Hyviä neuoja ja vinkkejä kaivataan järkevämpään kulutukseen!Siis ennen kaikkea näihin tottumuksiin!
Vaikka meillä on mieheni kanssa taloudelliset asiat "suht" järkevällä pohjalla,niin ihmeellisiä kulutushepuleita on myös.Velkaa on ok-talosta (vanha röttelö),op-pohjolasta rahoituksella röttelöömme hankituista tulisijoista (2 kpl varaavaa tulisijaa),myöskin op-pohjolasta rahoitus k-rautaan ja näiden lisäksi luottokortit miehellä.Perheessä bruttotulot liki 90 t e/v ja vakiintuneet velat (eli nuo op-pohjolan luotot,sekä asuntolaina,yht jäljellä n.80 t e) joista lyhennykset yhteensä 1800 e/kk.Perheessä kaksi alle kouluikäistä muksua,auto 12 vuotta vanha ja velaton (iso diesel),ei kalliita harrastuksia/ulkomaanmatkoja tms.SILTI meillä on joinaan kuukausina tiukkaa,kun on maksettava luottokorttivelat :-/.Pari-kolme kertaa vuodessa ns "nollaamme" luottokorttisaldot ja taas alkaa kertyä ihmeellisesti niitä "pikkuvelkoja".Meillä eletään keskimäärin hyvin normaalia lapsiperheellisen elämää;eli "vaatteisiin ja vaippoihin" kuluu rahaa,samoin allergiaruokiin.Kierrätän tosi paljon paitsi lasten romppeita,myös muitakin juttuja,kuten lehtiä,kirjoja,vaatteita,kalusteita,työkaluja ym.Uutena ostamme muksuille lähinnä välikausivaatteet ja talvihaalarit.Itselleni tai miehelleni ostan uusia vaatteita vain jos vanhat ovat joko rikki tai väärää kokoa (lihominen/laihtuminen).Ruokailutottumuksemme ovat ihan järkevät;kotiruoka on hyvää ja terveellistä,mutta joskus on kiireellisiä kausia,että on pakko turvautua valmisaterioihin.Käymme ns ulkona syömässä vain erittäin harvoin (ehkä kerran vuodessa),harrastuksemme ovat erittäin vaatimattomia,matkustamme ehkä kerran vuodessa (telttaretki) kauemmas kuin perikunnan mökille tai anoppilaan.Silti rahamme eivät tahdo riittää!
Tiedän,että märisen ihan suotta,koska meillä on asiat kuitenkin aika hyvin.Talo on maksettu viidessä vuodessa ja peruskorjattu ehkä kahdessakymmenessä...Mutta millä ilveellä saisimme ne kulutushepulit kuriin?Itse sain viimeeksi kuukausi sitten ns.hepulin,kun vanha rakas kenkäparini hajosi korjauskelvottomaksi;ostin ensin yhden kenkäparin korvaamaan rikkimenneet ja sen seurauksena olinkin yllättäen uusinut kaikki kenkäni!Minne se järki oikein katoaa??Mieheni osti helmikuussa ebaystä yllättäen laitosmikroskoopin,koska "kait nyt joka perheessä on mikroskooppi!".Nyt nämä naurattavat,mutta kun samoilla rahoilla olisi saanut xxx neliötä laattoja pesuhuoneeseen tai xxx kuutiota soraa pihaan,niin se ei juuri siinä vaiheessa hymyilytä kun laskut tipahtavat postilaatikkoon!
Millä ilveellä "kaikki järkevät" ihmiset pitävät kaiken aikaa taloutensa kurissa?Me olemme keski-ikäinen pariskunta,uusioperhe ja periaatteessa elämä pitäisi olla "hanskassa"!Silti sössimme raha-asioissamme kun teinit ikään!Taloudessamme eletään liki kädestä suuhun,pääasiassa kiitos loputtoman peruskorjauksen (teemme itse),välistä on erittäin raskaita kuukausia,kun jokainen ajettu kilometri,listan pätkä,tai lasten yövaippa on tarkastelun alla.Vuosittain tarkistan vakuutukset,sähkön- ja vedenkulutuksen ja yritän saada perhettäni "säästämään" jossain.Mieheni pitää minua lähinnä pimahtaneena,kun lasken huoneissa lämpötiloja ja suljen ovia,huollan kenkiä ja parsin sukkia ja paikkaan housunpolvia,keitän tiskirättejä ja säilön marjoja ja hedelmiä!Kun me ei eletä enää kuulemma 60-lukua...Ja sitten taas marttautuneella äidillä kilahtaa ja se on pari klikkausta ja dhl tuo ovelle "jotain kivaa" Saksasta :-((-(Lähinnä vanhaa romua ja roinaa sisustukseen).Huh.Miten siis pääsen/pääsemme eroon turhauttavasta ostoskierteestä?!Olen niiiin hyvä keksimään tekosyitä MIKSI tarvitsen "jotain",etten vaan voi ohittaa mahdollisuutta!Miten kiero tuo ihmisen mieli oikein on?Vai onko kyse markkina-ja lehtimiesten tylystä pompottamisesta?
Comments?
Vaikka meillä on mieheni kanssa taloudelliset asiat "suht" järkevällä pohjalla,niin ihmeellisiä kulutushepuleita on myös.Velkaa on ok-talosta (vanha röttelö),op-pohjolasta rahoituksella röttelöömme hankituista tulisijoista (2 kpl varaavaa tulisijaa),myöskin op-pohjolasta rahoitus k-rautaan ja näiden lisäksi luottokortit miehellä.Perheessä bruttotulot liki 90 t e/v ja vakiintuneet velat (eli nuo op-pohjolan luotot,sekä asuntolaina,yht jäljellä n.80 t e) joista lyhennykset yhteensä 1800 e/kk.Perheessä kaksi alle kouluikäistä muksua,auto 12 vuotta vanha ja velaton (iso diesel),ei kalliita harrastuksia/ulkomaanmatkoja tms.SILTI meillä on joinaan kuukausina tiukkaa,kun on maksettava luottokorttivelat :-/.Pari-kolme kertaa vuodessa ns "nollaamme" luottokorttisaldot ja taas alkaa kertyä ihmeellisesti niitä "pikkuvelkoja".Meillä eletään keskimäärin hyvin normaalia lapsiperheellisen elämää;eli "vaatteisiin ja vaippoihin" kuluu rahaa,samoin allergiaruokiin.Kierrätän tosi paljon paitsi lasten romppeita,myös muitakin juttuja,kuten lehtiä,kirjoja,vaatteita,kalusteita,työkaluja ym.Uutena ostamme muksuille lähinnä välikausivaatteet ja talvihaalarit.Itselleni tai miehelleni ostan uusia vaatteita vain jos vanhat ovat joko rikki tai väärää kokoa (lihominen/laihtuminen).Ruokailutottumuksemme ovat ihan järkevät;kotiruoka on hyvää ja terveellistä,mutta joskus on kiireellisiä kausia,että on pakko turvautua valmisaterioihin.Käymme ns ulkona syömässä vain erittäin harvoin (ehkä kerran vuodessa),harrastuksemme ovat erittäin vaatimattomia,matkustamme ehkä kerran vuodessa (telttaretki) kauemmas kuin perikunnan mökille tai anoppilaan.Silti rahamme eivät tahdo riittää!
