Olen risteyksessä.Olen valinnut tien pakotettuna kun ei muuta optiota ole ollut. Nyt seison risteyksessä valinnan edessä jossa vanha tie yhä leikkaa nykyistä tietäni. Nyt pitäisi astua uudelle tielle enkä vaan saa jalkoja liikkumaan. Mennyt on liian vahvana mielessä.Haluan ihan uuden tien menneen tien kera.Parannettu versio. Ja nyt suren ja itken kun en saa otetta asioihin. Menneisyyden mies on vahvasti joka solussani yhä läsnä vaikka erostakin on jo 2 vuotta. Miten saan hänen pelkonsa pois puhallutettua ja siten palautettua oma ydinperheeni takaisin? Olisi uusi ihminen ja uusi tie mutta mennyt ei jätä minua rauhaan kun rakkaus roihuaa sisälläni enkä siitä taida toipuakaan? Näkeekö joku jotain helpotusta tähän?
Elämänvaiheen risteyksessä-oisko apuja?
Piparnakkeli
195
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei!
"Pakotettuna" ei kannata lähteä rakentamaan mitään.
Kun tunnet noin vahvasti että rakkaus roihuaa eikä mennyt jätä rauhaan,
niin älä ala vääntämään uuden ihmisen elämän kustannuksella mitään väkisten.
Ota jo vastuuta tunteistasi, olet aikuinen.
Jatkat uudelle tielle kun olet valmis kunnon muutokseen,
mitään kiirettä ei liene,
kannattaa selvittää nuo omat tunteet ja motiivit rauhassa - ennen kuin valitsee tienviitasta mihin tahtoo mennä, ja kenen kanssa.
Syksyn jatkoja, ei tarvi sun surra, kyllä asiat selviää mutta ota jämäkästi vastuuta jo omasta elämästäsi.
Ja tee se sellaiseksi missä sun on kiva olla.
T.Jaana