Iltaa ystävä

Luulin että pääsen omilleni ,kun jaksan tahtoa! Luja usko omiin hengen varoihin täytyy jotenkin todentua ,en luovuta.
Olen Parkinsonin piirittämänä polkuani kulkenut puulta puulle jo yli kymmenen vuotta,olen saanut lääkkeistä avun päivittäiseen selviytymiseen. Suljen silmäni ja toivon ympärilläni olevien näkevän saman jonka itse koen.
Olkoon hän mr.P joka on saanut imaistua minut piiriinsä;jos en jaksa skarpata ,näkökentän rajalla häilähtää tummiin pukeutunut seuralaiseni,en tiedä ken koska poistuu näkymättömiin. Kuolaan suupielet kosteina tai ensaa saa sanotuksi lausetta loppuun kitalaen muistuttaessa "beduiinin sandaalia". Varsinkin yöllä herätessä ei alkuun ole tuntumaa onko se P:n käsi vai oma kieli joka karkeana jönöttää suussani.
Entäpä yleinen saamattomuus ja ajatuskin suu ammollaan kuolaavasta hiippailevasta ilmeettömästä äijästä puistattaa,,,,ei aina muista sulkea suutaan edellisen yllätyksen jälkeen.
Ken tarvitsee vertaistukea,saakoon hän, kelle ei välttämättä apua tarvitse,matalat kynnykset ovat inhimillisempiä. Mr.P on opettanut pitämään sairaskertomukset omina juttuina.Keskustelu palstat kiinnostaa,mutta kun heikko hermoisille ei ole omaa sivustoa,Suomi24 antaa mahdollisuuden anonyymeille!On varmaa ettei kannata luovuttaa netti,sen paremmin kuin muitakaan tunniste tietoja päästäkseen omille sivuilleen!! Olen erittäin varma ettei sairastunut halua lukea ensimmäiseksi mihin hän päätyy?Lääke luettelot aiheuttavat suotta kateutta; Jokainen saa lääkityksen lääkärin kokemuksen mukaan kokeilemalla eri valmisteita! Keltaisia orvokkeja lukijalle!