Mä oon 15v. En mä tiiä mitä voisin kertoo. Ainii, mä en oo mun ruumis, sellane on vaa mulla. Mun sydämessä tuntuu kokoajan tukahduttava tuska tuntuu kuin en saisi henkeä. Iloisuus oksettaa mua. Mulla ei oo aikaa itkeä on pakko käydä koulua. Mä haluan kuolla. Mä oon yrittäny lääkkeillä, viinalla, muskoteilla ja haha ei ne ookaan niin vaarallisia kun niistä kerrotaan. Ne tuo sentään ainoaa onnea. Onnea josta mä voin nauttia, kiellettyä, hurmaavaa ja lamaavaa. Mun parhaimmat kokemukset ei ole olleet selvinpäin. Mä Rakastan "huumeita", lääkkeitä ja alkoholia. Enemmän kun elämää, mut ne ei tapa. Miks ne ei tapa miks en voi käyttää niitä
mä en tiedä otsikkoa
enjaksaenää
56614
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 56
Vanhimmat
Onko sulla kavereita joille jutella? Voisitko mennä kouluterkkarille? Noi ei oo mitään piece of cake juttuja joista kerroit. Huolestuin susta. Sulla on oikeus itkeä ja näyttää sun paha olo! Kirjota vaik tänne jos se auttaa sua!
On mulla kavereita mut niitä ei kiinosta "haluun tehä itsarin" vittu kuka oikeesti nykyää tekee vaik sanoo. Ei jokaista angstaajaa voi ottaa tosissaa. Ja miks kuuntelis angstaust ku niil on ilosiiki frendei. Kouluterkkari sanoo "mä en nyt osaa tähän sanoo mitää juttele siel terapiassas". Ja terapias ne sanoo "älä tee itsarii." Ja mulla ei ole oikeus näyttää mun pahaa oloo ei oo oikeus pilaa nii monen ihmisen elämää ne luulee et kaikki on hyvin. Mä en nytkää voi itkeä kun veli on olkkarissa, se haluu kattoo tv rauhas onnelisesti ei kuunnella ja miettii siskoo
Tiiän et joskus tärkeet ihmiset ei osaa kuunnella... se on turhauttavaa. Onkohan toi terkkarikaan oikein ammattilainen ku tollee sanoo... Sen kuuluis tukea sua eikä väistellä vastuuta. Samoin terapeutti vois käsitellä asiaa perusteellisemmin eikä vaa ladella ohjeita.
Vaik sun kohalle on sattunu tommosia tyyppejä, nii olisko kuitenki joku jolle voisit puhuu... Mietin vaa et usein me aliarvioidaan joittenki ihmisten kyky kuunnella mitä meil on sanottavaa, ku pelätään niitten reaktioo... Vasta sit kokeilemal ehkä näkee, et tyyppi ymmärtääkin sua. Kunpa sä voisit avautuu. Vaikka veljellesi tai jollekin muulle läheiselle?
Ja edelleenki kirjoita tänne! Mä en haluu et joudut olee yksin!
Kun ei mulla oo ketään. Ei yhtään ketää. Tai ehkä äiti. Se veis mut mielisairaalaan tai joskus raivostuessaan se 'kiusais'/haukkuis mua kun oon sillon haavoittuvainen tai avuttomassa tilassa. Enkä mä oikee kellekään voi avautuu. Itsemurhaa suunnittelevat kun laitetaan vaan laitoksiin. Mä en haluu laitokseen enää. Sen jälkeen mun elämä onkin ollu helvettiä. Ja mistä mä voisin avautuu ei mulla oo mitää kerrottavaa
Viinapullo kuuntelee aina lohduttaa ja tuntuu että se ois vastaus aina hätään. Ilman sitä oisin varmaan jo tappanut itteni. Tai en ehkä, se ois epäonnistunu kuitenkin. Miksi onneliset sairastuu syöpään. Miksi se ei satu minulle miksi elämä on niin helvettiä miksi kaikki ahdistaa ja kurkkua puristaa aina kun pitäs tehdä normaaleja asioita ja olla normaali.
Kirjoitit: "ei mulla oo mitää kerrottavaa"
Mun mielestä sun tarttisi kertoa juuri tuo paha olosi ja ajatuksesi. Kaikki semmonen mikä tuntuu ahdistavan ja rajoittavan sun elämää.
Mietin et oisko jotai muita ammattiavun paikkoja sit, vaikka nuorisopsyk. poli tai seurakunta /diakonia tms. jos et tykkää osastohoidosta?
Mäkin oon muuten miettiny tota, et miksei muhun tuu joku fyysinen sairaus joka tappais. Oon masennuspotilas. Mut luulen et kaikille on määrätty oma elinaika eikä se oo sulla tai mulla vielä loppu vaan meilläkin on parempia aikoja vielä tiedossa.
En tiedä auttaako nää mun kirjotukset sua yhtään tai haluutko ees et vastaan sulle, mut mun on vaa pakko kirjottaa, ku tuntuu et pitäis jotai tehdä.
oot ainut kuka on jaksanu kuunnela ees näin paljon. Ei sun oo pakko kuunnela tai vastata jos et haluu uskon et saattaa olla aika tylsää kuuneltavaa. Varsinkin jos sullakin masennus et ehkä jaksa toisten murheita.
Jos noissa muissa paikoissa kertoo pahasta olosta ne laittaa osastolle "on vaaraksi itselleen".
Ei nekään jaksa kuunela mua. Kun mikään ei auta.
Mun elämää rajoittaa koulu mä oisin onnelinen ilman kouluu. Ehkä. Ilman perhettä. Pelkän viinan tai muiden päihteiden kanssa. Ne tekee mut ees hetkeks onnelliseks muu ei tunnu miltään. Ja jos olen hetken iloinen se oksettaa mua. Ihan kirjaimellisesti mä oksennan..se on liian imelää. Mutta en pidä myöskään tukalasta esim koulusta se on liian pahaa. Tekohymyillä vaan ja näyttää että kaikki olis ok mut silti peilistä katsoo masentunut ja itsemurhaa suunnitteleva minä
Mä vastaan mielellään, kyse oli vaan siitä, et auttaako nää mun jutut sua. Ei sun jutut oo tylsiä. Samoja asioita iteki kelailen. Vietän koti-iltaa ja ihan suht hyvä päivä takana eli jaksan ihan hyvin kuunnella.
Kuulostaa et oot aika synkis vesissä sielläki koulussa. Tiiän sen tunteen, et ku itellä paha olo, ni muitten onnellisuus ja positiivisuus inhottaa. Voi olla aika ulkopuolinenki olo jos on yksin masentuneena ilosten hymynaamojen keskellä. Sillä hetkellä haluaa pahaa itelleen ja niille toisille myös. Ja onnellisen teeskenteleminen on raskasta, varsinki jos ei oo ketää kelle pystyy olee oma ittensä ja sanomaan asiat just niin ku ne itestä tuntuu. Sitä kuitenki jokainen tarttee, ei vaan onnelliset vaan myös masentuneet ja pelokkaat ja vihaiset ja ihan kaikki. (Ootko lukenu Tove Janssonin kertomusta Näkymätön lapsi? Siinä toi juttu tuli aika hyvin esiin.)
Monesti ihmiset pelkää ja pakenee semmosta jolla menee huonosti. Tuntuu et sulla on näitä kokemuksia liikaakin. Tarttisit semmosta ihmistä joka ei säikähdä vaikka sanoisit sille mitä. Saisit vaik huutaakin jos tuntuu ja olla vihainen ilman et se tyyppi lähtee siitä minnekään. Semmoset ihmiset on harvassa, mutta mä luulen, että sullekin on sellainen olemassa, vaik et vielä oliskaan tavannut häntä. Ku et vaa lopeta etsimistä.
Viina ja päihteet voi tuoda kyl hetkellistä helpotusta, mut jotenki toivoisin et pääsisit niistä eroon. Masiksessa on semmosii vaiheita, millon mikään ei tunnu miltään, ja sit sitä hakee sitä hyvää oloa vaik just päihteistä tai seksistä tai syömisestä, mistä kukaki. Ja sillä hetkellä näyttää et muu ei sitä onnee voi tuoda. Se on ymmärrettävää sillä hetkellä. Kuitenki jokainen - säkin - on ollu pieni lapsi joka nauraa ja jokeltelee ja hymyilee kun sille hymyillään. Eli meilä kaikilla on, vaik pienikin kokemus onnesta, mikä liittyy elämään ihan sinänsä ja toisiin ihmisiin, ilman mitään aineita tms. Tää ajatus ehkä oksettaa sua, mut silläkin uhalla kirjotan... Mäkin pahimmassa masiksessa luulin just syömistä suurimmaks onneks ja vihasin kaikkia tyyppejä joita mun ympärillä oli ja joista tiesin et ne ei tajuu yhtään miltä musta tuntuu... Vihasin mun koulua ja vanhempii... Mut pahin aika on ohi ja jotku pikku asiat on nyt alkanu tuottaa iloa mulle... En mä sano tätä kiusatakseni vaan sanoakseni et se on mahollista sullekin, löytää elämänilo uudestaan. Kuulostaa ehkä kornilta, niin mustakin kuulosti ku mun terapeutti tätä saarnas, mut pikku hiljaa se on alkanu toimia... Mä oon vierottautunu nyt ylensyönnistä ja laihtunukin vähän... Alkanu lenkkeillä... Elikkä elämän muutos on mahollinen!
Onko sulla muuten jotain harrastuksia tms. missä näät ihmisiä koulun ulkopuolella? Tuli vaan mieleen ku kerroit koulusta, toivoisin et sulla ois joku paikka mis tavata ihmisiä, jos siel ois vaik vähä ymmärtäväisempää porukkaa!
Mistäköhän sellasii ihmisii löytyis jotka ei menis ihan vaikeeks kun kertoo jotain vähänkää negatiivista....... siis muita ku sä.
Ei päihteet ole nii vaaralisii mitä niistä puhutaa eihä ne tapakaa vaikka haluais.
Eikö sua pelota et sä tiput sinne kuoppaan takas?
Ja en nää ihmisiä mä menen kouluu, tulen kotii, menen koneelle/nukun ja yritän herätä taas aamulla kouluun. Mulla on paljon kavereita kukaan ei halua silti kuulla mitään pahaa tai huonoa mitä on tapahtunu.
En oo lukenut näkymätön lapsi en tiedä mihin sillä viitataan mutta mä en ainakaan ole näkymätön kotona mä huudan vaan ja tiuskin ja toivon että ne ei tajuu että mul on pahaa oloo tai ongelmii mä en haluu olla niihin väleissä mun vanhempiin siis.
Kaikilla ihmisillä on joku "en halua ylipainoisia kaverikseni/en halua rumia kaverikseni/en kuuntele murheita/vain laihat kelpaavat minulle/muodikkaat-vaatteet-pakko olla kavereillani" tai joku muu tuollainen kriteeri mä en kelpaa kellekään
Kyllä se tyyppi joka on valmis kuuntelee sua, jossakin piileksii, oon varma siitä, vaikkette oo vielä törmänny. On ehkä vaikee uskoo, jos ei oo semmosta kokenu, mut jossakin hän sua odottaa, vaik uuden harrastuksen paris tai vaikka siel koulussakin, niitten onnellisten hymyilijöitten näkymättömis, kunhan uskaltaudutte juttusille :)
Niin, ei päihteet välttämät tapa, mut kuitenki ku ajattelee sun ikääs, eli sun psyyke ja kroppa kehittyy viel monta vuotta, ni sen kannalta päiheet ei oo hyvä. Eikä tietty jos on jotain riippuvuutta myöskään, en tiedä onko näin, mut anyway.
Pelottaa mua joka päiväkin se, et putoonko mä taas johki pimeeseen josta en pääse pois. Mut nyt viimeset pari kuukautta on ollu sillee suht hyviä, toi liikuntaki tekee, ja kesäl tutustuin parii uuteen ihmiseen, on jatkettu yhteydenpitoo, se aina piristää. Ei voi tietty tietää minä päivänä sitä makaa jossai kuopassa, mut pitää toivoo parasta... OIkeestaa sen takii ku itel menee nyt paremmi ni koitan kirjotella tänne nettiinki jos voisin auttaa jotai muuta... Tämmönen motiivi mulla...
Kuulostaa aika tasasen tappavalta toi sun päivätahti. Ois kiva ku sulla ois koulun jälkee jotai muutaki ku vaa koti ja kone, jotai missä saisit vähä rentoutuu ja nähä muita ihmisiä. Mikä vaan harrastus tai muu mikä sua kiinnostaa...?
"mä huudan vaan ja tiuskin ja toivon että ne ei tajuu että mul on pahaa oloo tai ongelmii mä en haluu olla niihin väleissä mun vanhempiin siis."
