Tyttöystävälläni on ollut masennut jo kolme vuotta ja sain tietää asiasta vasta pari kuukautta sitten. Hän on viillelllyt käsiään ja sanonut ajatelleensa itsemurhaa,ainut syy jonka takia hän ei ole tehnyt sitä olen minä,olen kuulemma ainut asia josta hän enää välittää.Näemme vain viikonloppuisin koska opiskelen eri paikka kunnalla.Kuinka voin auttaa häntä?
Masentunut tyttöystävä
pianturhautunut
124865
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Voit auttaa ihan vain olemalla oma itsesi! Ei mitään sen kummempaa sinulta odoteta. Sinun ei missään nimessä pidä ryhtyä terapeutiksi! "Ols sun oma ittes vaan!"
Hienoa, että hänellä on kaltaisesi sydämellinen ystävä. Hän on onnekas tyttö!
AMMATTIAPUA!
Masentunut tarvitsee aina ammattiapua! Jos masentunut ei tee sitä itse, se jää jonkun läheisen ihmisen, esimerkiksi vanhempien, ystävän tai puolison tehtäväksi. Soita terveyskeskukseen ja mene tarvittaessa mukaan vastaanotolle (tai edes oven taakse) tueksi.
MIKÄLI HÄN ON SAANUT JO HOITOA
Masennukseen tarkoitettuja reseptilääkkeitä on eri vahvuisia. Mikäli tällä hetkellä käytettävät eivät näytä auttavan, kannattaa käydä lääkärin juttusilla, että saisiko toisenlaisia lääkkeitä. Jos sekään ei auta, kannattaa myös miettiä terapeutin vaihtamista tai äärimmäistapauksessa laitoshoitoa.
KUUNTELE JA JUTTELE MASENTUNEELLE
- Kerro hänelle, miksi ammattiavun hakeminen ja saaminen on tärkeää.
- Kerro omia tuntemuksiasi asiasta, esim. jos sinua huolettaa että hän on masentunut.
- Kehota häntä kertomaan huolistaan. Monesti masennuksen syynä voi olla joku, mistä sinulla ei ole ollut aikaisemmin mitään tietoa.
- Tue ja kuuntele. Pidä kädestä ja halaa. Muistuta häntä siitä, miksi pidät hänestä.
- Ehdota masennustestin tekemistä netissä, jos hän ei itse ymmärrä olevansa masentunut. http://xestia.net/testit/bdi.php
MASENTUNEEN OMAINEN/LÄHEINEN:
- Muista, että masennus ei ole pysyvä sairaus - jos sen hoitaa.
- Älä jätä häntä koskaan yksin, mikäli hän on erittäin syvästi masentunut ja on vaara, että hän tekee jotakin itselleen.
- Ota asia vakavasti, mutta ota tilanne haltuun siten, ettet itsekin masennu.
Sinua käytetään hyväksi. Kukaan ihminen, joka aidosti ja oikeasti rakastaa toista ei sysää vastuuta itsestään ja omasta elämästään toiselle.
"Hän on viillelllyt käsiään ja sanonut ajatelleensa itsemurhaa,ainut syy jonka takia hän ei ole tehnyt sitä olen minä"
Tuo on suomeksi sanottuna: "Jos lähdet tapan itseni. Ja jos lähdet ja tapan itseni se on sinun syytäsi". Tuo on kiristystä ja äärimmäisen julmaa manipulaatiota sinua kohtaan.
Sinä olet tuossa kuviossa se jota käytetään hyväksi.
Aito ja oikea rakkaus ei sido, eikä kiristä. Hän on se joka tuosta kuviosta hyötyy emotionaalisella tasolla (mahdollisesti myös muilla tavoilla), et sinä. Joten älä kysy miten voit auttaa häntä. Kysy miten voit auttaa itseäsi. Jokaisen - myös sen tyttöystäväsi - tärkein kysymys on nimenomaan se miten voi auttaa itseään, eikä se miten voi auttaa muita. Tyttöystäväsi kaltaiset itsesääliset rassukat useimmiten eivät kysy kumpaakaan noista kysymyksistä. He kysyvät miten tuo toinen voi auttaa MINUA, MINUA, MINUA.
