Olenkohan ainoa ihminen jolla ei ole yhtään ketään jolle puhua tärkeistä asioista. Elämä romahti eilen eikä mulla ole ketään jolle siitä puhua. Ei siis yhtään ketään. Lapset tulee kohta kotiin ja pitää yrittää olla kuin ei mitään vaikka itkettää. Sosiaalista elämää on riittämiin, niin paljon kuin vaan jaksaa, mutta yksin olen kaikkien ihmisten seurassa. Ja nyt en jaksa edes nähdä ketään.
Ihan yksin ihmisten keskellä
Nyytiäinen
3471
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
- Onhan meitä muitakin.
Yritä löytää joku, jolle kertoa. Vaikka ammattiauttaja, jos ei muita löydy.
Romahduksesta voi alkaa uusi elämä.
Et ole ainoa. Itselläni sydän särkyi pahoin joitakin viikkoja sitten. Itsekseni olen asioita vatvonut, kun ei ole sellaista ihmistä jonka kanssa asioita jakaa. Muiden ihmisten seurassa olo on ollut aikamoista pinnistelyä yrittäen olla iloinen, normaali itsensä. Pahaa oloa olen purkanut liikuntaan luonnon helmassa ja jollain tavalla se on auttanut. Vaikkei se siltä tunnukaan, kun illalla päätä yrittää tyynyyn painaa. Kuitenkin liikkuessa olen saanut jonkinlaisen johtoajatuksen, että jonain päivänä ei enää satu sisälle. Sitä päivää odotellen ja sitä ajatusta kohti kulkien. Yritä sinäkin löytää oma valosi jota kohti kulkea.
Minulla ei ole koskaan ollut ketään, jolle puhua. Olen ollut useille ihmisille kuuntelija, mutta kukaan ei ole koskaan ollut kiinnostunut mitä minä tunnen. Vaimo aina pilkkaa minua siitä, että ei ole yhtään ystävää. Ihme yleensä, että aikoinaan jouduin naimisiin. Vaimolla taas on juttukumppaneita aina tavoitettavissa.