Inglorious Basterds

1941 Pahamaineinen Natsi-upseeri Hans Landa, joka tunnetaan myös lisänimellä "Juutalaisten metsästäjä", kurvaa natsikätyreineen Ranskan-juutalaisen maitotilallisen pihaan. Hän alkaa tehdä rakastamaansa työtä ja riistää hengen tilalliselta ja kaikilta tämän piilottelemilta juutalaisystäviltään Shosanna Dreyfus(Melanie Laurent) nimistä nuorta naista lukuunottamatta.

Samoihin aikoihin perustetaan pieni Amerikan-juutalaisista koostuva väkivaltakoneisto, jonka organisaattorina toimii Aldo Raine(Brad Pitt). Aldo Kertoo Ryhmälleen, että ainoana tavoitteena on tappaa natseja. Pian Ryhmä onkin jo tositoimissa ja barbaarisuus vyöryy voimalla aistimiin.

3 vuotta myöhemmin, perheensä menettänyt Shosanna asuu edelleen Ranskassa. Hän omistaa elokuvateatterin ja yrittää pärjäillä. Hän tapaa saksalaisen sotasankarin, minkä seurauksena hän joutuu tekemisiin muunmuassa Saksan propagandaministerin Joseph Goebbelsin ja perheensä eliminoineen Landan kanssa. Tämä ei kuitenkaan tunnista nuorta naista, ja Shosannan kannalta epämiellyttävä kohtaaminen saa arkisen päätöksen.

Goebbelsin tapaamisen seurauksena Shosannan Pariisilainen elokuvateatteri saa järjestää suuren elokuva-illan, johon on kutsuttu natsisaksan kärkinimet ja elokuva-alan kerma. Sali täynnä natseja saa Shosannan kostonhalun heräämään todenteolla, ja hänellä on selvä visio tulevista tapahtumista. Tieto elokuvatilausuudesta saa myös Aldon johtamat "Paskiaiset" innostumaan; Miksi etsiä saksalaisia sotamiehiä ympäri euroopan metsiä, jos kerta kaikki berliininmunkit majailevat samassa rakennuksessa. Pian kangas alkaa täyttyä toiminnasta ja väkivallasta ja kämmenpuolet alkavat hikoilla elokuvan kiihtyessä kohti räjähtävää loppua.

Aloitan arvottamisosuuden yksinkertaisella siteerauksella "Once upon a time..", joka kertoo elokuvan luonteen, eli katsojalle annetaan heti elokuvan alussa tietoisku, että elokuva ei ole lähelläkään dokumentaarisuutta, vaan että se pyrkii absoluuttiseen kiinnostavuuteen. "Kunniattomat paskiaiset" on erittäin mukaansa tempaava elokuva, mikä johtuu siitä, että siinä on rutkasti toimintaa. Miksi sitten suurin osa toiminta-elokuvista on pelkkää aamupuuroa? Siksi, koska niissä toimintaa on liikaa ja se on täysin epäfunktionaalista ja järjetöntä. Tässä elokuvassa puolestaan nähdään ensin lähes puoli tuntia kiivasta, nerokasta ja humoristista dialogia, minkä jälkeen toiminta iskee kohtaukseen kuin salama. Jokaisella toimintakohtauksen taustalla on pitkällinen neuvottelu, ja osapuolten motiivit ja asema tilanteessa on tehty hyvin selkeiksi katsojalle.

Tarantino on jälleen onnistunut työssään täydellisesti ja ohjannut nerokkaan, hauskan, selkeän ja erittäin kiinnostavan elokuvan. Uskon, että käyn katsomassa opuksen vielä uudestaankin. 5/5