Ruokavaliosta

> Buddha itse oli kasvissyöjä.

Oliko oikeasti? Käsittääkseni hän söi kaikkea mitä kodilliset hänelle tarjosivat. (Paitsi tietty silloin, kun joku eläin oli tapettu juuri häntä varten.)

Tietääkö kukaan onko missään Suutrassa mainintaa Shakyamunin syömisistä? (Ainoa minkä minä tiedän on se legendaarinen "possu-herkku", joka on joko porsashöystöä tai tryffeleitä.)

HaH kirjoitti:

> Buddha itse oli kasvissyöjä.

Oliko oikeasti? Käsittääkseni hän söi kaikkea mitä kodilliset hänelle tarjosivat. (Paitsi tietty silloin, kun joku eläin oli tapettu juuri häntä varten.)

Tietääkö kukaan onko missään Suutrassa mainintaa Shakyamunin syömisistä? (Ainoa minkä minä tiedän on se legendaarinen "possu-herkku", joka on joko porsashöystöä tai tryffeleitä.)

Lue lisää

Alla lihansyöntiä koskeva pätkä lankavatara-sutrasta. Mutta tarkempiin kysymyksiin en osaa vastata, kun en tiedä sutrista käytännössä mitään.

For innumerable reasons, Mahamati, the Bodhisattva, whose nature is compassion, is not to eat any meat; I will explain them: Mahamati, in this long course of transmigration here, there is not one living being that, having assumed the form of a living being, has not been your mother, or father, or brother, or sister, or son, or daughter, or the one or the other, in various degrees of kinship; and when acquiring another form of life may life as a beast, as a domestic animal, as a bird, or as a womb-born, or as something standing in some relationship to you; [this being so] how can the Bodhisattva-Mahasattva who desires to approach all living beings as if they were himself and to practise the Buddha-truths, eat the flesh of any living being that is of the same nature as himself? Even, Mahamati, the Rakshasa, listening to the Tathagata's discourse on the highest essence of the Dharma, attained the notion of protecting [Buddhism], and, feeling pity, refrains from eating flesh; how much more those who love the Dharma! Thus, Mahamati, wherever there is the evolution of living beings, let people cherish the thought of kinship with them, and, thinking that all beings are to be loved as if they were an only child, let them refrain from eating meat. So with Bodhisattvas whose nature is compassion, [the eating of meat] is to be avoided by him. Even in exceptional cases, it is not [compassionate] of a Bodhisattva of good standing to eat meat. The flesh of a dog, an ass, a buffalo, a horse, a bull or a man, or any other being, Mahamati, that is not generally eaten by people, is sold on the roadside as mutton for the sake of money; and therefore, Mahamati, the Bodhisattva should not eat meat.

For the sake of love of purity, Mahamati, the Bodhisattva should refrain from eating flesh which is born of semen, blood, etc. For fear of causing terror to living beings, Mahamati, let the Bodhisattva who is disciplining himself to obtain compassion, refrain from eating flesh. To illustrate, Mahamati: When a dog sees, even from a distance, a hunter, a pariah, a fisherman, etc, whose desires are for meat-eating, he is terrified with fear, thinking, "They are death-dealers, they will even kill me." In the same way, Mahamati, even those minute animals that are living in the air, on earth, and in water, seeing meat-eaters at a distance, will perceive in them, by their keen sense of smell, the odour of the Rakshasa and will run away from such people as quickly as possible; for they are to them the threat of death. For this reason, Mahamati, let the Bodhisattva, who is disciplining himself, to abide in great compassion, because of its terrifying living beings, refrain from eating meat. The food of the wise, Mahamati, is what is eaten by the Rishis; it does not consist of meat and blood. Therefore, Mahamati, let the Bodhisattva refrain from eating meat.

In order to guard the minds of all people, Mahamati, let the Bodhisattva whose nature is holy and who is desirous of avoiding censure on the teaching of the Buddha, refrain from eating meat. For instance, Mahamati, there are some in the world who speak ill of the teaching of the Buddha; who say: "Why are those who are living the life of a Sramana or a Brahmin rejecting such food as was enjoyed by the ancient Rishis, and eating like the carniverous animals, living in the air, on earth, or in the water? Why do they go wandering about in the world thoroughly terrifying living beings, disregarding the life of a Sramana and destroying the vow of a Brahmin? There is no Dharma, no discipline, in them." There are many such adverse-minded people who thus speak ill of the teaching of the Buddha. For this reason, Mahamati, in order to guard the minds of all people, let the Bodhisattva whose nature is full of pity and who is desirous of avoiding censure on the teaching of the Buddha, refrain from eating meat.

Such as these, Mahamati, are the evils of meat-eating; how much more numerous [evil] qualities that are born of the perverted minds of those devoted to meat-eating. And, Mahamati, the ignorant and simple-minded are not aware of all this and other evils and merits [in connection with meat-eating]. I tell you, Mahamati, that seeing these evils and merits the Bodhisattva whose nature is pity should eat no meat.

If, Mahamati, meat is not eaten by anybody for any reason, there will be no destroyer of life. Mahamati, in the majority of cases the slaughter of innocent living beings is done for pride and very rarely for other causes. Though nothing special may be said of eating flesh of living creatures such as animals and birds, alas, Mahamati, that one addicted to the taste of meat taste should eat human flesh! Mahamati, in most cases nets and other devices are prepared in various places by people who have lost their sense on account of their appetite for meat taste, and thereby many innocent victims are destroyed for the sake of the price they bring in. There are even some, Mahamati, who are like Rakshasas hard-hearted and used to practising cruelties, who, being so devoid of compassion, would now and then look at living beings as meant for food and destruction - no compassion is awakened in them.

It is not true, Mahamati, that meat is proper food and permissible for the Sravaka when the victim was not killed by himself, when he did not order others to kill it, when it was not specially meant for him. Again, Mahamati, there may be some unwitting people in the future time, who, beginning to lead the homeless life according to my teachings, are acknowledged as sons of the Sakya, and carry the Kashaya robe about them as a badge, but who are in thought evilly affected by erroneous reasonings. They may talk about various discriminations they make in their moral discipline, being addicted to the view of an immortal soul. Being under the influence of the thirst for meat-taste, they will string together in various ways some sophistic arguments to defend meat-eating. They think they are giving me an unprecedented calumny when they discriminate and talk about facts that are capable of various interpretations. Imagining that this fact allows this interpretation, they conclude that the Blessed One permits meat as proper food, and that this is mentioned among permitted foods and that probably the Tathagata himself partook of it. But, Mahamati, nowhere in the sutras is meat permitted as something enjoyable, nor is it referred to as proper among the foods prescribed.

If however, Mahamati, I had mind to permit meat eating, or if I said it was proper for the Sravakas to eat meat, I would not have forbidden, I would not forbid, all meat-eating for these Yogins, the sons and daughters of good family, who, wishing to cherish the idea that all beings are to them like and only child, are possessed of compassion, practise contemplation, mortification ,and are on their way to the Mahayana. And, Mahamati, the interdiction not to eat meat is here given to all sons and daughters of good family, whether they are cemetery-ascetics or forest-ascetics, or Yogins who are practising the exercises, if they wish the Dharma and are on their way to the mastery of any vehicle, and being possessed of compassion, conceive the idea of regarding all beings as an only child, in order to accomplish the end of their discipline…. Further, a tenfold prohibition is given as regards the flesh of animals found dead by themselves. All meat-eating in any form, in any manner, and in any place, is unconditionally and once for all, prohibited for all.

Thus, Mahamati, meat-eating I have not permitted to anyone, I do not permit, I will not permit.

Sipoon Siddha kirjoitti:

Alla lihansyöntiä koskeva pätkä lankavatara-sutrasta. Mutta tarkempiin kysymyksiin en osaa vastata, kun en tiedä sutrista käytännössä mitään.

For innumerable reasons, Mahamati, the Bodhisattva, whose nature is compassion, is not to eat any meat; I will explain them: Mahamati, in this long course of transmigration here, there is not one living being that, having assumed the form of a living being, has not been your mother, or father, or brother, or sister, or son, or daughter, or the one or the other, in various degrees of kinship; and when acquiring another form of life may life as a beast, as a domestic animal, as a bird, or as a womb-born, or as something standing in some relationship to you; [this being so] how can the Bodhisattva-Mahasattva who desires to approach all living beings as if they were himself and to practise the Buddha-truths, eat the flesh of any living being that is of the same nature as himself? Even, Mahamati, the Rakshasa, listening to the Tathagata's discourse on the highest essence of the Dharma, attained the notion of protecting [Buddhism], and, feeling pity, refrains from eating flesh; how much more those who love the Dharma! Thus, Mahamati, wherever there is the evolution of living beings, let people cherish the thought of kinship with them, and, thinking that all beings are to be loved as if they were an only child, let them refrain from eating meat. So with Bodhisattvas whose nature is compassion, [the eating of meat] is to be avoided by him. Even in exceptional cases, it is not [compassionate] of a Bodhisattva of good standing to eat meat. The flesh of a dog, an ass, a buffalo, a horse, a bull or a man, or any other being, Mahamati, that is not generally eaten by people, is sold on the roadside as mutton for the sake of money; and therefore, Mahamati, the Bodhisattva should not eat meat.

For the sake of love of purity, Mahamati, the Bodhisattva should refrain from eating flesh which is born of semen, blood, etc. For fear of causing terror to living beings, Mahamati, let the Bodhisattva who is disciplining himself to obtain compassion, refrain from eating flesh. To illustrate, Mahamati: When a dog sees, even from a distance, a hunter, a pariah, a fisherman, etc, whose desires are for meat-eating, he is terrified with fear, thinking, "They are death-dealers, they will even kill me." In the same way, Mahamati, even those minute animals that are living in the air, on earth, and in water, seeing meat-eaters at a distance, will perceive in them, by their keen sense of smell, the odour of the Rakshasa and will run away from such people as quickly as possible; for they are to them the threat of death. For this reason, Mahamati, let the Bodhisattva, who is disciplining himself, to abide in great compassion, because of its terrifying living beings, refrain from eating meat. The food of the wise, Mahamati, is what is eaten by the Rishis; it does not consist of meat and blood. Therefore, Mahamati, let the Bodhisattva refrain from eating meat.

In order to guard the minds of all people, Mahamati, let the Bodhisattva whose nature is holy and who is desirous of avoiding censure on the teaching of the Buddha, refrain from eating meat. For instance, Mahamati, there are some in the world who speak ill of the teaching of the Buddha; who say: "Why are those who are living the life of a Sramana or a Brahmin rejecting such food as was enjoyed by the ancient Rishis, and eating like the carniverous animals, living in the air, on earth, or in the water? Why do they go wandering about in the world thoroughly terrifying living beings, disregarding the life of a Sramana and destroying the vow of a Brahmin? There is no Dharma, no discipline, in them." There are many such adverse-minded people who thus speak ill of the teaching of the Buddha. For this reason, Mahamati, in order to guard the minds of all people, let the Bodhisattva whose nature is full of pity and who is desirous of avoiding censure on the teaching of the Buddha, refrain from eating meat.

Such as these, Mahamati, are the evils of meat-eating; how much more numerous [evil] qualities that are born of the perverted minds of those devoted to meat-eating. And, Mahamati, the ignorant and simple-minded are not aware of all this and other evils and merits [in connection with meat-eating]. I tell you, Mahamati, that seeing these evils and merits the Bodhisattva whose nature is pity should eat no meat.

If, Mahamati, meat is not eaten by anybody for any reason, there will be no destroyer of life. Mahamati, in the majority of cases the slaughter of innocent living beings is done for pride and very rarely for other causes. Though nothing special may be said of eating flesh of living creatures such as animals and birds, alas, Mahamati, that one addicted to the taste of meat taste should eat human flesh! Mahamati, in most cases nets and other devices are prepared in various places by people who have lost their sense on account of their appetite for meat taste, and thereby many innocent victims are destroyed for the sake of the price they bring in. There are even some, Mahamati, who are like Rakshasas hard-hearted and used to practising cruelties, who, being so devoid of compassion, would now and then look at living beings as meant for food and destruction - no compassion is awakened in them.

It is not true, Mahamati, that meat is proper food and permissible for the Sravaka when the victim was not killed by himself, when he did not order others to kill it, when it was not specially meant for him. Again, Mahamati, there may be some unwitting people in the future time, who, beginning to lead the homeless life according to my teachings, are acknowledged as sons of the Sakya, and carry the Kashaya robe about them as a badge, but who are in thought evilly affected by erroneous reasonings. They may talk about various discriminations they make in their moral discipline, being addicted to the view of an immortal soul. Being under the influence of the thirst for meat-taste, they will string together in various ways some sophistic arguments to defend meat-eating. They think they are giving me an unprecedented calumny when they discriminate and talk about facts that are capable of various interpretations. Imagining that this fact allows this interpretation, they conclude that the Blessed One permits meat as proper food, and that this is mentioned among permitted foods and that probably the Tathagata himself partook of it. But, Mahamati, nowhere in the sutras is meat permitted as something enjoyable, nor is it referred to as proper among the foods prescribed.

