Ruotsin suurimmissa lähiöissä poliisi alkaa olla voimaton yöllisten autonpolttamisten ja muiden vahingontekojen kanssa. Karjalaisen verkkokeskusteluissa olikin jo poliisin kannanotto rajallisista resursseista. Pystyykö arvoisat Lieksan kaupungin päättäjät tarkastelemaan maahanmuuttoon liittyviä ongelmia Euroopan unionin kokoisessa mittakaavassa? Tässä yksi aiheeseen liittyvä mielipide:
http://halla-aho.com/scripta/miten_soveltaa_opittua.html
"Optimistit puolestaan myöntävät, että monikulttuurinen todellisuus kusee ja että se on ongelma, mutta syytä huoleen ei ole, koska Suomi on vasta monikulttuurisuuskehityksen alkumetreillä, ja meillä on mahdollisuus välttää ne virheet, jotka muualla on tehty.
Kysyisin siksi herroilta ja rouvilta suvaitsevaisilta, miten tämä käytännössä tapahtuu:
* Mitä ovat ne virheet, joita muualla on tehty, ja joista me voimme ottaa oppia?
* Millaisia ratkaisuja voidaan tehdä, jotta toisten tekemät virheet ja niiden seuraukset voidaan välttää?
* Onko näitä korjaavia ratkaisuja jo tehty?
* Jos niitä on tehty, miksi ongelmat näyttäytyvät meillä jo nyt laadullisesti aivan samankaltaisina kuin muilla?
* Jos korjaavia ratkaisuja ei ole tehty, miksi niitä ei ole tehty? Milloin niitä ryhdytään tekemään?
Lähdetään liikkeelle ensimmäisestä kysymyksestä. Ranskalaisessa mallissa valtio ei välitä, keitä tulijat ovat tai mitä he tekevät, kunhan he puhuvat ranskaa ja kannattavat Ranskan vallankumouksen ihanteita. Brittiläisessä mallissa maahanmuuttajien kielellä ja vakaumuksilla ei ole väliä, ja heidät yritetään erilaisilla koulutukseen ja työllistymiseen liittyvillä suosimisjärjestelmillä integroida osaksi keskiluokkaa. Ruotsalaisessa mallissa kielellä, kulttuurilla, vakaumuksilla tai integroitumisella ei ole väliä, vaan tulijat säilötään lähiöön elämään tuilla, ja uudenvuoden puheessa korostetaan, millainen voimavara he ovat asuinkaupungilleen. Ranskan metodia voidaan siis kutsua assimiloivaksi, Britannian metodia integroivaksi ja Ruotsin mallia passivoivaksi ja nuoleskelevaksi. Hollantilaisesta metodista en tiedä paljon mitään, mutta käsittääkseni hollantilaiset ovat perinteisesti suvaitsevaisina ihmisinä vilpittömästi olleet kiinnittämättä kovin paljoa huomiota siihen, että yhteiskunta on radikaalisti muuttunut. Theo van Goghin murha oli heille kaiketi melkoinen silmienavaaja.
Kaikenlaista on siis kokeiltu, mutta lopputulos näyttää niin Ranskassa, Britanniassa, Ruotsissa kuin Hollannissakin erehdyttävästi samalta. Lähiöissä roihuaa ja rätisee aina, kun vääränvärinen roisto saa pampusta tai vääränvärinen asiakas ei pääse ravintolaan. Silloinkin, kun on rauhallisempaa, kaikki ovat sanomistensa kanssa varpahillaan, ettei kukaan loukkaantuisi. Ja koko ajan rahaa palaa. Ja koko ajan suhteellista osuuttaan menettävä kantaväestö saa pelätä yhä enemmän omaisuutensa, seksuaalisen koskemattomuutensa ja henkensä puolesta.
Euroopan kaikki "aidosti monikulttuuriset" yhteiskunnat ovat liemessä monikulttuurisuutensa kanssa, mistä voidaan päätellä, että ne kaikki ovat tehneet virheitä, joista Aamulehden mukaan voimme ottaa opiksi. Jos niin assimilointi (Ranska), integrointi (Britannia) kuin ignorointi ja glorifiointikin (Ruotsi) ovat vääriä metodeja, niin kuin ne lopputuloksista päätellen ovat, mikä nimenomaan on se tie, jota Suomen pitää kulkea, ja jota Suomi optimistien mielestä selvästikin voi kulkea?"
http://halla-aho.com/scripta/miten_soveltaa_opittua.html
"Optimistit puolestaan myöntävät, että monikulttuurinen todellisuus kusee ja että se on ongelma, mutta syytä huoleen ei ole, koska Suomi on vasta monikulttuurisuuskehityksen alkumetreillä, ja meillä on mahdollisuus välttää ne virheet, jotka muualla on tehty.
