vanhat tunteet pintaan

Olen jo eläkeikäinen, se tähän alkuun tiedoksi.
Muutama päivä sitten tuli tieto pojan ja tyttöystävän suhteen loppumisesta ja se jotenkin laukaisi tunteet pintaan. Olen tullut petetyksi avioliitossani 35:n aviovuoden jälkeen ja olikohan se hylätyksi tulemisen tunne, joka taas sai kyyneleet virtaamaan. Olo on aivan kurja, ei mitään elämänhalua, vaikka lasten vuoksi haluaisinkin elämässä roikkua. En saa unta, näen painajaisia, murehdin ja pelkään. Välillä jopa tärisen pelätessäni mitä kaikkea voi sattua. Ei ole ketään kelle puhua, joka toinen päivä soitan 97 -vuotiaalle äidilleni ja joudun valehtelemaan että kaikki on hyvin. Enhän voisi tuon ikäiselle enää tuskaa tuottaa enkä lohdutusta toivoa. Minunhan sitä pitäisi sinnepäin antaa. Kaikki tämä vuosien salailu käy joskus voimille. Elämme miehen kanssa kyllä yhdessä, mutta koen olevani näiden asioiden kanssa täysin yksin.
2101
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Tuosta huomaa, että näet tilanteesi ja tilasi selkeästi. Mitäpä tuohon osaisi sanoa.

Voisithan puhua aluksi tässä, kunhan vain et kerro sellaisia seikkoja, joista sinut voisi yleisemminkin tunnistaa.

Äänestä

Ette siis voi miehesi kanssa puhua asiasta? Asia jäänyt aikoinaan käsittelemättä mahdollisesti?

Seurakunnalla (ev lut) on perheasiain neuvottelukeskus, jossa voi käydä ilman maksua keskustelemassa parisuhdeasioista. Ei tarvitse kuulua kirkkoon sinne mennäkseen, voi mennä ihan 'pakanatkin', jos usko ei ole oma juttu. Siellä ei tyrkytetä uskoa eikä kristillisyyttä.

Ei varmaan auta muu kuin ottaa asia käsittelyyn joko yksin tai miehen kanssa.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


äitimuori kirjoitti:

Olen jo eläkeikäinen, se tähän alkuun tiedoksi.
Muutama päivä sitten tuli tieto pojan ja tyttöystävän suhteen loppumisesta ja se jotenkin laukaisi tunteet pintaan. Olen tullut petetyksi avioliitossani 35:n aviovuoden jälkeen ja olikohan se hylätyksi tulemisen tunne, joka taas sai kyyneleet virtaamaan. Olo on aivan kurja, ei mitään elämänhalua, vaikka lasten vuoksi haluaisinkin elämässä roikkua. En saa unta, näen painajaisia, murehdin ja pelkään. Välillä jopa tärisen pelätessäni mitä kaikkea voi sattua. Ei ole ketään kelle puhua, joka toinen päivä soitan 97 -vuotiaalle äidilleni ja joudun valehtelemaan että kaikki on hyvin. Enhän voisi tuon ikäiselle enää tuskaa tuottaa enkä lohdutusta toivoa. Minunhan sitä pitäisi sinnepäin antaa. Kaikki tämä vuosien salailu käy joskus voimille. Elämme miehen kanssa kyllä yhdessä, mutta koen olevani näiden asioiden kanssa täysin yksin.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu