Mitä tehdä ja mistä apua?

menemään a-klinikalle pikimiten. Sieltä voidaan neuvoa eteenpäin. En usko kuitenkaan, että pelkkä a-klinikka riittää, siellä kun kehoitetaan vain vähentämään ja sanotaan joskus, ettei kannata olla liian ankara itselleen. Lääkkeisiinkään en menisi sekaantumaan, jos oikeasti haluaa kierteestä ulos.

AA-ryhmässäkin voit käväistä, ei siellä ole pakko edes puhua, voit sanoa vain kuuntelevasi. Siellä tapaat vertaisiasi, eli alkoholisteja, eikä se ole salaseura, josta täälläkin vouhkataan milloin mitäkin. Avun sieltä ainakin on löytänyt moni, eli ei huono.

Erilaisia hoitoja on, myllytys ja minnesota-tyyppiset toimivat parhaiten pitkällä tähtäimellä. Siellä otetaan ihminen kokonaisvaltaisesti "käsittelyyn" pohjamutia myöten ja ymmärretään, että pelkkä mekaaninen juomisen lopetus ei vielä riitä. Rankkaa on, mutta kannattavaa.


Itsekin join tuon 20 vuotta ja nyt ollut myllytyksen jälkeen kaksi vuotta raittiina (huom. en kuivilla!). Himo juomiseen siellä lähti ja elämä sujuu nyt hienosti.

Paras lähtökohta muutokseen on juuri tuo myöntyminen ja toteaminen, että tarvitsee apua.

Alkoholismi on yleinen sairaus. Siihen saa hoitoa ja siitä voi parantua. A-klinikka on ihan normaali terveydenhoito paikka, sinne voi mennä aamuisin olille, tai sinne voi varata ajan. Valvottua toimintaa ja koulutetut erikoislääkärit ja koulutetut päihdeterapeutit. Sieltä saa neuvoja ja osoituksia hoitopaikkoihin.


http://www.a-klinikka.fi/yhteystiedot/kaikki_yht.html#Helsinki

http://www.hel.fi/wps/portal/Terveyskeskus/Artikkeli?WCM_GLOBAL_CONTEXT=/terke/fi/Terveyspalvelut/P_ihdehoito

http://www.paihdelinkki.fi/

http://www.makupalat.fi/Link/List.aspx?classID=3957890a-894e-4d55-912d-b0c970008500

http://www.paihdelinkki.fi/tietoiskut/?c=640

http://neuvoa-antavat.stakes.fi/FI/kehittaminen/paihdehoito/index.htm

http://neuvoa-antavat.stakes.fi/FI/kehittaminen/paihdehoito/index.htm

http://neuvoa-antavat.stakes.fi/FI/kehittaminen/hoitomenetelmat/index.htm

http://www.mtkl.fi/tietopankki/mista_apua/erilaisia_terapiamuotoja/

http://www.mdd.fi/Arkisto/uutisia21_8b.html

taudin kuvaan kuuluu, että jossain vaiheessa tulee (omakin) mitta täyteen omaa juopottelua.
apuakin olis hyvä saada ja äkkiä. kun olo hellittää, niin sitte vaan ollaan ja kokeillaan olla juomatta.
kunnes edellisestä juomakerrasta on kulunut sopiva aika, alkaa mieleen hiipiä, että kyllä minä nyt pari saunakaljaa voin ottaa, onhan nyt tauon aikana opittu kohtuukäyttö.
ottaahan nuo muutkin ja ne juo muutenki enemmän kuin minä ym.

tuollaista jojottelua kestää sitten yleensä kauan, usein kuolemaan asti.

mutta ole sinä poikkeus. varaa a-klinikalta puhelimella aika, jotta ehtii hieman hoitsun kanssa käydä ongelmaasi ja elämääsi läpi. ei siihen yksi kerta yleensä riitä. no monille sekin on liikaa kun siellä "ei ymmärretä "ja on pakko lähteä juomaan.