Kysyisin siksi herroilta ja rouvilta suvaitsevaisilta, miten tämä käytännössä tapahtuu:
* Mitä ovat ne virheet, joita muualla on tehty, ja joista me voimme ottaa oppia?
* Millaisia ratkaisuja voidaan tehdä, jotta toisten tekemät virheet ja niiden seuraukset voidaan välttää?
* Onko näitä korjaavia ratkaisuja jo tehty?
* Jos niitä on tehty, miksi ongelmat näyttäytyvät meillä jo nyt laadullisesti aivan samankaltaisina kuin muilla?
* Jos korjaavia ratkaisuja ei ole tehty, miksi niitä ei ole tehty? Milloin niitä ryhdytään tekemään?
Lähdetään liikkeelle ensimmäisestä kysymyksestä. Ranskalaisessa mallissa valtio ei välitä, keitä tulijat ovat tai mitä he tekevät, kunhan he puhuvat ranskaa ja kannattavat Ranskan vallankumouksen ihanteita. Brittiläisessä mallissa maahanmuuttajien kielellä ja vakaumuksilla ei ole väliä, ja heidät yritetään erilaisilla koulutukseen ja työllistymiseen liittyvillä suosimisjärjestelmillä integroida osaksi keskiluokkaa. Ruotsalaisessa mallissa kielellä, kulttuurilla, vakaumuksilla tai integroitumisella ei ole väliä, vaan tulijat säilötään lähiöön elämään tuilla, ja uudenvuoden puheessa korostetaan, millainen voimavara he ovat asuinkaupungilleen. Ranskan metodia voidaan siis kutsua assimiloivaksi, Britannian metodia integroivaksi ja Ruotsin mallia passivoivaksi ja nuoleskelevaksi. Hollantilaisesta metodista en tiedä paljon mitään, mutta käsittääkseni hollantilaiset ovat perinteisesti suvaitsevaisina ihmisinä vilpittömästi olleet kiinnittämättä kovin paljoa huomiota siihen, että yhteiskunta on radikaalisti muuttunut. Theo van Goghin murha oli heille kaiketi melkoinen silmienavaaja.
Kaikenlaista on siis kokeiltu, mutta lopputulos näyttää niin Ranskassa, Britanniassa, Ruotsissa kuin Hollannissakin erehdyttävästi samalta. Lähiöissä roihuaa ja rätisee aina, kun vääränvärinen roisto saa pampusta tai vääränvärinen asiakas ei pääse ravintolaan. Silloinkin, kun on rauhallisempaa, kaikki ovat sanomistensa kanssa varpahillaan, ettei kukaan loukkaantuisi. Ja koko ajan rahaa palaa. Ja koko ajan suhteellista osuuttaan menettävä kantaväestö saa pelätä yhä enemmän omaisuutensa, seksuaalisen koskemattomuutensa ja henkensä puolesta.
Euroopan kaikki "aidosti monikulttuuriset" yhteiskunnat ovat liemessä monikulttuurisuutensa kanssa, mistä voidaan päätellä, että ne kaikki ovat tehneet virheitä, joista Aamulehden mukaan voimme ottaa opiksi. Jos niin assimilointi (Ranska), integrointi (Britannia) kuin ignorointi ja glorifiointikin (Ruotsi) ovat vääriä metodeja, niin kuin ne lopputuloksista päätellen ovat, mikä nimenomaan on se tie, jota Suomen pitää kulkea, ja jota Suomi optimistien mielestä selvästikin voi kulkea?"
Vastaukset 1
Vanhimmat
Lieksan päättäjät ovat sitä mieltä että otetaan tänne jopa 200 pakolaista elämään yhteiskunnan rahoilla 3 vuodeksi ja katsotaan sitten millainen arpa sattuu kohdalle tämän jälkeen, ovatko he kaikki tämän jälkeen sosiaalitoimiston toimeentulotuella.