Olen rakastanut työtoveriin ja hän minuun. Valitettavasti olemme molemmat perheellisiä, joten tilanne on ongelmallinen. Jos ei lapsia olisi, emme todennäköisesti epäröisi eroamista nykyisistä puolisoista, mutta lasten vuoksi se ei ole niin yksinkertaista. Toivomme yhteistä tulevaisuutta, mutta sen verran realisteja olemme kumpikin, että tiedämme tässä voivan käyvän kuinka tahansa.
Ikinä en uskonut tällaiseen tilanteeseen joutuvani, mutta tunteille ei vain voi mitään. Sängyssä emme vielä ole olleet, mutta sekin tapahtunee ihan tässä lähitulevaisuudessa. Ja täytyy myöntää, että minua pelottaa. En ole koskaan aikaisemmin pettänyt miestäni. Mutta silti haluan kokea tämän. Sillä se miten meillä sujuu sängyssä, merkkaa aika paljon myös suhteen jatkolle.
Mutta kertokaa kokemuksianne työpaikkaromansseista? Onko joku ihan oikeasti löytänyt "sen oikean" tällä tavalla? Uskon, että vaikka meidän suhteemme ei kestäisikään, pystyisimme silti työskentelemään yhdessä jatkossakin. Emme ole missään vaiheessa kokeneet rakkauden ensihuumaa, vaan yhdessäolomme on alusta lähtien ollut kokonaisvaltaisen mukavaa (vaikea selittää) ja kaikista asioista olemme pystyneet keskenämme puhumaan. Siksi tuntuukin, että tämä voisi kestää...
Ikinä en uskonut tällaiseen tilanteeseen joutuvani, mutta tunteille ei vain voi mitään. Sängyssä emme vielä ole olleet, mutta sekin tapahtunee ihan tässä lähitulevaisuudessa. Ja täytyy myöntää, että minua pelottaa. En ole koskaan aikaisemmin pettänyt miestäni. Mutta silti haluan kokea tämän. Sillä se miten meillä sujuu sängyssä, merkkaa aika paljon myös suhteen jatkolle.
Mutta kertokaa kokemuksianne työpaikkaromansseista? Onko joku ihan oikeasti löytänyt "sen oikean" tällä tavalla? Uskon, että vaikka meidän suhteemme ei kestäisikään, pystyisimme silti työskentelemään yhdessä jatkossakin. Emme ole missään vaiheessa kokeneet rakkauden ensihuumaa, vaan yhdessäolomme on alusta lähtien ollut kokonaisvaltaisen mukavaa (vaikea selittää) ja kaikista asioista olemme pystyneet keskenämme puhumaan. Siksi tuntuukin, että tämä voisi kestää...
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ikävä kyllä työpaikkaromanssit päättyvät usein huonosti. Kun suhde päättyy, on usein hyväksi tehdä pieni (tai iso) pesäero siihen toiseen osapuoleen niin pitkäksi aikaa, että tunteet vähän tasoittuvat. Työpaikkaromanssissa tämä ei ole mahdollista. Näet sen toisen osapuolen joka päivä, joten elät eron joka päivä uudelleen. Erityisesti suhteissa, joihin liittyy pettämistä, käy herkästi todella huonosti. Entä jos jompikumpi päättää lopettaa suhteen? Jätetty voi olla verisesti vihainen lupausten rikkomisesta ja jätetyksi tulemisesta.
Olen tosin nähnyt onnellisestikin päättyviä työpaikkaromansseja. Yksi oli jopa sellainen, johon liittyi pettämistä. Eli kyllä teillä mahdollisuus on. Mielestäni kuitenkin nykyisten puolisoidenne pitäisi kuulla tilanteesta.
Puolisoille kertomisesta en ole kanssasi samaa mieltä. Tiedän tekeväni väärin ja välillä on tosi huono omatunto, mutta mikäli tää juttu ei toimikaan, en turhaan halua rikkoa lapsiltani ehjää kotia - vielä tässä vaiheessa.. Sillä täytyy myöntää, että olen harkinnut eroa jo useamman vuoden, toisin kuin työtoverini. En vain ole saanut sitä toteutettua. Ei ole helppo mennä sanomaan miehelle, joka luulee kaiken olevan ok, että haluankin erota... Olen pelkuri, raukka. Myönnän sen.