luultavasti sinulla siinä vaiheessa on taas mielessä kohtuukäyttö ja jopa siihenkin sinua tuetaan klinikalla !!
pian tai heti palaat lähtöpisteeseen eli taas juomaan ja miettimään mikä meni pieleen.

kohtuukäyttöä ei ole alkoholistilla olemassakaan. mutta juopon ajatus kulkee niin, että jos en olisikaan alkoholisti vaan jotain muuta. mitä muuta tahansa, kunhan ei tarvitse raitistua oikeasti.

niin oletko alkoholisti ?
jos olet niin se on kaiken perusta. jos taas et ole niin palaat alkupisteeseen opettelemaaan aina uudestaan.

jos olisit järkevä poikkeus, niin luultavasti lähtisit hoitoon. myllyhoito on oikein suositeltava.

jos haluat pikaisesti muuttaa koko elämäsi (ei sen vähempää) niin mene vaikka aa:han. sinne voi myös soittaa ja kysellä tarkemmin.

alkoholismi on sairaus, joka vaatii loppuikäisen hoidon. hoidon laajuus taas selviää aikanaan.jos jossain vaiheessa juot, niin hoitoa et hakenut/ottanut tarpeeksi. yksinkertaista.

kaikki lähtee sinusta itsestäsi. juoda sinä jo osaat. juomattomuus on ihan toinen elämä ja moni asia tulee muuttumaan. jos olet siihen valmis, niin myönnyt alkoholin edessä, pystyt myöntämään olevasi sen kanssa täysin ja ehdoitta voimaton. voit elää vain, kun et osa sitä ensimmäistä ryyppyä,koska olet alkoholisti.

a-klinikalta kuulet vaihtoehtoja mutta sinun itsesi täytyy pitää päämäärä selvänä. se ei ole kohtuukäyttö. harva sen uskoo ja aina löytyy tekosyy juoda.

jos sinä uskot/tiedät olevasi alkoholisti ilman mitään jossitteluja ja takaportteja niin elämä alkaa helpottamaan hyvin äkkiä. tukea ja apua asian selvittelyyn on olemassa. itse sain apua juomisen jo lopettaneilta, osa heistä kyllä vielä palasi ja palaa juomaan ja siitä hautaan.

selaile tätä palstaa ja noita ylempänä olevia linkkejä. löydät sieltä kaksoisolentojasi kyselemässä ihan samoja asioita ja samoissa ongelmissa.

sinä selviät jos tarpeeksi haluat. apua ja tukea saat täältäkin. tosin kateellisia ilmestyy suosittelemaan kohtuukäyttöä. syynä on se, että he eivät itse pysty raitistumaan eivätkä soisi sitä muillekaan.

eli lähde liikkeelle ,jotta voit muuttaa elämäsi raittiiksi, lähemmäs normaalia. jos sen saat tehdyksi niin helpotus on valtava. sinusta kaikki on kiinni. tsemppiä.

Tuossa edellä on tullutkin hyviä vinkkejä.

Omasta puolestani antaisin vielä luettavaa. Oletkohan jo tutustunut tähän sivustoon? http://www.juwanet.org/sosterv/alkoholi/

Tuolta sivustolta löytyy paljon lukemisen arvoisia juttuja. Alkuun kannattaa lukea erityisesti seuraavat:

http://www.juwanet.org/sosterv/alkoholi/alkoholismi_on.htm
http://www.juwanet.org/sosterv/alkoholi/kielto.htm
http://www.juwanet.org/sosterv/alkoholi/retkahdusdynamiikka.htm

Nimimerkki "unskiki" kuvasi edellä osuvasti alkoholistin ajattelukuvioita. Kovin usein käy niin, että morkkiksen mentyä alkaa herätä toiveita kohtuukäytön oppimisesta, samalla oma onneton juomahistoria jotenkin unohtuu ja kiero mieli alkaa poimia juomisesta esiin vain niitä hyviä puolia. Tätä voi tosiaankin jatkua vuosikaudet ja vaikka hautaan saakka, jos itselle ei ole lopultakaan selvillä se, mikä pistää juomaan. Vääristynyt elämänasenne ja arvomaailma tekevät selvin päin elämisen epätyydyttäväksi. Lopettaminen ei onnistu, jos se syvällä istuva tarve juoda ei katoa. Kun alkoholin antama "henkinen puudutus" lakkaa jonkin aikaa juomisen jälkeen, todellisuutta ei voi enää väistellä, ja juomahalu alkaa hiipiä takaisin pintaan. Apua pitäisi hakea heti kun varsinainen krapula on voitettu, ennen kuin mielen kieltomekanismit alkavat taas toimia.

