Eli, ongelmani on tämä :
Kaikki on alkanut oikeastaan siitä, kun olen vuosikaudet kadehtinut iiihanan laihaa kaveriani (jolla epäilin jossain vaiheessa olevan anoreksia tms) koska hän on niin laiha ja nätti. Saattaa myös johtua osittain siitä, että äitinikin on kauhean itsekriittinen (vaikkei ole edes ylipainoin, lihava) ja olen ottanut hänestä mallia ..
Noh, päätin siis että enään en rupea katsomaan itseäni tämän näköisenä ; liian isot reidet, maha sisältää makkaroita iki-ihanat jenkkikset yms. Mittani ovat siis 162/49, 13- vuotias siis.
Niimpä otin itseäni itsestäni niskasta kiinni ja aloitin pienentämällä annoksia ja muuttamalla ruoka-aikoja : Syön 3-4 kertaa päivässä, yleensä kuitenkin kolmesti, joskus tulee syötyä 4 kertaa ja silloin rupeaa ahdistamaan kamalasti.
Esimerkki päivän ruuista :
aamupala klo 7 : leipä, kaakao
päivällinen n. klo 16-17 : jotain kotiruokaa, maitoa/vettä
iltapala : muroja/jogurtti
Välissä syön useimmiten purkkaa, joskus 12 jos on kamalan paha olo niin napsin banaanin tai muun hedelmän.
Noooh kuitenkin, sipsit olen kieltänyt kokonaan, karkkia joskus v-loppuisin vähän, limpparia en juo pahemmin, leivokset ja kakut sallittuja juhlissa jne.
Liikuntaa olen lisännyt, eli käyn 2-3 kertaa viikossa 5 km lenkillä, puntit, vatsat, punnerrukset noin muutaman kerran viikossa ja kuljen joka paikkaan pyörällä/kävellen. (En ole urheilu-tyyppiä)
Viime aikoina on ruvennut ahdistamaan varsinkin se, jos syön esim. vähän "tuhdimman" annoksen, niin on pakko päästä heti liikkumaan, ja lasken kaloreita hyyyvin tarkasti. Syön aina alle 1000 kcal päivässä ja joskus hermostun itselleni jos menee yli 800 .. tiedän että minulla on jonkinlainen ongelma, ajattelen ruokaa tuhat kertaa päivässä, ahdistun jos joudun syömään ns. liikaa. Pikaruokia en syö enään juuri koskaan, joskus pizzaa mutta tooosi harvoin. Ravintoloissa otan salaatin tai jotain "terveellistä" toisin kuin ennen, milloin popsin heti ensimmäisenä ranskalaisia, pizzaa, hampurilaisia etc.
En ole puhunut kellekkään tästä, kaverit ihmettelee vain kun syön muka niin vähän ja en ota enää karkkia jos he tarjoavat ja näin mutta selitän vain että söin jo aiemmin niin paljon etten jaksa tai muuta paskaa...
Ja yritän siis laihtua noin 45 kiloon, 1-2 kg tippunut jo pois koska huomasin juuri että eräät housut jotka ovat ennen olleet juuri sopivat, tippuvat nyt jalasta ._____.
En oikeen tiedä mitä pitäisi tehdä koska toisaalta en halua elää koko elämääni ajatellen laihduttamista ynnä muuta samanlaista, mutta juuri nyt haluan vain laihtua. Ääh, osais vielä selittää jotenkin :p
Juu, tosi sekava on kyllä tämä söhellys mutta toivottavasti joku edes saa selvää/jaksaa lukea.. Noo, hyvää syksyä kaikille ! ;>
Kaikki on alkanut oikeastaan siitä, kun olen vuosikaudet kadehtinut iiihanan laihaa kaveriani (jolla epäilin jossain vaiheessa olevan anoreksia tms) koska hän on niin laiha ja nätti. Saattaa myös johtua osittain siitä, että äitinikin on kauhean itsekriittinen (vaikkei ole edes ylipainoin, lihava) ja olen ottanut hänestä mallia ..
Noh, päätin siis että enään en rupea katsomaan itseäni tämän näköisenä ; liian isot reidet, maha sisältää makkaroita iki-ihanat jenkkikset yms. Mittani ovat siis 162/49, 13- vuotias siis.
