Meillä tilanne sellainen, ettei mies anna minun kertoa raskaudestani kenellekkään!! Hänen mielestään tulevien isovanhempien tulisi tietää ensimmäisenä tulevasta lapsesta (mikä on ihan ok), mutta ei hän oikein uskalla kertoa vanhemmilleen, tuntuu muutenkin että häntä on alkanut hieman "kaduttaa" koko raskaus??.. Vaikka mukana neuvolassa ja ultassa onkin ollut ja ihan asiallisesti kiinnostunut asiasta, mutta en tiedä...
Tahtoisin jo kertoa itse vanhemmilleni ja muutamalle ystävälle, mutten tahdo 'pettää' miehen luottamusta, kun en lupaa ole kertomiseen saanut.. :(
Onko mieheni teistä kohtuuton?? Kaiken lisäksi kun kyseessä on esikoiseni, enkä tiedä asioista paljoakaan, niin olisi mukava kuulla neuvoja yms. esim. äidiltäni, mutta kai on vain pakko odottaa josko mies joskus uskaltaa ilmiantaa tuleva lapsensa.. ärsyttää..
Tahtoisin jo kertoa itse vanhemmilleni ja muutamalle ystävälle, mutten tahdo 'pettää' miehen luottamusta, kun en lupaa ole kertomiseen saanut.. :(
Onko mieheni teistä kohtuuton?? Kaiken lisäksi kun kyseessä on esikoiseni, enkä tiedä asioista paljoakaan, niin olisi mukava kuulla neuvoja yms. esim. äidiltäni, mutta kai on vain pakko odottaa josko mies joskus uskaltaa ilmiantaa tuleva lapsensa.. ärsyttää..
Vastaukset 16
Vanhimmat
millä viikolla meette??
siis rv 12.
Olen itse ollut ehdottomasti sitä mieltä että vielä ekalla kolmanneksella asiasta ei puhuta kenellekään, kai se on jonkinlaista itsesuojelua ja jopa taikauskoa (keskenmeno!!) ja ylimääräisen hössötyksen karsimista (tulevat isovanhemmat kajahtavat ihan varmasti täysillä...molemmissa perheissä ensimmäinen lapsenlapsi ja odotettu sellainen, koska ei olla enää ihan nuoria). Mies suhtautui asiaan jotenkin kahtiajakoisesti, haluaa kyllä olla kertomassa minun vanhemmilleni raskaudesta, mutta omille vanhemmilleen kuulemma riittää että "huomaavat sitten kun alkaa näkyä, toivottavasti menee pitkään". Eihän me nyt noin voida toimia, kailotin ja peräsin selitystä. Sain vastaukseksi epämääräistä mutinaa. Kiusasin että uutisen myötä menee tietenkin miehen asema äitinsä pikku kullannuppuna...(kullannupulla ikää siis 32v.) - täytyy alkaa toimia kuin aikuinen mies! Ja ihan on todistettavasti seksiäkin harrastettu jonkun naikkosen kanssa... ;D
Eipä siis selvää selitystä ole kuultu täälläkään miksi mies mielellään pitkittäisi tietoa omien vanhempiensa suuntaan. Tosin arvelen ko. osapuolet tuntien, että miehen vanhempien into sekaantua ainokaisen lapsensa elämään toimii ehkä jarruna; mies ei jaksa kaiken muun hössötyksen lisäksi kuunnella isyyshössötystäkin (?), mene ja tiedä. Mutta ei ole asia minua suuremmin vaivannut, katsellaan nyt tämä eka kolmannes ja sitten kun/jos ollaan edempänä pikku pömppämahan kanssa, aletaan miettiä kertomisjärjestystä. Kai se niin menee että isovanhemmat ja lähimmät ystävät ensin. Niin ja jos sikainfluenssa rantautuu työpaikalle, täytyy ilmiantaa itsensä heti, työskentelen näet riskaabelilla alalla (potilastyössä).
Mun mielestä sulla on ihan oikeus kertoa kelle haluat, musta on vähän outoa että miehes on sitä kieltämässä. Monilla on periaate ettei missään nimessä kerro varhaisessa vaiheessa, mutta mä ainakin olen halunnut varsinkin äidilleni kertoa ja olen aina kertonutkin. Ei se keskenmeno kertomisesta tule ja onhan se nyt kiva jakaa varsinkin esikoista odottaessa jo alkumetreillä jollekin läheiselle.
Mua loukkaa tässä kolmannessa odotuksessani, että mies ei ole kertonut kellekään omalle sukulaiselleen vieläkään mitään ja olen jo puolessa välissä odotusta :( Kaverilleen sentään kertoi vihdoin viikko sitten. Ymmärrän ettei äidilleen kertonut, koska se on pistänyt välit lähes poikki, mutta ettei kellekään muullekaan. Pahalta se tuntuu ja todellakin siltä ettei halua jostain syystä tietävän että saadaan kolmas, tai häpeää sitä jotenkin :(
Etkö voisi sanoa miehelles, että sulle se on tärkeää että saat jakaa ilosi ainakin äidin kanssa. Raskausajasta tulee tosi yksinäistä jos ei voi kellekään jakaa.
olen kyllä monta kertaa sanonut miehelleni että tahtoisin kertoa ainakin vanhemmilleni raskaudesta, mutta miehen mielestä täytyy ensin saada kerrottua hänen vanhemmilleen, koska minun vanhemmilleni on kuulema helpompi kertoa. tästä ollaan keskusteltu jo liiankin monta kertaa, mies ei mieltään muuta, enkä jaksa enää väitellä ja pysyn vaan hiljaa. inhottaa kyllä että tälläisestä asiasta pitää tapella. :(
Hei minunkaan mies ei antanut heti kertoa, mutta hän perusteli sen niin, että haluaa ensin itse sisäistää asian kunnolla ennenkun haluaa kertoa muille. Ei ollut vielä valmis vastaamaan kysymyksiin ulkopuolelta. hän sanoi myös että pitää siitä, että se on vain meidän kahden välinen pikkusalaisuus :) Ehkäpä sinunkin miehesi tarvitsee vain aikaa. nyt me olemme jo kertoneet kaikille ja rv vasta 11 :)
minäkin ajattelin että kerromme viimeistään ekan ultran jälkeen, mutta ei.. no, kohta ei tarvitse kertoa kenellekkään kun alkaa masu kasvaa. sekin ärsyttää minua, sillä olisin nimenomaan halunnut kertoa tärkeille ihmisille aiemmin ennenkuin kaikki sen huomaa.. no mutta sitä odotellessa..
Mun mieheni on ollut aina hiuka varovainen kertomaan kenellekkään raskaudesta varsinkaan nyt kun takana oli jo keskenmenokin. Mutta ite oon aina heti testin tekemisen jälkeen kertonut ensin miehelleni, sitten heti perään soittanut läheiselle siskolleni ja sen jälkeen äidilleni. (Nyt koolmas lapsi tulossa rv 24)
Takana siis keskenmeno ja se oli sen verran rankka kokemus että en ikämaailmassa olisi halunnut kokea sitä yksin kenenkään tietämättä. Vaikka mies tietysti olikin tukena niin ei hän osannut tukea niinkun äitini ja siskoni. Naisen kanssa puhuminen on niin paljon helpompaa kun he ymmärtävät heti miltä tuntuu. Ei miehet ymmärrä kuinka todellinen lapsi on jo äidille heti plussan jälkeen.
Musta on ihanaa kun läheiset ihmiset tietää missä mennään. Kaikki kokemukset lähentävät entisestään, niin ilot kuin surutkin. Ja raskaana ollessaan sitä kaipaa tukiverkkoa ympärilleen, ei pelkkä mies mulle ainakaan riitä vaikka hyvä isä onkin ja rakastava mies.