Niin kauan kuin syitä hakee itsensä ulkopuolelta tai olosuhteista, omasta menneisyydestä tms., löytyy tekosyitä juoda. Yleinen harha on myös laskea juomamääriä ja -kertoja, vaikka sillä tavalla tarkasteleekin vain sitä, mitne juo. Ei siis sitä, MIKSI juo. Jotenkin vain tuntuu siltä, että pitää juoda usein ja paljon...

Loppujen lopuksi juoppo juo siksi, koska se on alkoholisimin tärkein oire. Jos ymmärtää kumminkin sen, että juominen ei muuta maailmaa kuin hetkellisesti, siellä oman pään sisällä, saattaa juomiselta lähteä pohja pois. Juominen ei ole järki- ja taitolaji, se on tunnepuolen juttu. Elämäänsä ja asioitaan ei osaa käsitellä selvin päin kovin hyvin, joten maailmaa pitää juoda paremman näköiseksi.

Toipumisen peruslähtökohta on se, että ihminen lopettaa itsensä vertaamisen muihin alkoholinkäyttäjiin (aina löytyy joku, jolla menee huonommin!), ja alkaa nähdä oman tilanteensa sellaisenaan, kiertelemättä.

Hyvää jatkoa, muutos on mahdollinen jos sitä aidosti haluat.

Kerrankin sait erittäin hyviä ja asiantuntevia neuvoja. Mikäli vilkaiset postiasi tänään, niin katso huom. sun. klo 9.05 Yle ykköseltä Aamusydämmellä ohjelma. Voi olla, että se löytyy myös Ylen Areenalta.

Olen itse ollut hoidossa Leppävirralla Naistenkartanossa, mutta nythän se on lakkautettu ja toimii supistettuna Kalliossa, jos toimii enää sekään. Oli hyvä hoito.

Apua antavat A- klinikat, alueesi terveyskeskukset, viimekädessä sairaalapoliklinikat.
Menetpä mihin näistä hyvänsä, vaadi päästä katkaisuhoitoon. Älä anna periksi. Kysymyksessä
on vakava krooninen, parantumaton aivosairaus, joka on 20 vuoden juomisella varma.
sitä kutsutaan lyhyesti alkoholismiksi. Onneksi sairauden kanssa voi elää, sekä siitä toipua
ja kuntoutua lähes ennalleen. Mutta mitään alkoholia ei voi koskaan nauttia. se on tosiasia
jonka kanssa oppii kyllä elämään.

Vain täysraittius voi pelastaa, muuten ovat vaihtoehdot vähissä, niitä on vain kaksi H-kirjaimella
alkavaa: hauta tai hullujenhuone.

Itse join 40- vuotta, kunnes maksakirroosi pysäytti. Ensimmäiset 25- vuotta ryypiskelin kuin
kuka tahansa tuuri tai viikonloppujuoppo. Viimeiset vuodet pitkiä ryyppyputkia, välillä kuukausienkin
kuivia kausia, mutta lopulta retkahdus ja entistä rajumpi putki.
Nyt 57- vuotiaana ei voi ottaa lasillistakaan, tiukka ruokavalio päällä, rasvat ja liiat proteiinit pois.
Päivä kerrallaan parempaan päin.

Parempi lopettaa ajoissa kuin pakon edessä viimeisellä portilla, jonka jälkeen ei palata.

Tsemppiä, tehtävä ei ole helppo, muttei mahdotonkaan.