If however, Mahamati, I had mind to permit meat eating, or if I said it was proper for the Sravakas to eat meat, I would not have forbidden, I would not forbid, all meat-eating for these Yogins, the sons and daughters of good family, who, wishing to cherish the idea that all beings are to them like and only child, are possessed of compassion, practise contemplation, mortification ,and are on their way to the Mahayana. And, Mahamati, the interdiction not to eat meat is here given to all sons and daughters of good family, whether they are cemetery-ascetics or forest-ascetics, or Yogins who are practising the exercises, if they wish the Dharma and are on their way to the mastery of any vehicle, and being possessed of compassion, conceive the idea of regarding all beings as an only child, in order to accomplish the end of their discipline…. Further, a tenfold prohibition is given as regards the flesh of animals found dead by themselves. All meat-eating in any form, in any manner, and in any place, is unconditionally and once for all, prohibited for all.

Thus, Mahamati, meat-eating I have not permitted to anyone, I do not permit, I will not permit.

Lue lisää

Luonnollisesti on huomattava, että Lankavatara-sutra ilmaantui vasta mahayanan alkutaipaleella, ja siitä on liikkeellä useita eri versioita. Kaiken lisäksi lihansyöntiä koskeva kappale saatettiin lisätä siihen vasta myöhemmin, joten historiallisessa kontekstissa Lankavatara-sutra ei liene Buddhan sanaa.

Paalinkieliset tekstit joihin Theravada nojaa, antavat toisenlaista tietoa munkkien ruokavaliosta ja käsittääkseni suurin osa Theravada-harjoittajista syö myös lihaa.

Lisäksi on huomattava, että kärsimyksen aiheuttamiselta on käytännössä mahdoton välttyä niin kauan kun on ihmiskehossa. Jo yksitään tee- tai kahvikupposen valmistaminen on aiheuttanut monien pienten hyönteisten ja muiden eliöiden kuoleman. Kuolemaa sisältyy myös hedelmiin, vihanneksiin, kaikkeen...

Sipoon Siddha kirjoitti:

Luonnollisesti on huomattava, että Lankavatara-sutra ilmaantui vasta mahayanan alkutaipaleella, ja siitä on liikkeellä useita eri versioita. Kaiken lisäksi lihansyöntiä koskeva kappale saatettiin lisätä siihen vasta myöhemmin, joten historiallisessa kontekstissa Lankavatara-sutra ei liene Buddhan sanaa.

Paalinkieliset tekstit joihin Theravada nojaa, antavat toisenlaista tietoa munkkien ruokavaliosta ja käsittääkseni suurin osa Theravada-harjoittajista syö myös lihaa.

Lisäksi on huomattava, että kärsimyksen aiheuttamiselta on käytännössä mahdoton välttyä niin kauan kun on ihmiskehossa. Jo yksitään tee- tai kahvikupposen valmistaminen on aiheuttanut monien pienten hyönteisten ja muiden eliöiden kuoleman. Kuolemaa sisältyy myös hedelmiin, vihanneksiin, kaikkeen...

Lue lisää

Ja kuinkakohan monta miljardia pölypunkkia murhaamme jokaisella vuodevaatteiden pesukerralla? :-)

Kärsimyksen tuottamista ei todellakaan voi välttää. Lienee oleellista pyrkiä tuottamaan kärsimystä mahdollisimman vähän, omista resursseista ja voimavaroista - psyykkisistä ja fyysisistä - riippuen.

ava kirjoitti:

Ja kuinkakohan monta miljardia pölypunkkia murhaamme jokaisella vuodevaatteiden pesukerralla? :-)

Kärsimyksen tuottamista ei todellakaan voi välttää. Lienee oleellista pyrkiä tuottamaan kärsimystä mahdollisimman vähän, omista resursseista ja voimavaroista - psyykkisistä ja fyysisistä - riippuen.

Lue lisää

Mutta ajattelin siis tuossa lähinnä sitä, että josko kellään olisi tietoa siitä, mitä nimenomaisia pöperöitä Shakyamuni ja hänen aikalaismunkkinsa ja -nunnansa söivät.

Joissain opetuksissa on mainittu karrit, kastikkeet, ja tandoori-mössöt, mutta nuokin olivat siis mainittu vain "abstrakteina esimerkkeinä" herkkuruoasta; ei kenenkään yksittäisen henkilön "konkreettisena" ruokana.

Lisäksi yhdessä Suutrassa Buddha kertoi minkälaisessa loistossa hän isänsä palatseissa aikoinaan eli - siinä missä tavalliset kaupunkilaisperheet yleensä söivät rikottua riisiä ja linssi-möhkää, saivat hänen isänsä palatseissa jopa orjatkin riisiä, vehnäleipää ja lihaa. Tämäkään ei kuitenkaan kerro mitään Buddhan, munkkien ja nunnien syömästä ruoasta.

Sipoon Siddha kirjoitti:

Alla lihansyöntiä koskeva pätkä lankavatara-sutrasta. Mutta tarkempiin kysymyksiin en osaa vastata, kun en tiedä sutrista käytännössä mitään.

For innumerable reasons, Mahamati, the Bodhisattva, whose nature is compassion, is not to eat any meat; I will explain them: Mahamati, in this long course of transmigration here, there is not one living being that, having assumed the form of a living being, has not been your mother, or father, or brother, or sister, or son, or daughter, or the one or the other, in various degrees of kinship; and when acquiring another form of life may life as a beast, as a domestic animal, as a bird, or as a womb-born, or as something standing in some relationship to you; [this being so] how can the Bodhisattva-Mahasattva who desires to approach all living beings as if they were himself and to practise the Buddha-truths, eat the flesh of any living being that is of the same nature as himself? Even, Mahamati, the Rakshasa, listening to the Tathagata's discourse on the highest essence of the Dharma, attained the notion of protecting [Buddhism], and, feeling pity, refrains from eating flesh; how much more those who love the Dharma! Thus, Mahamati, wherever there is the evolution of living beings, let people cherish the thought of kinship with them, and, thinking that all beings are to be loved as if they were an only child, let them refrain from eating meat. So with Bodhisattvas whose nature is compassion, [the eating of meat] is to be avoided by him. Even in exceptional cases, it is not [compassionate] of a Bodhisattva of good standing to eat meat. The flesh of a dog, an ass, a buffalo, a horse, a bull or a man, or any other being, Mahamati, that is not generally eaten by people, is sold on the roadside as mutton for the sake of money; and therefore, Mahamati, the Bodhisattva should not eat meat.