En mä tiedä oikeen. Kyllä mä oon moneen tutustunut eikä kukaan kuuntele. Kaikkia kiinostaa enemmän oma vointi ja pojat jne. Kukaan ei ole kysynyt esim "miten sä voit" tai muuta..
Ei oo riippuvuutta mä käytän vaan sillon kun on paha olla ja se helpottaa.
Sulle tiedoksi se auttaa todellakin mitä sä kirjotat ees tietää et jotain kiinostaa jossain.
Mua ei oikeestaan kiinosta mikään.. mikään ei tunnu miltään, korkeintaan pahalta. Sekin on parempi kun ei miltään kylläkin. Ja en voi julkisille paikoille oikeen mennä se tuntuu tukahduttavan ahdistavalta alkaa hikoiluttaa sattuu joka paikkaan jne. Kyllä mä netissä kai rentoudun joskus saan itkeäkin rauhassa hiljaa jos laitan musiikin kovalle. Ja esim nyt sain apua vähän esim sulta.
Jos sanon jollekin että mulla on paha olla ne vaan nauraa ja sanoo "miten nii sullaha on kaikki hyvin ja ok".
Tuskin kukaan haluaisi masentunutta ystävää..
mä oon niin kauheen väsynytki mä en jaksais enää mitään. Varsinkaan koulua koska se on yhtä helvettiä olla siellä mutta pakko käydä, olen jo jäänyt luokalle
Harmi et suhtautuminen on tuollaista noilta sun kavereilta... Sun tarttis saada muutama oikee ystävä. Niin, masentunu ei oo aina halutuinta seuraa, oon iteki kokenut samaa... Mut toisaalta ei kai siinä mitään menetäkään jos etsii uusia kavereita. Luulisin...
Surulliselta kuulostaa kaiken kaikkiaan... Tarttisit kunnon halauksen ja et joku pyyhkisi sun kyyneleet ja silittäisi sun tukkaa. Olisi siinä vaan. Me kaikki masentuneet tarvittais sitä. Ei me olla pahoja ja vihattavia, vaikka joku luulee, tai me itsekin välillä luullaan, meillä on vaan paha olla.
Oot sitkee tyttö kun oot jaksanut kaikesta huolimatta. Kun sullekin tulis joku semmonen käänne, joka sais sut virkistymään, niin ku mulle... Toivon sulle kaikkee parasta...
"Harmi et suhtautuminen on tuollaista noilta sun kavereilta... Sun tarttis saada muutama oikee ystävä. Niin, masentunu ei oo aina halutuinta seuraa, oon iteki kokenut samaa... Mut toisaalta ei kai siinä mitään menetäkään jos etsii uusia kavereita. Luulisin..."
-yleensä masentuvan seurassa saattaa masentua itsekin.. ehkä siksi ihmiset jotenkin "pelkää" masentuneita.
Mikä käänne sulle tuli?Muutuitko vaan yhtäkkiä onneliseks?
Tänään sanoin äidille että mä en jaksa enää ei se oikein siihen osannut sanoa mitään muuta kun että jos en koulua käy ,joudun koulukotiin:l
täällä toinen 15-v masentunut tyttö. Musta tuntuu, et kaikki p-ska kaatuu päälle.
Kaverini eivät välitä, vaikka yritän saada heidät välittää; puhun heidän kanssa, pyydän heitä jonnekkin, mutta siihen se jää. Haluaisin tehdä itsemurhan helpolla tavalla.
Kaverit vaa luulee, että mä ANGSTAAN, vaikka mun on oikeesti paha olla. En halua kertoa kenellekkään koska mua yksinkertasesti hävettää omat masennusoireet. Olen ollut tauotta alakuloinen jo pari kuukautta. Toisessa viestissä en ole maininnut, mutta mulla on ongelmia myös kehonikanssa. Luulen että
oon läski haluan laihduttaa, syön, mutta haluan laihtua. Ahdistaa ajatella joka päivä syödessä:
Nyt lihoan. Syöminen on todella vähäistä, mutta kaverit ei ihmettele, vaikka harvoin ruokalassa syön..
Musta tuntuu, että olen yksin hylätty.Yksi sielu pimeässä, josta kukaa mua ei tavoita :s
Vähän samalailla niinkun mulla mä vihaan mun vartaloa
apua alko kauheesti väsyttään taidan mennä nukkumaan tuun huomena kattoo paremin
tai onko sulla jokin toive,sellainen toive,mitä sä haluaisit alkaa tehä ja tekisit oikeen mielelläsi?Kerrohan.Mikä on sun lemppariaine koulussa?Minulla on sellainen asia mielessäni,että te nuoret neitokaiset tarvitsette todellakin paljon kannustusta sellaisissa asioissa,joita te haluaisitte tehdä,mutta kukaan ei ole teille vielä antanut siihen mahdollisuutta.Tarkoitan esim,musiikki,kuvataide,kirjoittaminen,lukeminen,opiskelu tai ihan mikä tahansa asia.
ENJAKSAENÄÄ jokin sellainen asia tai juttu,mikä olisi sinulle itsellesi oikein ihana asia ja mitä todellakin haluaisit tehdä.Jokin harrastus tai ihan mikä tahansa.????Kirjoitin tälle toiselle neitokaiselle myöskin ja olisi ihan kiva kuulla,mistä asioista sinä pidät.Kerrohan,jos vain jaksat,sillä tarvitset luottamusta ja kannustusta.
Netissäkin voi asioita pohtia ja sitten voi jopa löytää samanikäisen kaverin ihan netin kautta ja hakeutua vaikka hänen kanssaan johonkin harrastusryhmään ja aloittaa jokin kiva juttu.Tärkeää on,että se juttu on just tasan sinun oma ihana asia,josta pidät.(minä olen jo iäkkäämpi teitä ja kerron ihan kokemuksienkin kautta asioita)
henna-täti ei mulla oo mitään mitä haluaisin tehä.. tai kyllä mä tykkään juoda ja nukkumisesta tykkään jos oon ottanu unilääkkeitä. en mä tykkää koulussa oikein mistään:l mikään musiikki,kirjoittamine tms ei oikeen kiinosta
Onko sinun mahdollista saada terapeutti?Sellainen ihminen,johon voisit luottaa ja jolle voisit kertoa kaiken,mikä painaa päälle.
