Sairastan tyyppi II kaksisuuntaista mielialahäiriötä (maanis-depressio), jota leimaavat siis hypomania ja masennus. Minut diagnosoitiin viime elokuussa ja olen siitä saakka käyttävyt tasaavia- ja masennuslääkkeitä Tasaavina ollut Deprakine (900 mg) tai Seroquel (25-100 mg) ja masennukseen Zoloft (50 mg). Nyt syön vain Zoloftia, sillä päätimme kokeilla ns. on-the-demand-hoitoa eli oireita hoidetaan silloin kun ne tulevat. Monet ovat olleet ihmeissään voiko tälläisen kroonisen sairauden kanssa tehdä niin, mutta esmierkiksi Matti O. Huttusen "Psyykenlääkeopas"-teoksessa vuodelta 2002 sanotaan, että "Jatkuvan estolääkityksen yhdeksi vaihtoehdoksi on esitetty, että potilaat opetetaan tunnistamaan oman sairausvaiheensa tyypilliset esioireet, jolloin he heti oireiden ilmetessä voisivat aloittaa uuden sairausvaiheen aktiivisen lääkehoidon. Tämän lähestymistavan ongelmana on alkavassa maniavaiheessa olevan potilaan alttius kieltää sairautensa juuri silloin, kun hänellä on sairausvaiheen estämisen kannalta kriittinen esivaihe." Minulla masennus on suurempi ongelma kuin hypomania, enkä ole kieltänyt sairauttani. Meillä on kotona tasaavat lääkkeet (Levozin ja Deprakine) valmiina jos rupeaa tulemaan vauhtia ja mieheni antaa minulle lääkettä silloin kun sitä tarvitsen. Kerran on tullut tilanne, että on ollut itkua, naurua, levottomuutta ja vauhtia ja ei nukuttanut ja suostuin ottamaan mieheni antamat Levozinit ja rauhoituin jo 25 mg:lla. Jos en rauhoitu Levozinilla kolmen päivän sisällä otan yhteyttä psykiatriini, joka laittaa minuun ison annoksen Deprakinea ja jos en ole yhteistyöhaluinen, niin menen hetkeksi osastolle (jossa en ole kuitenkaan ikinä ollut, kuten en ole yrittänyt ikinä itsemurhaa). Eli tämänkin kaltainen "tarvittaessa"-hoito voi siis toimia, mutta se ei tule toimimaan jos potilas kieltää sairautensa, eikä lääkitse itseään ajoissa.
kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoito
Sadie
53540
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
kuin sinä, joutuisivat psykiatrit kortistoon.
Noin sitä pitäs homman mennä, onneksi sinulla on
"tukihenkilö" lähellä joka tunnistaa oireet.
On myös erittäin fiksua hakea tietoa sairaudestaan.
Kuten sanottu, on varmuuden vuoksi lääkitys turhaa
eli hoitaa oireita/syitä joita ei ole ja olla
koko ajan massiivisessa lääkityksessä.
Minulla riittää kyseisen II tyypin hoidoksi lievä deprakine lääkitys, jonka vahvuutta vaihtelen itsekseni tarvittaessa. Ikinä ei ole tarvinnut ottaa 600 mg enemmän päivässä.
Masennus ja ahdistuslääkkeet eivät tehonneet minuun käytännössä ollenkaan
oletko syönyt lääkkeitä
En ole joutunut turvautumaan nyt ollenkaan tasaaviin lääkkeisiin. Syön 50 mg masennuslääkettä päivässä ja se ei ole aiheuttanut hypomaniaa, eikä mikään muukaan, joten en ole käyttänyt Levozinia ollenkaa. Olo on tasapainoinen ja hyvä.
kävin tänään juttusilla ja meinaan mennä päivä sairaalaan syksyllä.en syö lääkettä.masentaa välillä kaikki.kevät piristää.
tv.ansku