Ja minä ihan oikeasti luulen, että me voisimme erosta huolimatta yhä edelleen työskennellä yhdessä työtoverini kanssa. On myös yksi niistä asioista, joista olemme yhdessä keskutelleet.
Anteeksi kirj.virhe!
Enpä oikeastaan voi muuta sanoa kuin, että kirjoituksestasi paistaa itsekkyys läpi. Et ole kertonut miehellesi, että jo vuosia on mennyt huonosti. Arvaa miltä tuntuu, kun kuulee, että olet ollut miehesi kanssa vain säälistä. Se loukkaa enemmän kuin heti kertominen.
Toisekseen et edet halua kertoa miehellesi pettämisestä. Etkö halua selvittää asioita miehesi kanssa?! Eikö kuuluisi vanha selvittää ensin? Vai haluatko pitää varalla aviomiestäsi, jos uusi juttu ei suju.
Anteeksi vain mutta tekstistäsi paistaa itsekkyytesi läpi. Ehkä odotitkin tämän tyylistä kommenttia. Kaikesta huolimatta, tsemppiä mitä ikinä teetkin!
Jotkut ihmiset ovat sellaisia, etteivät kestä yksinolemista. He ovat ennemmin surkeassa suhteessa kuin ovat yksin. Kun he törmäävät parempaan, he haluavat varmistua siitä, että uusi suhde kestää ennen kuin jättävät vanhan. Muuten vaarana on yksin jääminen ja se on joillekin helvettiäkin pahempi asia.
Olin itsekin joskus samantyylisessä tilanteessa. Uusi suhde oli jo alkamassa, eikä vanha ollut vielä loppunut. Tein kuitenkin lopuksi oikean ratkaisun ja lopetin molemmat. Opettelin elämään yksin ennen kuin aloitin uutta suhdetta. Se kannatti. Suosittelen sitä lämpimästi tämän ketjun aloittajallekin.
Mutta kannattaako rikkoa toimiva suhde sen takia, että haluaa elää yksin? Haluaisin maksaa itse kaikki itse tekemäni laskut, siivota vain omat sotkuni ja elää vain itseäni varten. Meneekö tämä ohi vai kannattaako riskeerata toimiva suhde? Haluaisin olla oman elämäni herra!!!
Tässä Mikko varmaankin tarkoitti, että jos suhde ei toimi on parempi lähteä kuin jäädä roikkumaan huonoon suhteeseen. Mitäs sitä lopettamaan toimivaa suhdetta sen takia, että haluaisi elää yksin?! Taisit käsittää väärin.
Olen samaa mieltä, että paras on osata olla yksinkin ensin ennenkö voi olla toisen kanssa. Suhteen aloittaminen liian nopeasti vanhan jälkeen voi olla huono juttu. Uusihan saattaa olla vain korvike, kun ei yksinkään uskalla olla. Ja ei siitä silloin hyvää seuraa.
Minä en pelkää yksin jäämistä. Tähän asti olen itse asiassa ollut sitä mieltä, että minähän en uutta miestä ota. Saanpahan sitten ainakin mennä ja tulla kuten haluan, vaikka en kova menemään olekaan. Mieheni ei vain ymmärrä haluani tehdä ja harrastaa eri juttuja. Enemmänkin pelkään mieheni yksin jäämistä, kuinka hän erosta selviäisi. Vaikka en häntä rakastakaan, niin kyllä minä kuitenkin välitän..
....Puolisoille kertomisesta en ole kanssasi samaa mieltä....
Ehdottomasti teidän MOLEMPIEN pitäisi ensin lopettaa nykyiset liitot ennen kuin touhuatte yhtään enempää keskenänne.Ilman seksinkään harrastamista.
...mutta mikäli tää juttu ei toimikaan, en turhaan halua rikkoa lapsiltani ehjää kotia - vielä tässä vaiheessa..
Ehjä koti lapsilla-mutta oletko/oletteko ajatelleet,että teidän molempien puolisoilla pitäisi olla oikeus ratkaista tai päättää haluavatko elää suhteessa/liitossa,jossa puoliso on rakastunut toiseen ja haaveilee hänen kanssaan olemisesta ja elämisestä.On väärin antaa puolisolle kuva siitä,että liitto toimii ja rakkaus on molemminpuolista..
....olen harkinnut eroa jo useamman vuoden, toisin kuin työtoverini...