For the sake of love of purity, Mahamati, the Bodhisattva should refrain from eating flesh which is born of semen, blood, etc. For fear of causing terror to living beings, Mahamati, let the Bodhisattva who is disciplining himself to obtain compassion, refrain from eating flesh. To illustrate, Mahamati: When a dog sees, even from a distance, a hunter, a pariah, a fisherman, etc, whose desires are for meat-eating, he is terrified with fear, thinking, "They are death-dealers, they will even kill me." In the same way, Mahamati, even those minute animals that are living in the air, on earth, and in water, seeing meat-eaters at a distance, will perceive in them, by their keen sense of smell, the odour of the Rakshasa and will run away from such people as quickly as possible; for they are to them the threat of death. For this reason, Mahamati, let the Bodhisattva, who is disciplining himself, to abide in great compassion, because of its terrifying living beings, refrain from eating meat. The food of the wise, Mahamati, is what is eaten by the Rishis; it does not consist of meat and blood. Therefore, Mahamati, let the Bodhisattva refrain from eating meat.

In order to guard the minds of all people, Mahamati, let the Bodhisattva whose nature is holy and who is desirous of avoiding censure on the teaching of the Buddha, refrain from eating meat. For instance, Mahamati, there are some in the world who speak ill of the teaching of the Buddha; who say: "Why are those who are living the life of a Sramana or a Brahmin rejecting such food as was enjoyed by the ancient Rishis, and eating like the carniverous animals, living in the air, on earth, or in the water? Why do they go wandering about in the world thoroughly terrifying living beings, disregarding the life of a Sramana and destroying the vow of a Brahmin? There is no Dharma, no discipline, in them." There are many such adverse-minded people who thus speak ill of the teaching of the Buddha. For this reason, Mahamati, in order to guard the minds of all people, let the Bodhisattva whose nature is full of pity and who is desirous of avoiding censure on the teaching of the Buddha, refrain from eating meat.

Such as these, Mahamati, are the evils of meat-eating; how much more numerous [evil] qualities that are born of the perverted minds of those devoted to meat-eating. And, Mahamati, the ignorant and simple-minded are not aware of all this and other evils and merits [in connection with meat-eating]. I tell you, Mahamati, that seeing these evils and merits the Bodhisattva whose nature is pity should eat no meat.

If, Mahamati, meat is not eaten by anybody for any reason, there will be no destroyer of life. Mahamati, in the majority of cases the slaughter of innocent living beings is done for pride and very rarely for other causes. Though nothing special may be said of eating flesh of living creatures such as animals and birds, alas, Mahamati, that one addicted to the taste of meat taste should eat human flesh! Mahamati, in most cases nets and other devices are prepared in various places by people who have lost their sense on account of their appetite for meat taste, and thereby many innocent victims are destroyed for the sake of the price they bring in. There are even some, Mahamati, who are like Rakshasas hard-hearted and used to practising cruelties, who, being so devoid of compassion, would now and then look at living beings as meant for food and destruction - no compassion is awakened in them.

It is not true, Mahamati, that meat is proper food and permissible for the Sravaka when the victim was not killed by himself, when he did not order others to kill it, when it was not specially meant for him. Again, Mahamati, there may be some unwitting people in the future time, who, beginning to lead the homeless life according to my teachings, are acknowledged as sons of the Sakya, and carry the Kashaya robe about them as a badge, but who are in thought evilly affected by erroneous reasonings. They may talk about various discriminations they make in their moral discipline, being addicted to the view of an immortal soul. Being under the influence of the thirst for meat-taste, they will string together in various ways some sophistic arguments to defend meat-eating. They think they are giving me an unprecedented calumny when they discriminate and talk about facts that are capable of various interpretations. Imagining that this fact allows this interpretation, they conclude that the Blessed One permits meat as proper food, and that this is mentioned among permitted foods and that probably the Tathagata himself partook of it. But, Mahamati, nowhere in the sutras is meat permitted as something enjoyable, nor is it referred to as proper among the foods prescribed.

If however, Mahamati, I had mind to permit meat eating, or if I said it was proper for the Sravakas to eat meat, I would not have forbidden, I would not forbid, all meat-eating for these Yogins, the sons and daughters of good family, who, wishing to cherish the idea that all beings are to them like and only child, are possessed of compassion, practise contemplation, mortification ,and are on their way to the Mahayana. And, Mahamati, the interdiction not to eat meat is here given to all sons and daughters of good family, whether they are cemetery-ascetics or forest-ascetics, or Yogins who are practising the exercises, if they wish the Dharma and are on their way to the mastery of any vehicle, and being possessed of compassion, conceive the idea of regarding all beings as an only child, in order to accomplish the end of their discipline…. Further, a tenfold prohibition is given as regards the flesh of animals found dead by themselves. All meat-eating in any form, in any manner, and in any place, is unconditionally and once for all, prohibited for all.

Thus, Mahamati, meat-eating I have not permitted to anyone, I do not permit, I will not permit.

Lue lisää

on erittäin arvostettu kirja MAHAYANASSA. Kyllä siinä on mielenkiintoisempaakin pätkää kun jotain lihansyönnistä.
Tästä sen näkee taas tason, vedetään erittäin tärkeästä teoksesta jotain noin turhaa asiaa kun lihansyönnin.

marja kirjoitti:

on erittäin arvostettu kirja MAHAYANASSA. Kyllä siinä on mielenkiintoisempaakin pätkää kun jotain lihansyönnistä.
Tästä sen näkee taas tason, vedetään erittäin tärkeästä teoksesta jotain noin turhaa asiaa kun lihansyönnin.

Lue lisää

Mutta kun kysymys oli juurikin ruokavaliosta, niin kait sitä silloin kannattaa käyttää lähdeteoksenaan mahdollisimman tärkeää teosta.

Ja hei - kaikki Suutra-opetukset ovat Buddhan itsensä puhumia, joten ei kannata sanoa, että jonkun Suutran joku osa olisi jotenkin "tasotonta ja turhaa".

Sipoon Siddha kirjoitti:

Alla lihansyöntiä koskeva pätkä lankavatara-sutrasta. Mutta tarkempiin kysymyksiin en osaa vastata, kun en tiedä sutrista käytännössä mitään.