Niimpä otin itseäni itsestäni niskasta kiinni ja aloitin pienentämällä annoksia ja muuttamalla ruoka-aikoja : Syön 3-4 kertaa päivässä, yleensä kuitenkin kolmesti, joskus tulee syötyä 4 kertaa ja silloin rupeaa ahdistamaan kamalasti.
Esimerkki päivän ruuista :
aamupala klo 7 : leipä, kaakao
päivällinen n. klo 16-17 : jotain kotiruokaa, maitoa/vettä
iltapala : muroja/jogurtti
Välissä syön useimmiten purkkaa, joskus 12 jos on kamalan paha olo niin napsin banaanin tai muun hedelmän.
Noooh kuitenkin, sipsit olen kieltänyt kokonaan, karkkia joskus v-loppuisin vähän, limpparia en juo pahemmin, leivokset ja kakut sallittuja juhlissa jne.
Liikuntaa olen lisännyt, eli käyn 2-3 kertaa viikossa 5 km lenkillä, puntit, vatsat, punnerrukset noin muutaman kerran viikossa ja kuljen joka paikkaan pyörällä/kävellen. (En ole urheilu-tyyppiä)
Viime aikoina on ruvennut ahdistamaan varsinkin se, jos syön esim. vähän "tuhdimman" annoksen, niin on pakko päästä heti liikkumaan, ja lasken kaloreita hyyyvin tarkasti. Syön aina alle 1000 kcal päivässä ja joskus hermostun itselleni jos menee yli 800 .. tiedän että minulla on jonkinlainen ongelma, ajattelen ruokaa tuhat kertaa päivässä, ahdistun jos joudun syömään ns. liikaa. Pikaruokia en syö enään juuri koskaan, joskus pizzaa mutta tooosi harvoin. Ravintoloissa otan salaatin tai jotain "terveellistä" toisin kuin ennen, milloin popsin heti ensimmäisenä ranskalaisia, pizzaa, hampurilaisia etc.
En ole puhunut kellekkään tästä, kaverit ihmettelee vain kun syön muka niin vähän ja en ota enää karkkia jos he tarjoavat ja näin mutta selitän vain että söin jo aiemmin niin paljon etten jaksa tai muuta paskaa...
Ja yritän siis laihtua noin 45 kiloon, 1-2 kg tippunut jo pois koska huomasin juuri että eräät housut jotka ovat ennen olleet juuri sopivat, tippuvat nyt jalasta ._____.
En oikeen tiedä mitä pitäisi tehdä koska toisaalta en halua elää koko elämääni ajatellen laihduttamista ynnä muuta samanlaista, mutta juuri nyt haluan vain laihtua. Ääh, osais vielä selittää jotenkin :p
Juu, tosi sekava on kyllä tämä söhellys mutta toivottavasti joku edes saa selvää/jaksaa lukea.. Noo, hyvää syksyä kaikille ! ;>
Vastaukset 9
Vanhimmat
toi kuulostaa kyllä sinänsä aika terveelliseltä koska esim. mun ruokavalio: (anorektikko)
aamu:vettä
koulussa:vettä
päivällä:hedelmä/kasvis/marja vettävettävettä
iltapäivällä:vettä ja salaattia ejkä vähä jtn riisiä
illalla:hedelmä/kasvis/marja vettävettävetttttä
Juu, mut en mää mikään anorektikko ole/halua olla. Ihan normaali sen jälkeen kun muutama kilo on tippunut.
luopua moisesta mielenvaltaajasta kuin pitää pakkomielteet päässäsi ja kuihduttaa kehosi (sillä usko, se ei jää siihen 45 kiloon!) Toivon, että mainitsisit vaikka teidän koulun terkkarille asiasta tai pyytää häneltä lähetettä vaikkapa ravintoterapeutille :)
Mielensisältö voi olla jotain paljon muutakin ja mukavempaa kuin pelko lihomisesta ja syömisistä tai kaloreista. Kaiken lisäksi, kun jälleen totut ja opit olemaan sinut itsesi ja syömistesi kanssa, sinulla on paljon enemmän energiaa ja eritoten aikaa tehdä jotain pitkällä aikavälillä mietittynä hyödyllistä, kuten tavata ihmisiä ja opiskella.
Hyvät jatkot sinulle, toivon sinulle kaikkea parasta ja kehotan vielä olemaan kuuntelematta ei-parantumismyönteisiä ihmisiä. Usein näillä ihmisillä on joko menossa anoreksiansa kanssa kuhertelukuukaudet tai sitten heidän realiteetin- ja tulevaisuudentajunsa on kadonnut tai hämärtynyt. Usein kuitenkin näillä ihmisillä on molemmat edellämainituista parantumisenestoista.