Eli onko hän vasta teidän jutun myötä ruvennut eroa harkitsemaan?Ollut tähän saakka onnellisesti aviossa?Vai miten?
...me voisimme erosta huolimatta yhä edelleen työskennellä yhdessä työtoverini kanssa...
Onko teillä koko ajan/päivittäin yhteisiä työkuvioita vai esim.ajoittain?Jos molemmat nyt sitä mieltä,hyvä,tosiasiahan on,että vasta jos juttunne jatkuisi eikä toimisikaan niin näkisi voisitteko oikeasti jatkaa yhdessä työskentelyä.Se,että nyt sille tuntuu ei valitettavasti takaa sitä,että todella niin kävisi,koska tunteet ohjaavat niin paljon toimintoja silloin(kin).
Taitaa ollakin niin, että käytät sitä miehesi yksinjääntiä verukkeena sille, että roikut edelleen vanhassa suhteessa? Olen sitä mieltä, että tuollainen kahdessa suhteessa roikkuminen lyö ennen pitkää näpeille.
Jos et pelkää yksinjäämistä, ei sinulle pitäisi olla ongelma katkaista vanha suhde ja katsoa, mitä uusi tuo tullessaan. Jos uusi menee pipariksi, olet yksin mutta entäs sitten?
Jos kyse olisikin vain minusta, niin olisimme jo eronneet. Mutta kun ei ole, kun on ne lapset. Ja koska meillä ei kuitenkaan noin yleisesti ottaen mene huonosti, ei edes riidellä paljon, niin ei sitä kyllä ihan helposti lähdetä lapsilta ehjää kotia rikkomaan. Siksipä sen lähtöpäätöksen tekeminen ei todellakaan ole helppoa. On tämä sitten itsekästä tai ei.
Kyllä minä myönnän pelkääväni kiinni jäämistä, mutta jos niin on tarkoitettu, niin sitten käy. Siitä pitää vaan sitten selvitä. Jotenkin en vain voi kertoa miehelleni, että en enää rakasta häntä ja haluan erota. Toivoisin hänen huomaavan sen itse tai löytävän itselleen uuden rakkauden, joka hänen luonteensa ja moraalinsa tuntien on täysin epätodennäköistä. Ehkä hän sitten ei tuntisi itseään niin loukatuksi...
Ohjeita on helppo antaa (tiedän sen omasta kokemuksesta), mutta jokainen meistä elää elämänsä tavallaan ja kantaa itse tekojensa seuraukset. Tiedä, mitä tulevaisuus minullekin tuo tullessaan... Voi jospa elämä olisikin yksinkertaista!
OLI IHAN PAKKO KIRJOTTAA OMA TARINANI,VAIKKAKIN EN OLE RAKASTUNUT TYÖKAVERIINI,MUTTA TILANNE ON MUUTEN HYVIN SAMANTYYPPINEN.MYÖS MEILLÄ MOLEMMILLA PERHEET KUN TAVATTIIN,SALASUHDE KESTI VUODEN,KUN ENSIN KÄRÄHDIN MINÄ..PAKKASIN TAVARANI JA MUUTIN LAPSINENI POIS JA ALOITIN OMAN ELÄMÄNI.MUUTAMA KUUKAUSI SIITÄ TÄMÄ RAKASTAJANI KÄRÄHTI,JA LOPETTI SUHTEENSA MINUUN.OLIN AIVAN LOPPU,SILLÄ TUNSIN JUURIO SAMOIN MIESTÄ KOHTAAN KUIN SINÄKIN,KUN KERROIT ETTÄ YHDESSÄOLONNE VAIN ON NIIN MUTKATONTA..SAMOIN MEILLÄ.RIUDUIN KAKSI KUUKAUTTA EROSSA RAKASTAJASTANI JA TUNTUI ETTEI ELÄMÄ JATKU..ALOITIMME EX-MIEHENI KANSSA SUHTEEMME UUDESTAAN,JA NYT RAKASTAJANI OTTI MINUUN YHTEYTTÄ JA HALUAAKIN SUHTEEMME JATKUVAN.ETTÄ TÄLLÄISIÄ SOPPIA SIITÄ VOI KEHITTYÄ,MUTTA NAUTI JOKA HETKESTÄ,MINKÄ HÄNELTÄ SAAT.NIIN MINÄKIN YRITÄN..TAAS,VAIKKA SE VÄÄRIN ONKIN.