Kovasti mies joskus päivittelee kun kaikki pitää kertoa, mutta teen sen itseni takia en muiden joten päivitelkööt rauhassa. Kyllä hän pohjimmiltaan ymmärtää! :)
olisi pystynyt olla kertomatta, vaikka mies olisi kieltänyt. Yhteisestä päätöksestä kyllä kerrottiin läheisimmille sukulaisille jo rv 7. Joillekin ystävilleni kerroin muutamaa viikkoa myöhemmin ja ekan ultran jälkeen kerrottiin jo kaikille muillekin sukulaisille ja tutuille joiden kanssa ollaan tekemisissä. Mies olisi kyllä varmaan voinut pitää asian salassa pidempäänkin, että ehkä omalla hyvällä suostuttelullani ja hyvillä perusteluilla oli tässä osansa :D
Mies kyllä kertoi omille kavereilleen vasta joskus rv 14-15 aikoihin, ehkä sitä oli omille kavereille vähän vaikeampi kertoa..
Nyt meneillään rv 17 ja omalla työpaikalla on asia vielä salassa, vielä viikko-kaksi pitää pitää salassa, että ehtii saada uuden työsopimuksen..
Meillä taas sekä minä että mies samanlaisia: heti kun itse saatiin tietää niin kerrottiin kaikille läheisille, kumpikin kertoi kaikille kenelle halusi kertoa. Tämä siis viikolla viisi :-) Jos kesken olisi mennytkin niin sittenpä olisi ollut ihmisiä ympärillä kenen kanssa jakaa asia. Ymmärrän, etteivät kaikki ajattele näin, mutta ei miehellä silti ole oikeutta kieltää kertomasta sisälläsi kasvavasta elämän alusta ihan kenelle haluat :) Itse varmaan vain ystävällisesti ilmoittaisin, että nyt aion asiasta kertoa - sinullahan on jo raskaus ohittanutkin tuon suurimman riskivaiheen keskenmenon kannalta.
mies oli se joka halusi heti kertoa kaikille, ite oisin halunnut odottaa pidempään mutta mentiin sitten miehen pään mukaan. Ei sitä kuitenkaan koko suvulle toitotettu vaan tuleville isovanhemmille ja tädeille ja itse kerroin myös parhaalle ystävälleni.
Odotimme np ultraan asti ja sovimme mieheni kanssa että kerron ensin omille vanhemmilleni, koska heille se oli ensimmäinen lastenlapsi. Sen jälkeen mieheni kertoi omilleen. Kun molempien vanhemmat tiesivät kerroimme muille tilanteen mukaan.
Työni takia jouduin kertomaan kuitenkin asiakkaalleni ennen omia vanhempia (en halunnut nostaa raskaita esineitä, ymmärsivät hyvin mutta sitä ei lasketa.
Hei! Meillä se taitaa olla ihan toisin päin. Kolmatta odotan RV 38. Tässä ja edellisessä raskaudessa mies on lipsauttanut kavereilleen tai veljilleen vauvan tulosta jossain yhteydessä. Itse odotellut hyvällä tuurilla puoleen väliin saakka tai ainakin siihen et masu on kasvanut. Kylläkin kun kertonut äitille niin hän vain sanonut et kyllä mä olen sen tiennyt. Ja toisillahan se ei ole kovin helppoa salata jos on pahoinvointia, itselläni ei sellaista ole ollut ollenkaan.
Asuin kotona joten pikkuveljen piti lähtee kuskaan mua apteekkiin hakemaan testiä kerroin sitten siskolle ja veljelle saman tien.
mun poikaystävä ei ois halunnut että kerron ihmisille varsinkaan isälleni kun sillä muutenkin huono verenpaine.. ois halunnut että kerrotaan yhessä. Mutta koska isä on kova polttelemaan sisällä oli pakko.. Isä huomas muutenkin että oon koko ajan kipiä ja sen piti dissata muutenkin kun ei usko että musta ois työnhakuun (kun työttömänä olin) sanoin sitten että joo meinaan mä tässä sairastella vielä ainakin kuukauden.. sitten se piti ihan luuserina mua ja lähti hermostuneena tupakalle kun tuli takasin kerroin että oon varmaan kuukauden päästä siinä vaiheessa raskautta että pitäs helpottaa.. Se lähti takas tupakalle. Ihmettelen miten sillä meni viikko ennen kun uskalsi olla onnellinen vaikka aina on meille lapsenlapsista höpissyt)
Omille vanhemmilleen poikakaverilla ei varmaan oo haluakaan kertoa kun ne asuu muualla.. Ei se oo tainnut kertoa kun yhdelle kaverilleen joka toivoo lapsia.. sillekkin vaan siitä syystä että tilanne on niin arka. Muuten sen periaate on että kyllä ne huomaa viimestään sitten kun raahataan vauvaa aina mukana..
