Mietin, että onkohan minulla jonkinlainen syömishäiriö...joku ongelma nyt ainakin on. Olen sairastanut vaikean masennuksen nuorena. Olin silloin itsetuhoinen, viiltelin ja sellaista. lähisuvussani on myös mt-ongelmaa. Kolme vuotta on mennyt ihan hyvin. Mutta viime keväänä aloin masentua uudelleen. Sillon tuli ensimmäisiä oireita syömiseen liittyen. Tuli vain huono omatunto jos söi, mitä tahansa. Ajattelin etten ansaitse ruokaa, kun kerran en saa mitään järkevää, hoidettavia asiaota tehdyksi, niin syömättömyyn ja ruuan kontrollointi oli ikään kuin rangaistus. Käsälomalla tilanne kuitenkin helpottui kun ylimääräinen stressi väheni. Mutta nyt kun koulut alkoi (valmistun jouluksi), niin stressi kasvaa. Pitäisi tehdä lopputyö ja muutamia muita projekteja lisäksi tulevaisuus ja työelämä pelottaa. Tajusin, että jos masennun, en saa asioita tehdyksi. Ja että jään yksin, koska en itse ja ei kukaan muukaan jaksa masentunutta pitkään. Aloin jälleen kontrolloida syömisiäni. Tei sääntöjä mitä saa syödä ja milloin. Minkä kalorimäärän yli ei saa mennä yms. Lisäksi koiran kanssa lenkkeilen noin 2h/pvä ja joka arkipäivä lihaskunto harjoittelua. Jos en pysty täyttämään päivän tavoitteita ja ohjelmaa tulee huono omatunto ja muutenkin tunnen itseni huonoksi, tyhmäksi, laiskaksi ja siitä pitää rankaista. Olen muutamia kertoja sortunut syömään herkkuja kiellettynä päivänä, (pidän herkkupäivän kerran viikossa) niin silloin olen oksentanut. Ajattelen ruokaa/syömistä tosi paljon.. Vihaan ja rakastan ruokaa. Yritän vain selviytyä tästä elämästä. Ajattelen että jos jaksan tämän kaiken, saan pidettyä itseni koossa, enkä masennu. :/ En tedämitä tehdä
syömishäiriötä?...
emppu-
3251
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Etsin juuri googlella tietoa bedistä, koska tiedän, että oma syömiseni ei ole kohdallaan. Törmäsin wikipediassa tällaiseen, että on olemassa kategoria niille syömishäiriöille, jotka eivät kuulu perussettiin. Kannattaa tsekata, löydät sen wikipediasta syömishäiriöistä. Selvästi sulla on jotain ongelmaa syömisen kanssa ja koska tiedostat tilanteen, mene ihmeessä hakemaan apua. Vaikka kouluterveydenhoitajalta. Itselläni on jokin pakottava tarve jatkaa ruualla pelleilyä aina vain lisää vaikka kuinka tiedän, että oloni paranisi jos tästä päästäisiin eroon. Tsemppiä sulle, toivottavasti saat asiat kuntoon (:
On hyvä, että tiedostat, että sinulla on ongelma. Älä kuitenkaan jää yksinäsi rypemään tässä ongelmassa, sillä se voi pahentaa tilannetta. Mene ihmeessä heti puhumaan tästä olostasi ammatti-ihmiselle, terapeutille, lääkärille tms. Voit hakeutua vaikka psykologin juttusille ihan vaikka koulusi terveydenhoitajan kautta.
Voit myös itse keskittyä tämän ongelman ratkaisemiseen. Tee esimerkiksi suunnitelma etukäteen mitä sinun pitää syödä pysyäksesi terveenä. Yritä ajatella syömistä niin päin, mitä sinun pitää syödä, eikä niin, mitä sinun ei tule syödä. Koita keskittyä saamaan henkistä tukea ja pitämään itsesi myös fyysisesti terveenä. Tiesitkö, että jatkuva laihduttamaan pyrkiminen (tai muu syömättömyys), josta seuraa jatkuva liian alhainen energiamäärä, voi myös johtaa masennukseen. Siitä voi alkaa kierre, jossa laihdutusta seuraa masennus, masennusta entistä ankarampi laihdutus jne. Lopeta tämä kierre heti alkuunsa, ennen kuin voit pahemmin.
Äläkä ajattele ruokaa ansaitsemisen kautta. Ei ruoka ole mikään sellainen asia, jonka voi ansaita tai olla ansaitsmatta. Ruoka on VAIN polttoainetta. Travitset sitä, jotta voit tehdä ne asiat joita sinun pitää tehdä. Koita kaikin voimin opetella suhtautumaan ruokaan ilman tunteita (jopa välinpitämättömästi) silloin hallitset ruokaa, eikä se sinua. Jos kuvittelet HALLITSEVASI ruokaa olemalla syömättä sitä tahdon voimalla, tosiasiassa ruoka hallitsee sinua, jos joudut ajattelemaan sitä jatkuvasti. Kun ruoka ei hallitse sinua, vaan sinä sitä, se ei ole sinulle sen enempää intohimo kuin kauhistuskaan. Syöt sen minkä tarvitset.
Tiedän että tää pitäis lopettaa, ettei siitä tule isompaa ongelmaa. Mutta hyvää tässä on se, etten vain makaa apaattisena sängyssä ja viiltele etseäni. Nyt on muuta ajateltavaa, muuta mihin laittaa energiaa, en ehdi masentua. Pystyn kontroloimaan tunteitani jollain tapaa näin. Pitämään jotain järjestyksessä. Oon yrittäny miettiä etukäteen että syön seuraavana päivänä. Mutta sit se menee aina pieleen ja sorrun syömään jotain ylimääräistä. Onko normaalia että syömisetä tulee jatkuvasti huono omatunto?, sen nyt ymmärtää että herkkujen syönnistä tulee, mutta normaalista ruuasta. En vaan voi sille mitään, mutta aina pakko laskea päivän södyt kalorit. En niitä ihan tarkaan laske, mutta suurinpiirtein. En kyllä kehtaa mennä terkkarille. Kun jotenkin tää tuntuu aika naurettavalta ongelmalta ja kun kouluakin on vaan pari kuukautta enään. On kieltämättä todella ärsyttävää ajatella RUOKAA koko ajan. Milloin tulin tälläiseksi. Enkä halua huolestuttaa muita. En halua tuottaa pettymystä aina, etten voikkaan hyvin ja mitä nyt taas? Yritän olla kuitenkaan jatkamatta oksentelua, siihen en hlua jäädä koukkuun.