For innumerable reasons, Mahamati, the Bodhisattva, whose nature is compassion, is not to eat any meat; I will explain them: Mahamati, in this long course of transmigration here, there is not one living being that, having assumed the form of a living being, has not been your mother, or father, or brother, or sister, or son, or daughter, or the one or the other, in various degrees of kinship; and when acquiring another form of life may life as a beast, as a domestic animal, as a bird, or as a womb-born, or as something standing in some relationship to you; [this being so] how can the Bodhisattva-Mahasattva who desires to approach all living beings as if they were himself and to practise the Buddha-truths, eat the flesh of any living being that is of the same nature as himself? Even, Mahamati, the Rakshasa, listening to the Tathagata's discourse on the highest essence of the Dharma, attained the notion of protecting [Buddhism], and, feeling pity, refrains from eating flesh; how much more those who love the Dharma! Thus, Mahamati, wherever there is the evolution of living beings, let people cherish the thought of kinship with them, and, thinking that all beings are to be loved as if they were an only child, let them refrain from eating meat. So with Bodhisattvas whose nature is compassion, [the eating of meat] is to be avoided by him. Even in exceptional cases, it is not [compassionate] of a Bodhisattva of good standing to eat meat. The flesh of a dog, an ass, a buffalo, a horse, a bull or a man, or any other being, Mahamati, that is not generally eaten by people, is sold on the roadside as mutton for the sake of money; and therefore, Mahamati, the Bodhisattva should not eat meat.

For the sake of love of purity, Mahamati, the Bodhisattva should refrain from eating flesh which is born of semen, blood, etc. For fear of causing terror to living beings, Mahamati, let the Bodhisattva who is disciplining himself to obtain compassion, refrain from eating flesh. To illustrate, Mahamati: When a dog sees, even from a distance, a hunter, a pariah, a fisherman, etc, whose desires are for meat-eating, he is terrified with fear, thinking, "They are death-dealers, they will even kill me." In the same way, Mahamati, even those minute animals that are living in the air, on earth, and in water, seeing meat-eaters at a distance, will perceive in them, by their keen sense of smell, the odour of the Rakshasa and will run away from such people as quickly as possible; for they are to them the threat of death. For this reason, Mahamati, let the Bodhisattva, who is disciplining himself, to abide in great compassion, because of its terrifying living beings, refrain from eating meat. The food of the wise, Mahamati, is what is eaten by the Rishis; it does not consist of meat and blood. Therefore, Mahamati, let the Bodhisattva refrain from eating meat.

In order to guard the minds of all people, Mahamati, let the Bodhisattva whose nature is holy and who is desirous of avoiding censure on the teaching of the Buddha, refrain from eating meat. For instance, Mahamati, there are some in the world who speak ill of the teaching of the Buddha; who say: "Why are those who are living the life of a Sramana or a Brahmin rejecting such food as was enjoyed by the ancient Rishis, and eating like the carniverous animals, living in the air, on earth, or in the water? Why do they go wandering about in the world thoroughly terrifying living beings, disregarding the life of a Sramana and destroying the vow of a Brahmin? There is no Dharma, no discipline, in them." There are many such adverse-minded people who thus speak ill of the teaching of the Buddha. For this reason, Mahamati, in order to guard the minds of all people, let the Bodhisattva whose nature is full of pity and who is desirous of avoiding censure on the teaching of the Buddha, refrain from eating meat.

Such as these, Mahamati, are the evils of meat-eating; how much more numerous [evil] qualities that are born of the perverted minds of those devoted to meat-eating. And, Mahamati, the ignorant and simple-minded are not aware of all this and other evils and merits [in connection with meat-eating]. I tell you, Mahamati, that seeing these evils and merits the Bodhisattva whose nature is pity should eat no meat.

If, Mahamati, meat is not eaten by anybody for any reason, there will be no destroyer of life. Mahamati, in the majority of cases the slaughter of innocent living beings is done for pride and very rarely for other causes. Though nothing special may be said of eating flesh of living creatures such as animals and birds, alas, Mahamati, that one addicted to the taste of meat taste should eat human flesh! Mahamati, in most cases nets and other devices are prepared in various places by people who have lost their sense on account of their appetite for meat taste, and thereby many innocent victims are destroyed for the sake of the price they bring in. There are even some, Mahamati, who are like Rakshasas hard-hearted and used to practising cruelties, who, being so devoid of compassion, would now and then look at living beings as meant for food and destruction - no compassion is awakened in them.

It is not true, Mahamati, that meat is proper food and permissible for the Sravaka when the victim was not killed by himself, when he did not order others to kill it, when it was not specially meant for him. Again, Mahamati, there may be some unwitting people in the future time, who, beginning to lead the homeless life according to my teachings, are acknowledged as sons of the Sakya, and carry the Kashaya robe about them as a badge, but who are in thought evilly affected by erroneous reasonings. They may talk about various discriminations they make in their moral discipline, being addicted to the view of an immortal soul. Being under the influence of the thirst for meat-taste, they will string together in various ways some sophistic arguments to defend meat-eating. They think they are giving me an unprecedented calumny when they discriminate and talk about facts that are capable of various interpretations. Imagining that this fact allows this interpretation, they conclude that the Blessed One permits meat as proper food, and that this is mentioned among permitted foods and that probably the Tathagata himself partook of it. But, Mahamati, nowhere in the sutras is meat permitted as something enjoyable, nor is it referred to as proper among the foods prescribed.

If however, Mahamati, I had mind to permit meat eating, or if I said it was proper for the Sravakas to eat meat, I would not have forbidden, I would not forbid, all meat-eating for these Yogins, the sons and daughters of good family, who, wishing to cherish the idea that all beings are to them like and only child, are possessed of compassion, practise contemplation, mortification ,and are on their way to the Mahayana. And, Mahamati, the interdiction not to eat meat is here given to all sons and daughters of good family, whether they are cemetery-ascetics or forest-ascetics, or Yogins who are practising the exercises, if they wish the Dharma and are on their way to the mastery of any vehicle, and being possessed of compassion, conceive the idea of regarding all beings as an only child, in order to accomplish the end of their discipline…. Further, a tenfold prohibition is given as regards the flesh of animals found dead by themselves. All meat-eating in any form, in any manner, and in any place, is unconditionally and once for all, prohibited for all.

Thus, Mahamati, meat-eating I have not permitted to anyone, I do not permit, I will not permit.

Lue lisää

Really interesting, I didn't know that, can't you explain more, please?

onko vielä luotettavaa tietoa?

http://fi.wikipedia.org/wiki/Theravada

Se selvensi asiaa. Myös siltä osin, että meditointi Thaimaan luostareissa on kohdallani tässä elämässä poissuljettu (sammakoita...)

Sipoon Siddha kirjoitti:

Se selvensi asiaa. Myös siltä osin, että meditointi Thaimaan luostareissa on kohdallani tässä elämässä poissuljettu (sammakoita...)