Joten pelasta itsesi kun vielä voit. Et ole vastuussa tyttöystäväsi hengestä etkä hyvinvoinnista.
"Sinua käytetään hyväksi. Kukaan ihminen, joka aidosti ja oikeasti rakastaa toista ei sysää vastuuta itsestään ja omasta elämästään toiselle. "
Uskomattoman alarvoinen ja sairas kommentti, täh?
Sun läheisyydessä varmaan, jos siinä enää ketään on masentuu ja se on ihan sun oma vika. Jos sinunlaisia puupäitä, jotka ei edes tiedä mitä rakkaus on olisi enemmän, niin huh huh!!
Olet varmasti oikeasti tosi sairas, itsekäs, omahyväinen - ei tuollaisiin komentteihin kukaan muu kykene.
Aloittajalle:
Upeaa että sulla asiallinen suhtautuminen ja haluat auttakin! Ihanaa että sinunlaisia ihmisiäkin on kuitenkin olemassa vaikka nämä tunnevammaiset yrittävät sabotoida toisten onnea, eivätkä voi sietää kun muut normaalit ihmiset välittävät toisistaan.
Ihan käytännön juttuna selvitä/varmista että tyttöystävsi on ammattiavaun piirissä. Masennus on siitä hankala, että ei siinä voi paljon käytännössä toinen tehdä. Jos väität ja rakastat, niin kerro se hänelle ja se että välität kaikesta huolimatta, mutta haluat että hän hankkii itselleen parhaan mahdollisen ammatillisen avun.
Hän saa ammattiapua ja on jonkinlainen lääkitys mutta kertoi ettäivät ne juuri auta
"Ihanaa että sinunlaisia ihmisiäkin on kuitenkin olemassa vaikka nämä tunnevammaiset yrittävät sabotoida toisten onnea"
Ei tuo ihan onnelta vaikuta mistä aloittaja kirjoitti. Siksi kait hän tänne kirjoittikin...?
"eivätkä voi sietää kun muut normaalit ihmiset välittävät toisistaan."
Välittämisessä ei ole mitään vikaa, ja itseasiassa juuri sen puutteesta on kysymys. Nimittäin siitä että vain toinen osapuoli on se josta pitää välittää ja toinen on se jonka odotetaan olevan se joka välittää. Toisen ihmisen empatian hyväksikäyttö on väärin.
Tosiasia on, että jos ihminen on erittäin syvästi masentunut eikä näe muuta kuin omat tarpeensa, siinä ei ole tilaa parisuhteelle. Se on raadollinen ja miljoona kertaa empiirisesti todistettu tosiasia. Ensin pitää hoitaa itsensä kuntoon, jotta voi olla sen verran tasapainoinen henkilö itse, että kykenee olemaan VASTAVUOROISESSA suhteessa toiseen. Vastavuoroisuuden puute ihmissuhteissa ei johda mihinkään muuhun kuin kummankin tuhoon.
Parisuhde ei ole olemassa vain sen virallisen ongelmaisen osapuolen tarpeiden tyydyttämistä varten, vaan kumpaakin osapuolta varten.
Hei sulle pianturhautunut. Masennus on kuienkin sairaus ja vaikka tässä joku yrittää väittää että sellainen henkilö on vain itsekäs, niin se on pötyä. Masentunut tosin monesti käyttyy itsekkästi ja kaikki asiat saattavat vain pyöriä oman masennuksen ja omien huolien ympärillä.
Onko tyttöystävsi tyytyväinen suhteeseenne, entä oletko sinä masennusta lukuunottamatta siihen tyytyväinen - se on lähtökohta. Jos suhteessanne on jotain mätää ja rakastattte kuitenkin toisianne, niin silloin kannattaa yrittää yhdessäkin ratkoa niitä vaikka pariterapiassa.
