike on kasvanut jo suureksi ja vakavasti otettavaksi niin meillä kuin muualla länsimaissa, ja nyt näyttää siltä, että se kasvaa yhä. Sen kasvu lienee melkoisesti sidoksissa yhteiskunnan kaupungistumiseen, sillä ainakin meillä nimenomaan pääkaupunkiseudulla vihreät jylläävät niin, että sdp on jo jäänyt niiden jalkoihin ja eräiden ennusteiden mukaan pian ne ajavat ohi kokoomuksestakin.
Vuosikymmenten takainen tulevaisuus on kuitenkin muiden ilo tai murhe kuin minun, eikä minua kiinnosta vähääkään, miten nykyisille puolueillemme silloin käy. Ihmiset silloin saavat hoitaa asiat, myös puoluepoliittisen järjestelmänsä, haluamallaan tavalla, ja luulen, että he pystyvät siihen vähintään yhtä hyvin kuin me nyt. Varmaan he ovat meitä valistuneempiakin ainakin niin, etteivät he nimittelisi kaltaistani – siis minun taustani ja nykyisyyteni omaavaa – ihmistä punikiksi.
En väitä vastaan tuohon
>>Demarit ovat aatteensa hukanneet niin totaalisesti, että heidän asemansa häviää.
Vanhanen näyttäisi hakevan mallia Ruotsin oikeistoallianssi-ajatuksesta. Siellähän Kokoomus, Kansanpuolue, Keskusta ja Kristillisdemokraatit muodostavat oikeistoallianssin, joka tähtäsi yhteishallitukseen ja tekee sitä edelleen ensi vaaleja ajatellen.
Kepussa on kuitenkin selkeä kahtiajako tässä suhteessa. Toisenlaista kantaa edustaa esim. entinen päätoimittaja Erkki Laatikainen, joka teki mm. ehdotuksen Erkki Liikasen kutsumiseksi Kepun ja SDP:n yteiseksi presidenttiehdokkaaksi. Tarkoitus on tietysti lämmittää entistä punamultasuhdetta. Punamullan kannattajta ovat kuitenkin jääneet muuten heikosti kuuluville. Laatikainen kuitenkin ymmärtää sen, että Kepun aluepolitiikan kantava voima eli budjettipolitiikka onnistuu siltä osin paremmin SDP;n kuin tiukkaa budjettikuria vaativan Kokoomuksen kanssa.
Itse kannatan tietysti Vanhasen ajamaa linjaa, sillä se on Kepun tuho ja se samalla heikentää myös aluepolitiikkaa, kun Kokoomus määrää tahtia eli verot alas-politiikkaa.
Siis että olemme samaa mieltä. Tosin olemme olleet sitä useimmista asioista ennenkin, mutta eräistä myös varsin erimielisiä. Mutta nyt iloitsen siitä, että olemme siis molemmat Vanhasen kannattajia, ja samasta syystä ;)
Huomasin vasta nyt tuon veropoliittisen avauksen sinun tekemäksi, kun avasin sen, vaikka arvelin olevan sen vain provo, jonka tekijänä imitoidaan sinua. Sellaisenkin lapsellisuuden - tuon imitoinnin - kun näkyvät ottaneen tavakseen ne, jotka muuten saavat vain sen huomion, jonka he omilla lahjoillaan ansaitsevat.
Kirjoituksesi näkyy kyllä olevan varsin ansiokas, mutta on parempi, että tässä vaiheessa iltaa pidättäydyn sen kommentoinnista.
Hyvää yötä!
Vanhanen ei hae mallia Ruotsista tai mistään muualtakaan. Meillä on omanlainen ja toimiva monipuoluejärjestelmä, jossa tällä hetkellä on kolme suurta (Kesk, Kok, SDP), kolme keskisuurta (Vihr, Vas, Peruss) sekä muutama pienpuolue (RKP, KD).