Sinun masennuksesi pitäisi saada hoidettua,ihan oikeesti.Jos sinulla on mahdollisuus keskustella rauhallisesti äitisi kanssa,niin tee se ja kerro hänelle olostasi.Voisit pyytää äitiäsi vaikkapa kävelemään ulos ja keskustella hänen kanssaan sitten kävelyllä ollessanne ihan kaikessa rauhassa.Mutta ole silloin selvin päin,kun jutustelet äitisi kanssa.
Äitisi sanoo,että koulukoti odottaa,jos et mene ja käy kouluasi.Tuo tarkoittaa,että sinun äitisi ei oikein nyt osaa ottaa asioita rauhallisesti,vaan on hieman avuton sinun suhteesi.Joten sinä voisit yrittää keskustella hänelle tosiaan ihan asiallisesti.Sano äidillesi,että haluat muuttua;raitistua ja hoitaa avohoidossa oman masennuksesi.Jos sinulla on olo,että äitisi ymmärtäisi sinua paremmin puhelimessa,niin soita hänelle vaikka pihalta.Jos oletat,että paperille kirjoittaminen olisi parempi vaihtoehto,niin kirjoita asiallisesti paperille rehellinen kirjoitus,mitä itse toivot äitisi tekevän,jotta sinulle saataisiin hyvä olo ja vaikkapa löydettäisiin hyvä asiallinen terapeutti,MUTTA AVOHOIDOSSA,EI SIIS SAIRAALASSA.
Sinulla on koko elämäsi edessä ja kaikki hyvä on mahdollista.Olet nyt masentunut ja masennuksen saa kyllä pois,se on ihan totta.Uusia hyviä lääkkeitäkin on olemassa,joilla saadaan jo hyvä vaste/apu pienilläkin annoksilla.Silloin,kun on masis,niin ei todellakaan kannattaisi juoda alkoa,arvaas miksi.Ihan siksi,koska alkon juominen lisää masennusta.Unilääkkeitäkään ei masennusihmisille saisi määrätä kuin ihan pakosta.Arvaas miksi?Koska masentunut ihminen on muutenkin väsynyt ja voimaton ja ei jaksa kaikkea tehä.
Kuinka kauan sinulla on tätä masennusta jatkunut?Muistatko?
Alkoholi voi aiheuttaa masennusta kenelle tahansa. Päihteitähän sinä et saisi iänkään puolesta vielä käyttää, niistä sinun täytyy päästä heti ensi tilassa eroon!
Minkäslaiselta terapeuttisi kanssa on tuntunut jutella? Toimivatko teillä henkilökemiat? Jos terapia ei edisty, voit pyytää toisen terapeutin itsellesi. Jotkut ihmiset tulevat paremmin toimeen kuin toiset. Niin myös terapiasuhteessa. Terapiasuhdekin on ihmissuhde. Tunnetko saavasi itsesi kuulluksi terapiassa?
Oletko käynyt SOS- kriisikeskuksen nettisivuilla, siellä voi keskustella masennukseen liittyen joskus myös asiantuntijan kanssa. Onko sinulle tuttu paikka?
Koulunkäynti on tärkeää tietysti. - Mikä siellä koulussa tuntuu niin pahalta? Vaatimustasoko? Etkö voi olla oma itsesi siellä, sitäkö se paha olo on? Miltä tuntuisi, jos kävisit sairaalakoulua jonkin aikaa, kuukauden tai pari?
Tänne voit tietysti jatkaa kirjoittelua. Vastailu voi olla täällä satunnaisempaa kuin kriisikeskuksen sivuilla.
Ensimmäisenä tärkeysjärjestyksessä sinun pitäisi vierottautua kaikista päihteistä!
Siihenkin voi saada apua.
Käyn terapiassa. Koulussa tuntuu pahalta että mä en yksinkertasesti jaksa opiskella ja mua ahdistaa olla ihmisten kanssa ja hymyillä tekohymyy päivästä toisee vaikka itkettäs. Meidän nykyinen terapia on ilmainen, joten vanhemmat ei suostu vaihtamaan. En ole kuulutkaan siitä sos-sivusta:o
Jaa vierottautua päihteistä.. Ilman alkoholia mä olisin varmaan aikasemmin jo masentunut ja ehkä tappanut jo itseni. En tiedä, mutta siitä saan ainoat onnenhetkeni.
Äidille en oikein voi puhua kun hän laittaisi minut sairaalaan pakkohoitoon "on vaaraksi itselleen"-perusteella. Muutenkin äitini luulee jo etten enää ole masentunut, ei olisi kiva tuottaa pettymystä..
Minä en jaksa enää mutten mä osaa tappaa itseäni kuitenkaan. Kun ei mikään tapa...
Masennusta ei saada pois olen koittanut lääkkeitä ja kaikkea mä haluan taivaaseen
tämä masennus ja milloin masennuksesi alkoi ja oliko tuohon masennuksen alkamiseen jokin syy,sellainen syy,jonka muistat oikein hyvin tai tiedät.??Kirjoitahan.
Minä juon nyt iltateetä ja lueskelen tuollaisia tavallisia magazineja.TV on auki ja ihan hiljaisella sekin,kun kerrostalossa asustelen.
Ihan asiallinen ehdotus tuo SOS-sivut netissä.Minäkin menen nyt katsomaan millaisia sivuja siellä on.
on helpompi katsella tuota sivustoa.Selailin ja ihan hyvä juttu.Suomen eri alueet.
Masennus alkoi kai anoreksian jälkeen 1vuosi sitten. Ja tietysti olen ollut surulinen kun oli pienenä riitoja äidin kanssa, pelkäsin niin paljon ja sanoin vääriä asioita, haukuin jne äidille niin itketti jälkeenpäin. Kissankin halusin kun ajattelin että se lohduttas mua riidoissa ettei tarvis olla yksin.
Siis mikä se sos-sivut on? En löydä mitää sellasta.
Ja en "käytä" mitään huumeita, kaikki mitä tarjotaa/on mahollisuus niin kyllä mä haluan koittaa mut en mä tyhmä oo ei ne enää uudellee tunnu samalta ku ekalla kerralla. kaikkia maholisia lääkkeitä oon koittanu ne tuntuu hyvälle kun saa vaan makaa eikä oo huolia. en mitää jatkuvasti käytä en oo mikää narkkis
En jaksanu mennä tänää kouluu..
Hei Tyttönen,
>>>> tällainen sivusto on netissä: www.tukinet.net - kriisikeskus netissä.
Käy katsomassa.