Jos suhteenne ei jompaa kumpaa tyydytä, eikä sen parantamiseen ole molemmilla riittävästi haluja, niin silloin suhteenne tulee loppumaan kuitenkin jossain vaiheessa. Kannattaa jokatapauksessa avoimesti ja rehellisesti keskustella yhdessä mitä odotatte suhteeltanne.
Masentuneen kanssa eläminen ei ole helppoa, etenkin jos ei paranemisestakaan ole tietoa. Sinun on ajateltava ensin omaa jaksamistasi ja tehtävä itsellesi sekä tyttöystävälle selväksi mihin omat voimasi ja halusi riittävät. Muista että teet vain sen mihin omat resurssit riittävät.
Pahimmillaan masennus on kuolemaan johtava sairaus (tiedän, olen menettänyt lapseni) ja jokainen normaali ihminen haluaisi auttaa elämänhalunsa menettänyttä, mutta kun ei läheisten apukaan aina riitä ja viimekädessä jokainen on vastuussa omasta elämästään.
Tärkeintä on mielestäni että olet rehellinen itsellesi ja tyttöystävällesi tunteistasi, voimavaroistasi jne. Ole tukena, mutta sanoudu irti sellasiesta pelistä että sinua kiristettäisiin esim. uhkaamalla itsemurhalla. Itsemurhauhkaus on aina kuitenkin avunpyyntö, joka pitää ottaa vakavasti ja selvitä valmiiksi mahdolliset ulkopuoliset tahot joihin voit ottaa yhteyttä (ja pyytää apua tyttöystävällesi), mikäli tilanne vaikuttaa toivottomalta.
Tsemppiä ja voimia!
tässä ainakin pari numeroa:
KRIISIPUHELIN (VALTAKUNNALLINEN)
02 03 44 55 66
Ma 9-22, Ti-Pe 9-06, La 15-06,Su 15-22
Sos-keskuksen päivystys. Liikkuva Sos-yksikkö 24h
040 503 2199
- Hei aloittaja, mihin luulet pian turhautuvasi?
Koetko tilanteesta paineita? Sinun ei pidä ryhtyä terapeutiksi.
Jos psykoterapia ei auta, hän voi vaihtaa terapeuttia, mutta se on hänen oma ratkaisunsa.
me olemme molemmat tyytyväisiä suhteeseemme ja meillä menee hyvästi.Joka vk loppu kun näemme olen koko ajan hänen kanssaan,pelottaa vain että hän tekee itselleen jotakin viikon aikana kun olen opiskelemassa.Soitan hänelle joka ilta ja tiedän jo äänensävystä jos hänellä on pahempi olla kuin yleensä vaikka hän yrittää esittää jotain muuta ja se todella sattuu minuun.Alan ehkä hieman turhautua koska en tiedä keinoa auttaa häntä kun ei mikään tunnu oikein piristävän.
Ymmärrän tunteesi ja tuskasi.
- Haluaisi auttaa rakasta ihmistä, eikä tiedä mitä voisi tehdä. Tuntee voimattomuutta ja keinottomuutta.
Voitko kysyä sitä häneltä itseltään? Mitä hän toivoisi sinulta.
Ei sinun minun mielestäni tarvitse mitään erityistä olla tai tehdä.
Ole oma itsesi, läsnä. Luota itseesi, luota tyttöystävääsi ja siihen, että hän paranee.
Nykyään on saatavilla mielenterveysongelmaisten omaisillekin tukea, koska masennushan koskettaa lähipiiriäkin yhtä lailla kuin itse masentunutta.
On olemassa tukinet.net, jossa voit käydä etsimässä tietoa ja myös jakamassa huoltasi omasta turhautumisestasi. Voisitkohan sieltä saada jotakin tukea itsellesi ja tietoa myös siitä, miten välttää turhautuminen ja uupuminen.
http://www.youtube.com/watch?v=lCKuDDUsB7I&feature=related
Hei pianturhautunut!