Meidän järjestelmämme luo vakautta ja jatkuvutta politiikkaan, kun kehitys on johtanut systeemiin, jossa kaksi isoista muodostaa hallituksen rungon ja yksi johtaa oppositiota. Näin politiikassa on pakko hakea konsensushenkeä, ei ole vastakkain asetteluun nojaavia blokkeja taistelemsassa toinen toistaan vastaan, eikä sen aiheuttamia nopeita suunnanmuutoksia harjoitetussa politiikassa.
Punikeilla on nyt paniikki, kun SDP ja Vasemmistoliitto oppositiossakin vain kuihtuu, normaalia oppositokasvuilmiötä ei syntynytkään vaikka se piti tulla kuin Manulle illallinen. Mielipidepankkikin rakentelee näitä mielikuvituksellisia Kepun kuihtumisskenaarioita, vaikka SDP on se joka tässä kuihtuu olemattomiin. Vasemmistoliitto on saamassa nostetta Arhinmäen myötä, hän on puoluejohtajana selvästi Urpilaista edellä johdonmukaisuudessa ja uskottavuudessa, esimerkkinä vaikkapa veropolitiikka ja köyhien aseman puolustaminen. Tosin Urpilainen paalutti pienituloisen rajan niin korkealle, että jokunen demarikiin taittaa tuon 3000 rajan alle pudota, vaikka edelleenkin SDP:n politiikan keskiössä on tuon rajan ylittävien saavutettujen etujen turvaaminen. Arhinmäki siis aiheuttaa paineen demarien vasemmalle laidalle, ja toisella laidalla demareita painaa Vihreiden kasvu.
Vihreät ovat löytäneet politiikkaansa ne keskeiset elementit joita olisi odottanut juuri SDP:ltä. Oikeudenmukaisuuden, ekologisuuden, kulutushysterian kritiikin ja niin edelleen. Vihreät vetoaa nuoriin samalla tavalla kuin vetosi vasemmisto aiemmin. Uudet äänestäjäsukupolvet valitsevat mieluummin maanläheisen ja ihmisten arkea lähellä olevia asioita ajavat vihreän kuin ay-politiikkaan jämähtäneen demarin.
Demareiden alamäkeä tulee vahdittamaan väistämätön ammattiyhdistysliikkeen epäpolitisoituminen. Kun perinteinen duunarityöläisen ylhäältä johdettu joukkovoima ei työmarkkinoilla ole enää tätä päivää, vaan ammattiliitoista tulee entistä eriytyneenpiä ja sopimukset tehdään aina vaan lähempänä työpaikkoja, myös koko ammattiyhdistysliike muuttaa muotoaan. Puoluesidonnainen järjestörakennen muuttuu ammattikuntarakenteiseksi, esimerkkinä voisi mainita vaikapa Tehyn jossa liittovaltuuston ja muiden päättävien elimien valinnassa puoluetunnuksia ei enää käytetä, vaikkakin ryhmien taustalla on puolueaktiivejakin.
Kun tuo napanuora ay-liikkeen ja demarien välillä katkeaa, demareille ei jää mitää tehtävää uudistuvassa yhteiskunnassa. Kokoomus on jo nyt osoittanut olevansa sosiaalisesti oikeudenmukaismpi ja tasa-arvoisempi kuin hyvätuloisia paapova SDP, Vihreät on osoittanut hallitsevansa demareita syvemmin niin ekologiset kuin vaikkapa ihmisooikeuskysymykset jne.
Summasummarum. Kokoomus säilyy suurena, Kepu hiipuu mutta vain vähän, vasemmiston sisällä Vasemmistoliitto vahvistuu mutta kokonaisuudessaan vasemmisto heikkenee, Vihreät nousevat kolmanneksi suureksi puolueeksi SDP:n tilalle.
Poistin edellisen, kun höpisin siinä tarpeettomia. Otsikon toivotus on varmaan parasta, mitä voin varmasti puolueettomasti nyt kaikille antaa - eli "lyhyestä virsi kaunis".