Siellä voi maanantaisin ja keskiviikkoisin keskustella livenä, muulloin keskustella voi kirjoittaen. Ja paljon muuta tietoa yms siellä on. Nuorille muistaakseni on oma osionsa, jos en väärin muista ...
Kaikki päihteet on kylläkin huono, tosi huono asia! Niistä täytyy hankkiutua eroon EHDOTTOMASTI. Tarsitset ehkä vieroitusta päihteistä? Onnenhetkiä löydät kyllä muualta kuin alkoholista ja paljon parempaa onnea, päihteet sekoittavat sinun ajattelukyvyn.
Olisitkohan anoreksia-aikana kärsinyt aliravitsemuksesta ja se vielä vaikuttaa mielialaasi! Olethan niin nuori vielä!
Mä vastasin äsken mut koko teksti katosi vittu-.-
Nii että mun painoindeksi on nyt 23, ei ole aliravitsemuksesta kysymys.
En älyä miksi kaikki mistä tulen onneliseksi viedään multa, poikaystävä(25vuotias), päihteet, laihuus....
Kaikki tulee eriasioista.
Käyn katsomassa ton tukinetin
Jos laihduttaisin taas tulisinkohan taas onneliseksi ja kaikki menis hyvin hallitsisin taas tilannetta
--- Painoindeksistä ja aliravitsemuksesta:
Tarkoitin, että olet silloin vuosi sitten kärsinyt aliravitsemuksesta, ja tilanne ei ehkä mahdollisesti ole kokonaan korjautunut?
Paraneminen masennuksesta on prosessi, joka vie aikansa. Vaatii voimia ja energiaa, mutta on ilman muuta mahdollista. Älä vielä anna periksi! Etsi terveitä tapoja saada hyvä olo - sellaisia, jotka eivät tuhoa sinua ja terveyttäsi eivät psyykkisesti eivätkä fyysisesti.
Olen itse ollut vakavasti masentunut, mutta en suostunut käyttämään lääkkeitä. Olen toipunut omasta mielestäni kuitenkin ilman, se oli kyllä raskas tie.
Jaksatko ulkoilla? Pystytkö nukkumaan? Terveellinen ravintokin on tärkeä muistaa. Moni on saanut apua omega-3 rasvahappojen ja D-vitamiinin käytöstä, vaikka eivät ne yksistään ketään paranna. Mutta ei niistä ainakaan haittaa ole, ei sivuoireita. Ja ovat yleisestikin hyväksi.
En usko, että masennukseen auttaa mikään yksi yksittäinen asia. Ehkä kyse on kokonaisuudesta. Ihminen on kokonaisuus. Omasta kehostaankin täytyy pitää huolta, rakastaa, hyväksyä itsensä sellaisena kuin on ja arvostaa itseään ja elämäänsä.
Koulunkäynti olisi tärkeää. Masennuksesta toipumisessa auttaa, että alkaa ottaa vähitellen vastuuta itsestään, omasta hyvinvoinnistaan, lähiympäristöstään. Koulusta vastuun ottaminen ja sen myötä arkirutiinien huolehtiminen voi auttaa sinua kuntoutumaan.
Kun on voimat vähissä, ei pidä vaatia liikaa itseltään. Jotakin pientä voi yrittää tehdä ja hoitaa asioita, vaikka ei niin huvittaisikaan. Siitä voi tulla aika hyvä mieli, kun saa jonkun asian hoidettua.
Kerro, mitä mieltä olit tukinetistä!
Mistää ei tuu hyvä olo .. Nukun kolmen ketipinorin avulla. En jaksa ulkoilla. Syön omegoja..silloin kun jaksan ottaa. Koulu on tärkeää mä tiedän mutta kun se tuntuu niin pahalta. Ne kaikki ihmiset katseet ja kaikki...tulee kuuma ja alkaa hikoiluttaa kädet tärisee ja itkettää.
Ja siitä sitten illalla koittaa toipua ja aamulla herätä samaan helvettiin.
Tukinetissä näytti olevan muitakin nuoria joilla samankaltaisii ongelmii kun mulla,lueskelin niitä, vähän lohdutti tietää että on muitakin. Koitin tänään soittaa mll-nuortenpuhelimeen mutta sielä oli kaikki varattuna.
Tänään olen ollut kotona itkeskellyt vaan:l
- Voi miten surullista, että sinua vain itkettää. Toisaalta on hyvä, että pystyt itkemään, eikö niin?
Itkun myötä poistuu elimistöstä stressihormoneja - se on ihan tieteellisesti todistettu. Itkeminen helpottaa.
Eikö äitisi osaa lohduttaa sinua? Silittää päätä tai ottaa syliin?
Huomasitko, että Tukinetissä on mahdollista keskustella livenä muutamana päivänä viikossa? Siellä on kriisityöntekijä, eli ammatti-ihminen vastailemassa. Sinun täytyy kirjautua ensin, että voit kirjoittaa sinne. Kirjautumisen jälkeen joudut odottamaan muutaman päivän, kunnes sinulle annetaan lupa osallistua keskusteluihin.
Jaksaisitko tehdä pienen lenkin ulkona, vaikka 5 minuuttia aluksi? Vetäisit vähän raitista ilmaa keuhkoihin. Jos ulkoilee päivällä, saa yöllä paremmin nukuttua. Liikunta lisää endorfiinien, mielihyvähormonien tuotantoa, joten siitä tulee parempi olo ihan väistämättäkin.
Tykkäätkö kuunnella musiikkia?
Maalaatko, piirrätkö? Muovailetko savesta?
Pidätkö laulamisesta?
Kirjat, runot?
Onko joku pienen pieni asia, mitä tykkäät tehdä?
Pidätkö rukoilemisesta?
Vaikka tuntuu toivottomalta, toivo ei ole mennyt kokonaan. Et vain nyt löydä sitä. Mutta toivo odottaa sinua, kunnes löydät sen uudelleen. Ja sitä myötä elämänhalun ja ilon.
Löydät vielä ilon elämääsi. Olen siitä varma!
Mutta tässä se on.Ole hyvä.
https://www.secure-tukinet.net/yhteystiedot.tmpl
tehnyt sinut hyvin surulliseksi silloin kun tuo masennus alkoi.????Laukaisevana tekijänä voisi olla jokin asia tai tapahtuma,mutta mikä,niin sen tiedät ainoastaan sinä itse.
Terapeutti/ammattiauttaja voisi ohjata sinua juuri tällaisten ajatusten ja asioiden miettimisen kanssa.Monesti todellakin helpottaa,kun saa punaisesta langasta kiinni ja asiat alkavat pikkuhiljaa selkiintymään.Toisilla sitten ihan jokunen vuosi kun kuluu,niin elimistön hormonitasapaino muuttuu ja niin sanotusti tasapainottuu ja tilanne kaikenkaikkiaan helpottuu.
Tärkeää sinun olisi kuitenkin muistaa se,että olet hyvä tyttö ja arvostat itseäsi,vaikka tuntuisikin siltä,että just nyt mä en jaksa.
Ja,...netti on hyvä juttu.Jokaisen kirjoituksen on kirjoittanut sinua ajatteleva ja kannustava ihminen.
kiinnittänyt huomiota esimerkiksi vuodenaikoihin.Linkki.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kaamosmasennus
Ei minun äiti oikein osaa lohduttaa se kyselee vain "MIKSI MIKSI "ja jos en osaa sanoa se huutaa että miksen kerro.
Ajattelin juuri että rupeisin ehkä ulkoilemaan ja syömään terveellisesti.. jos kuitenkaan pystyn..
Tykkään musiikista ja lehdistä.Luen paljon lehtiä mutta vanhempani mielestä se on vähän hömppää.
Ja juu huomasin sen tukinetin jutun toivottavasti siitä on apua ja toivottavasti uskalan sanoa asiani ja hätäni sielläkin
en ole huomannu että johonkin vuodenaikaan liittyisi masennusta.. kun olen aika suhtkoht masentunut kokoaika..
fiksu neiti.Nyt olisi vain pääasia saada sinun masennuksesi helpottamaan jonkin verran.Sinä olet todellakin vielä nuori ja sinulla on juuri tuo aika elämästäsi,jolloin hormonituotantokaan ei aina ole just tasapainossa.Niin se on kaikilla sinun ikäisilläsi -toisilla enemmän ja toisilla vähemmän.
Toiset ovat herkempiä ja sitten on niitä kovistyyppejä,siis ulospäin koviksia.Mutta sen kovan ulkokuoren alla on ihan samanlainen sinun ikäisesi luokkatoveri,mutta kovis vaan torjuu nuo punastumiset ja muut jutut ja jännitykset kovismaisella käyttäytymisellä.Monesti ajattelen,että täällä maailmassa tarvitaan niin herkkiksiä kuin muitakin.Kaikki löytävät oman paikkansa ja kaikkien sinun ikäistesi elämä tasoittuu -jokaisella on jo kymmenen vuoden kuluttua aivan omat tekemisensä,Yksi tekee yhtä ja toinen tekee toista.Sinullakin on oma tärkeä paikkasi.
Sinun elämäsi ja paikkasi yhteiskunnassa on aivan yhtä tärkeä kuin on täällä muidenkin ihmisten.Me kaikki olemme tärkeitä ja meillä kaikilla,niin minullakin on täällä oma paikkani.Tosin nuorena neitokaisena en osannut ajatella millaista elämä olisi tässä iässä,missä nyt olen.(olen 52-vuotias Henna-täti) Elämään mahtuu kaikenlaista ja elämän masennusvaiheista kun pääsee yli,niin sitten taasen helpottaa.Oletko ajatellut jutella äitisi kanssa?Tai oletko jo ollut hänen kanssaan kävelemässä ulkona?Kerrohan kuulumisia.
Minä olen tosiaan varmaan aika herkkä, ennen esitin kovista koska en jaksanut olla se herkkä ja ujo.
Niin..minusta ei aina tunnu että olisin yhtä tärkeä kuin joku kavereistani jne.
Ajattelin jutella äidin kanssa mutten ole vielä ehtinyt mutta oltiin siellä terapiassa tänään. Nyt on ehkä vähän parempi olo kuin aamulla mutta olen varma että kohta taas mieliala laskee..
Sitä ennen juon kupillisen vihreää teetä ja napostelen viinirypäleitä sekä tein itselleni oikein herkullisen näköisen lämpimän voileivän,jonka päälle lisäsin vielä tuoretta kurkkua,salaatinlehden sekä tomaattia.
Herkkyys ei ole ollenkaan huono asia,päinvastoin.Herkkä ihminen vaistoaa sellaisiakin asioita,joita moni muu ei edes huomaa.
Aivan.Tunne siitä ettet olisi yhtä tärkeä ihmisenä kuin joku kavereistasi muodostuu sinun ajatuksissasi.Todellisuudessa kukaan muu ei ajattele niin,vaan muiden ihmisten mielestä olet just tasan yhtä arvokas kuin kaikki muutkin.Silloin kun mieli on alakuloinen ja saatat olla masentunut,niin tuo tunne ja alakuloinen mieli saa aikaan juuri tuollaista.Ja kaikilla masentuneilla on just noin ne ajatukset.Kun on surullinen,niin haluaa vetäytyä syrjään ja silloinkin nuo samantyyppiset ajatukset tulevat jälleen esille.Ihminen tuntee olevansa huonompi ja arvottomampi kuin muut.Niinhän se todellisudessa ei mene.Pidät vain mielessäsi sen,että olet just tasan yhtä hyvä kuin muutkin.Sinulla on oikein hyviä kirjoituksia/vastauksia ja fiksu neiti sinä olet.Pidetään peukkuja ettei ihan heti sinun mielialasi mene alaspäin.
:l Tänään aamulla lähdin itkien kouluun ja aamupäivän "mökötin" ja itku meinas tulla monessa vaiheessa, sitten kävin terkkarilla ja juteltiin tunti, olin vielä vähän apea mutta loppupäivän pysyin koulussa ja meni ihan ok.
Ainoa harmi vaan että ahmin ja oksensin:l ällöä mutta mun laihis ei saa mennä pieleen. Kuulosti hennatäti muuten herkulliselta tuo sun iltapala..jaksaisinpa mäkin tehdä mulle joskus jotain kunnollista ruokaa eikä vaan karkkeja
Terveydenhoitajalle voi tosiaan aina mennä juttelemaan,jos tuntuu,että on huonompi olo.
Terveellinen ruoka ja terveelliset välipalat ovat ihan paras vaihtoehto karkeille.Mutta jatkan nyt näitä siivoushommia täällä kotona.
jos täälä joku lukee niin mulla on tosi paha olla ja joudun jutelmaan taas sossujen kaa ja joudun ehkä koulukotiin
mulla on hirveen paha olla
Miksi joudut juttelemaan sossujen kanssa ja
miksi luulet joutuvasi koulukotiin?
Sinullahan oli jo parempi päivä tänään koulussa.
Yrittäisitkö rentoutua, levätä murheistasi hetken ja ehkä nukahtaa.
Huomenna voi tuntua paremmalta.
Kerro aamulla enemmän, mikä painaa.
kun viimevuonna jäin luokalle ku poissaoloja tuli nii paljo. nii nyt taas poissaoloja alkaa tulla niin joudun varmaa koulukotii ja sossujen kaa juttelemaa isi soitti jo niille :l
Nyt sanoin äidille ja isille että mul on paha olla ja se pahensi mun oloo. Kun ne kyseli miksi lintsaan
Luulen, et sun asiat voidaan kuitenki selvittää, eiköhän tollases tilantees voida neuvotella kaikki viisaat päät yhes niin ettei tartte mennä koulukotiin. Kurjaa ettei sun vanhemmat ymmärrä sun oloa. Mut toivottavasti saat levättyy nyt viikonloppuna ja kerättyy voimia vaik just musan tai lukemisen tai jonki muun jutun avulla. Ja kirjota jos se helpottaa.
:l tuntuu että kaikki menee tosi pieleen mutta äh en jaksa ees kirjottaa taidan mennä nukkumaa kiitos että ootte jaksanu kuunela ja jutella mulle ja koittanu auttaa
olet ollut poissa koulusta?Ymmärtääkseni olet ollut pois koulusta masennuksen takia ja ettet ole jaksanut mennä kouluun.Vai?Saitko vanhemmiltasi mielestäsi asiallisen vastauksen ja ymmärsittekö toinen toisianne?
- Joskus pienikin asia voi olla ratkaiseva apu. Aina ei tarvita suuria muutoksia, että tilanne muuttuisi parempaan suuntaan. - Helposti pelästyneenä saattaa alkaa suunnittelemaan ja pohtimaan, ja muutos parempaan voi tuntua ylivoimaiselta.
Asioita elämässä voi alkaa korjata yksi pieni asia kerrallaan. Pienistä puroista kasvaa suuri virta ennen kuin huomaakaan. Elämässä tulee aina haasteita vastaan, mutta ei mitään sellaista mistä ei voisi selvitä ihmisen voimin.
Perusasiat ovat tärkeitä:
- terveellinen ruoka ja säännöllinen ateriarytmi. Laihdutuskuurit on aikoja sitten todettu tehottomiksi, parempi keino on muuttaa elämäntapojaan, joista ruoka on yksi osa.
- sopivasti liikuntaa tekee hyvää mielelle ja keholle. Ja kaunistaa ulkoisesti ja sisäisesti.
- tarpeeksi lepoa, unta ja rentoutumista. Tee sellaista mistä pidät ja nautit: musiikki, neulominen jos tykkäät, lukeminen (vaikka sitten ns hömppää)!
- EI PÄIHTEITÄ OLLENKAAN VARSINKAAN NUORILLE, ne aiheuttavat masennusta, vaikka hetkellisesti tulisikin parempi olo.
Toivottavasti sun vanhempasi osaisivat rohkaista ja kannustaa teitä lapsia eivätkä hätääntyisi. Hätäileminen ei auta.
En oikein ymmärtänyt, miksi isäsi soitti sosiaalityöntekijälle, mutta toivottavasti hän sai sossulta sinun kannaltasi toimivia neuvoja.
- Kirjoittele tänne kuulumisiasi! Uskon, että kaikki järjestyy, mutta yritä olla kärsivällinen itseäsikin kohtaan. Anoreksiasta kokonaan toipuminenkin kestää oman aikansa.
Pyydän, että harkitsisit seuraavaa asiaa vaikkapa terapeuttisi kanssa:
Mitä jos kertoisit koulussa olevasi masentunut? Ihan avoimesti, niin ei sitten tarvitsisi enää salailla asiaa, eikä se veisi voimiasi. - Miltä tämä kuulostaa? - Tai ehkä olet jo puhunutkin asiasta luokkakavereillesi?
Oletko ollut tyytyväinen terapeuttiisi? Voitko keskustella hänen kanssaan avoimesti kaikesta, mitä mieltäsi painaa niin, että terpeutti kuuntelee ja kuulee sinua?
Hyvää alkavaa kouluviikkoa!
toipuminen vie ihan oman aikansa,mutta se anoreksia eli ruokahaluttomuus/syömättömyys johtuu monesti ihan sisäsyntyisestä masennuksesta.Tuolloin ei auta juuri muut konstit kuin lääkkeet ja juuri siksi olisi hyvä löytääkin hyvä lääke joka jo pienillä annoksilla auttaa.Mutta "enjaksaenää" :n terapeutti tietää paljon paremmin kaikista asioista,koska on kasvotusten hänen kanssaan.
Kyllä ne hommat siitä alkavat sujumaan,mutta aikaahan kaikki asiat vievät.Joka vuosi tulee aina elämänkokemustakin lisää.
Edellinen kirjoittaja antoi oivallisen neuvon kertoa luokkakavereille tuosta masennuksesta.Ihan olisikin hyvä juttu.Miten sitten itse näet asian,niin riippuu tietenkin sinusta itsestäsi.
mutta alettaiskohan mua pelätä ja syrjiä jos kertoisin? kyllä mun vanhemmat tietää että oon masennuksen ja paniikkihäiriön takia ollut pois koulusta mut ne yrittää saada mua vaa sinne.
en oo kauheen tyytyväinen mun terapeuttiin ei se auta mitää:l:(
viina auttaa
Hei Tyttönen!
Alkaa olla nukkumaanmenon aika. Toivottavasti sinä olet jo unten mailla, sinun pitäisi olla jo unessa. Nukkuminen on äärimmäisen tärkeä asia. Monet nukkuvat liian vähän nykyään, aikuiset ja lapset.
Kerroit, mistä syömishäiriö alkoi. Se tuntui sinusta varmaankin tosi pahalta. - Oletko voinut puhua siitä kotona tai terapeutin kanssa?
Voisitko ajatella niin, että se oli isäsi valinta. Isäsi on aikuinen ihminen ja hän vastaa valinnoistaan ja teoistaan. Sinä et voi vaikuttaa niihin ja saat pysyä erossa aikuisten asioista vielä monta vuotta ja elää lapsen elämää. Isäsi ja äitisi ratkaisut eivät ole sinun vallassasi. - Olen silti pahoillani puolestasi. Sinun vastuullasi on koulunkäyntisi, jota sitten hoidat sen mukaan, mikä vointisi on. Vanhempasi ovat puolestaan vastuussa aikuisten asioista - yritä olla ottamatta suurta murhetta sellaisesta, mihin et voi vaikuttaa millään tavalla.
