Olen ollut pitkään yhdessä mieheni kanssa, mutta kun aloimme puhua vauva asioista, niin huomasin, että minua alkoi ahdistaa ajatus siitä että mies tulisi mukaan synnytykseen. Minua alkoi ahdistamaan se, että hän näkee kaiken. Mitä jos hän alkaakin sanomaan miten hirveän näköistä hommaa tai ettei olekaan sellaisena tukena minulle kuin haluaisin. En tiedä mistä tämä johtuu, tuli vain sellainen olo.
Ajatus miehestä synnytyksessä mukana ahdistaa
pkpjdfpjpf
2279
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Me ollaan sovittu että muuten on mukana, mutta ponnistusvaiheessa lähtee pois toiseen huoneeseen. Koska ensinnäkin on aikas verikammoinen, ja en koe saavani kovinkaan paljon tukea pyörtyvästä miehestä. Eli ei sellaista tukea mitä tarvin. Sitäpaitsi, eipä se niin kaunista katseltavaa oikeasti olekaan, joten en oleta että hänen pitäisi sitä mielellään katsoa, ehtii kyllä nähdä lapsen kun se on syntynyt. Ja sitten on vielä sekin, etten tahdo kenenkään, edes rakkaan mieheni näkevän minua siinä kärsimyksessä! Jotenkin inhottaa ajatus hänestä tai kenestäkään katsomassa kun hikoilen, kiroilen, ähkin ja valitan...
Me ollaan tästä järjestelystä päätetty ajat sitten ja kummankin mielestä hyvä idea. Laskettuun aikaan enää 2 viikkoa, joten pian se on edessä! :)
Noin mekin ajateltiin tehdä, mutta lopulta mies oli mukana ponnistusvaiheessa. Pääpuolella. ;) Mutta siis tosi luonnollisesti se homma meni, ei ollut mitään ihmeellistä tai järkyttävän veristä. Varmaan olisi siellä jalkopäässä ollut toisenlainen fiilis miehellä... Ja musta oli kiva, että oli tuttu ihminen siinä. En mäkään muuten tukea niin hirveesti mieheltä saanut. En silti olisi halunnut pelkkien vieraiden kätilöiden kanssa jäädä.