No eihän miehesi voi määrätä milloin kerrot omille vanhemmillesi!! Onhan se sinunkin vauvasi ja sinun mahasi sisällä se kasvaa ja SINÄ koet kaiken yksin jos et saa jakaa asiaa muiden kanssa. Mielestäni on sinun oikeus kertoa sitten kun on eka ultra käyty VIIMEISTÄÄN, koska silloin ollaan jo ns.voiton puolella ja keskenmenon uhka ei ole ainakaan enää silloin niin suuresti estämässä sitä kertomista. Tämähän on tunnekysymys teille molemmille ja molempien tulee saada toimia niin kuin haluaa. Etkä sinäkään saa kertoa miehen puoleisille ihmisille jos ei hän halua. Mutta ei hän voi tätä sinulta kieltää, varsinkaan jos ei osaa sanoa milloin sitten voi kertoa, jos ei itsekään vielä tiedä milloin kertoo. Jos sinulla on avoimet välit perheesi kanssa, ajattelepa miten he suhtautuvat jos saavat tietää raskaudestasi vasta kun maha näkyy- ja teidän selityksenne on että ei ole osattu kertoa tms!! kyllä minun perheeni loukkaantuisi, varsinkin jos muuten avoimesti pystymme puhumaan asioista ja pidämme yhteyttä. Pidä nyt ihmeessä ihan perusoikeudestasi kiinni päättää myös itseäkin koskevasta asiasta, ettet nyt ihan ole tossun alla jos mielesi kuitenkin tekee kertoa ja kaipaat tukea itsellesi raskauteen.
minä saan kertoa omista asioistani. Mies omistaan. No, tämä aiheuttaa ongelmia kun joku kysyy mitä miehelleni kuuluu tai onko meillä oltu terveitä tai mitä mies tekee työkseen. Nyt olen oppinut sanomaan melkein kaikkiin kysymyksiin jotakin.... paljastamatta mitään.. kuten vaikka että "kysypä häneltä itseltään". No toki kun miehen kuulumiset vaikuttaa minunkin elämään eli jos hän sairastelee, niin minä olen yksin vastuussa lapsista ja omat kuulumiseni haluan kuitenkin kertoa ja sehän on iso osa elämääni jos olen yksin vastuussa lapsista.
Koenkin ongelmaksi sen kun miehen kuulumisia ei saisi kertoa mutta omasta elämästäni haluaisin olla hyvinkin avoin. Että miten paljon sitten kerron mistäkin ja kenellekin ja millä sanoin... Täytyy kyllä myöntää että olen esim. miehen flunssia mennyt kertomaan...
Mutta mites esimerkiksi leikkaukset. Niitäkin on meillä ollut miehellä. Ja vakavammat sairastelut. Terveys on yksityisasia... tavallaan. Mutta kun se vaikuttaa minun elämääni!
Raskaus on terveydellinen asia omassa kehossasi. Toki kun keskenmeno riski on alussa niin kannattaa kertoa sellaiselle ihmiselle jolle olisi valmis kertomaan myös keskenmenosta jos niin ikävästi käy. Raskaus on sun asia ja mielestäni sinun kuuluu saada jakaa siitä iloasi. Mutta miehesi isäksi tulo on hänen asiansa. Mitään sääntöä ei ole että isovanhempien kuuluisi tietää ekana. Minusta ekaksi kuulijaksi kelpaa melkein asiassa kuin asiassa se kenelle se on helpoin/luontevin kertoa