Mieti sitä kertomista koulussa vielä, jos arveluttaa! Harkitse kuitenkin, se voisi helpottaa oloasi! Voisitko pohtia sitä seuraavan kerran terapiakäynnillä? Jotkut antavat läheisille kavereilleen luettavaksi masennuksesta kertovan esitteen, johon voivat tutustua ja ennakkoluulot hälvenevät. En usko että sinua kiusataan sen vuoksi. Itse ajattelen, että voisit joko sinä tai vanhempasi ensin keskustella luokanvalvojasi kanssa masennuksestasi ja siitä, miten toivoisit siihen suhtauduttavan koulussa. Sitten kertoisit luokkatovereillesi ja antaisit luettavaa. Masennus on yleinen sairaus ja masennus paranee, kuten kaikki muutkin sairaudet.
Ajatukseni oli, että sinulla saattaisi olla helpompaa koulussa, kun voisit olla reilusti oma itsesi.
Ehkä ei tuntuisi niin pahalta ja ahdistavalta, kun tietäisi, että muut tietävät.
Luokkatovereille ei tietenkään samalla tavalla voi eikä tarvitsekaan avautua kuin vanhemmille tai terapeutille. Saat pitää ne asiat omina tietoinasi, mistä et halua kertoa. Voit itse säännöstellä avautumisen määrää ja sitä, kenelle luokkatoverille kerrot ensisijaisesti.
Itse en usko, että se aiheuttaisi syrintää tai kiusaamista, varsinkaan jos opettajasi osaa suhtautua asiaan oikein. Ja terveydenhoitajahan jo tietää.
Mieti asiaa ja valmistele mielessäsi. Keskustele terapeutin kanssa ja opettajan kanssa.
Masennuksen piilottelu ja salailu saattavat viedä turhaan voimiasi. Eihän sinussa ole mitään hävettävää! Olet hieno tyttö!
Vielä minä haluan painottaa sitä, että sinä et saa ajatella viinan auttavan etkä edes saisi käyttää sitä vielä ikäsi puolesta. Tiesitkö, että alkoholi aiheuttaa masennusta masentumattomillakin ja pahentaa masentuneiden oloa? Päihteistä sinun täytyy päästä eroon ehdottomasti! Päihteet haittaavat kehitystäsi ja kasvuasi.
Toivottavasti voisit ottaa tämän puheeksi esimerkiksi terapeutin kanssa.
Pidän peukkuja, että jaksat mennä maanantaina kouluun!
Nyt sinun tulisi voittaa jollakin tavalla tuo masennus ja siihen liittyvä anorexia.Mutta miten?Terapeuttisi on paras tuohon tehtävään,mutta hänen tulisi olla tietoinen kaikista sinun asioistasi,jotta hän voi auttaa sinua.Yksi surullinen asia vie kaiken pois raiteiltaan ihan keneltä tahansa.Isäsi teki kurjan tempun,sille ei voi nyt yhtikäs mitään.Mutta käy terapettisi kanssa tuo asia läpi monelta kantilta.
Sinulla on ihan oma elämäsi.Huomaat sen joidenkin vuosien kuluttua.Vasta sitten huomaat tuon oman elämäsi,kun lähdet kotoa,...silloin kun aika on sinulle itsellesi sopiva.
Tosiaan alko ja muut päihteet pois,niin helpottaa jo jonkin verran.Sinun iässäsi monikin kokeilee kaikenlaista ja alko on se tavallinen juttu.Mutta tsemppiä huomiselle koulupäivälle.
Olen jotai jutellu terapeutin kans siit ku isi petti äitiä.
nyt on muuten vähän parempi olla kun ennen:/ en tiedä mistä johtuu
ehkä jos olen täälä saanut purkaa tunteita ja jutella
mutten siltikään päässyt tänää kouluun:s
nii ei mulla enää oo anoreksiaa.. ehkä joku syömishäiriö mut ei anoreksiaa
Oletko harkinnut harrastuksena partion aloittamista?
Saisit uusia, luotettavia ystäviä, oppisit uusia taitoja, oppisit elämäntaitoja ja -hallintaa.
Ei ole vaaraa, että tarjotaan päihteitä!
Sen sijaan tarjotaan hyvää syötävää ja seuraa nuotiolla.
Pääsisit liikkumaan luonnossa, mikä on parantavaa ihmiselle.
Sellaisia taitoja, joita tarvitaan jokapäiväisessä elämässä kotona ja työssä.
Saisit uutta ajateltavaa ja sitä myötä lepoa kotielämäsi murheilta!
Partioharrastuksesta voit kysyä omasta seurakunnastasi.
:o en oo kyllä ajatellu mutta mun kaveri harrastaa sitä kyllä...
Hieno juttu!
Sittenhän voit mennä kaverisi mukaan ja saat pian lisää uusia kavereita,
uutta elämänsisältöä ja paljon hienoja asioita, käytännön taitoja yms,
jotka auttavat sinua elämässä eteenpäin.
Luonnossa on hyvä olla,
rentouttaa ja antaa voimaa samalla!
Hyvää viikonloppua!
Monista erilaisista ryhmistä saa todellakin uusia tuttavuuksia ja voi löytää kivan ystävänkin.Suosittelen minäkin.Minulla itselläni on paljonkin sellaisia tuttavia joita olen saanut erilaisista ryhmistä.Niihin kannattaa ihan rohkeasti mennä.Me kaikki täällä maailmassa olemme loppujenlopuksi ihan samanlaisia ihmisiä,mutta meillä on vain omat ominaisuuteme ja temperamenttimme jne.
Fiksu tyttö kun olet,niin sinulla on mahdollisuuksia saada uusia tuttavuuksia ja ystäviä erilaisista paikoista.
Partio on siisti ja reipashenkinen.Minun erään tuttavani tytär on partiossa samoin kuin on erään serkkuni poikakin.Ovat kehuneet harrastustaan ja he pitävät niistä yöretkistä,joita partiolaisilla on telttoineeen jonnekin luonnonhelmaan.
Moi. Sun kirjoituksesi kosketti. Miten sulla menee nyt? Toivottavasti tilanne on parantunut!