Sammakot on ihan ok, mutta Thaimaalaisten suuri herkku on pullossa n.6kk pidetty kalan ja mausteiden sekoitus "paaraa" paa tarkoittaa kalaa ja ilmeisesti raa tarkoittaa mädännyt?, ainakin hajusta päätellen.
Mutta nykyään meininki näytti tuossa luostarissa jossa itse olin olevan hieman toinen.
Munkit ja myös me maallikot kävimme joka aamu kerjuu kierroksella, jonka jälkeen munkit tyhjensivät kerjuukulhonsa keittiöön jonne joka aamu kylän naiset saapuivat valmistamaan ruoat, kun kaikki oli valmista me kannoimme ruoka astiat ulkona olevalle suurelle pitkälle pöydälle. Sitten me kaikki munkit ja maallikot menimme "salaan" joka on metsäluostarin päärakennus, sieltä ensin munkit hakivat ruokaa kulhoihinsa ja sen jälkeen palasivat paikalleen syömään, ja sitten me seurasimme. Sitten munkit lauloivat:

Minä syön kerjuu ruokaa,
en huvikseni,
en mielihyväkseni,
en kaunistuakseni,
en lihoakseni,
vaan ainoastaan ravitakseni ja huolehtiakseni kehostani.
Pitäen sen terveenä, auttaakseni pyhän elämän elämistä.
Näin ajatellen minä hyväksyn nälän ilman ylensyöntiä.

En muista tuota ihan täysin eikä netistäkään löytynyt, mutta akikalailla noilla sanoilla munkit lauloivat ennen syöntiä ja niin myös me maallikot. Syönti oli kerran päivässä.
Ruoka valikoima oli erittäin hyvä, pääasiassa kasviksia mutta myös lihaa.
Yleensä kolmea eri riisilaatua ja hedelmiä ym.

Mutta varmaan yhäkin riippuen luostarista ruoka saattaa olla aika karua.

voi/saa, mutta varmaan jotkut Buddhalaiset on vegaaneja omavalintaisesti.

tco kirjoitti:

voi/saa, mutta varmaan jotkut Buddhalaiset on vegaaneja omavalintaisesti.

kukin päättää omasta ruokavaliostaan itse. Buddhalaisuus kuitenkin suosittaa tuottamasta mahdollisimman vähän kärsimystä tunteville olennoille, niin ihmisille kuin eläimillekin.
Tehdä tietoisesti eettisesti ja moraalisesti kyseenalaisia valintoja, kuten suosia häkkikanaloissa tehotuotettujen kananmunien ja tehokasvattamoissa tuotetun lihan käyttöä, ei ehkä ole sitä mitä kutsumme "taitavaksi toiminnaksi" varsinkaan tänä aikana, jolloin luomu-tuotteitakin on niiden saatavilla jotka haluavat syödä eläimiä, juoda niiden maitoa ja käyttää kananmunia ruokavaliossaan.

Roankin suhteen olisi silti hyvä pitäytyä "keskitiellä"; jos esim. kyläpaikassa/juhlissa on nähty suurta vaivaa kattauksen eteen, sellaisenkin joka sisältää lihaa, kalaa tai kananmunia, ei ole mielestäni järkevää ryhtyä julistamaan henk.koht. näkemyksiään suurella volyymilla ja kieltäytyä kokonaan syömästä, vaan maistella tarjolla olevaa ruokaa ja kiittää sen valmistajia heidän vaivannäöstään :-)

" Tämä riippuu motivaatiostasi. Et voi elää fyysisessä ruumiissa vahingoittamatta toisia. Jopa teekupillista varten maa täytyy ensin kyntää ja silloin monet pienet eläimet kuolevat. Jos todella ajattelet, että vähemmän eläimiä kuolee, jos lopetat lihan syömisen, se on hienoa.
Se, mitä Buddha sanoi lihan syömisestä, oli hyvin mielenkiintoista. Hän sanoi, että syö mihin sinulla on varaa tekemättä siitä ongelmaa mutta älä salli eläimiä tapettavan suoraan sinun vuoksesi. Buddhalaisesta katsantokannasta tappamisen pääsyy on huono karminen yhteys eläimen ja teurastajan välillä. Tämä karma olisi kypsynyt ennemmin tai myöhemmin, vaikka et olisikaan ollut syömässä tästä huonosta kohtaamisesta seuraavia pihvejä. Karma kiertää teurastajan ja vasikan välillä: teurastaja yhdessä elämässä, vasikka seuraavassa. Asian ydin on, että sinun ei pitäisi osallistua tähän. Se, mitä voit tehdä, on lausua mantra, kuten "OM MANI PEME HUNG", ja puhaltaa lihaan. Jos se on yli seitsemän viikkoa vanhaa (esim. pakastettua), silloin eläimen kehon ja mielen välillä ei enää ole yhteyttä. Kuitenkin seitsemän viikon ajan eläimen kuoleman jälkeen sen tietoisuus saattaa vielä olla paikalla ja aistia, että lausut mantroja ja ajattelet ystävällisesti siitä. Tämä voi olla hyvin hyödyllistä eläimen jälleensyntymälle."

puhaltemisiin !

voi että kirjoitti:

" Tämä riippuu motivaatiostasi. Et voi elää fyysisessä ruumiissa vahingoittamatta toisia. Jopa teekupillista varten maa täytyy ensin kyntää ja silloin monet pienet eläimet kuolevat. Jos todella ajattelet, että vähemmän eläimiä kuolee, jos lopetat lihan syömisen, se on hienoa.
Se, mitä Buddha sanoi lihan syömisestä, oli hyvin mielenkiintoista. Hän sanoi, että syö mihin sinulla on varaa tekemättä siitä ongelmaa mutta älä salli eläimiä tapettavan suoraan sinun vuoksesi. Buddhalaisesta katsantokannasta tappamisen pääsyy on huono karminen yhteys eläimen ja teurastajan välillä. Tämä karma olisi kypsynyt ennemmin tai myöhemmin, vaikka et olisikaan ollut syömässä tästä huonosta kohtaamisesta seuraavia pihvejä. Karma kiertää teurastajan ja vasikan välillä: teurastaja yhdessä elämässä, vasikka seuraavassa. Asian ydin on, että sinun ei pitäisi osallistua tähän. Se, mitä voit tehdä, on lausua mantra, kuten "OM MANI PEME HUNG", ja puhaltaa lihaan. Jos se on yli seitsemän viikkoa vanhaa (esim. pakastettua), silloin eläimen kehon ja mielen välillä ei enää ole yhteyttä. Kuitenkin seitsemän viikon ajan eläimen kuoleman jälkeen sen tietoisuus saattaa vielä olla paikalla ja aistia, että lausut mantroja ja ajattelet ystävällisesti siitä. Tämä voi olla hyvin hyödyllistä eläimen jälleensyntymälle."

puhaltemisiin !

