Lueskelenpa kanssanne kirjaa
Henry J.M. Nouwen
Pelon talosta rakkauden taloon
-Läheisyys, luovuus ja ilo kristityn elämässä.
Kirjoitettu 1986, suomeksi 1992 Anna-Maija Raittilan suomentamana.
Olemme pelokasta väkeä. Pelolla on hämmästyttävä kielteinen voima meihin. Emme välttämättä edes tajua pelkäävämme, koska pelko on niin syöpynyt sisimpäämme. Emmekä tiedä, millaista olisi elää vapaana pelosta. Koko ajan täytyy pelätä jotain: itseämme, toisiamme, näkyvää ja näkymätöntä. Aina ajatellessamme, puhuessamme, reagoidessamme johonkin, näyttää kuin pelko olisi paikalla. Sen voima yltää kaikkialle, eikä sitä pysty ravistamaan yltään. Pelko ohjailee valintojamme.
Pelko saa meidät masentumaan, se saa meidät ärtyneiksi, epätoivoisiksi. Pelko voi saattaa meidät jopa itsemurhaan.
Miksi ihmeessä pelkäämme? Miksi niin harvoin tapaamme ihmisiä, jotka eivät pelkää? Kuka hyötyy siitä, että pelkäämme?
Niillä, joita pelkäämme, on varsin suuri valta meihin. Jos pelkään jotakuta, saa hän helpostikin minut toimimaan tahtonsa mukaan. Vallankäyttö ja pelko liittyvät toisiinsa. Pelokkaita lapsia, potilaita, työntekijöitä, vanhempia, pappeja ja uskovia. Lähes aina heidän takanaan seisoo joku uhkaava hahmo vahtimassa: isä, opettaja, lääkäri, esimies, piispa, kirkko, Jumala.
Uutiset kertovat pelosta ja vallankäytöstä. Ne ihmiset, asiat, joita ajattelemme ja joista kannamme huolta ovat pelon maailmassa, joka viettelee meidät pelokkaisiin kysymyksiin. Mietitääs mihin kaikkeen laitammekaan eteen sanan ”jos”. Entä jos en saa töitä, opiskelupaikkaa, aviopuolisoa. Entä jos menetän työni, jos joudun auto-onnettomuuteen, jos menetän ystäväni, jos sairastun, jos joudun terrori-iskuun. Entä jos tulee lakko, entä jos sataa, entä jos joku pahoinpitelee lapseni.
”Miten” on toinen jännä sana. Miten voisin synnyttää tänne lapsia? Miten selviydyn eläkeikäisenä? Miten saan säilytettyä maineeni? Miten voin estää riidan? Miten varmistan pääsyni taivaaseen?
Nämä pelokkaat kysymykset alkavat ohjailla elämämme ratkaisuja. Sellaisilla ihmisillä, jotka herättävät meissä näitä kysymyksiä, on meihin valtaa. Niihin kysymyksiin sisältyy uhkaa, jos emme tee tietyllä tavalla, toteutuvat pahimmat pelkomme.
Kun vakuutumme siitä, että meidän on löydettävä vastauksia tämän tyyppisiin kysymyksiin, olemme astuneet sisään pelon taloon. Kun elämämme eri alueet; kasvatus, politiikka, uskonto, sosiaalinen vuorovaikutuksemme koettavat hakea vastauksia pelon luomiin kysymyksiin ei jää tilaa rakkaudelle.
Pelon kysymykset eivät johda rakkauden täyttämiin vastauksiin, vaan ne herättävät lisää pelokkaita kysymyksiä.
Millaiset kysymykset hallitsevat elämäämme? Mihin paneudumme?
Jeesus harvoin hyväksyi saamansa kysymykset sellaisinaan. Hän paljasti niiden tulevan pelon talosta. ”Kuka on suurin taivaan valtakunnassa?” ”Kuinka usein minun on annettava anteeksi veljelleni?” ”Onko miehen lupa erota vaimostaan miten pienestä syystä tahansa?” ”Millä vallalla teet näin suuria tekoja?” ”Oletko juutalaisten kuningas?”
Jeesus ei vastannut näihin suoraan. Näiden kysymysten taustalla oli huoli arvostuksesta, vaikutusvallasta, vallankäytöstä, hallinnanhalusta. Jeesus muokkasi kysymyksen uudelleen vastauksellaan, nosti kysymyksen vastauksensa tasolle.
Rakkauden talosta puhutut sanat kuulostavat epärealistisilta, kun olemme niin sisällä näissä pelon talon kysymyksissä.
Kun tarjotaan rakkautta pelon vaihtoehdoksi, sanomme, ”Kyllähän tuo on kovin kaunista, mutta...” ”Niin, mutta kun tulet vanhaksi, eikä kukaan auta.” ”Mutta jospa menetät työpaikkasi, etkä selviä veloistasi.” ”Mutta jos tänne tulee pakolaisia nauttimaan ilmaista ylöspitoa”
Kaikuna vastaa kyynisyys: ”Emme saa sulkea silmiämme tosiasioilta, vaikka tuo ihanalta kuulostaisikin anteeksiantamus, rauha, sovinto, uusi elämä.”
Onko mahdollista asua rakkauden talossa ja kuunnella siellä rakkauden Herran esittämiä kysymyksiä? Vai olemmeko jo kuuroja sille äänelle, joka sanoo ”Älä pelkää.” Sakarias, Elisabet, Maria kuuntelivat. Naiset haudalla kuuntelivat. Se ääni julistaa rakkauden talossa, Jumalan talossa asumisen tapaa.
Mihin perustuu se, ettei ole syytä pelätä?
Jeesus vastaa opetuslapsilleen: ”Minä se olen. Älkää pelätkö” (Joh 6:21)
Älä pelkää seuraa minua... julistakaa ilosanomaaa... Jumalan valtakunta on lähellä... Isäni talossa on paljon huoneita... Tulkaa ottamaan omaksenne se perintö, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta lähtien...
Rakkauden talo ei ole paikka, johon päästään vasta tämän elämän jälkeen, vaan Jeesus tarjoaa meille sitä jo täällä, keskellä ahdistavaa maailmaamme.
Mistä voimme tunnistaa rakkauden talon?
Nouven vastaa kirjassaan tähän kysymykseen kolmella käsitteellä: läheisyys, hedelmän kantaminen, ekstaasi (ilo).
Jeesus jäähyväispuheessaan kuvaa elämää rakkauden talossa elämänä, jota eletään syvässä läheisyydessä, hedelmää kantaen ja ekstaasissa.
Läheisyys:
”Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä” (Joh 15:4)
Kutsu lähellä oloon.
Hedelmän kantaminen:
”Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää” Joh 15:5)
Kutsu hedelmällisyyteen.
Ekstaasi (ilo):
”Tämän minä olen puhunut teille, että minun iloni olisi teissä ja teidän ilonne tulisi täydeksi.” (Joh 15:11)
Ekstaasin lupaus.
Nämä kolme on kudottu sisään Johanneksen evankeliumiin.
Henry J.M. Nouwen
Pelon talosta rakkauden taloon
-Läheisyys, luovuus ja ilo kristityn elämässä.
Kirjoitettu 1986, suomeksi 1992 Anna-Maija Raittilan suomentamana.
Olemme pelokasta väkeä. Pelolla on hämmästyttävä kielteinen voima meihin. Emme välttämättä edes tajua pelkäävämme, koska pelko on niin syöpynyt sisimpäämme. Emmekä tiedä, millaista olisi elää vapaana pelosta. Koko ajan täytyy pelätä jotain: itseämme, toisiamme, näkyvää ja näkymätöntä. Aina ajatellessamme, puhuessamme, reagoidessamme johonkin, näyttää kuin pelko olisi paikalla. Sen voima yltää kaikkialle, eikä sitä pysty ravistamaan yltään. Pelko ohjailee valintojamme.
Pelko saa meidät masentumaan, se saa meidät ärtyneiksi, epätoivoisiksi. Pelko voi saattaa meidät jopa itsemurhaan.
Miksi ihmeessä pelkäämme? Miksi niin harvoin tapaamme ihmisiä, jotka eivät pelkää? Kuka hyötyy siitä, että pelkäämme?
Niillä, joita pelkäämme, on varsin suuri valta meihin. Jos pelkään jotakuta, saa hän helpostikin minut toimimaan tahtonsa mukaan. Vallankäyttö ja pelko liittyvät toisiinsa. Pelokkaita lapsia, potilaita, työntekijöitä, vanhempia, pappeja ja uskovia. Lähes aina heidän takanaan seisoo joku uhkaava hahmo vahtimassa: isä, opettaja, lääkäri, esimies, piispa, kirkko, Jumala.
Uutiset kertovat pelosta ja vallankäytöstä. Ne ihmiset, asiat, joita ajattelemme ja joista kannamme huolta ovat pelon maailmassa, joka viettelee meidät pelokkaisiin kysymyksiin. Mietitääs mihin kaikkeen laitammekaan eteen sanan ”jos”. Entä jos en saa töitä, opiskelupaikkaa, aviopuolisoa. Entä jos menetän työni, jos joudun auto-onnettomuuteen, jos menetän ystäväni, jos sairastun, jos joudun terrori-iskuun. Entä jos tulee lakko, entä jos sataa, entä jos joku pahoinpitelee lapseni.
”Miten” on toinen jännä sana. Miten voisin synnyttää tänne lapsia? Miten selviydyn eläkeikäisenä? Miten saan säilytettyä maineeni? Miten voin estää riidan? Miten varmistan pääsyni taivaaseen?
Nämä pelokkaat kysymykset alkavat ohjailla elämämme ratkaisuja. Sellaisilla ihmisillä, jotka herättävät meissä näitä kysymyksiä, on meihin valtaa. Niihin kysymyksiin sisältyy uhkaa, jos emme tee tietyllä tavalla, toteutuvat pahimmat pelkomme.
Kun vakuutumme siitä, että meidän on löydettävä vastauksia tämän tyyppisiin kysymyksiin, olemme astuneet sisään pelon taloon. Kun elämämme eri alueet; kasvatus, politiikka, uskonto, sosiaalinen vuorovaikutuksemme koettavat hakea vastauksia pelon luomiin kysymyksiin ei jää tilaa rakkaudelle.
Pelon kysymykset eivät johda rakkauden täyttämiin vastauksiin, vaan ne herättävät lisää pelokkaita kysymyksiä.
Millaiset kysymykset hallitsevat elämäämme? Mihin paneudumme?
Jeesus harvoin hyväksyi saamansa kysymykset sellaisinaan. Hän paljasti niiden tulevan pelon talosta. ”Kuka on suurin taivaan valtakunnassa?” ”Kuinka usein minun on annettava anteeksi veljelleni?” ”Onko miehen lupa erota vaimostaan miten pienestä syystä tahansa?” ”Millä vallalla teet näin suuria tekoja?” ”Oletko juutalaisten kuningas?”
Jeesus ei vastannut näihin suoraan. Näiden kysymysten taustalla oli huoli arvostuksesta, vaikutusvallasta, vallankäytöstä, hallinnanhalusta. Jeesus muokkasi kysymyksen uudelleen vastauksellaan, nosti kysymyksen vastauksensa tasolle.
Rakkauden talosta puhutut sanat kuulostavat epärealistisilta, kun olemme niin sisällä näissä pelon talon kysymyksissä.
Kun tarjotaan rakkautta pelon vaihtoehdoksi, sanomme, ”Kyllähän tuo on kovin kaunista, mutta...” ”Niin, mutta kun tulet vanhaksi, eikä kukaan auta.” ”Mutta jospa menetät työpaikkasi, etkä selviä veloistasi.” ”Mutta jos tänne tulee pakolaisia nauttimaan ilmaista ylöspitoa”
Kaikuna vastaa kyynisyys: ”Emme saa sulkea silmiämme tosiasioilta, vaikka tuo ihanalta kuulostaisikin anteeksiantamus, rauha, sovinto, uusi elämä.”
Onko mahdollista asua rakkauden talossa ja kuunnella siellä rakkauden Herran esittämiä kysymyksiä? Vai olemmeko jo kuuroja sille äänelle, joka sanoo ”Älä pelkää.” Sakarias, Elisabet, Maria kuuntelivat. Naiset haudalla kuuntelivat. Se ääni julistaa rakkauden talossa, Jumalan talossa asumisen tapaa.
Mihin perustuu se, ettei ole syytä pelätä?
Jeesus vastaa opetuslapsilleen: ”Minä se olen. Älkää pelätkö” (Joh 6:21)
Älä pelkää seuraa minua... julistakaa ilosanomaaa... Jumalan valtakunta on lähellä... Isäni talossa on paljon huoneita... Tulkaa ottamaan omaksenne se perintö, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta lähtien...
Rakkauden talo ei ole paikka, johon päästään vasta tämän elämän jälkeen, vaan Jeesus tarjoaa meille sitä jo täällä, keskellä ahdistavaa maailmaamme.
Mistä voimme tunnistaa rakkauden talon?
Nouven vastaa kirjassaan tähän kysymykseen kolmella käsitteellä: läheisyys, hedelmän kantaminen, ekstaasi (ilo).
Jeesus jäähyväispuheessaan kuvaa elämää rakkauden talossa elämänä, jota eletään syvässä läheisyydessä, hedelmää kantaen ja ekstaasissa.
Läheisyys:
”Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä” (Joh 15:4)
Kutsu lähellä oloon.
Hedelmän kantaminen:
”Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää” Joh 15:5)
Kutsu hedelmällisyyteen.
Ekstaasi (ilo):
”Tämän minä olen puhunut teille, että minun iloni olisi teissä ja teidän ilonne tulisi täydeksi.” (Joh 15:11)
Ekstaasin lupaus.
Nämä kolme on kudottu sisään Johanneksen evankeliumiin.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Olkoonkin kopio, mutta tämä on syvällisesti aiheeseen pureutuvaa. Viestin pituus karkoittanee monen lukijan.
Aleisvoima väärän ja sairaan pelon lisäksi ihmisiä ohjaavat monet muutkin tuohoavat alkeivoimat. Tässä yhteydessä on siis hyvä muistaa myöskin se, että pelkoakin on tevettä lajia. Jumalan pelko ajaa syntisen etsimään turvaa Kristuksen avatuista verihaavoista. Pelko estää meitä menemästä sellaisiin paikkoihin joihin on vaarallista mennä. etc.
Ihmispelko panee paulan. Emme julista Kristusta, koska pelkäämme seurauksia, hylkäämistä, häpeää, jopa väkivaltaa pahemmissa tapauksissa. Muslimimaissa Kristuksen tunnustaminen Herrakseen merkitsee usein kuolemaa.
Tämä on loputon "suo", mitä kaikkea väärästä ja sairaasta pelosta on seurauksena ihmiselle. Mutta samoin käy jos käsittelemättä jäänyt viha saa hallita ihmistä. Tässä on toinen loputon "suo". Anna meille anteeksi meidän syntimme, niin kuin mekin annamme anteeksi niille jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.
Mikä tästä kaikesta jää sitten lopputulokseksi?
Milestäsi edesmennyt veljemme Eero Halme kiteytti tänän asian hyvin saarnassaan: "Meissä kaikiissa on niin paljon syntiä, ettei enää lisää tarvitse keksiä"! Jos saarnamiehet lapsita pääsisivät edes lähelle tätä totuutta, niin siihen loppuisivat julistuksen "säännöistä" ja heistä itsestään tulisi armoa tarvitsevia suuria syntisiä.
Se tietäisi koko liikkeen (laivan) kääntymistä 180 astetta ympäri. Ei tarvitsisi enää etsiä syyttävälle etusormelleen kohteita muista, vaan saisi etsiä armoa ja rauhaa Jeesukselta Kristukselta, meidän Herraltamme. Jolla toivotuksella rakas veljemme, jonka edellä mainitsin, aloitti usein saarnansa.
Armoa ja rauhaa Jumalalta ja meidän Herraltamme Jeesukselta Kristukselta. Aamen hallelujaa!
Lainaus toiselta palstalta
>>Tajusin just, että taisin lisätä halkoja tuleen. Tein väärin. Anteeksi>>>
--------
Kun ihminen uskoo vapauteen asti, sen ei tarvitse pyytää anteeksi siitä, että sen vanhan madon, saatanan, opetuksille nauraa.
Niin kauan Kristuksen risti tulee pilkatuksi, kun omavanhurskauden valheisiin lyödään lappu kylkeen:
"Nostakaa hattua ja kunnioittaakaa".
Tiedetään totuus, tunnustetaankin se, mutta ei lausuta totuutta julki koska vanhimmisto ei hyväksy ja julistajan paikka joutuu katkolle.
Jos julistajat taiteilevat totuudenkanssa kuin mutkamäen laskija ihmisten asettamien tolppien välissä, eivätkä julista suoraa tietä joka on Kristus, niin miten kuulijoilta voisi odottaa muuta?
MAHTAVAA,sopii minulle kuin nakutettu.Mistä tämän kirjan saisi,ehkä kristillisestä kirjakaupasta.En minä kaikkea pelkää mut moni kohta sopii minulle tosi hyvin.Ihanaa kun sait tämän tänne laitettua!Kuka lienetkin?Tämä sopii varmasti useammalle kuin kukaan uskoisikaan.tosi lämmöllä peppiina
Jeesus sanoo ”Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä.” – tehkää kotinne minuun, niin minä teen kotini teihin. Jeesuksen lähellä voimme olla kotona.
Kotona ei tarvitse pelätä, siellä voimme luopua puolustuskeinoistamme ja olla vapaasti, vapaina huolista, jännityksestä ja paineista. Kotona voimme nauraa, itkeä, halata, tanssia, nukkua, haaveilla, syödä lukea, leikkiä, tuijottaa takkatulta, kuunnella musiikkia, nauttia ystävän seurasta. Rakkauden talon kuva.
On paljon kodittomia. Sisäisen ahdistuksen taia, jotkut on karkotettu onmasta maastaan, vankiloissa, mielisairaaloissa, pakolaisleireillä, yömajoissa...
Kodittomuus ilmaisee varmasti parhaiten aikamme kärsimystä.
”En ole täällä kuin kotonani”
”Olisinpa kotona”
Huolimatta siitä, että monen tunne-elämän ahdistus on peräisin kotoa ja monista rikoksista ja ilkiteosita syytetään särkyneitä koteja, tuo sana ”koti” mieleemme jotain täydellisen harmonista.
Rembrantin maalaus tuhlaajapoika, kuvaa ihanalla tavalla kotiintuloa.
http://en.wikipedia.org/wiki/File:Rembrandt_Harmensz._van_Rijn_125.jpg
(katsokaa noita kahta kättä, joilla isä pitää poikaansa!)
Pelko on läheisyyden suurin vihollinen. Pelko saa meidät pakenemaan toistemme luota tai se saa meidät takertumaan toisiimme, ilman että syntyy aitoa läheisyyttä.
Kun Jeesus vangittiin, opetuslapset valtasi pelko ja he kaikki ”jättivät hänet ja pakenivat” (Matt 26:56). Kun Jeesus oli ristiinnaulittu, he sulloutuivat yhteen lukittuun huoneeseen ”juutalaisten pelosta” (Joh 20:19).
Pelko ei luo kotia. Se estää läheisyyden. Pelko joko luo etäisyyttä tai liian suurta likeisyyttä. Molemmat estävät todellisen läheisyyden kehittymisen.
Käytännön esimerkkejä löytyy varmasti itsekultakin. Väistellään ja kartetaan ihmisiä, joita pelätään. Heidän seurassaan ollaan hiljaa ja huomaamatta. Joskus pelko luo epäaitoa likeisyyttä, puhutaan liian pitkään ja vuolaasti, nauretaan liian äänekkäästi heidän jutuilleen, yhdytään turhan nopeasti mielipiteisiinsä. Sekä pakeneminen, että epäaito likeisyys aiheuttavat sisäisen vapauden puutetta ja sitä valtaa kohtaan, joka heillä on itsekuhunkin...
Pelokas etäisyys ja likeisyys näkyvät monissa kuvioissa.
Vankilat ja mielisairaalat, alkoholistien yömajat, pakolaisleirit rakennetaan etäälle ”normaali-ihmisistä”. Pelkoa herättävät muukalaiset pidetään kaukana.
Muita esimerkkejä turvallisesta välimatkasta: Turvalliset, hyväksytyt keskustelunaiheet, turvalliset asiat, joihin uskaltaudumme mukaan, turvalliset julkisen kirjoittelun kohteet, turvalliset ihmiset, joita voi kutsua kylään...
Turvallisesta likeisyydestä esimerkkejä: liittyminen lahkoon, kerhoon ja paikkoihin, joissa ihmiset käpertyvät yhteen ihailemaan toisiaan tai yhdessä vaalimaan epäluulojaan ulkopuolisia kohtaan. Nykyisin entistä enemmän hakeudutaan ryhmiin, jotka kokevat ulkopuolellaan olevat hyödyttömiksi, vaarallisiksi tai pahoiksi ja joissa voi saada ainutlaatuisen tunteen kuuluvuudestaan niihin, jotka noudattavat sääntöjä.
Kun pelko etäännyttää tai ajaa liian liki, emme voikaan enää tunnustaa olevamme särkyneitä ja haavoittuneita tai tunnustaa syntejämme ja syyllisyyttämme. Kuinka silloin voisimme antaa anteeksi tai päästä sovintoon?
Etäällä pysyen emme tiedä toisistamme ja liian lähellä emme ikinä tule tunnustaneeksi, että joku on meitä loukannut tai haavoittanut.
Jean Vanier , professori Toronton StMichaelin collegesta, on elänyt vuosikymmeniä mieleltään ja ruumiiltaan vammautuneiden ihmisten kanssa ja tuntee pelon dynamiikan. Hän on nähnyt, miten nämä vammautuneet ihmiset suljetaan erilaisuutensa vankilaan, oman rujoutensa muurien taakse. Hän on nähnyt, miten vammaiset herättävät pelkoaniiden sydämissä, jotka pitävät itseään normaaleina, vapaina, terveinä, rikkaina. Hän on nähnyt miten he muistuttavat meitä todellisuudesta, jota on kartettava millä himmalla hyvänsä.
Hän on nähnyt, että niin kauan kun vammaisia pidetään toisenlaisina, pysyvät he kylmien laitosten tai tukahduttavan yliholhouksen uhreina. Heitä hyljeksitään ja heihin takerrutaan kuin henkilökohtaiseen omaisuuteen.Heille ei missään ole todellista kotia.
Jean Vanier jätti opetusvirkansa ja kutsui luokseen kaksi miestä, jotka olivat asuneet vuosikausia mielisairaalassa. Hän alkoi pitää huolta kahdesta ihmisestä, jotka eivät tulleet toimeen ilman vakituista apua. Hän nimitti perustamaansa yhteisökotia arkiksi. Jean ei ollut ajatellut laajan organisaation perustamista, mutta pian alkoi eri maista tulla ihmisiä, jotka tarjosivat apuaan ja olivat valmiita perustamaan uusia yhteisökoteja. Nyt niitä on joka puolella maailmaa. Niissä luodaan turvallista läheisyyttä ihmisille, joiden vammaisuus on toisenlaista kuin omamme.
Jean Vanier kuvaa tätä turvallista paikkaa kämmenillään. Kuperan kämmenen suojissa on haavoittunut pikkulintu. Mitä tapahtuu, jos hän avaa kätensä? Lintu yrittää räpyttää siipiään, putoaa maahan ja kuolee. Entä jos suljen kourani kokonaan? Silloin lintu musertuu ja kuolee. Turvallinen läheisyyden paikka haavoittuneelle linnulle on kupera kourani, ei kokonaan auki, eikä kokonaan suljettu. Siinä on tilaa kasvulle.
Tällaista paikkaa on vaikea tarjota, koska olemme pelokkaita, emmekä rohkene päästää muukalaista omaan tilaamme, paljastamaan pelkojamme. Jos haluamme tunnustaa itsellemme ja toisillemme, että mekin olemme särkyneitä, että mekin olemme vammaisia ja että mekin tarvitsemme kasvupaikkaa, silloin voimme rakentaa kodin yhdessä ja tarjota turvallisen läheisyyden paikan toisillemme.
Koti on paikka jossa rakkauden rajat asetetaan, taikka sitten ei. Kome ensimmäistä elinvuotta ovat hyvin ratkaisevaa aikaa tulevaisuuden kannalta, silloin perusturvallisuus syntyy, jos syntyy.
Kuva kodista jonka edellinen teksti loi, pyrkii olemaan hyvin kaunis. Ja sitähän se onkin jos Jeesus on kodin Herrana.
Erilaisissa ryhmissä toimineena tiedän, että moni ahdistuu pinnallisista kauniista kuvista. Huudahdukset: "Meillä menee niin hyvin", ei välttämättä ilahduta kaikkia. Varsinkin naishenkilöiden olen havainnut ahdistuvan, he kun usein kokevat itsensä niin kovin alamittaisiksi. Sanaan "äiti" jo itseisarvona kätkeytyy niin paljon erittäin korkeita rimoja, että moni äiti kokee itsensä alamittaiseksi tehtävässään.
Havaintoni mukaan Jumalan tahto olisi ihmistä kohtaan, että häntä ympäröisi sellainen rakkaus, jossa olisi heikkona ja monessa puuttuvaisenakin tilaa tulla rehellisesti omaksi itseksi, sellaiseksi kun olen. Kukaan ei ole tarpeeton, meillä kaikilla on tarpeita. Useimmat meistä täyttävät mieluusti omat tarpeensa mutta jättävät toisten tarpeet täyttämättä.
Kodin onni koostuu hyvin pienistä asioista joita on todella paljon. Yksi esimerkki: Jos ihminen joutuu jo lapsesta asti pinnistelemään tullakseen joksikin toiseksi mitä oikeasti on, (miellyttämään jotakuta pervoa) saadakseen sitten rakkautta ja hyväksyntää osakseen, niin aikuisuudessa tahtoo olla kovasti hukassa. Rooliminä (valheminä) ja todellinen minä hakevat paikaansa.
Häpeä estää todella tehokkaasti todellisen yhteyden syntymisen.
- Kuulua johonkin
- kuulua jollekin
- olla jollekin tärkeä
Näistä ensimmäinen liittyy tarpeena kuulua johonkin "laumaan".
Toinen liittyy parisuhteen, tai muiden läheisten ihmissuhteiden syntymiseen.
Ja kolmas saa parhaan täyttymyksen onnellisessa parisuhteessa. (Makiaa, täytyy sanoa omasta kokemuksesta :-))
- kosketetuksi tulemisen pelko
- nähdyksi tulemisen pelko
- hyljätyksi tulemisen pelko, (tämä on muuten kowa ase seurakunnissa)
- erilaisuuden pelko
- tuntemattoman pelko
- joku pelkää puolisoaan
- toinen väkivaltaisia mukuloitaan
Mutta se pelko joka pitäsis olla jokaisella, torjutaankin sitten pois vaikka millaisilla keinoilla.
Room. 3:18 Ei ole Jumalan pelko heidän silmäinsä edessä."
ennen kuin poika tuli Isän kotiin , hän oli tiellä , jossa isä pyysi tuomaan , ne parhat vatteet ja ne puettiin
tuhlaajapojalle jo tiellä . Tässä kuvassa johon linkki viittää tuhlaajapoika on tullut isän kotiin "rääsyissä"
on siinä muutakin mutta katsotaan huomaako joku ,
... maalauksen kuvaaman pojan vaatteet ole juuri ne parhaat vaatteet, jotka pojan päälle on jo puettu tiellä?
Ja tuon asian esille ; Raamatusta lainaten, Room.3:18 Jumalan pelko on heille vieras .
19. Me tiedämme ,että lain sanat kohdistuvat , niihin , joilla on laki . Näin ei kukaan voi väittää vastaan , vaan
,,koko maailma joutuu Jumalan Tumion alaiseksi .
20. Eihän yksikään ihminen tule JUmalan edessä vanhurskaaksi lain käskyjä noudattamalla . lain tehtävänä on
opettaa tuntemaan , mitä synti on .
21. Nyt Jumala on kuitenkin laista riippumatta tuonut ilmi vanhurskautesa ,josta laki ja profeetat todistavat .
22. Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen , ja sen saavat osakseen kaikki , jotka uskovat . Kaikki ovat samassa asemassa .
23. Sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta.
24. Mutta saavat Hänen armostaan lahjaksi vanhurkauden , koska Kristus Jeesus on lunastaqnut heidät vapaiksi .
Sitten joudun lainaamaan , kirjasta elämän sanoja : " Vanhurskaus Jumalan edessä ei synny milloinkaan uskon hedelmistä eikä rakkauden teoista , sillä niissä on kuitenkin puutteita ja vikoja meissä asuvan turmeluksen tähden , vaikka ne ovatkin Jumalan Hengen työtä uskovassa . Sitä vastoin täytyy Jumalan vanhurskauden olla täydellinen ja aivan puutteeton ; ja sen täytyy tietenkin olla omanamme , jos todella mielimme kelvata
vanhurskaalle Jumalalle .
Vaan sanot: " mistä otamme sen "? Katsopa , ei yksikään liha pääse ikinä siihen tekojensa kautta , vaikkapa miten
paljon tahansa pyrkisi tekemään niitä lain muikaan . Mutta tämä täydellinen vanhurskaus on oikein Jumalan lahja taivaasta , ansaittu Jeesuksen sovituskuolemalla ja sovitusverellä . Mutta se on ainoastaan uskolla omaksuttava.
Pyhä Henki todistaa , että tämä " Jumalan vanhurskaus tulee Jeesuksen Kristuksen uskon kautta kaikkiin ja
kaikille , jotka uskovat" ,jae 22.
Ja samasta syystä Hän todistaa kaikista uskovista näin : "He saavat lahjaksi vanhurskauden Hänen ARMOSTAAN
Sen lunastuksen kautta , joka on Kristuksessa Jeesuksessa ". ,, Ja nyt kiatsele tarkkaan tätä Pyhän Hengen sanaa:
"He saavat lahjaksi vanhurskauden "jne. Ja sano minulle , mikä estää sinunkin vanhurskauttamistasi Jumalan
edessä? ..vai vastaatko: "syntini ja oma kelvottomuuteni estää asen ?" Niin kuule : "Ei ole yhtään erotusta "jae22
"sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla jae 23. ..ihminen saa Jumalalta vanhurskauden
lahjaksi eli ilman ansiota , Hänen sulasta armostaan , sen lunastuksen voimasta joka on Kristuksessa .
Mutta siinä oli muutakin , ja tutkin vain n. minuutin.