Ihastuin ensimmäisessä kesätyöpaikassani nykyiseen aviomieheeni. Emme ole enää samassa työpaikassa, mutta olen uudessa työpaikassani "ihastunut" uuteen työkaveriini... En ole vielä pettänyt, mutta se houkuttelee!!! Tämä mies on varattu ja me haluasimmekin toisiltamme pelkää seksiä. Valitettavasti omatuntoni ei kestä pettämistä ja jos pettäisin kertoisin miehelleni, mistä seuraisi avioero. Harkitsenkin eroa, koska pettäminen on rumaa ja ei silloin suhde toimi. Toisaalta olen muuten onnellinen liitossamme, mutta intohimo on ollut kuollutta jo pitkän aikaa. Olen itse kiihkeä ihminen, mieheni ei.
Lapset tietysti hankaloittavat tilannetta... Meillä ei niitä onneksi ole.
Vaihda työpaikkaa, sieltä voi löytyä joku uusi ihastumisen kohde kiihkeälle naiselle, jonka mies ei ole. Avioero onkin melko viisas ratkaisu, jos on ihastunut työkaveriinsa. Eihän sitä voi muuten hyvällä omallatunnolla harrastaa työkaverin kanssa seksiä. Ei kannata ensi kerralla mennä naimisiin työkaverin kanssa johon on ihastunut, voi joutua taas eroamaan, kun on ensiksi joutunut vaihtamaan työpaikkaa ja ihastua. Lapset tietenkin hankaloittavat tilannetta, mutta niitä ei onneksi ole pakko tehdä (haikara ei tuo niitä).
Työpaikkaromanssejakin on monentasoisia. Pelkkiä panoja aitoja rakastumisia. Olen töissä isossa firmassa (yli 10v jo) ja olen ollut seksuaalisissa tekemisissä 8:n työkaverin kanssa, joista 1 on ollut oikea rakastuminen. Tämä johti ko. naisen avioliiton kuihtumiseen ja moneen muuhun ikävään sivuseuraamukseen. Oma avioliittoni loppui vasta myöhemmin muista syistä.
Ensimmäinen (?) tämän ketjun vastaaja puhui hyvin-> työpaikkaromanssin seurauksen maksaa usein joutumalla eron/välirikon jälkeen jatkuvasti työn kautta tekemisiin/näkemisiin ex-kumppanin kanssa. Jos on todella ollut rakastunut, voi tilanne olla vaikea, pelkistä panoista ei ole ollut ikäviä jälkiseurauksia, ollaan jopa otettu uusiksi myöhemmin sopivassa tilaisuudessa.
.. minulla on melkein sama tilanne.
Tosin minä olen turvallisesti sinkku, mutta mies naimisissa ja kahden lapsen isä. Huomasimme pari kuukautta sitten että "jotain" on ilmassa, rohkeasti juttelimme asiasta. Kumpikin myönsi että toinen on vastustamaton...kaikki pysyi kuitenkin tekstiviesteissä ja puhelinkeskusteluissa, kunnes viimeviikolla pienissä promilleissa suudeltiin, se tuntui molemmista hyvältä. Emme kuitenkaan halua tehdä mitään hätiköityä. Täytyy katsoa ovatko nämä tunteet oikeita vai vaan sitä että hän kaipaa vaihteluua ja minä uuttä ihastusta/suhdetta. Hän on ollut jo kerran eroamassa vaimostaan mutta lasten takia päättivät vielä kerran yrittää. Olen kovasti ihastunut tähän mieheen mutten kuitenkaan halua omalletunnolleni perheen hajoamista, en halua olla syy enkkä seuraus.
Olen itse kanssasi samoilla linjoilla. Me olemme työkaverini kanssa jutelleet tilanteestamme tosi paljon ja tunnustamme kyllä tosiasiat, mutta tunteillemme emme voi mitään. Jos ja kun joskus saan miehestäni erottua, en todellakaan tee sitä uuden miehen vuoksi, vaan siksi, että olen halunnut sitä jo kauan. Ja toivonkin, että voin tehdä sen niin, että mieheni ei tiedä minun rakastuneen toiseen mieheen. Koska se ei kuitenkaan ole syy erohaluuni..
Katsotaan nyt kuinka tässä käy.