Elämässä on asioita, joista ei kerrota

Kaikilla meillä, tässä iässä, on hyvin paljon erilaisia kokemuksia. Ja jotkut niistä kokemuksista ehkä järkyttäisivät kuulijaa liian paljon.

Nyky pullamössö sukupolven edustajat voivat vain leikitellä turvavaljaiden avulla "pelkokertoimia" ja hankkia "extreme" harrastuksia, vaikka väripanosammunnasta tai vaikkapa seinäkiipeilystä.

Jossain vaiheessa kaikenlaisista asioista kerrotaan kyllä. Ite olen saanut vasta aikaisemmalla iällä teitää monista jutuista. "Nämä puheet ei sitten mene pirtin ulkopuolelle". Aika rajujakin asioita. Niistä en voi puhua, edes anonyymisti netissä, koska ne ovat muitten asioita, ei mun.

Tota. Mulla kesti viistoista vuotta, ennenkuin sain kerrottua kellekkään siitä, kun oli Kalasnikovin piippu suussa. En minä siitä toitottele vieläkään, ne oli muutenkin niin raskaita aikoja. Mutta oli ihan helpottavaa joskus kertoa tapaus jollekin.

Jossain vaiheessa käytännössä kaikista asioista puhutaan, sitten kun aikaa on mennyt tarpeeksi ja yleensä ne ihmiset, joita asiat koskeneet ovat jo kuolleet.'



=DW=

luo murhenäytelmiä aivan samalla tavalla,ja varmasti vielä julmempaakin saavat monet lapset ja nuoret kokea aivan lähiympäristössäkin. Ainakin olen saanut sen käsityksen kun lukee noita paikallislehden otsikoita ja katselee paikallisia uutisia.
Kyllä monesti aivan itku tulee.

on aina tapahtunut ja tulee tapahtumaan mitä uskomattomampia asioita. Vaan kaikesta on selvitty tähän asti. Lapsia haluaisin suojella että eivät joutuisi kovia kokemaan.

onkaan ihmisiä, joilla synkkä salaisuus kannettavanaan. Joko oma tai toisen, nähty tai kuultu. Miten ne vaikuttaa ihmiseen?

menneisyydessä, joista ei voi, osaakaan kellekään puhua. Monia asioita jäi tietämättä omista vanhemmistaankin.
Mutta lie hyväkin niin?

.