Onnea ja menestystä!
No koulun terkka ei oo mistään ns "luotettavimmista" ihmisistä. Ei paljoa perusta tuommoisista ongelmista ja millekkään terapeutille en halua enää ikinä, kerran olen ollut (ei koskenut syömistä) mutta silti.. Enkä halua äidillenikään kertoa koska siitä syntyis kauhea hulabaloo ja joutuisin syömään vähintään 5 kertaa päivässä :p
Kiitos kuitenkin että yrität auttaa, kyllä sitä apua jossain vaiheessa pitää hakeakin jos homma menee yli rajan.
Jos olet kristitty ja päässyt ripiltä (vai onkse ripille), olet varmana tutustunut paikkakuntasi seurakunnan väkeen edes jossain määrin. Pienillä paikkakunnilla he saattavat jopa olla nuorisotalon valvojia. Mitä jos pyrkisit jonkun tällaisen ihmisen puheille?
Tai ystävät? Ryhmäterapia? Nettijuttu? Auttava puhelin syömishäiriöisille?
Sinulla on vielä niin paljon elämää edessäsi jos pääset kyseisestä pakkomielteestä mahdollisimman pian eroon..
Vanhemmille en oikeen osaa puhua vaikka tiedän että äiti auttaisi varmasti hyvin "mielellään" koska on itsekin kokenut kovia lapsena. Kavereita en halua huolestuttaa eivätkä he varmaan välittäisi sen kummemmin, pitäisivät lähinnä outona tms.
Ripille on jonkin aikaa mutta en usko että tarvitsen niin kipeästi apua juuri tällä hetkellä, tulevaisuudesta en sitten tiedä .. Auttoi jo sekin että sain vuodattaa tunteitani tänne, kiitos :>
Suosittelen sinua hankkiutumaan tästä päähänpinttymästä eroon, sillä olet jo kauhian hoikka mitoiltasi ja olet vielä kasvuiässäkin, eli voit vielä kasvaa mahdollisesti pituuttakin, jos vain ravitset kehoasi. Myös aivosi tarvitsevat energiaa.
Mielestäni vain noin nuorena on vielä hyvät mahdollisuudet päästä kokonaan eroon laihdutuspakosta ja keskittyä pidempikestoisiin investointeihin, siis ulkonäön sijaan suhteisiin, koulutukseen ja harrastuksiin.
Minusta sinä tarvitset apua, käytännön apua.
No nyt se tuli todettua ainakin että äidistä en apua saa. Eilen illalla nimittäin kun otin jotain juomista niin totesin siinä samalla että on tullu juotua 4 kuppia kuumaa kaakaota tänään (flunssa :s) niin äiti tokaisi siihen : "sinähän alat kohta lihomaan !" jees, lisäsi vielä enemmän pakkotunnetta laihduttaa..
Kuulostaa mummon spuheelta mut se on fakta et kroppa muuttuu kasvaes ku hormoonitoiminnat aikuisen tasolla ni timmiks ku mikä noil mitoil mikäli et hullun laihduta. Toi ruoka valio sisältää muutenki nii vähä protskui ja energiaa et luultavasti sul on suhtees enemmä rasvaa kropas ton kuurin jälkee ku lihkset lähtee. Sithä sitä ihraa alkaa vast kertyykki ku ei oo liohasta mil kuluttaa! Ja se ei jää siihe 45 kiloon sillo. Iha vaan sen takii et ku peilii ku kattoo ni kroppa näyttää entist läskimmältä,ku ne lihkset lähteny ja läski roikkuu. Ittelleni kävi niin ku olin just kolmetoista ja vietin sairaalas yli puol vuotta 30kg painosena. Pidä oikeesti varas! Nyt 21 ja edelleen terapiassa ja mitat samat ku sulla ja kyl kaikki mulle kyl sanoo et oon tosi hoikka ja itekki näinä päivinä sinut itteni kanssa. Murrosiässä kroppaan tulee rasvaa vaik painas kuinka vähä jota on turha yrittää sulattaa laihduttamal pois ku kroppa tekee sen ite sit ku hormoonitoiminta naisen tasolla. Liikuntaa ja säänöllistä ruokailuu suosittelen ni pääset tavotteesees ja mielenterveys säilyy!