Lue lisää

...buddhalaisuuden harjoittamisesi on kunnossa kun sinulla riittää intoa irvailla muiden harjoittamisesta.

Eläinten, ruoan, rukousnauhojen jne. siunaaminen puhaltamalla on hyvin yleinen tapa kaikissa vajrayana-buddhalaisuuden perimyslinjoissa. Dalai Lama tekee sitä. Olen lukenut myös että edesmennyt kagyü-linjan meditaatiomestari Kalu Rinpoche siunasi joka aamu pienen kourallisen riisiä tuolla menetelmällä, antoi ruoan eläinten syötäväksi ja kehotti kaikkia oppilaitaankin tekemään samoin. Jos motivaatio on oikea, tällaisestakin voi olla hyötyä.

Vastaavasti jos henkilön motivaatio on väärä, mikään määrä harjoitusta ei poista kleshoja, mielenmyrkkyjä.

Tämä oli viimeinen vastineeni nimimerkin "voi että" kirjoituksiin. Kyseinen henkilö näyttää keskittyneen nimenomaan timanttipolun kritisointiin. Vajrayanan omaksi tiekseni tuntevana olen kirjoittanut vastineita, vaikka harjoitankin täysin toista linjaa.

Olen tullut siihen tulokseen että paras strategia näiden räyhähenkien kanssa on jättää heidät täysin huomiotta. Huomiotahan he kerjäävät, omalla tavallaan! Tämä sivuaa myös niitä buddhalaisia menetelmiä joiden mukaan tietoisuuteen ilmaantuvia negatiivisia ilmiöitä ei tarvitse torjua - riittää että tiedostaa ne ja antaa niiden häipyä omia aikojaan.

S.S.

Sipoon Siddha kirjoitti:

...buddhalaisuuden harjoittamisesi on kunnossa kun sinulla riittää intoa irvailla muiden harjoittamisesta.

Eläinten, ruoan, rukousnauhojen jne. siunaaminen puhaltamalla on hyvin yleinen tapa kaikissa vajrayana-buddhalaisuuden perimyslinjoissa. Dalai Lama tekee sitä. Olen lukenut myös että edesmennyt kagyü-linjan meditaatiomestari Kalu Rinpoche siunasi joka aamu pienen kourallisen riisiä tuolla menetelmällä, antoi ruoan eläinten syötäväksi ja kehotti kaikkia oppilaitaankin tekemään samoin. Jos motivaatio on oikea, tällaisestakin voi olla hyötyä.

Vastaavasti jos henkilön motivaatio on väärä, mikään määrä harjoitusta ei poista kleshoja, mielenmyrkkyjä.

Tämä oli viimeinen vastineeni nimimerkin "voi että" kirjoituksiin. Kyseinen henkilö näyttää keskittyneen nimenomaan timanttipolun kritisointiin. Vajrayanan omaksi tiekseni tuntevana olen kirjoittanut vastineita, vaikka harjoitankin täysin toista linjaa.

Olen tullut siihen tulokseen että paras strategia näiden räyhähenkien kanssa on jättää heidät täysin huomiotta. Huomiotahan he kerjäävät, omalla tavallaan! Tämä sivuaa myös niitä buddhalaisia menetelmiä joiden mukaan tietoisuuteen ilmaantuvia negatiivisia ilmiöitä ei tarvitse torjua - riittää että tiedostaa ne ja antaa niiden häipyä omia aikojaan.

S.S.

Lue lisää

Thaimaassa munkit/maallikot siunasivat hedelmät joissa on siemeniä.

Munkki sanoi: Kapian karomase
minä(maallikko) sanoin: Kapian phante

ja sitten tökkäsin veitsellä hedelmään, ja sitten sen pystyi syömään.

Tuo tapa juontuu Buddhan ajoilta jolloin Hindut eivät suostuneet uskomaan että siemenissä ei ole sielua, joten Buddha teki asian heille helpommaksi ja sanoi että siunaamalla nuo oletetut sielut eivät ainakaan vahingoitu.
Thaimaassa metsäluostareissa joissa säännöstöä noudatetaan yhä tarkasti he myös noudattavat tuota sääntöä.
Monet säännöt ovat myös munkeista huvittavia ja he suhtautuvat niihin huumorilla, mutta kunnioituksesta Buddhaa kohtaan he noudattavat yhä myös sääntöjä jotka tänäpäivänä vaikuttavat lähinnä hauskoilta.
Mutta ainakin niiden seuraaminen kehittää tarkkaavaisuutta.

tco kirjoitti:

Thaimaassa munkit/maallikot siunasivat hedelmät joissa on siemeniä.

Munkki sanoi: Kapian karomase
minä(maallikko) sanoin: Kapian phante

ja sitten tökkäsin veitsellä hedelmään, ja sitten sen pystyi syömään.

Tuo tapa juontuu Buddhan ajoilta jolloin Hindut eivät suostuneet uskomaan että siemenissä ei ole sielua, joten Buddha teki asian heille helpommaksi ja sanoi että siunaamalla nuo oletetut sielut eivät ainakaan vahingoitu.
Thaimaassa metsäluostareissa joissa säännöstöä noudatetaan yhä tarkasti he myös noudattavat tuota sääntöä.
Monet säännöt ovat myös munkeista huvittavia ja he suhtautuvat niihin huumorilla, mutta kunnioituksesta Buddhaa kohtaan he noudattavat yhä myös sääntöjä jotka tänäpäivänä vaikuttavat lähinnä hauskoilta.
Mutta ainakin niiden seuraaminen kehittää tarkkaavaisuutta.

Lue lisää

Olen käynyt syömässä eräässä aasialaisessa ravintolassa, jossa on seinällä pieni hylly, jonka päällä on Buddhan patsas. Patsaan eteen on asetettu juomalasi, jossa on ilmeisesti riisiä ja jonkinlaisia punaisia tikkuja. Voisitteko kertoa minulle niiden merkityksen? Ravintolan pitäjä on thaimaalainen, hyvin ystävällinen mies, mutta hänen kielitaitonsa on sen verran heikko, etten ole kehdannut häneltä asiaa kysyä, kun pelkään, etten ehkä ymmärtäisi kuitenkaan.

Vasta alussa kirjoitti:

Olen käynyt syömässä eräässä aasialaisessa ravintolassa, jossa on seinällä pieni hylly, jonka päällä on Buddhan patsas. Patsaan eteen on asetettu juomalasi, jossa on ilmeisesti riisiä ja jonkinlaisia punaisia tikkuja. Voisitteko kertoa minulle niiden merkityksen? Ravintolan pitäjä on thaimaalainen, hyvin ystävällinen mies, mutta hänen kielitaitonsa on sen verran heikko, etten ole kehdannut häneltä asiaa kysyä, kun pelkään, etten ehkä ymmärtäisi kuitenkaan.

