mieheni alkoholismista

alkoholisti vai ei? kirjoitti:

Miehelläni oli ennen selkeät alkoholismin oireet. Meni viikottain, joskus jopa keskellä viikoa ja aina 2 tai useampi päivä peräkkäin. Lopettamisen taival oli tuskallinen, joka alkoi vähentämisestä ehkä 1-2 kertaa/kk. Mies jäi työttömäksi 2002, jolloin alkoi myös (minun painostuksella vähentämään). 2002/2003 vuoden vaihteessa sain tietää olevani raskaana ja mies yritti eka vähentää siten, että joi siveästi: esim. 10 kaljaa kymmenessä tunnissa ja sitten kotiin. Tuo ei onnistunut kerran pari. Sitten hän lähti juomaan aina myös salaa. Vitutti aina silloin pelätä, että lähteekö mies juomaan vai ei. Olimme eroamassa keväällä 2004, mutta huhtikuussa 2004 sainkin tietää olevani miehelleni raskaana. Silloin mieheni astui taas korkin päälle ja putki kesti noin viikon. Mies sanoi, että nyt loppu juominen, mutta sama (eli noin viikon putki) toistui juhannuksena 2004. Sain kuulla silloin, että mieheni oli valehdellut minulle, että hänellä on poika ja koko poikaa ei ollutkaan. Mieheni oli myös valehdellut, että hän on tappanut ihmisen, vaikka ei ollutkaan. (Joo tiedän, on kamalaa). No tämän jälkeen mieheni lopetti juomisen, mutta pari kertaa repsahti. Toinen kerta tapahtui kuin jäin kiinni toisen miehen kanssa pelehtimisestä ja toisen kerran, kun lastenkasvatusasiasta oli kiistaa. Mies sai työpaikan marraskuussa 2007. Sanotaanko, että noin vuosi on ollut sellaista aikaa, että ei ole koko ajan pelko perseessä, että mies lähtisi juomaan. Mies on ottanut selvästi vastuuta perheestä. Yhdestä pahasta valehtelusta jäi kyllä kiinni. Oli aikaisemmin valehdellut, että eräs henkilö on olemassa ja sitä ei ollutkaan olemassa. Valehteli siitä siis uudelleen, mutta eihän sitä kehtaa myöntää, että on aikaisemmin valehdellut.

Joka tapauksessa mies on alkanut puhelemaan, että entä jos hän ei olekaan alkoholisti ja sanonut jopa että hän ei omasta mielestään ole alkoholisti. Lähdin lasteni kanssa 6 päivää kestävälle matkalla ja mies oli juonut heti silloin lauantaina (vaikka hänen piti ollakin lopettanut). Miehelle oli sattunut pahoin (silmä mustana ja pääauki) ja epäilen todella vahvasti, että mies ei olisi kertonut minulle mitään juomisestaan, jos tuota tapaturmaa ei olisi sattunut (mies tietenkin väittää muuta). Mies ensin kertoi tuosta sen stoorin, jonka halusin kuulla eli että oli lähtenyt selvinpäin baarin yhdelle, mutta homma ei ollut onnistunut vaan oli retkahtanut. Sattumalta kaveri oli nähnyt mieheni ostavan kaupasta useamman tölkin kaljaa. Kun sanoin miehelleni, että kyllä mä sut tunnen, että sä oot juonu kotona niin hän vastasi valehdellen, että pari otin. Mä sanoin, että tiedän, että oot juonu enemmän, niin mies myönti. Raivostuttaa kyllä tuo valehtelu. Sitten aloin miettimään, että josko sitä sittenkin alkais kokeilemaan, että jois miehen kanssa vähän alkoholia. Sitten ajattelin, että kyllä se ote alkaa kuitenkin siitä lipsumaan...ja ajattelin parempi, että ei juoda. Sanoin miehellekin noista. Mies kyllä sanoi, että voi kun hän voisi joskus mun kanssa pari ottaa. Ajattelin, että ei se kuitenkaan ole sen arvoinen asia, että perheen hajottaisi.

Minua epäilyttää koko ajan, että mies esittää työkavereileen muuta kuin mitä on. Sanotaanko suoraan, minusta tuntuu, että mies ei ole kertonut työkavereilleen, että on lopettanut juomisen. Häneltä kyllä onnistuisi tuollainen "valehtelu". Mietin vaan, että onko minulle niin tärkeää mikä mieheni työkavereilleen on. Eli onko se vaan hänelle hallaa, jos hän valehtelee? Kyllähän ajatus tietenkin yököttää, että antaa työkavereiden ymmärtää, että on toista kuin mitä on. Silloin epäilee, että ei ole täysillä ajatuksen takana. Oikeastaan minulla oli jo ennekkoaavistus, että mies lähtee juomaan. Sen kuulee puheistakin. Alkoholilla on jotakin väliä. Mies jotenkin vitsailee alkoholisteista, alkoholin käytöstä. Kun minulle se on yks ja sama. Ei vitsailtava asia. Toisaalta miehelle nostan siinä asiassa hattua, että hän pyrkii esim jos matkustan jonnekin lasten kanssa menemään vanhempiensa luokse suojaan alkoholia. Kysyin, että senkö takia hän on sinne aina menossa, jos meen jonnekin niin hän sanoi niin. Hän olisi nyttenkin mennyt vanhempiensa mökille, mutta vanhemmat eivät enää olleet siinä. Hän myös sanoi, että hän ei halua jäädä yksin kotiin. Vaikka kuullostaa tyhmältä, niin kai hänet on paras mukanaan raahata. Tai jättää vaikka toinen lapsi kotiin. Joo mies on niin luotettava ettei silloin kävisi mitään.

Jos alun oireista lukee, niin miehen voi sanoa olevan alkoholisti. Hyvä asian hallinta on antanut olettaa muuta. En tiedä onko se määritelmä loppujen lopuksi niin tärkeä. Enhän mä itsekään tiedä olenko alkoholisi vai en. Hallitsen joka tapauksessa sitä hyvin. Toivon vaan sydämeni pohjalta, että mieheni haluaa todella olla raitis ja eikä kavereidensakaan anna olettaa toista, vaikka kai nykyajan duunariporukassa on hävettävää olla raitis (mies väittää muka olevansa ylpeä). Mietin myös sitä, että jos mies haluaisi juoda niin kyllä hän joisi.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä