Kirjoitan tänne ensimmäistä kertaa, mutta olen käynyt lukemassa näitä sivuja aina silloin tällöin kun on tuntunut oikein pahalta.
Olin määräaikaisessa työsuhteessa työpaikassa, jossa lähin työkaverini osoittautui uskomattomaksi valehtelijaksi. Tämä luottamusmies ollut vuosikymmeniä tässä samassa työpisteessä ja hänen työparinaan oli aina joku vaihtuva, määräaikainen työntekijä.
Kuulin, että edeltäjäni oli irtisanottu varastamisen takia tämän "työkaverini" syytösten perusteella. Ei tullut silloin mieleenkään, että joku valehtelisi jostain noin vakavasta asiasta. Nyt tiedän varmasti, että siinä asiassa ei ollut mitään perää, edeltäjäni oli täysin syytön.
Tulin huomaamaan, että ko. luottamusmies oli siis mitä loistavin ja taidokkain valehtelija. Työpaikalla häntä kuitenkin pidettiin koko työpaikan luottohenkilönä ja tukipylväänä. Kun esimiehiä tai muita vakinaisia työntekijöitä oli paikalla hän osasi esiintyä niin fiksuna ja sivistyneenä, mutta kahdenkesken ollessamme paljastui täysin toinen ihminen: häikäilemätön ja kivikova.
Olin ollut vasta vähän aikaa työssä, kun kuulin kauhukseni, että taas työpaikassa oli varastettu! Kyselin jälkeenpäin tältä henkilöltä, jolta silloin varastettiin, että miten, milloin jne. kaikki oli tapahtunut. Silloin tajusin, että tämä "työkaverini" oli ilmeisesti syyllinen! En uskaltanut kertoa kenellekään, sillä pelkäsin, että hän kääntää kaiken päinvastoin ja alkaa syyttämään minua. Ei epäilystäkään kumpaa olisi uskottu.
Kaikki näytti päällisin puolin jatkuvan kuten ennenkin. Toki sain usein kuulla kuinka paljon harmia näistä määräaikaisista aina on, miten epäpäteviä, laiskoja ja vaikeita ihmisiä he ovat jne.
Jossain vaiheessa sitten huomasin, että muut työntekijät alkoivat kartella minua, lakkasivat tervehtimästä ja jotkut käyttäytyivät suorastaan vihamielisesti minua kohtaan. Pelkään, että minulle kävi kuten edeltäjällenikin. Selän takana on puhuttu pahaa, valehdeltu ja mustamaalattu, mutta ei ole sanottu mitään suoraan.
Kun työsuhteeni sitten päättyi huokasin syvään helpotuksesta ja olin tyytyväinen kun pääsin työpaikasta pois. Luulin, että siihen loppui se kiusaaminen. Väärässä olin. Entisen työkaverin hoviin kuuluvia ihmisiä asuu samalla paikkakunnalla kuin minäkin ja he huolehtivat pahantahtoisten juorujen levittämisestä ympäriinsä edelleenkin.
Voiko tämä entinen työkaverini olla narsisti? Eikö narsismiin kuulu valehtelu, kostonhalu, mustamaalaus ja varastelukin, eihän heitä omasta mielestään mitkään lait koske? Samoin sinnikkyys, jolla hän jatkaa toimintaansa. Hän on soittanut joskus nykyiseen työpaikkaanikin ja mustamaalannut minua.
Onko minun pakko muuttaa toiselle puolelle maata ja jättää kotini ja nykyinen työni, jossa viihdyn.
Luottamusmieheni ajaa Ladalla ja seuraa aktivisesti näitä keskustelupalstoja eli varokaa, mitä vastaatte.
Olin määräaikaisessa työsuhteessa työpaikassa, jossa lähin työkaverini osoittautui uskomattomaksi valehtelijaksi. Tämä luottamusmies ollut vuosikymmeniä tässä samassa työpisteessä ja hänen työparinaan oli aina joku vaihtuva, määräaikainen työntekijä.
Kuulin, että edeltäjäni oli irtisanottu varastamisen takia tämän "työkaverini" syytösten perusteella. Ei tullut silloin mieleenkään, että joku valehtelisi jostain noin vakavasta asiasta. Nyt tiedän varmasti, että siinä asiassa ei ollut mitään perää, edeltäjäni oli täysin syytön.
Tulin huomaamaan, että ko. luottamusmies oli siis mitä loistavin ja taidokkain valehtelija. Työpaikalla häntä kuitenkin pidettiin koko työpaikan luottohenkilönä ja tukipylväänä. Kun esimiehiä tai muita vakinaisia työntekijöitä oli paikalla hän osasi esiintyä niin fiksuna ja sivistyneenä, mutta kahdenkesken ollessamme paljastui täysin toinen ihminen: häikäilemätön ja kivikova.
Olin ollut vasta vähän aikaa työssä, kun kuulin kauhukseni, että taas työpaikassa oli varastettu! Kyselin jälkeenpäin tältä henkilöltä, jolta silloin varastettiin, että miten, milloin jne. kaikki oli tapahtunut. Silloin tajusin, että tämä "työkaverini" oli ilmeisesti syyllinen! En uskaltanut kertoa kenellekään, sillä pelkäsin, että hän kääntää kaiken päinvastoin ja alkaa syyttämään minua. Ei epäilystäkään kumpaa olisi uskottu.
Kaikki näytti päällisin puolin jatkuvan kuten ennenkin. Toki sain usein kuulla kuinka paljon harmia näistä määräaikaisista aina on, miten epäpäteviä, laiskoja ja vaikeita ihmisiä he ovat jne.
Jossain vaiheessa sitten huomasin, että muut työntekijät alkoivat kartella minua, lakkasivat tervehtimästä ja jotkut käyttäytyivät suorastaan vihamielisesti minua kohtaan. Pelkään, että minulle kävi kuten edeltäjällenikin. Selän takana on puhuttu pahaa, valehdeltu ja mustamaalattu, mutta ei ole sanottu mitään suoraan.
Kun työsuhteeni sitten päättyi huokasin syvään helpotuksesta ja olin tyytyväinen kun pääsin työpaikasta pois. Luulin, että siihen loppui se kiusaaminen. Väärässä olin. Entisen työkaverin hoviin kuuluvia ihmisiä asuu samalla paikkakunnalla kuin minäkin ja he huolehtivat pahantahtoisten juorujen levittämisestä ympäriinsä edelleenkin.
Voiko tämä entinen työkaverini olla narsisti? Eikö narsismiin kuulu valehtelu, kostonhalu, mustamaalaus ja varastelukin, eihän heitä omasta mielestään mitkään lait koske? Samoin sinnikkyys, jolla hän jatkaa toimintaansa. Hän on soittanut joskus nykyiseen työpaikkaanikin ja mustamaalannut minua.
Onko minun pakko muuttaa toiselle puolelle maata ja jättää kotini ja nykyinen työni, jossa viihdyn.
Luottamusmieheni ajaa Ladalla ja seuraa aktivisesti näitä keskustelupalstoja eli varokaa, mitä vastaatte.
Vastaukset 4
Vanhimmat
suojatyöpaikasta ??
Niillä on suuri ero...
Tollasta se taitaa olla ollut iät j ajat noissa teollisuusliittojejn työpaikoilla. En itse uskalla kertoa enempää, kun tälläkin palstalla ay-aktivisti Wäinä uhkaa kertojia. ja se on musta ihan hirveetä.
Jaksamisia sinne kuitenkin.
En uskalla ottaa kantaa osuvaan analyysi. Toivottavasti jollain muulla iittä rohkeutaa vastustaaa työpaikkakommunisteja.
Mistä halvatusta te niitä tonttuja muka löydätte. Pitäisi olla 200 henkilön yhteisö, että sieltä löytyisi keskimäärin edes yksi tällainen kummajainen. Tämä vanhoihin taruihinsa uskova maahisten joukko lahestyy kuitenkin sellaisella vauhdilla viimeistä sijaansa, ettei niihin pitäisi törmätä missään. Jos jostain pitäisi tavoittaa tällainen ja vielä viisas kummajainen, niin se on samanlainen taruolento kuin joulupukki.
Olen elinaikanani törmännyt muutamaan ko. hupsuun, mutten yhteenkään työpaikalla.
Kummia ovat olleet tapaamani veikkoset.