Lue lisää

Se riisi on lasissa sen vuoksi että siihen voi laittaa pystyyn suituke tikkuja, niissä on juuri sellainen punainen runko, palamattomana näyttävät sädetikuilta, palaneina pelkästään punaisilta tikuilta.

Tikut sytytetään, yleensä kolme kappaletta. Yksi Buddhalle, yksi Dhammalle, yksi Sanghalle. Sitten niitä pidetään kämmenien välissä ja nyökätään(kumarretaan) kolmesti. Ja sitten ne laitetaan savuamaan siihen riisilasiin.
Kumartaessa yleensä lausutaan:

Namo Tasa Bhagavato, Arahato,
Samma Sambuddhasa x 3

Buddham Saranam Gadchami,
Dhammam Saranam Gadchami,
Sangham Saranam Gadchami.

Suomeksi:

Tervehdys Siunatulle, Ylhäiselle?(eng.exalted), Täysin Valaistuneelle. x 3

Minä turvaudun Buddhaan,
Minä turvaudun Dhammaan,
Minä turvaudun Sanghaan.

tco kirjoitti:

Se riisi on lasissa sen vuoksi että siihen voi laittaa pystyyn suituke tikkuja, niissä on juuri sellainen punainen runko, palamattomana näyttävät sädetikuilta, palaneina pelkästään punaisilta tikuilta.

Tikut sytytetään, yleensä kolme kappaletta. Yksi Buddhalle, yksi Dhammalle, yksi Sanghalle. Sitten niitä pidetään kämmenien välissä ja nyökätään(kumarretaan) kolmesti. Ja sitten ne laitetaan savuamaan siihen riisilasiin.
Kumartaessa yleensä lausutaan:

Namo Tasa Bhagavato, Arahato,
Samma Sambuddhasa x 3

Buddham Saranam Gadchami,
Dhammam Saranam Gadchami,
Sangham Saranam Gadchami.

Suomeksi:

Tervehdys Siunatulle, Ylhäiselle?(eng.exalted), Täysin Valaistuneelle. x 3

Minä turvaudun Buddhaan,
Minä turvaudun Dhammaan,
Minä turvaudun Sanghaan.

Lue lisää

vastauksestasi, tco!

Yleisin syy siihen miksi porukkaa ei kiinnosta siirtyä kasvisruokavalioon on mielestäni se, että "kasvisruoka on pahaa".

Niinpä siis kannattaisikin levittää ensin herkullisia kasvisreseptejä, ja vasta sitten puhua lihan poisjättämisestä ruokavaliosta. Perussuomalainen kun ei osaa puuroa ja hernekeittoa kummempaa kokata ilman lihaa.

HaH kirjoitti:

Yleisin syy siihen miksi porukkaa ei kiinnosta siirtyä kasvisruokavalioon on mielestäni se, että "kasvisruoka on pahaa".

Niinpä siis kannattaisikin levittää ensin herkullisia kasvisreseptejä, ja vasta sitten puhua lihan poisjättämisestä ruokavaliosta. Perussuomalainen kun ei osaa puuroa ja hernekeittoa kummempaa kokata ilman lihaa.

Lue lisää

Brasilialainen linssipaisti

-5,5 dl vettä
-2,75 dl linssejä
-1/2 tl suolaa
-1 sellerinvarsi
-1/2-1 sipulia viipaleina
-reilusti persiljaa
-3 rkl soijajauhoja
-2,5 rkl ketsuppia
-2 viipaletta soijamaidossa kostutettua vaaleaa leipää
-1 rkl kasvismargariinia
-3-4 rkl maapähkinärouhetta
-basilikaa
-oreganoa
Linssit huuhdotaan hyvin. Sipuli kuoritaan ja viipaloidaan, selleri paloitellaan.
Linssien joukkoon lisätään vesi ja suola, sekä sipuli, selleri ja persilja mausteet. Keitetään kypsiksi ja muussataan.
Lisätään soijajauho, ketsuppi, pähkinärouhe, leipäviipaleet ja kasvimargariini. Sekoitetaan ja kaadetaan seos voideltuun vuokaan.
Paistetaan 200 asteessa noin 40 minuuttia.




Pirtelö:

-2,5 dl vaniljajäätelöä (Tofu line tms.)
-2 dl suklaamaitoa (soija- tai kaurapohjaista)
-puolikas reilun kaupan banaani
-1 tl sokeria (jos pitää erityisen makeasta)
Sekoitetaan tehosekoittimessa.






Tofutäytteiset lettuset valmistetaan seuraavasti:

taikinaa varten:

-1 l vettä ja 1 dl soijajauhoa
tai 1 l soijamaitoa
-3 dl vehnäjauhoa
-3 dl ohrajauhoa
-1 tl suolaa
-3 tl sokeria
-2 rkl öljyä
Kaikki ainekset sekoitetaan ja paistetaan öljyssä pannulla.

lettujen täytettä varten:

-250 g tofua
-1 dl maapähkinätahnaa
-3 rkl siirappia
-3 rkl greippimehua
Kaikki aineet sekoitetaan levitteeksi. Maistuu lettujen ja marjojen kanssa.



Olisi mukavaa saada uusia reseptejä :-). Josko joku olisi kehitellyt "oman erikoisen"?

Soija-pihviaineksia myyvät ainakin luontaistuotekaupat(helpoin tie :-D ), mutta omasta mielestäni tofusta saa parhaat pihvit. Ohje tuolta:
http://www.vaahtokylpy.com/ruokajaviini/juttu45.shtml

Nähdäkseni internetin sisällön laatu on jatkuvasti laskenut, kun 3-4-vuotiaan tasolla olevat ateistit ja materialistit laskettelevat estoitta ja vapaasti tänne hengentuotoksiaan. Niin tehdessään he tekevät yhä enenevässä määrin laajalle yleisölle tunnetuksi sitä mentaalista ominaislaatua, jota he halukkaasti viljelevät ja joka toimii heidän maailmankatsomuksensa tahtotilan kasvualustana.

(Tietysti muutoin olisi mahdollista, että kirjoittaja tosiaan on 4-vuotias ja siksi sillä tasolla, mutta toisaalta se ei käy aivan yksiin sen kanssa, että 4-vuotias, joka osaa lukea ja kirjoittaa, on varhaiskypsä ja todennäköisesti ymmärtää lukemansa kontekstista jo sen verran ja on sen verran häveliäs, ettei kirjoita moista yhden sanan viestiä ainakaan uskontopalstalle, jota mielenkiinnolla lukee.)