Minun poikaystävästäni tuntuu varmasti samalta kuin sinusta. Tunnen jatkuvasti syyllisyyttä masennuksestani, sillä tiedän miten se vaikuttaa poikaystäväni mielialaan ja masennun taas syvemmin. Yritän myös esittää pirteää, mikä pahentaa myöhemmin oloa. En vain voi sille mitään, että minun on paha olla, välittäjäaineet aivoissani eivät suostu pelaamaan vaikka poikaystäväni tekee minut maailman onnellisimmaksi!
Olen omasta mielestäni ollut syntymästä saakka masentunut, kaikki meni niin pieleen kuin voi mennä, alkoholismia, väkivaltaa, hyväksikäyttöä, kiusaamista, köyhyyttä... Lapsesta saakka olen ajatellut tehdä lopun tästä kärsimyksestä, mutta onneksi en tehnyt, sillä vihdoin 19-vuotiaana tapasin ihmisen, joka rakasti minua vilpittömästi. Tuntui, että masennus häipyi taivaan tuuliin. Olin varma, että nyt elämä alkaa alusta.
Kuitenkin pettymyksekseni masennuin erittäin vakavasti vuoden päästä syksyllä kun muutimme yhteen vieraaseen kaupunkiin. Kaikki kaatui päälle, paljon muutoksia, paljon yksinäisyyttä, paljon tottumista... Olin aivan kamalassa kunnossa ja olin aivan kamala. Makasin alipainoisena sängyssä enkä puhunut. Halusin vain kuolla pois. En uskonut edes poikaystäväni rakastavan minua. Uskoin, että hän vihaa minua ja kun kerran poikaystäväni turhautui ja kysyi miksen sitten tapa itseäni, menin aivan paskaksi. Hain lopulta apua ja sain apua. Lääkkeet tuntuvat pitävän mieleni tasaisena, mutta on minulla silti vielä ongelmia.
Voin vain kuvitella kuinka kamalaa aikaa se oli poikaystävälleni mutta se oli myös minulle aivan sietämätöntä sillä en nähnyt missään mitään merkitystä. Olen kiitollinen, että poikaystäväni kaikesta huolimatta oli tukenani, ilman häntä en olisi jaksanut nousta sängystä. Muistan kun kerran poikaystäväni sanoi minulle itkien, että hän pysyy rinnallani elämäni loppuun saakka. Silloin tajusin, että hän todella rakastaa minua ja hän on sitoutunut minuun omasta halustaan. Yritän osoittaa hänelle joka päivä, että tunnen samoin. Meillä menee oikein hyvin, rakastamme toisiamme ja meillä on yhteisiä unelmia.
Masennukseni on vaatinut poikaystävältäni paljon ymmärrystä ja kärsivällisyyttä. Usein minusta tuntuu ettei poikaystäväni enää muista sairauttani kun hän ihmettelee "outouttani". Hän on niin optimistinen, että hän ei ihan tunnu ymmärtävän että tämä sairaus seuraa minua aina. Yritänkin säästää poikaystävääni ja angstailen salaa. En halua näyttää pahaa oloa hänelle, sillä tiedän kuinka tuskallista se on. Poikaystäväni haluaa aina parantaa oloni, mutta tätä ei pysty kukaan poistamaan. Poikaystäväni tekee minut onnelliseksi, se on pääasia. Hänen ei tarvitse tietää, että jostain ihmeen syystä haluan yhä satuttaa itseäni ja kuolla pois. En halua ahdistaa häntä, haluan vain että hän tuntee olevansa yhtä rakastettu kuin minä tunnen.
Uskon, että kasvan koko ajan vahvemmaksi ja joskus voin vielä olla tasapainoinen aikuinen. Uskon, että sinunkin tyttöystäväsi haluaa kasvaa sinun kanssasi. Mutta et saa olla hänen kanssaan mistään muusta syystä kuin puhtaasta rakkaudesta. Ja sinun on tunnettava, että saat sitä myös itsellesi. Tyttöystäväsi on varmasti pahoillaan tilanteesta. Keskustelkaa niin ymmärrätte toisianne paremmin eikä kenenkään tarvitse tuntea syyllisyyttä. Jakseluja teille!