Tiedän,että märisen ihan suotta,koska meillä on asiat kuitenkin aika hyvin.Talo on maksettu viidessä vuodessa ja peruskorjattu ehkä kahdessakymmenessä...Mutta millä ilveellä saisimme ne kulutushepulit kuriin?Itse sain viimeeksi kuukausi sitten ns.hepulin,kun vanha rakas kenkäparini hajosi korjauskelvottomaksi;ostin ensin yhden kenkäparin korvaamaan rikkimenneet ja sen seurauksena olinkin yllättäen uusinut kaikki kenkäni!Minne se järki oikein katoaa??Mieheni osti helmikuussa ebaystä yllättäen laitosmikroskoopin,koska "kait nyt joka perheessä on mikroskooppi!".Nyt nämä naurattavat,mutta kun samoilla rahoilla olisi saanut xxx neliötä laattoja pesuhuoneeseen tai xxx kuutiota soraa pihaan,niin se ei juuri siinä vaiheessa hymyilytä kun laskut tipahtavat postilaatikkoon!
Millä ilveellä "kaikki järkevät" ihmiset pitävät kaiken aikaa taloutensa kurissa?Me olemme keski-ikäinen pariskunta,uusioperhe ja periaatteessa elämä pitäisi olla "hanskassa"!Silti sössimme raha-asioissamme kun teinit ikään!Taloudessamme eletään liki kädestä suuhun,pääasiassa kiitos loputtoman peruskorjauksen (teemme itse),välistä on erittäin raskaita kuukausia,kun jokainen ajettu kilometri,listan pätkä,tai lasten yövaippa on tarkastelun alla.Vuosittain tarkistan vakuutukset,sähkön- ja vedenkulutuksen ja yritän saada perhettäni "säästämään" jossain.Mieheni pitää minua lähinnä pimahtaneena,kun lasken huoneissa lämpötiloja ja suljen ovia,huollan kenkiä ja parsin sukkia ja paikkaan housunpolvia,keitän tiskirättejä ja säilön marjoja ja hedelmiä!Kun me ei eletä enää kuulemma 60-lukua...Ja sitten taas marttautuneella äidillä kilahtaa ja se on pari klikkausta ja dhl tuo ovelle "jotain kivaa" Saksasta :-((-(Lähinnä vanhaa romua ja roinaa sisustukseen).Huh.Miten siis pääsen/pääsemme eroon turhauttavasta ostoskierteestä?!Olen niiiin hyvä keksimään tekosyitä MIKSI tarvitsen "jotain",etten vaan voi ohittaa mahdollisuutta!Miten kiero tuo ihmisen mieli oikein on?Vai onko kyse markkina-ja lehtimiesten tylystä pompottamisesta?
Comments?
Vastaukset 39
Vanhimmat
olisiko parempi että maksaisitte luottokortit pois? Ettekä ostelis vähään aikaan mitään turhaa nillä? Ettekä tilailis ulkomailta mitään?
Sopisitte pankin uuden maksuaikataulun lainalle. Ja mahdollisesti teetättäisitte remonttia ulkopuolisen avustuksella, siis palkkaisitte jonkun firman tekemään se puolestanne? Tottakai se varmasti olisi hinnakkaampi, vaikka toki saisitte kotitalousvähennystäkin, mutta teidän itse ei tarviis sen suhteen stressaa eikä remppa siinä suhteessa aina venyisi ym.
Ja vaikka miehes kuinka sanoo ettette elä enää 60-luvulla, niin lämmön säästäminen ym. muut säästökeinot mitä mainitsit on pidemmän päälle erittäinkin kannattavia.
Sun miehen tulot ovat todella hyvät, jos hän saa 90 000 e/vuosi.
Minun mies tienaa jotain 50 000 ja hän urputtaa joka heti, että hän käy töissä, eikä se rahamäärä
minkä kantaa kotia, ei näy missään. Ja sitten hän shoppailee. Järkyttävän kalliita vaatteita, kenkiä,
elektroniikkaa, urheiluvälineitä itselle ja lapsille.
Esim. kesällä menivät vain katsomaan tyttären kanssa skootteria.. ja niin autotallissa sen reissun jälkeen skootteri, johon tytär saa ajokortin vasta muutaman viikon kuluttua. Skootteri on ollut jo 2 kk.
Olen rähjännyt aikani hänelle hänen kulutustottumuksistaan, mutta nyttemmin olen ajatellut, että hän on aikuinen ihminen ja tietänee mitä tekee. Aikoinaan elettiin tonnikala-riisi-ananas-mössöllä, ehkä sen jälkeen ollaan ansaittu vähän enemmän. Tosin en hyväksy velkaksi ostoa. Omassa visassa on max 700 e luottoa, ja joka joskus on täynnä, jos lähdemme tyttären kanssa ulkomaille... muussa tapauksessa se on nollilla.
Pari kertaa vuodessa tosin lasken velka-saldon, laitan visat, masteri- ja asuntolainat järjestykseen ja teen tilaston, paljonko velkasaldo on noussut tai laskenut. Joskus tulee takapakkia, joskus taas ei olla enää niin paljon velkaa.
Mies muuten aina vänkää raha-asioista, että mitään ei ole jäänyt maksamatta, kaikki on maksettu jne.
Kun sanon, että visalla ja luotolla maksaminen on velkaa konkreettisesti, tulee jo riita.
Siksipä antaa taaplata tyylillään. Ja olen helpottunut aina puolivuosittain, ettei täysin konkurssissa olla.
Näinä aikoina ei kyllä tiedä, miten työasioiden kanssa käy.
Jotenkin huojentavaa,että muissakin perheissä väännetään rahasta...
Itse olen kotoa oppinut,että pitää säästää ja käyttää rahaa fiksusti.Sitten saan kauheita morkkiksia,kun olen "törsäillyt" vaikka kyse olisikin ihan vaan uudesta talvitakista tai matosta.Olen aina tosin ostanut laatua ja ensisijaisesti yritän etsiä sen käytettynä (esim kalusteet).Olen aloitteleva yrittäjä ja kaikki säästöni olen sijoittanut firmaan (joka siis velaton),jonka saan toivon mukaan pyörimään kunnolla nyt talven aikana.Eli teoriassa kaikki on hyvin.
Mieheni on ulkomailla töissä,hyvin palkatussa työssä tosin,mutta siitä on aika paljon kuluja.Kuten sairaan isot puhelinlaskut (pahimmillaan oli liki pari tonnia kuukausilasku viime joulukuussa) joihin on muutoin aika vaikea vaikuttaa kun jättämällä soittelematta :-(.Myös henkivakuutus on kallis,sillä mieheni työ on maailmalla vähän levottomammalla alueella.Hän tienaa hyvin,pitää erittäin paljon työstään vaikka joutuukin olemaan erossa perheestään.Ymmärrän että hän haluaa pitää omana turvanaan nipun luottokortteja mukanaan.Niitä on helppo käyttää ja niitä on myös helppo väärinkäyttää.Sattuu vahinkoja kun hän laskee päässään valuuttoja ja sitten myyjä "kusettaa" velottamalla sovittua enemmän.Ja niitä kortteja on kopioitu jne.Eli nämä kortit eivät ole mikään maailmaa pelastava asia oikeasti!
Kun mieheni palaa kotiin,monasti hänellä on tuliaisia lapsille,joskus minullekin.Ja sitten alkaa taas kulutusjuhlat kun isukki ei voi kieltää lapsiltaan,itseltään (tai vaimoltaan) yhtään mitään.Lapsistamme tulee varmaa ihan sekopäitä,kun isä kaataa sitä aineellista hyvää ja äiti vetää tiukkaa linjaa.On inhimillistä pyrkiä korvaamaan poissaolonsa lahjoilla,mutta oikeasti se huolestuttaa.Kun kaikkea ei oikeasti tarvita!Ja lapset aina odottavat isän paluuta,kun isällä on lahjoja!
Oma lukunsa on sitten se mihin itse "tuhlaan".Eli keväisin palaa valtavasti rahaa puutarhaan,kun olen istuttanut jokaisen pihan nurkan täyteen kukkia ja pensaita,hedelmäpuita,marjapensaita.Lisäksi sijoitin kasvihuoneeseen parempien tomaattien toivossa.Kirppareilla kierrän säännöllisesti,etsien löytöjä.Se mitä en löydä paikkakunnalta,sen ostan saksan ebaystä tai huutiksesta.Ja kun joutuu kerran postikuluja maksamaan,niin sitä "jotenkin" järkeilee,että on "kannattavampaa" ostaa sitten samalta myyjältä enemmän.Eli sitä ylimääräistä kertyy...Ehkä tuo verkkoshoppailu on jonkinlainen korvike sille puolison poissaololle.
Meillä on laina vasta uudelleen neuvoteltu,sillä halusimme järkeistää tuon korkopolitiikan,samalla saimme pienemmän marginaalinkin.Lyhensimme myös laina-aikaa.Tarkoituksemme on maksaa ensin tuo asuntolaina pois ja vasta sen jälkeen ottaa mahdollisesti uusi laina laajennusta ja kattoremonttia varten.Vanhassa talossa (kertaalleen jo laajennetussa) tilaratkaisut ei ole kauhean järkevät ja toimivat,joten niitä hukkaneliöitä on.Tilantarve on aito,joten se laajennus on perusteltua.Pienperheenä,pienemmillä tuloilla ja elatusvelvollisina meille ei juurikaan olisi myönnetty suurempaa lainaa viisi vuotta sitten,joten olemme räpiköineet tässä projektissamme niin hyvässä kuin pahassakin,kustantaen itse peruskorjauksen.
Nyt kun irrallista rahaa on ollut enemmän,talous on keikahtanut.Elämä on samalla helpottunut,kun vaikeutunut.Olen monasti yrittänyt puhua miehelleni,että ne luottokortit kannattaisi oikeasti katkaista,tai jättää kotiin kaapin päälle.Tai edes osa niistä.Jääräpäisesti hän kieltäytyy.Jokaisen korttien "nollauksen" jälkeen keskustelemme asiasta ja joka kerta kierre alkaa alusta.
Kerroin miehelleni aloittaneeni säästämisen tavoitetilille,vaikkakin vaatimattomasti.Mieheni kysyi pöllähtäneenä,että miksi!MIKSI?Hän ei voi ymmärtää,että ajattelen raha-asioista eri tavalla.Hän on melkoisen huoleton heppu;maksetaan kun jaksetaan ja jos luottotiedot menee,niin mitä sitten?Eipä kait haittaa :-/.Huoleton elämänasenne ja avokätisyys on ihan jees,mutta jatkuva talousasioiden sössiminen rassaa minua,joka on vastuussa perheen taloushallinnosta.Saan varmaan vatsahaavan ajan myötä!
Eniten olen huolestunut muksujen asenteista rahaan ja siihen mammonaan.Reilu viisi vuotiaamme on oikea peto vaatimaan kaikkea itselleen (liekö vanhemmiltaan saanut mallin...:-( ) ja se jatkuva vääntäminen on todella raskasta.Nyt kuopuskin on hiffannut,että okej,jos rääkyy tarpeeksi,niin isä antaa periksi,mutta äiti suuttuu.Eli näyttäisi menevän valtapeliksi ja tilanne ahdistaa!
Leikkaa luottokortti kahtia. Oma tai miehes tai molemmat.
Meillä vähän samantapainen tilanne, että periaatteessa kaikki ihan ok, kaksi hyvinansaitsevaa aikuista ja pari muksua, nälkää ei nähdä mutta välillä on ihan älyttömän tiukkaa. Ja aina kun saadaan kortit ja tilit ja maksut balanssiin, tulee joku ihme tuhlausvimma ja taas mentiin!
Olen miettinyt, että onko se jotenkin yhteydessä siihen kitkuttamiseen, eli kun tarpeeksi kauan elää tiukasti, niin sitten repsahtaa ja kunnolla. Eli sama homma kuin laihduttamisessa, että jos elät viikon kitkuttaen vähällä ruoalla, niin lopulta nälissäsi sorrut sitten syömään kaiken mikä liikkuu ja kiinni saa.
Jonkunlainen tasapaino pitäis siis löytää, mutta ei mullakaan ole sitä viisastenkiveä, että miten. Yks juttu mikä meillä auttoi vähän aikaa oli, että palautimme kaikki luottokortit vuosi sitten ja maksoimme ne pois. Kaikenlaiset heräteostokset väheni samantien, koska jos ei ollut käteistä, ei voinut ostaa. Tätä suosittelen lämpimästi. Tosin minun oli pakko ottaa Visa keväällä uudestaan, koska tuli tilanteita, että meillä ei yksinkertaisesti ollut rahaa ruokaan.
Mikähän siinä tosiaan on, että kaksi aikuista ihmistä ei osaa rahankäyttöä? Toisaalta, ne tuttavapariskuntamme, jotka näyttävät hallitsevan rahankäyttönsä, ovat ihan järkyttävän pihejä AINA, eikä sellainen jatkuva pihistely kyllä sovi mulle, en jaksais jos en koskaan sais ottaa jotain kahvikupillista tai jäätelöä, tai ostaa kynsilakkaa tai korviksia tms. pientä...
Ei se ole mitään järkyttävää piheyttä, jos ei ostele jatkuvasti pullakahveja ja koruja. Olin ennen sellainen, että kävin kahviloissa, ostelin meikkejä, koruja ym, mutta sellainen elämä oli tylsää ja pinnallista. Lopetin kokonaan ja hupsista huomasin, että pienestä palkastani alkoi säästyä merkittäviä summia rahaa, joita aloin sijoittaa. Opettelin sijoittamista ja muutamassa vuodessa keräsin makean potin rahaa, jonka talletin sitten korkeakorkoiselle tilille. Ennen taantumaa nostin sitten rahat ja siirsin tavalliselle pankkitilille. Olin säästänyt asunnon hinnasta jo merkittävän osan ja olipa vaan hyvä mieli mennä sitten ottamaan asuntolainaa, kun ei tarvinnut ottaa takaajia, vaan omat säästöt ja asunto riittivät pantiksi. Elämänmuutoksestani opin, että ihminen ostelee kaikkea turhaa, joka ei tee onnelliseksi. Kyse on vain elämäntavasta, jonka voi halutessaan muuttaa. Nykyään korjaan vaatteet ja teen niitä itse muokkaamalla vanhoja vaatteita. Jonkin verran ostan uusia, mutta vain tarpeeseen. Kaapit siivosin ja tyhjensin ylimääräisestä roinasta ja myin huutonetissä pois. Enää en halua täyttää kaappejani ylimääräisellä ja turhalla roinalla. Kirjat lainaan kirjastosta tai ostan alennusmyynneistä mieluisimmat omaksi.
Meillä suurinpiirtein samat bruttotulot ja säästöön jää helposti 2.000 euroa/kk lapsilisät. Toki asumme mielestäni edullisesti vuokralla eikä rakennusprojektia ole, mutta selvää on että järjestelmänne vuotaa. Olemme työelämään menon jälkeen laittanut kulut ja tulot Exceliin, auttaa kummasti taloustilanteen hahmottamisesta.
on oikeasti tosi kallis.Sitä olemme tehneet omalla kustannuksella,lukuunottamatta sitä k-raudasta otettua luottoa.Asuntolainaa maksamme 1350 e/kk ja liki kaikki rakentamiseen liittyvä (esim puutavara,eristeet,ikkunat jne) olemme ostaneet käteisellä.Rautakaupasta on hankittu työkalut,maalit,tapetit,levyt,ruuvit ja naulat ym pienempi silppu ja sälä ja niistä on kertynytkin aika lailla velkasaldoa.Keittiöremontti oli järkyttävän kallis,vaikka kalusteiksi valitsimme mahdollisimman edulliset ja neutraalit (eli pitkäikäiset) kalusteet.Mutta ne kodinkoneet...Minun miehellä on jokin pimeä merkkiuskollisuus-juttu,kun mikroa myöten kaikki pitää olla saman laitevalmistajalta!Kun vanha 15v vanha mikromme posahti,niin mieheni osti miltei kolmen sadan mikron tilalle!Ja kun meillä mikroa käytetään ainoastaan mikropopcornien tekoon muutaman kerran vuodessa!Pölymimuri kun hajosi kesken remontin,niin tilalle tulikin jumalattoman kallis ja kömpelö dyson...Eli meillä talous kyllä falskaa aika paljon =D.
Nyt opetat miehesi pois merkkiuskollisuudesta :D
Ostitte siis talon siinä uskossa, että itse pikapuolin remontoitte sen valmiiksi?
Ja soppa on valmis...
Mulla kun niin luupäinen mies...Vaikka kuinka esittelisin jonkin toisen merkin "testivoittajia" vaihtoehdoksi,niin ei käy.Ja turhaan siitä kinamaan,kun jään kerran hopealle =D.
Tämä remonttiproggis oli alkujaan kyllä huolella harkittu.Ei mikään "pikapuolin valmiiksi-juttu".Ainut yllätys oli katon heikko kunto.Kolme vuotta olemme peruskorjanneet putkeen ja nyt olemme liki vuoden huilineet.Tulee siis sitä taisteluväsymystä.Minulla oli pienet säästöt,jotka sijoitimme peruskorjaukseen ja loput on omasta taskusta sitä myöten kun sinne on jotain jäänyt.Monen mielestä hullun hommaa =D.Mutta sijainnin tähden otimme riskin (erittäin haluttua ranta-aluetta).Lisäksi saimme rötiskön sen verran edullisesti,että on taloudellisesti ollut järkevää;olemme viidessä vuodessa (joista 3v mennyt remppaan) tuplanneet kiinteistön arvon (kiinteistövälittäjä teki arvion talvella),vaikka peruskorjaus vasta puolivälissä.Tosin yleinen hinnannousu on ollut osasyy myös arvon nousuun.
Monasti olen kironnut (tunnustan) tätä projektia ja noitunut mieheni jääräpäisyyttä.Itse olisin halunnut maalta tilavamman talon ja tontin.Nyt "joudumme" asuinmukavuuden tähden laajentamaan,mitä varten joudumme todennäköisesti ottamaan jonkin verran lainaa,jollen sijoita isäni perintöä siihen.Mutta toisaalta,eipähän tekeminen lopu ja jää lapsille arvokas kiinteistö.Jos jää...Näillä menoilla ollaan bankrotti piakkoin,jos ei saada jotain tolkkua touhuun!Tällä samalla rahallisella panoksella olisimme saaneet varmaan jostain maalta pienen kartanon!
Excelistä ei taida olla paljoakaan apua talouden menojen suunnitteluun,jos molemmat osapuolet perheessä ei noudata samoja sääntöjä :-(.Odotan vain milloin mieheni saa asiat siihen jamaan,että tulee luottohäiriö.Voisi olla oikeasti helpotus.Edellinen panna päättyi hänellä vasta pari vuotta sitten,joten kyseessä on krooninen ylivelkaantuminen.Tosin syyllistyn itsekin törsäilyyn,mutta en tee sitä velaksi.Eli jos minä törsään,niin jää vähemmän käteisvaroja ja mieheni vinguttaa huolettomasti kortteja ja kierre on valmis.Kyllä ne kortit on sitten käteviä... :-/
mielestäni pieniä kartanoita ei ole olemassakaan, mutta edullisemman talon, mahdollisesti erittäin hyvänkin talon teidän tarpeille olisitte maalta saaneet. Kun olet maksanut luottokortin pois, sen voi myös kuollettaa pois. Ja voihan sitten myöhemmin avata uuden jos todellinen tarve tulee.
Ja mitä mieheen tulee niin itse olisin varmaan lähtenyt jo kävelemään...å
ihan järkyttävän suuret tulot joillakin
ja ei riitä elämiseen...
Siitä se morkkis mulla onkin!Miten hemmetissä on mahdollista,että meidän tuloilla "kituutetaan" kun moni elää oikeasti köyhyysrajalla!Okei,huusholliin menee oikeasti aimo siivu,mutta se on vaan osa totuudesta.Olen monasti miettinyt unettomina öinä,kuinka näin on päässyt käymään.Kuinka tuo kulutushysteria on oikein saanut vallan muuten täyspäisistä ihmisistä.
Vikahan on tietty siellä minkä peilistä näkee.Sitä on ajautunut omituisesti kuluttamisen oravanpyörään.Ja tiedän,ettemme ole ainuita!!Meillä on tuttavapiirissä aika monta taloudellista katastrofia;toista-tai kolmatta sataatuhatta velkaa,keskipalkkainen työ,lapset,yllättävä ero tai työttömyys.Kulisseja pidetään yllä viimeiseen asti.Kun on uusi talo,pitää olla uusi taloon sopiva autokin (tai kaksi) ja tietty uusi piha,kalustus ja sisustus ja jonkinlainen vale-identtiteetti.Lasten vaatteisiin kulutetaan vuodessa ketterästi useita tuhansia,hankitaan pihasuunnitelija ja kiveys pihaan,tilataan sisutussuunnitelma ja velaksi koko kalustus uusiksi.Kun täytyy olla sävy-sävyyn ja samaa tyyliä aina lakanoista pihavaloihin ja lasten hiekkalaatikon leluihin!Noh,me ei olla vielä saavutettu tätä astetta ja toivonkin että saamme järkeä päähän sitä ennen!!
Meillä opetettiin kotona;"ei ne isot tulot,vaan ne pienet menot".Onhan se totta.Tuo velkaantuminen on ihan verrannollista lihomiseen,se ei ole suotavaa,mutta jotkin henkilöt ovat taipuvaisia siihen.Entisessä elämässä,ennen lapsia,asuin vuokralla,säästin ja elämä oli okei.Nyt kun on kuvioissa on näitä muuttuvia tekijöitä:vaihtelevasti ylitöitä (eli myöskin vaihtelevasti palkkaa),vaihtelevasti remppakuluja,vaihtelevasti korttiluottoja,vaihtelevasti kuluja "vanhemmista lapsista" (miehen ex-liitosta),vaihtelevasti myös terveys-ja ruokamenoja,ja ennen kaikkea vaihtelevaa törsäämistä,niin kaikki jotenkin on romahtanut.Se puskurirahasto olisi aivan ehdoton!Mutta millä ilveellä saan puolisoni myös sitoutumaan tähän "tylsään" säästäämiseen?Ihan vielä ei liitto rakoile niin paljoa,että heivaisin äijän uloskaan ;-).
Kiitos kaikille vastanneille.Oiskohan meille törsääjille olemassa jokin "anonyymit tuhlurit" tukiryhmää...?
Eli perheenne tulot ovat n. 90000 euroa vuodessa eli käteen jää hatusta vetäistynä
varmaan n. 4500 euroa/kk.
Siitä talolainan lyhennykset ja olettaisin korot 1800 euroa,
jää elämiseen 2700 euroa/kk,
ruokaan 700 euroa ja jää 2000 euroa
asumiskustannukset vaikkapa 300 euroa, jää 1700 euroa,
Ihan mukava summa vieläkin.
MUTTA, jos kalliita heräteostoksia tekee molemmat, niin tuo summa hupenee nopsaan.
Ja varsinkin kun ei ole säästöön kertynyt mitään.
Näin helppoa on joutua ahdinkoon isoillakin palkoilla.
Hävittäkää ne luottokortit heti huomenna.
Luottokortti on kyllä sellainen keksintö jonka käytännön merkitystä en ole oikein koskaan sisäistänyt. Ainahan rahaa pitäisi olla sen verran on jemmassa ettei luottoa tarvita. Poislukien tosin ne tilanteet kun kaikki varat on esimerkiksi sijoituksissa kiinni ja jonkin äkillisen menon takia raha loppuu varatilin varatililtäkin.
Mitä niihin heräteostoksiin ja kulutushepuleihin tulee, niin itse olen ottanut sen linjan että vältän minkään asian ostamista siltä istumalta kun sen näen. Vaikka välillä mieli tekisi ja tuntuisi kaupassa siltä että nyt kyllä olisi tarve asialle X, niin jätän sen ensialkuun ostamatta (jollei tarve ole oikeasti perusteltu ja aikaisemmin jo todettu) ja mietin kotona asian loppuun. 90% tapauksissa asiaa tarkemmin mietittyäni tulen lopputulokseen ettei sille ole oikeasti tarvetta. Usein kyllä jo ennenkuin ehdin kaupasta uloskaan. Olen myös pyrkinyt siihen ettei lompakossa koskaan ole rahaa, vaan maksan kaiken kortilla ja laitan kaikki rahat kolikoista seteleihin samantien omaan säilöönsä (josta sitten joskus pankkiin). Olen huomannut että jostain syystä lompakossa oleva raha on ollut minulla katoavaisempaa kuin tilillä oleva. Ja vaikka pihistelenkin monessa asiassa, niin toki täytyy olla niitä pieniä ilojakin välillä olla. Esimerkiksi huoltoasemilla kahvi ja syömiset ovat järkyttävissä hinnoissa tänä päivänä, mutta jos joskus tekee mieli kahvia tai syömistä, niin sitten sellaisia ostetaan. Mutta ei liian usein. :)
On esimerkiksi ollut huvittavaa seurata kun melko suuri osa työttömistä kurssikavereista (TE-keskuksen järjestämä) käy päivittäin grillillä syömässä ja monet sitten valittelee kun ei ole varaa mihinkään. Itse olen pyrkinyt siihen, että kun tiedetään ettei ehditä kotiin syömään, syödään omia eväitä. Säästää vuositasolla melko helvetisti rahaa johonkin tähdellisempään.
nykyajan kuluttajista joille mikään ei riitä. Melkein tulee mieleen se tv-sarja jossa perheen piti elää ja näyttää leveää elämää vaikka rikollisen rahan turvin.
Noilla tuloillanne eläisi suurperhe kun osaa oikean rahan käytön. Ja jäisi rutkasti rahaa vielä säästöön pahan päivän varalle. Olette sukupolvea joka ei ole nähnyt puutetta ja jonka ei ole tarvinnut venyttää senttejä ja euroja joka ikinen päivä. Laskea joka ostoksen edessä, mihin varaa ja uskaltaako tätä 10e ostosta ostaa...? Oppia ikä kaikki. Toivon niin.
Jos tulot ovat noin järjettömän suuret ja silti pitää valittaa, voi jestas on sitä kaikenlaista, noilla tuloilla ei ole mitään ongelmaa selvitä.
Olen puhunut
Ehkä monelle jäi mielikuva elämästämme,että kyseessä on leveää ja laveaa,jatkuvaa törsäämistä ja että se raha tulee helposti.Näin ei kuitenkaan ole.Tulojemme eteen vaaditaan aika paljon mm ylitöitä.Moni on laskenut,että pitäisi jäädä pari tonnia säästöön meillä joka kuukausi;teoriassa kyllä,jos emme peruskorjaisi.Peruskorjaamme itse;meillä ei ramppaa vierastyövoimaa siis.Suurperhe eläisi laveasti meidän tuloilla,totta.Mutta suurperheen asumiseen ja vaatettamiseen kuluisi myös rahaa,jota ei peruskorjauksen jälkeen välttämättä enää olisi.
On aika hurjaa olettaa,että emme tiedä mitä on niukka elämä.Itse jouduin aloittamaan 80-luvu alussa työelämässä,koska yh-äitini ei selviytynyt enää taloudellisesti.Olin 15 vanha likka rakennuksilla lautatarhalla ja palkka meni suoraan äidille.Minun nuoruus loppui siihen.Kun vihdoin pääsin opiskelemaan ei ollut toivoakaan,että vanhemmat olisivat voineet auttaa rahallisesti,joten tein iltaisin ja viikonloppuisin töitä että sain vuokran maksettua.Kaksikymmentä vuotta olen minäkin kituuttanut köyhänä,tehnyt fyysisesti erittäin raskasta ja kuluttavaa työtä (miesvaltaisilla aloilla,"miesten palkoilla") ja nyt on vasta elämä helpottunut,kun taloudessa on kaksi tienaamassa ja kaksi jakamassa kulut!Eli se siitä sukupolvesta "kaikki-mulle-heti-nyt".Olen siis 60-luvulla syntynyt,en 80-lukulainen!
Ymmärrän kyllä,että monelle on todella katkeraa,kun ei ole varaa tuhlata edes kahviin sitä ropostaan.Tai uusista vaatteista voi vaan haaveilla,matkoista ym puhumattakaan.Ei se silti tarkoita,että paremmin toimeentulevat ihmiset ei tietäisi tai ymmärtäisi asiaa.Äitini on koko ikänsä elänyt köyhyysrajan alapuolella ja se pompottaminen luukulta toiselle on sairasta nöyryyttämistä.Paljon olemme taloudellisesti auttaneet äitiäni ja mieheni jo aikuisia lapsia edellisestä liitosta,eli tässä nyt ei keskustella niinkään itsekkyydestä vaan siitä,kuinka rauhoittaa sitä *turhaa* kulutusta.
Tässä on tivattu moneen kertaan mikä on kenellekin pikkusumma jne.Sehän riippuu tilanteesta!Jos lasten uudet toppahaalarit maksaa yli satasen/puku,niin se ei todellakaan ole pikkusumma.Pienistä puroista iso virta:kannan kirppareille "pikkusummia" jatkuvasti.Lapselle 2 euron lelu on pikkusumma,käytetty räsymatto keittiöön 10 euroa on pikkusumma (verrattuna uuteen).Samoin kaikki ne pienet mieltä ilahduttavat jutut;perennapotit,pöytäliinat,lehdet jne.Ne ovat usein yksittäin edullisia,mutta niistäkin muodostuu helposti ja nopeasti suuriakin summia,vaikka ostaisi ne kirppikseltä.Mutta miehelleni pikkusummia on edelleen monen sadan euron hankinnat!Jos autosterot maksaa 330 euroa,niin se ei ole mielestäni enää pikkusumma,vaikka hänestä se on.Minä tuhlaan useammin edullisempiin juttuihin (ja liki poikkeuksetta käytettyihin),mutta mieheni taas kalliimpiin harvemmin.Ja kaikkeahan me ei oikeasti tarvita.Hetken mielijohteesta tulee sitten hankittua omituisiakin asioita,mitkä harmittavat jälkikäteen.Minua närästää vieläkin se mieheni hankkima mikroskooppi!Toisaalta hän ei varmaan tajua lainkaan miksi meillä kaapit notkuu kaikenlaisia tulevaisuudeksi hamstrattua tavaraa :-D.Jonka olen "saanut halvalla"...
Olen monasti yrittänyt saada miestäni luopumaan luottokorteistaan,mutta hän ei suostu lainkaan ymmärtämään syytä.Aina hän tivaa,miksi?Miksi hän ei voisi käyttää niitä ja kuluttaa mielinmäärin rahaa,"kun sitä kerran on".Kun hän kerran tienaa,niin miksi hän ei saisi tehdä sillä rahalla mitä lystää?"Minähän annan rahani vaikka Malmin mustalaisille" hän on joskus sanonut keskustellessamme rahasta.Asennoitumisemme rahaan on siis hyvin erilaista.Molemmat olemme kuitenkin myöntäneet,että kulutustottumuksissa olisi aika lailla petraamisen varaa.Mieheni asennoitumiseen en voi kauheasti vaikuttaa,mutta haluaisin järkeistää omia kulutustottumuksiani.Ja kaikki siksi,että heräsin norsunluutornissani hiljattain ymmärtämään,että minulla on nyt yksi turha,uusi kenkäpari.
ovat itse asiassa "omien tulojensa kehuja ja kerskailuja" koska tuon tason tulot kuuluvat todella hyvätuloisiin. Miten mahtaisi käydä, jos tulot putoavat yhtäkkiä, eli menee vaikka työpaikka alta, eikä hevin saa uutta? Työpaikka voi mennä jopa molemmilta, ei vain toiselta.
Sellainen asia vielä tuli mieleen, että mikä on aloittajan mielestä pikkusumma? Sellainen jonka maksaa ihan surutta milloi mistäkin asiasta? Joka "ei tunnu missään"?
oma tilanteeni on niin että velkaa melkein 20 000 euroa ja alle parin tonnin tulot kuukaudessa. menee kymmenisen vuotta kun makselen velat pois. tulot ei kovin nouse yhtäkkiä, mutta menoissa pitäs kiristää, kun olen häveli raha-asioissakin...
kiinnostaisi tietää todellakin aloittajan pikkusummat!
En ole aloittaja, mutta vertailukohdaksi vastaan omalta kohdaltani. Meillä talouden nettotulot 104 000 euroa vuodessa (kaksi työssäkävijää, molemmilla suunnilleen samat tulot). Asuntolainan lyhennyksiin ja korkoihin menee 30 000 euroa vuodessa. Ei lapsia. Ei autoa eikä muita luottoja kuin asuntolaina. Luottokortteja kaksi kummallakin. Kaikkien luottokorttien laskut maksetaan joka kuukausi täysimääräisinä, mitään luottokorttivelkaa ei jätetä "roikkumaan". Kerrostalossa asutaan.
Minulle 100 euroa on sellainen "kipuraja" että jos jokin maksaa sen alle, niin voin ostaa silmää räpäyttämättä ja sen kummemmin miettimättä. Siitä ylöspäin sitten mietin vähän enemmän. Mutta esim. niin että jos on joku merkkipäivä, niin vaikkapa 300 euroa hotellihuoneesta ja 200 euroa illallisesta ei ole liikaa eikä jää jälkeen päinkään mietityttämään.
Onpa tietenkin teillä nettotulot 104000 euroa yhteensä, hyvät on varmaan brutotkin.
ei varmasti!
helppoahan se on sanoa niin voisi tokaista, mutta jo valmiiksi pienituloisena lainaa lainan päälle ei vaan enää naurata!
Jos nettotulot ovat 104 000 niin bruttotulot ovat tietysti myös hyvät. En ole muuta väittänytkään. Tulomme ovat reippaasti keskitason yläpuolella.
Minusta on järkevää puhua nettotuloista näissä asioissa, koska niillä nettotuloillahan ne tavarat ostetaan ja lainat maksetaan. Bruttotulot antavat aina vähän virheellisen kuvan siitä, miten paljon rahaa oikeasti on käytössä (esim. aloittajan tapauksessa bruttotulot ovat perheellä 90 000 euroa; kuka osaa tarkalleen sanoa paljonko rahaa tuosta oikeasti jää kulutukseen?)
On hienoa kuulla, että noinkin kovilla tuloilla elävä pitää jalat tukevasti maassa raha-asioissaan.
Kerrottakoon vertailun vuoksi myös toinen ääripää tuloissa. Omat tulot nettona ovat tällä hetkellä noin 10 000€ vuodessa lomautuksen takia. Yhteensä nettotulomme on jonkin verran alle 30 000€/vuosi. Yhteistulot kuitenkin mahdollisesti nousevat lähiaikoina summaan ~45 000€/vuosi työpaikan myötä. Se ei kuitenkaan tule vaikuttamaan omaan näkemykseeni tästä peräänkuuluttamastani pikkusummasta, joka on minulle 5 euroa. Sitä suurempia ostoksia harkitsen pari kertaa. Yli kympin menevät mietin jo tarkkaan.
Toki, jos tarkoitus on esimerkiksi käydä ostamassa vaatteita tms. hyödykkeitä, niin rahaa saattaa mennä enemmän. Ja vaikka se kirpaisee, niin panostan mielelläni laatuun ja siihen että tuote sopii minulle täydellisesti. Mutta näitä ostoksia ei vuodessa montaa tule tehtyä. Varaa ehkä olisi, mutta ei ole tarvetta. Ja varaakin on lähinnä vain siksi, että olen jo jonkin aikaa pitänyt vitostakin arvossaan (en aina kuitenkaan), jolloin tilille toisinaan on jopa jäänytkin jotain. Tuloilla ei tässä olla koskaan päästy juuri leveilemään, mutta ei ole niin tarviskaan.
ole ollut tarkoitus leveillä,jos joku on asian niin ymmärtänyt.Monellakaan ei ole oikeasti mahdollisuuksia vaikuttaa tuloihinsa.
Olen kauhulla ajatellut miten meidän mahdollisesti kävisi,jos toinen tai molemmat jäisivät työttämäksi.Olisi kyllä hurja opetteleminen varmasti aluksi.Mutta itsestäni teidän,että olen hyvinkin sopeutuvainen ja kun on tahtoa,löytyy keinot.Ääritilanteessa varmasti myisimme talomme,jos emme selviytyisi enää asuntoveloista.Toisaalta meillä ei ole tolkuttomasti laina-aikaa enää jäljellä,joten siinä mielessä tämä "pyristely" nyt on kotiinpäin,sillä tiukan paikan tullen on neuvotteluvaraakin vielä.Tietty sitä toivoo,ettei tilanteemme muuttuisi ainakaan kovin paljon heikommaksi lähivuosina.
Kiitän ja kumarran kanssakeskutelijoille;aloitin uuden harrastuksen eilen ja näillä näkymin kierrän kirppikset ja verkkohuutokaupat kaukaa.Nyt alkaa uusi kitsaampi elämä meillä :-).
Kuten myöskään itse en tarkoittanut "tuloilla leveilemisen" sanomisella osoittaa ketään sormella. Tässä ketjussahan kukaan ei niin ole mielestäni tehnytkään. Ja mitä tulee tuloihin vaikuttamisella, niin ehkä olet valtaosin oikeassa. Kaikki huonostipalkatut eivät tiedä tiettyjen hyväpalkkaisten hommien olemassaolostakaan. Ja tietysti monilla saattaa olla mahdollisuuskin, mutta kaikki eivät ole valmiita tekemään 60 tuntista työviikkoa, eikä se kaikille tietysti sovikaan. Tai ole kaikille edes järkevää.
Toivottavasti ketju herätti ajatuksia jotka jäivät mieleen, ettei tarvitse parin viikon päästä seuraavan kerran kirota taas itseään kun ostovimma iski. Ota joku tavoite siihen säästämiseen. Vaikka niin, että vuoden päästä sulla on 5-numeroinen luku tilillä. Noilla tuloilla sen pitäisi olla mahdollista, ainakin lähes. Jos et olisi asuntovelallinen, niin suosittelisin myös pelaamaan veronpalautusten kanssa, eli veroprosentti raa-asti ylöspäin. Mutta nyt se ei ole järin turvallinen vaihtoehto jos kohdalle osuu työttömyys tms. Sillä keinolla itse kuitenkin säästin niinä aikoina kun en vielä muuten oikein talouttani hallinnut ja samasta "taudista" kärsin. Se kannatti, ja parin vuoden harjoittelun jälkeen ne palautukset ovat myös tilillä säilyneet, ja sijoittamalla hieman määrällisesti kasvaneetkin. Jatkossa en tuota kikkaa niin tarvitse, mutta hieman epästabiilille rahankäyttäjälle se on ihan hyvä pakkokeino. :)
pakko vielä kommentoida edellistä kirjoittaa M26 :
meillä oli aiemmin käytössä tuo "pakkosäästäminen",eli hilattiin veroprosentit tappiin.Kunnes syntyi lapset,jäin kotiin jne eli tulot romahtivat:silloin oli pakko venyttää omia motiiveja säästämisen suhteen että sai lapsille ne välttämättömimmät.Meillä menee edelleen veronpalautukset normaalielämiseen ja joulunviettoon,kuten kait kaikissa lapsiperheissä ;-).Avasin 2kk sitten tavoitetilin ja aloitin "säästämisen" hyvin vaatimattomasti 50e/kk.Enempään en tällä hetkellä taivu,mutta päämärätietoisesti kuitenkin yritän jemmata sinne enemmän niinä kuukausina,kun käyttövarat on vähän suuremmat.
Edellinen ostivimma (kolmet kengät kuukauden sisällä,joista yhdet liki tarpeettomat.Mutta kun halvalla sai...) kummittelee sen verran pahasti tuolla takaraivossa,että taas mennään muutama kuukausi aika hillitysti.Kunnes sen edellisen retkahduksen unohtaa.Ei mikään ihme,että minun laihdutus yrityksetkin tyssää aina =D.Nyt on siis otollinen aika raivata kaapit ja komerot ja kärrätä kaikki joutava kirpparille ja jemmata myyntitulot.
ps.itse miellän pikkusummiksi alle kympin maksavia ostoksia,ostoksesta riippuen.Uudet lehdet on mielestäni järjettömän hintaisia,mutta silti ostan satunnaisesti...
verraten tosi pienituloinen, mutta tingin monissa kulutusasioissa. Ja olen päättänyt tinkiä. En ole ostanut lehtiä vuosiin. Noin kerran vuodessa olen haksahtanut lööpin perään ja ostanut iltiksen, mutta todennut, että nekin ovat turhia. Saman uutisen/lööpin voi lukea netistä.
Minulle tulee tilattuna yksi sanomalehti ja yksi tv-lehti ja ilman sitäkin pärjää. Lehtiä ei edes ehdi lukea.
Joskus olen ostanut kirpparilta kiinnostavan aikakauslehden ja siellä lehti( aika uusi) maksaa 0,20-0,50 euroa. Vähän verrattuna irtonumeroon.
Minulla on raha-asiat tällä hetkellä hyvin hallussa, mutta siitä huolimatta säästän ja pihistelen. Tämä siksi, että taloyhtiöömme on tulossa 1-2 vuoden kuluttua putkiremontti, jonka hinta-arvio on tällä hetkellä n. 40000 € oman asuntoni kohdalta. Kaiken maksan yksin. Ja tuo on käteishinta - lainarahalla homma tulee vielä huomattavasti kalliimmaksi. Siispä tavoitteeni on, että puolet summasta olisi säästettynä remontin alkaessa. Säästötavoite tälle vuodelle on 7000 €.
Nopeasti ajateltuna säästötavoitteeseen pääsisi siten, että joka kuu laittaa sivuun 7000/12= 583 €. Näin en voi kuitenkaan toimia, koska laskuja tulee pitkin vuotta epäsäännöllisesti. Alkuvuosi on rankka, koska silloin tulee laskut kaikista vakuutuksista, kesällä puolestaan mahd. kesälomareissun kustannus, jolloin en saa mitään säästöön. Loppuvuonna laskuja tulee lähinnä puhelimesta ja netistä, eli pieniä summia.
Vuoden alussa pähkäilin tätä ongelmaa ja lopulta tein niin, että edellisen vuoden tiliotteista keräsin itselleni laskukalenterin, josta näen, kuinka suuri määrä palkasta menee missäkin kuussa peruslaskuihin, kuten asumiseen, sähköön, vakuutuksiin, puhelin/media jne. Laskin myös, paljonko koko vuonna menee laskuihin yhteensä. Kun summasin säästötavoitteeni 7000 € koko vuoden maksut (~8000 €) ja jaoin 12:sta sain kuukausittaisen summan, joka on käytettävä säästöön sen kuun laskuihin (7000 8000/12=1250).
Nyt sitten joka kuukausi palkkapäivänä katson ensin laskukalenterista, paljonko on laskujen osuus, vähennän sen kuukausisummasta ja laitan jäännöksen säästötilille. Esimerkiksi, jos laskuja on marraskuussa 500 €, niin säästötilille menee 1250-500= 750 €. Jos laskuja olisi 1000 €, niin säästöön menisi 1250-1000=250€. Näin pystyn kuukausittain seuraamaan, että säätötavoite toteutuu.
Sitten itse aiheeseen :-) Kulutuspiikkiä ei tule, kun hankintoja tekee koko ajan budjetin puitteissa. Kuun lopussa vedän tilin nollille - onhan kuukausittainen säästösumma pistetty säilöön jo kuun alussa ja pakolliset maksut maksettu. Kun on pihistellyt alkukuun, niin riemu onkin sitä suurempi, kun saa ostaa kuun lopussa halajamansa tuotteen. Näin itselle jotenkin myös konkretisoituu se elintaso, johon on varaa. Luottokorttia en käytä muuten kuin ulkomaanmatkoilla.
eli en tilaa lehtiä, muuten kuin miehelle tulee kaks lehteä a 35e/v. ja tytölle tulee aku ankka, josta luovun mutta mies ei halua luopua omistaan.
itse kuulun kyllä moneen yhdistykseen, mutta pistän ne ensi vuonna tarkempaan syyniin, niihin menee 13e/kk, koska mukana on myös spr:n suoraveloitus ...
olen myös vuoden alusta päättänyt erota kirkosta, koska en ole niin uskonnollinenkaan emmekä tunne täällä sen puitteissa ketään, ja vähän niinkuin vittuillakseni miehelleni joka perui kesällä kirkkohäät-ajatuksemme... no se onkin iso säästö.
En myöskään kahvittele enkä syö kodin ulkopuolella usein. kuukaudessa siitä tulee säästöä n. 65e.
Jatkaisin vielä tätä..
10 % kaikesta extratulosta, joka rapsahtaa tilille laitetaan syrjään.
Yritän sitä pitää ohjenuorana, kun saan esim. lapsilisät ja muita plussia.
Nordeassa on myös epossu-mahdollisuus, jos maksaa maksukortilla vähemmän kuin tasa-euron, Nordea pyöristää summan seuraavaan euroon. Se pyöristys menee eri tilille.
Ei siis koske mastereita tai visa-kortteja.
Mulla on myös verokortti tapissa :) Lainan korkoja en halua huomioitavan..
kotitalousvähennys viime vuodelta 1500 euroa myös tulossa.
Näillä nyt jotain puskuria saa aikaiseksi. Voin sanoa, että kaikki raha menee, mikä tuleekin,
vaikka kuinka säästäisi tai ajattelisi säästävänsä. Viime kuussa tilasin taas tyttärelle Demi-lehden, poika aloitti amerikkalaisen jalkapallon ja tytär pelaa jääkiekkoa.. kyllä nuo penskat vievät rahaa. Ja yritän elää mieheni tyylin mukaan, että jossain se työssäkäynti on oltava näkyvillä, eihän töitä tehdä huvikseen, vaan sen takia että siitä saadaan rahaa??
raha-asioissa on paljolti kyse psykologiasta. tee itsellesi selväksi, miksi halut muutosta raha-asioihinne. sinun pitää osata vastata, kun miehesi kysyy, miksi hän ei voi tuhlata mielin määrin. syy on tietysti, että koska tahansa toinen voi jäädä vaikka työkyvyttömäksi. silloin pitää olla vararahastoa.
tee myös selväksi miehellesi, että sinua ahdistaa tilanne, ettei ole säästöjä. jos hän välittää sinusta, luulisi että hän haluaa että sinulla on hyvä olla. teidän tapauksessanne ehkä 100 000 euron vararahasto on aiheellinen.
teidän tilanteenne on sikäli kimurantti, että pieni shoppailu ei kaada taloutta. jos pienituloinen ostelee jotain, tulos on että ruokaa ei ole pöydässä. on helpompi tuhlata, kun seuraukset ei ole niin tuhoisat lyhyellä aikavälillä. mutta yritä pitää mielessä nämä isot tavoitteet: taloudellinen turva tulevaisuudessa.
yhden luottokortin jättäisin. se ajaa sen asian, mihin se on hankittukin.
teidän tapauksessanne järkevä rahankäyttö ei tarkoita luopumista mistään sellaisesta,mistä todella pidätte. vain sellaisista asioista "joudutte" luopumaan, millä ei ole teille merkitystä. tee tämä selväksi miehellesi. hän voi edelleen kuluttaa rahojaan, kunhan hän säästää samalla.
sinuna tekisin näin.
1. mieti nämä isot perusteet selväksi itsellesi ja juttele miehesi kanssa. perustele, minkä takia teidän pitää järkevöityä.
2. jättää yksi luottokortti, muut pois. tehkää säästösuunnitelma. joka kuukausi jotain, ja enemmän kuin 50, pikemminkin 500 euroa.
3. maksakaa velkaa.
tykkään itse lukea säästämisen psykologiasta. linkkivinkki: www.getrichslowly.org
kunhan ne hepulit jäis vaan pois!
katkaskaa ne luottokortit lopullisesti poikki, uusia ette ota ettekä hae, sopikaa että niille ylimääräisille luotoille ei enää osteta mitään, joka kerta kun summa olenee, alentakaa sitä luoton summaa, silleen ette ainakaan pääse mitään nostamaan.
Maksakaa kaikki hitaasti ja varmasti pois. Siinä vaiheessa kun olette maksaneet ylimääräisen pois, niin jää sitä rahaa muuhunkin. Ja eikä toi todellakaan ole paha jos saatte 5 vuodessa maksettua koko talolainan pois. Sittenhän se todella helpottaa.
Hirmu paljon erinomaisia neuvoja on sadellut,varsinkin nuo kulutusraportit ja psykologisten aspektien huomioiminen ovat loistavia!Kiitokseni!Toivottavasti näistä hyötyy moni muukin kuin vain minä :-).
Luultavasti monessa muussakin taloudessa tilanne on vähän samanlainen,mutta sitä ei välttämättä tiedosteta.Itse olen ahdistunut juuri siitä,ettei ole "pahanpäivän varalle" jos esim tarvitseekin akuutisti jotain palvelua (esim tulisi putkirikko tai auto hajoaisi).Lisäksi minua on ahdistanut silmittömästi se,että olen pakon edessä joutunut vastaamaan talousasioista,sillä mieheni jättäisi kylmästi osan laskuista maksamatta ja siirtäisi seuraavalle kuulle!Ja vain koska tarvitsee "käyttövaroja"!
Meillä on mieheni kanssa ollut tavoitteena saada kaikki velat,remontit ja hankinnat maksettua ennen kuin hän jää eläkkeelle.Ja vanha volvommekin pitäisi kuulemma vaihtaa audiin ;-D.Mutta eihän se tällä politiikalla onnistu!Vaikka aikaa onkin vielä viisitoista vuotta.Joten olen nyt sitten äheltänyt kuitenkin exceliin raportteja (tosi työlästä näin jälkikäteen) keskivertomenoistamme ihan vaan miestäni varten.Herra ja hidalgo itse alkoi omatoimisesti vähän tutkimaan luottokorttifirmojen laskuja,että mitä niillä korteille oikein tuli ostetuksi.Ei kauhean hyvältä näytä,mutta kyllä tästä "suosta" noustaan,kun ei ole vielä mitään hätää.Onneksi tuli puhe noista tavoitteista ja se audi ois äijälle hyvä porkkana ;-D.
Näin syksyn tullen on oikeastaan ihan hyvä aika järjestää talousasioita,sillä jouluun on vielä sen verran aikaa,että ehtii saada sukanvarteen säästöön vuoden suurinta kulutusjuhlaa varten :-).
Toivon että tästä kulutuksen järkeistämisestä seuraisi muutakin hyvää,kuin säästöön jäänyt raha.Olen oikeasti ollut huolissani siitä,minkälaisen mallin annamme lapsillemme.Vielä ovat sen verran pieniä,että asenteisiin pystyy vaikuttamaan,mutta kun ympäristö notkuu kaikkea minkä lapsi haluaisi,niin ne kiusaukset tuntuvat varmasti ylitsepääsemättömiltä sitten kun alkavat itse käsitellä rahaa.
Näihin mietteisiin,kiittäen.
Ja tässä sitten ihan virallisten tahojen tietoja tästä keskustelemastamme aiheesta:
http://www.taloussanomat.fi/raha/2009/09/17/nain-kotien-talous-meni-kuralle/200920184/139?rss=pla2
eli samassa veneessä on aika joukko suomalaisia 8-0
Jaksuja kaikille!