…
…on huolissaan puolueen varapuheenjohtaja Tuomo Puumala, joka eilen sunnuntaina arvosteli ankarasti puoluettaan pysähtyneisyydestä, harvainvaltaisesta toimintakulttuurista ja juoksemisesta markkinavoimien perässä. Turhautunut Puumala ei aio jatkaa keskustanuorten puheenjohtajana lokakuun liittokokousta pitemmälle.
Puumalan mielestä puolueen tila on huolestuttava. Hän muistutti, että keskustan ydintä on ollut ja pitäisi olla toiminnan, viestien ja tahtotilan suuntautuminen alhaalta ylöspäin. ”Yksittäisen jäsenen tai äänestäjän kannalta tämä tarkoittaa vaikutusmahdollisuuksia. Jos niitä ei ole ja koetaan, että omalla vietillä ei ole merkitystä, seuraa turhautuminen. Sitä ilmapiiriä on nyt liikaa”, sanoo Puumala.
Lähde edelliseen on tämän päivän Helsingin Sanomat.
Mutta mielestäni Puumala on naiivi. Ei kepussa ole vuosikymmeniin tapahtunut niin kuin Puumala nyt haikailee. Matti Vanhanen on realistisempi, kun hän on puolueen kentältä tulevia viestejä vähätellen todennut, että ”kepussa on tapana, että ensin herrat haukutaan ja sitten tehdään niin kuin ne määräävät”.
Turhautuneitahan kepulaiset kyllä ovat täälläkin. Eräät ovat turhautuneita siksi, etteivät oikein pysy puolueen perässä, eivät tiedä, mitä se haluaa, ja siksi eivät uskalla sanoa omaa mielipidettään, kun se voisi olla toisenlainen kuin puolueen mielipide. Ja kun he ovat joskus puolueen mielipidettä jostakin asiasta oikein ylistäneet, niin puolueen mielipide samasta asiasta onkin ollut pian toinen. Sellainen se vasta kepulaista turhauttaa, kun huomaa, ettei pysy puolueen perässä.
Sitten se turhautuminen purkautuu avauksiin saitin muista kirjoittajista, vain mielipiteisiin heistä, kun ei uskalleta sanoa mielipidettä puolueesta, jota on aina kannattanut. Ja vaikka kepun kannatus onkin uskon eikä järjen asia, niin vahvakin usko alkaa lopulta horjua, se nähdään kepun kannatuksen alenemisena. Ja sellainen turhauttaa kepulaisia yhä lisää.
Ja sitten avautuvat kaikki ihmisen käytöstä ja puheita rajoittavat salvat ja turhautuneen kepulaisen synkästä sisimmästä alkaa estoitta tulla saitille sitä, mitä siellä eniten on. Jos sivistysliike-maalaisliiton perustaja Santeri Alkio olisi sellaista näkemässä, hän lakkauttaisi puolueensa ja liittyisi itse johonkin muuhun puolueeseen, joka hänen mielestään paremmin muistaisi myös hänen tärkeänä pitämänsä köyhän asian.
…on huolissaan puolueen varapuheenjohtaja Tuomo Puumala, joka eilen sunnuntaina arvosteli ankarasti puoluettaan pysähtyneisyydestä, harvainvaltaisesta toimintakulttuurista ja juoksemisesta markkinavoimien perässä. Turhautunut Puumala ei aio jatkaa keskustanuorten puheenjohtajana lokakuun liittokokousta pitemmälle.
Puumalan mielestä puolueen tila on huolestuttava. Hän muistutti, että keskustan ydintä on ollut ja pitäisi olla toiminnan, viestien ja tahtotilan suuntautuminen alhaalta ylöspäin. ”Yksittäisen jäsenen tai äänestäjän kannalta tämä tarkoittaa vaikutusmahdollisuuksia. Jos niitä ei ole ja koetaan, että omalla vietillä ei ole merkitystä, seuraa turhautuminen. Sitä ilmapiiriä on nyt liikaa”, sanoo Puumala.
Lähde edelliseen on tämän päivän Helsingin Sanomat.
Mutta mielestäni Puumala on naiivi. Ei kepussa ole vuosikymmeniin tapahtunut niin kuin Puumala nyt haikailee. Matti Vanhanen on realistisempi, kun hän on puolueen kentältä tulevia viestejä vähätellen todennut, että ”kepussa on tapana, että ensin herrat haukutaan ja sitten tehdään niin kuin ne määräävät”.
Turhautuneitahan kepulaiset kyllä ovat täälläkin. Eräät ovat turhautuneita siksi, etteivät oikein pysy puolueen perässä, eivät tiedä, mitä se haluaa, ja siksi eivät uskalla sanoa omaa mielipidettään, kun se voisi olla toisenlainen kuin puolueen mielipide. Ja kun he ovat joskus puolueen mielipidettä jostakin asiasta oikein ylistäneet, niin puolueen mielipide samasta asiasta onkin ollut pian toinen. Sellainen se vasta kepulaista turhauttaa, kun huomaa, ettei pysy puolueen perässä.
Sitten se turhautuminen purkautuu avauksiin saitin muista kirjoittajista, vain mielipiteisiin heistä, kun ei uskalleta sanoa mielipidettä puolueesta, jota on aina kannattanut. Ja vaikka kepun kannatus onkin uskon eikä järjen asia, niin vahvakin usko alkaa lopulta horjua, se nähdään kepun kannatuksen alenemisena. Ja sellainen turhauttaa kepulaisia yhä lisää.
Ja sitten avautuvat kaikki ihmisen käytöstä ja puheita rajoittavat salvat ja turhautuneen kepulaisen synkästä sisimmästä alkaa estoitta tulla saitille sitä, mitä siellä eniten on. Jos sivistysliike-maalaisliiton perustaja Santeri Alkio olisi sellaista näkemässä, hän lakkauttaisi puolueensa ja liittyisi itse johonkin muuhun puolueeseen, joka hänen mielestään paremmin muistaisi myös hänen tärkeänä pitämänsä köyhän asian.
Vastaukset 76
Vanhimmat
Paljon porua vähän villoja, muuta ei tuostakaan avauksesta voi sanoa. Itse asiaa, Puumalan mielenkiintoista puheenvuoroa et kyennyt kommentoimaan saati analysoimaan, sen sijaan tuota jatkuvaa kepukaunaa senkin edestä, taas kerran. Ja taas kerran onnistuit pilaamaan koko jutun. Joten koetetaanpa saada keskustelu heti alkuunsa raiteilleen ja pois noista epä-älyllisyksistö joita avaus oli tupaten täynnä.
Puumalan puheenvuoro oli raikas, ja oikeaa asiaa sisältänyt: Suomessa on nyt tilanne, ettei meillä juuri kansanvaltaista poliittista liikettä ole. Vihreät on ehkä lähimpänä, sen kansalaisjärjestöluonne ei ole kokonaan karissut puolueeksi muuttumisen myötä. Sosialidemokraatit, niin joukkoliike ja kansanvaltainen kuin sanookin olevansa, on puolueistamme pysähtynein ja harvainvallalla johdettu. Lipposen aika kärjisti tuon asetelman, ja kun Lipposen varjosta ei ole vieläkään noussut johtajaa, ei puolue osaa toimia. SDP ei osaa edes toimia ilman vahvaa johtajaa joka sanoo mitä tehdään. Vasemmistoliitolla on sama ongelma, vain puoluejohtajan henkilökohtainen karisma voi puolueen pelastaa.
Kokoomus on myös vahvasti johtajansa näpeissä. mutta ei lähestulkoonkaan siinä määrin kuin SDP. Lisäksi Kokoomus on onnistunut nostamaan politiikkaan uusia kasvoja vanhojen rinnalle ja tilalle, ja siten säilyttämään tuoreutta ukkoutuvien puolueiden rinnalla.
Keskusta on perinteisesti vahvasti jäsenistönsä ohjaama, esimerkiksi Virolaisen valinta Karjalaisen sijaan puolueen presidenttiehdokkaaksi, oli osoitus, ettei edes suuren ja mahtavan Neuvostoliiton painostus estänyt Kepun kenttää päättämästä itsenäisesti. Samalla tavallahan Ahon syrjäyttäminen oli kentän voimannäyte. Jääteenmäen seloiluepisodi lamautti jossain määrin puoluetta ja Vanhanen luikahti puheenjohtajaksi puolivahingossa, kriisin rauhoittamiseksi. Kaikki kentällä eivät täysin hyväksy Vanhasta, vastarinta on kanavoitunut Jarmo Korhoseen, joka kuitenkin on junaillut näiden rahoituskuvioiden vuoksi itsensä nurkkaan josta ei liene paluuta vahvaksi johtajaksi.
Puumalaisen kaipaamaa kansalaisvaikuttamiseen perustuvaa poliittista liikettä siis tarvitaisiin, Keskustalla olisi järjestörakentenssa ansiosta hyvät mahdollisuudet, ehkäpä puolueistamme parhaat, sellaiseksi kehittyä, jos vain hallitustyö ei ottaisi liian vahvaa roolia puolueen linjauksissa. Nythän puolue profiloituu enemmän päämnisterin puolueeksi kuin Suomen Keskustaksi.
SDP rypee omassa johtajakriisissään vielä pitkään, Jutta on ehkäpä heikoin puheenjohtaja puolueen historiassa, no Heinäluoma saattaa sen tittelin pitää jos Jutta saisi edes hiukan asiaa papukaijapuheisiinsa. Kokoomuksen vaarana on suosiosta sokaistuminen, muuttuminen ylimieliseksi sosialidemokraattien tapaan. Keskustalla olisi nyt paikka iskeä, ja Puumalaisen avaus on hieno
Keskustalla ei ole mitään mahdollisuutta minkäänlaiseksi kansalaisvaikuttamisen liikkeeksi. Puolue on yhtä pysähtynyt kuin SDP ja maatalouden tukemiseen vahvasti yhdistetty, konservatiivinen liike alueilla, jossa on jatkuva muuttotappio. Ilmeisesti pakenevat Keskustapuoluetta.
Perussuomalaisilla on nyt etsikkoaikansa kyseiseksi liikkeeksi, jos he osaavat sellaiseksi kanavoitua; rehellinen, kuunteleva, oikeudenmukainen ja arjen työtä tunteva ja tietävä puolue on avainasemassa.
Keskustalla ei ole yhtään mitään noista ominaisuuksista.
Varsinkin tuo arjen työtä tunteva. Kepuleille palkansaajana oleminen on myrkkyä, joten vaikea sitä on tuntea.
Kapi kertoi avauksessaan siis Tuomo Puumalan näkemyksistä. Niitäkö tarkoitat paljolla porulla? Vähän villoja ne varmaan tuottaa, sillä mikään ei kepussa muutu, paitsi kannatus, onneksi.
Kun kehut Puumalan sanomisia, niin olisit mieluummin kehunut kun moittinut kapi, joka niistä tänne tiedotti.
Jo set ymmärtänyt, niin en voi kuin valittaa.
Kapi oli avaukseensa saanut paljon porua ja vähän villoja tuosta sinänsä mielenkiintoisesta aiheesta. Siksi moitteet. Jos haluaa profiloitua asiakeskustelijana nuo turhat löpinät palstan muista keskustelijoista on syytä jättää pois.
Oletin tietysti sinun tarkoittavan Tuomo Puumalaa sanoessani noin, kuin otsikossasi sanot. Hänen mielipiteitäänhän minä vain toin esille, mitä nyt täällä nähtävällä lopuksi vähän tuin hänen näkemystään kepulaisten turhautumisella.
Sellaisesta turhautumisesta kai kertonee myös tuo puheenvuorosi, jossa yrität väistää asiaa mollaamalla aluksi minut. Sitä ihmettelen, koskapa vähän myöhemmin sanot kepun historiasta sellaista, johon minäkin voisin hyvin paljolti yhtyä, ja jollaista kai Puumalakin kaipailee, mutta ei sitä nyky-kepussa näe olevan..
Jos Puumalan puheenvuoro oli mielestäsi raikas, miksi siitä sitten kitkeröit. Raikas se minunkin mielestäni on ollut, mutta ilmeisesti siellä kepulaisten keskuudessa ei pidetä siitä, että raikasta ilmaa tulisi ummehtuneen tupaanne, sillä ehkä pellosta esimerkin ottaen ajattelette, että ”p..an hajussa kasvaa parhaiten”.
Minä toin esille sen, mikä Puumalan puheenvuorossa oli oleellisinta, sen ydinsanoma. Ainakaan HS:n jutusta – melko lyhyt referointi – Puumalan ei nähdä mitään muuta merkittävää sanoneen.
Hupaisaa on, että loppuun otat verrokeiksi kokoomuksen ja demarit, kai hengessä, että ”jos meillä, niin kyllä heilläkin”. Ikään kuin minua nuo jotenkin liikuttaisivat. E.V.V.V.K, sanon.
...tämä Puumala on vain pyrkimässä varapuheenjohtajaa keskeisempään asemaan puolueessaan ja koettaa tällaisella "kritiikillä" saada itselleen tukijoita ja kannattajia. Ties vaikka hän aikoisi suostua Vanhaselle vaihtoehdoksi, jos tarpeeksi tukijoita löytyy kepun kenttäväestä.
Puumala rakentaa omaa uraansa kepun sisällä. Muulla tavalla en osaa hänen ulostuloonsa suhtautua. Itse pidän ikävänä sitä, että omaa häntää nostetaan mediassa näin epälojaalilla tavalla.
Jos Puumala olisi kokoomuslainen ja tekisi kokoomuksessa noin, niin minä en hänelle antaisi tukeani en missään tapauksessa. Valtapeli käydään puoluekokouksissa sisäisesti, ei mediassa eikä julkisesti.
Tätä mieltä olen,
-Jäbä
Mutta ei kai Puumala siinä ihan oma-aloitteinen olisi, vaan jos asia niin on, kyllä hän tietää melkoisten joukkojen olevan takanaan. Enkä sitä ihmettele; onhan kepun politiikka - eli hallituksen kokoomuspolitiikka, kuten rehellisesti sanoi - hyvin monessa asiassa toisenlaista kuin se perinteinen kepupolitiikka, jota kepun kentällä ymmärrettävästikin yhä enemmän kaivattaneen - enkä tarkoita tällä yksinomaan kepulaisten viehtymystä kieroiluun ja riitelemiseen.
En kyllä aplodeeraa tuolle näkemyksellesi, että puolueen poliitikkojen mahdolliset erimielisyydet asioista pitäisi käsitellä vain suljetuissa kammareissa. Silloinhan olisi olemassa puolueella vain yksi näkemys, siis kuten oli Neuvostoliitossa ja on edelleen kaikissa diktatuureissa. Kyllä kansalaisten tulee tietää, mitä ajattelee poliitikko, ihminen. Minulle sellainen on hyvin tärkeää, sillä en äänestä koskaan puoluetta, vaan sitä edustavaa poliitikkoa, ihmistä.
Varmasti Puumalalla on tukijoita, koska hän on nuorten liiton varapuheenjohtaja ja puolueen varapuheenjohtaja.
Enkä minä suljettuja kammareita kannata tietenkään, vaikka pidän hyvin ikävänä epälojaalisuutena sitä, että puoluen valtataistelussa puukotetan selkään mediassa, julkisesti.
En osaa tarkemmin selittää, mutta minä nyt vaan en ole koskaan eläissäni luottanut ihmisiin, jotka ovat tuolla tavalla epälojaaleja pyrkyreitä ja loanheittäjiä.
-Jäbä
Olisiko Puumalassa ripaus Väyrystä? Tahtoa nostaa itsensä esiin.
Ainahan media innostuu kun politiikassa omat koirat haukkuu. SDP:n vaalitappion jälkeen Tölö unga socialisterna, järjestö jonka jäsenet eivät ole edes kovin nuoria eivätkä asu Töölössä, vuoti viestimille muistion, jossa Sdp:n vaalitappiota ruodittiin suorin sanoin. Media riemastui ja repi siitä vielä enemmän kuin tästä Puumalasta. Samoin aina kun Tuomioja esittää narinaansa oman puolueen johdon tekemisistä, ylittää hän uutiskynnyksen. Muutoin ei tämä SDP:n nuorin radikaali enää uutisiin yllä.
Kokoomuksessa ei ole näitä vihaisia nuoria nostamassa profiiliaan, vain yksi entinen nuori, Niinistö, joka käy omaa kampanjaansa ruoskimalla aina sopivasti Kokoomustakin
Kas, kun en itse ole kiinnittänyt noihin terävämmin huomiotani, vaikka nyt kun tuon esität, niin tutultahan se kaikki tuntuu. Siinäpä todellakin ovat terävimmät nuoret radikaalit niin demareilla kuin kokoomuksellakin: Tuomioja ja Niinistö. Heidän rinnallaan kepun Puumala on kevytsarjalainen. Olisiko sitten Väyrynen se kepun merkittävin nuori radikaali? Kuinkahan kauan hän malttaa pysyä hiljaa Vanhaselle muodollisesti lojaalina?
Media tietenkin riemastuu aina, kun se on näkevinään riidan tuomaa dramatiikkaa politiikassa, koska lukijoita ei niinkään saada asiakysymyksistä raportoimalla, vaan henkilöriitoja dramatisoimalla.
Väyrysen tapaa politikoida en ole koskaan pitänyt minkäänlaista luottamusta herättävänä. Demareiden vaalitappion ruotimisessa olin näkevinäni pyrkimystä objektiiviseen rehellisyyteen, vaikken muistakaan, mitä "Tölö unga socialisterna" asiasta lausui. Kalliomäen raportista luin median uutisoimat palat, mutta nekin olen unohtannut jo.
Tuomiojan kritiikin sijoitan oman hännän nostamisen lokeroon, vaikka politiikan toimittajat näyttävätkin omineen tyylin etsiä uutispulan täytettä Tuomiojan blogikirjoittelusta, jota hän harrastaa kokoomuksen Stubbin tapaan melko säännöllisesti.
Niinistön touhuja olen hiljalleen ruvennut ihmettelemään, vaikka on kai vanhalle valtiomiehelle, joka jäähdyttelee puhemiehenä ennen eläköitymistään, suotava joitain sellaisia vapauksia, mitä puolueen rivijäsenellä pidettäisi sopimattomana.
Kantani tällaiseen epälojaalisuuteen juontaa aikoihin, jolloin salolaisesta koetettiin tehdä haastajaa Ilkka Suomiselle ja sitten siihen, miten hänet pudotettiin kylmästi, kun suomislaisten jengi halusi nostaa Niinistön Salosta jatkamaan nakkilalaisen Suomisen tehtävää puheenjohtajana. Se peli oli rumaa minun mielestäni, vaikka objektiivisuuttani hämärtääkin se, että tunnen Pertti Salolaisen jo kouluajoilta, luontoliitosta ja hänen poliitikonuransa aivan alkutaipaleelta.
Vanhaselle toivoisin työrauhaa, kun keskustalla ei kuitenkaan näytä olevan mitään vaihtoehtoista poliittista linjaa hallitusohjelman korvikkeeksi. Tällainen johtajuuden tyylipisteiden arvostelu on minusta aika epälojaalia ja tyylitöntä, kun Vanhanen kuitenkin sa hallitusohjelman toteutumaan täysin suunnitellulla tavalla. Jäätteenmäellähän olivat palikat hukassa ja paperit sekaisin koko ajan. onneki hänestä päästiin.
-Jäbä
Väyrynen ei ole koskaan ollut nuori radikaali. Nuori pyrkyri kylläkin. Pyrki Kekkosen suosioon edistääkseen pyrkimyksiään, pyrki Tehtaankadun tovereiden kaveriksi edistääkseen pyrkimyksiään, pyrki tekemään Ahosta marionettijohtajan omia pyrkimyksiään tukemaan, pyrki EU parlamenttiin kun kaikki siihenastiset pyrkimykset kotimaassa romahtivat Neuvostoliiton myötä. Pyrki ministeriksi Vanhasen kakkoshallitukseen ja onnistui pyrkimyksessään. On siksi lojaali Vanhaselle, loppuun saakka
Et ole oikein sisäitänyt erästä länsimaisen demokratian peruspilaria, nimittäin sananvapautta. Kun nyt ajatellaan Vanhasta, hän olisi iso vitsi monessa perinteisemmässä länsimaassa, eikä koskaan olisi päässyt pääministeri-instituution haltijaksi.
Suomessa siis pitäisi tämän tekstariteinin ja käräjätiikerin toimintaa ja möläytyksiä lojaalisti myötäillä? Minusta ihmisten ei tarvitse kätkeä sanomaansa, vaikka kuuluisivat ministerin kanssa samaan puolueeseen tai hallitukseen. Länsimainen demokratia perustuu sananvapauteen ja siitä lähtevään vapaaseen toimintaan. On surkeaa katsella toimintaa, jossa sinänsä järkevät päättäjät lammasmaisen "lojaalisti" kannattavat kabinettipolitiikan tuloksena syntynyttä surkeaa ratkaisua ja toimivat omia periaatteitaan vastaan.
Aplodini sille illan lopuksi puoleltani. Paljolti noin itsekin ajattelen, mutta en osaisi yhtä hyvin - lyhyesti, mutta perustellen - muotoilla mielipidettäni asiasta. Tämä ei ole kannanottoni yksin Vanhasta vastaan - jos toki sitäkin - mutta myös periaatteelliselta kannalta.
En ole rajoittamassa kenenkään sananvapautta, mutta otan kantaa sellaiseen poliittiseen vltataisteluun, joka minusta ei ole lojaalia eikä siis hyvien tapojen mukaista.
Minun mielestäni vallantavoittelijat menettelevät ala-arvoisesti, jos he puukottavat omaa johtoaan selkään median kautta.
Tämä kantani on sama riippumatta puolueesta.
-jäbä
Avauksessasi on paljon hyviä pointteja ja huomioita. Niitä vastaan on jokseenkin mahdoton väittää vastaan. Niinpä tyydynkin vain pohtimaan asiaa hiukan lisää.
Olen pitänyt Kepua kuitenkin suhteellisen kansanvaltaisena liikkeenä, vaikka se on aina korostanut vahvan johtajan merkitystä. Tämä kansanvaltaisuus johtuu siitä, että puolueessa on haluttu saada eri alueiden ääni kuulumaan. Aluepolitiikkakeskeiselle puolueelle alueellinen edustavuus on siksi tärkeää. Kekkonen loi tämän oheen puolueella vahvan johtajakäsityksen, jota "ihannetta" varsinkin Paavo Väyrynen mutta myös Esko Aho yrittivät toteuttaa. Johannes Virolainen oli näitä demokraattisempi huomattuaan, että kenttä kannatti häntä aidosti K-linjaa vastaan.
Vaikka Kepu on paljossa perusilmeentään opportunistinen puolue, siinä on aina vaikuttanut myös kaksi toisillee vastakkaista linjaa. Sotien jälkeen syntyi voimakastahtoinen ja epädemokraattinen K-linja, jota vastassa oli maatalouskeskeinen konservatiivinen isäntälinja. Virolaisesta tuli isäntälinjan esitaistelija, vaikka hän joutui asemansa vuoksi antamaan myös periksi K-linjalle. Lopultahan Kekkonen suivaantui sitten kokonaan Virolaiselle vaatien hänen eroaan. Toinen selkeä linjaerimielisyys syntyi EU-liittymisen yhteydessä. Puoluejohto ajoi liittymistä ja isäntäväki oli tieukasti vastaan. Puolue oli silloin lähellä hajoamista. Ehkä yhteinen vihollinen eli taloudellinen lama pelasti lopulta puolueen hajoamiselta. Viimeinen linjaerimielisyys on syntynyt puolestaan markkinaliberaalin Vanhasen ja maatalous-aluepolitiikkaa painottavan isäntäväen välille. Puumalakin viittaa juoksemiseen markkinavoimien perässä. Kepu on hänen mielestään enemmän pesäpallojoukkue, ja sitä lajia harrastetaan vain impivaaralaisessa ympäristössä.
Anneli Jäätteenmäki oli puutteistaan huolimatta sellainen puoluejohtaja, joka kykeni eheyttämään puolueen puhaltamaan enemmän yhteen hiileen. Jäätteenmäen oivallus lienee ollut sama kuin satraappi Erkki Laatikaisen: Kepu kykenee pitämään erityisasemansa ja ajamaan perusetujaan vain punamultayhteistyön avulla. Osana oikeistoa Kepu kapenee todella vain osaksi oikeistoa ja menettää suurpuolueasemansa. Näinhän siinä on nyt juuri käymässä. Ehkä jälkikäteen voi sanoa, että demarit sahasivat omaa oksaansa ajamalla Jäätteenmäen nurkkaan. Olisi ehkä pitänyt uskoa Mikko Eloa ja katsoa Jäätteenmäen valheita läpi sormien. Tunteet voittivat siinä vain järjen äänen. Vasemmistoon selkeästi kalleellaan olleen Jäätteenmäen johdolla Kepulla olisi ollut paljon suurempia vaikeuksia lähteä porvariyhteistyöhön. Vanhasellehan se on ollut suoranainen tavoite, mikä ilmenee hyvin hänen viimeaikaisista puheenvuoroistaan.
Olen jo vähän aikaa odotellut, että Kepussa syntyisi tällainen viimeinen taisto. Tähän asti taistelumielialaa on pitänyt yllä Jarmo Korhonen. Sitten samaan rintamaan tuli Antti Rantakangas ja nyt sitten Tuomo Puumala. Aiemmin myös Väyrynen on arvostelluyt Vanhasta kovin sanoin, mutta lähinnä vain tahdottomuudesta. Jos vielä Jäätteenmäki nousisi lujemmin Vanhasta arvostelevaan joukkoon, se tietäisi Matille potkuja persuksiin. Kuten olen aiemmin todennut, toivon, että Vanhanen saisi vielä jatkaa. Alämäki on hänen avullaan täysin varma. Muutos voisi tuoda taas uutta potkua ylöspäin, mikä aina hirvittää jo pelkkänä ajatuksena. Muutoksen mahdollisuus näyttää vain päivältä kasvavan. Ensin tippui Vanhasen kansansuosio ja nyt alkaa omienkin pinna olla lopussa. Kyllähän se turhaantuneisuutta aiheuttaa.
Olet muuten oikeassa siinä, että täällä kirjoittavien kepulaisten on melkein mahdotonta kirjoittaa mitään puolueensa politiikasta. Opportunistisesta politiikasta on vaikea mitään oikein kirjoittaa, kun pitäisi samassa jutussa olla ensin puolesta ja sitten vastaan. Näinhän Kepukin toimii.
Kepu on aina ollut kahtiajakautunut. kekkosen aikana olivat hänen oma K-linjansa, eli veljeily neukkujen ja kommunistien kanssa ja sitten mm. Wiljami Kalliokosken, Sukselaisen ja Virolaisen edustama isänmaallinen yhteistyölinja, joka olisi tehnyt yhteistyötä mieluummin tannerilaisten sosialidemokraattien ja kokoomuksen kanssa. ikävä, että kekkone voitti Karjalaisen ja Väyrysen tapaisten nuoleskelijoiden avulla.
Opportuneista tyypillisin takinkääntäjä sen sijaan oli Esko Aho, joka menetti uskottavuutensa samalla, kun nousi pääministeriksi. Mies pyrki sinnikkäästi punamultaan, mutta sai kokoomuksen hallitukseensa. Sitten Aho nöyryytti demareita ja etenkin lipposta mennen tullen niin pahasti, että punamullan vaihtoehto oli mahdoton niin kauan kuin Lipponen sai jotain siihen sanoa. Tyypillisin Ahon takinkäännös oli se, että hän 1999 ajoi vahvasti punamultaa sanoen, että sille oli "sosiaalinen tilaus", Mutta 2000 presidentinvaalissa heittäytyi äärikonservatiivisten oikeistolaisten ehdokkaaksi "sosialistia" vastaan.
Ei siis ihme, että Jäätteenmäen vasemmistolaisuus johti punamultaan, kun hän sulki kokoomuksen pois jo vaaliyönä, vaikkei olluy tullut edes nimitetyksi hallitustunnustelijaksi.
Vanhanen on taas aivan liian rehellinen ja luotettava kepun pelureille. hän piti sanansa 2006 presidentinvaalissa ja lähetti kenttäväkensä Niinistön tueksi pressanvaalin 2. kierroksella, ja toteutti lupauksensa myös 2007 eduskuntavaalien jälkeen muodostamalla hallituksen niiden puolueiden varaan, joiden vaaliohjelmissa oli eniten yhteisiä tavoitteita.
Tällaista rehellistä suoruutta eivät kaikki kepulaiset kannata, vaan katsovat, ettei Vanhanen aja "puolueen peruskannattajien etua", vaan on liian markkinaliberaali "asfalttikepulainen" ja kokoomuksen vietävissä.
Seuraava hallitus saattaa hyvinkin olla sinipuna. Se edellyttää vain, että Urpilainen muuttaa tyylinsä asiallisemmaksi ja sitä, että kepun aitovieriläiset maalaiskonservatiivit saavat puolueensa kannatuksen Korhosen johdolla entisestään kutistumaan.
-Jäbä
Kepun paineita helpottaa, ettei nykyisestä oppositiosta ole haastetta kenellekään. Ei edes raihnaiselle Kepulle. Ninpä tuollaiset Puumalan kritiikit menevät siinä mielessä hukkaan, etteivät ne puolueen kannatusta heiluta alaspäin, mieluummin päinvastoin.
Kepu on ainoita selkeästi kansanvaltaisia puolueitamme. Kepun kenttäväki omaa vahvan vaikutusvallan, ja puoluejohto joutuu aina kuuntelemaan sitä, muuten on lähtö edessä. Niin kävi Aholle, joka pääministerinä oli liiaksi yhteisen ja yleisen edun valvoja, ei kepun edun valvoja. Samaa on Vanhasessa. Vaikka nyt ei tehdä EU jäsenyyden kaltaisia kepulaisille merkittäviä linjauksia, kenttä ei täysin hyväksy Vanhasen politiikkaa. Mutta hyväksyy Vanhasen, seuraavaan puoluekokoukseen saakka, ehkäpä sen jälkeenkin. Vahvat kepujohtajat ovat aina saaneet vahvan tuen peruskannattajilta, Virolainen, Sukselainen, Väyrynen, miksei Jäätteenmäkikin. Aholta ja Vanhaselta vahva kenttätuki puuttuu, mutta heidät hyväksytään asioiden hoitajiksi hallituksessa. Puoluetta halutaan johtamaan sitten vaikka vahva puoluesihteeri, kuten Korhonen nyt.
Kepulla ei siis erimielisenäkään ole hädänpäivää, kun sen haastaja, SDP on sellaisessa tilassa kuin on. Puolue joka ei ole kyennyt vuosikausiin ainoaankaan omaan avaukseen, joka politikoi järjestökiistoilla (JHL:n lakko), jonka puoluejohtaja ei osaa kuin ulkoaopeteltuja fraaseja, joka vetää pienituloisen rajan kolmeentonniin, joka poisti rikaiden varallisuusveron jne. Tuollainen puolue on niin kaukana kansasta kuin puolue Suomessa olla voi. Niinpä se ei ole minkäänlainen uhka Kepulle. Kepua uhkaa seuraavaksi Vihreät, joka ottaa SDP:n paikan kolmaneksi suurimpana puolueenamme ehkä jo seuraavissa eduskuntavaaleissa, kuitenkin viimeistään 2015.
Puumala on huomannut tuon, vihreän vaaran, nuorilla kun hoksottimet on yleensä paremmat kuin vanhoilla. Hän laskee, että vaatimalla puolueen muuttamista kansanliikkeen suuntaan, siis vihreiden malliin, voidaan torjua kannatuksen valumista myös maaseudulla vihreille. Tietysti asiaa auttaa juuri nyt jossain määrin Vihreiden puheenjohtajan umpistadilaisuus. Mutta pitkissä trendeissä Kepua uhkaa vihreät, ei SDP. Puumala saattaa visoineen nousta vielä merkittäväksi keskustavaikuttajaksi.
Kivasti täydennät avaustani, ja kun olen kaikesta sanomastasi samaa mieltä kanssani, niin enempi kommentointini on tarpeetonta. Kiitoksia vain!
No, sanon kuitenkin, että tietysti myös minä yhdyn toiveeseesi, että Vanhanen saisi jatkaa puolueensa puheenjahtajana, ja samasta syystä. Myös tuo huomiosi täällä kirjoittavista kepulaisista on tietenkin oikea, sillä "sokea Reettakin" olisi jo kauan nähnyt, että on juuri niin kuin sanot. Oivakin on jo aikoja sitten liittynyt siihen joukkoon, joka esittää mielipiteitään vain muista keskustelijoista ja kiittelee niitä, jotka sen saman tekevät mahdolliimman törkeästi, kun Oiva ite ei sentään sellaiseen ihan kehtaa alentua.
Minua kiinnostaa enemmän tuo pitkä trendi. Puoluejohtajat menevät ja tulevat, ei puolue heihin kaadu.
Pitäisi pohtia sitä, millaisessa yhteiskunnassa elämme tulevien vuosien aikana ja vaikkapa 2020-luvulla. Poliittisten puolueiden suosia riippuu paljossa sen ajan yhteiskunnallisesta rakenteesta. Osin se on hämärän peitossa, mutta joitain kiintopisteitä sentään löytyy, mihin voi perustaa ennustetta.
Yksi tärkeä asia on väestön vanheneminen ja huoltosuhteen muuttuminen epäedulliseksi. Tämä voi tarkoittaa vastakkainasettelua työssä käyvän väestön ja eläkkeellä olevien välille. Työssäkäyville näyttäisi olevan kyllä työtä tarjolla ikäluokkien pienuuden vuoksi. Tämä johtaa toisaalta palkankorotusvaatimusten korostumiseen ja toisaalta verotuksen vähentämisen painottamiseen. Työssäkäyvän väestön poliittinen suuntaus voi olla tässä yhtälössä riippuvainen siitä, kumpi linja on tehokkaampi. Jos painetta syntyy työehtosopimusten suuntaan, poliittinen koti voi löytyä luontevammin vasemmistosta. Jos taas paino on verotuksen vähentämisessä, Kokoomus saa työväestön äänet itselleen ja nousee kyllä työväen puolueeksi, mitä se on ennakoinut jo nyt. Verotuksen vähentämismallissa taas käy helposti niin, että eläkeväki vasemmistolaistuu, koska on yhteiskunnan tukien eli paljolti verotuksen varassa tulojen kasvusta huolimatta.
Kyllä raha eli toimeentulokysymykset edelleenkin paljon ratkaisevat. Vihreiden ympäristöihanteet eivät kanna enää sitten, kun hankitaan perhe ja eteen tulevat perheen arkipäivän ongelmat. Rahan merkitys alkaa silloin kasvaa. Lisäksi ympäristökysymysten merkitys voi miedontua, kun niistä ei enää synny suuria poliittisia kiistoja.
Yhteiskunta todennäköisesti myös sirpaloituu erilaisiksi pienryhmiksi. Tämä voi hajoittaa poliittista karttaa tai sitten ehkä todennäköisemmin syrjäyttää yhä usemman pois yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta. Sirpaloituminen voi olla seurausta yhteisöhakuisuudesta. Halutaan löytää samanmielisiä ja nettimaailma tarjoaa siihen ylikansalliset mahdollisuudet. Nuorten eläinaktivismi ja muu ympäristötoiminta sekä globalisaation vastustaminen ovat olleet tässä tien näyttäjänä. Sirpaloituminen ei siten merkitse kokonaan syrjäytymistä politiikasta, mutta se ei ole enää uskoa demokraattiseen vaikuttamiseen äänestämällä.
Minun on vaikea nähdä sellaista yhteiskuntaa, missä ei olisi edelleen kysyntää vasemmistolaiselle ajattelulle sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta. Itse toivoisin, että tämä painottuisi sosiaalidemokraatteihin, koska vaihtoehdot tarjoavat mitä ilmeisemmin radikalismin ja äärivasemmiston kannatuksen kasvua. Sosiaalidemokraattien politiikka ei kuitenkaan ole perustunut äärimmäisten vastakkainasettelujen korostamiseen. Nyt kun tulee olemaan suuri halu korjata laman aiheuttamia vahinkoja, silloin tulee väkisinkin eteen myös eläke-etujen heikentäminen. Tämä taas tarjoaa vasemmistolle tilaisuuden saada eläkeläisistä suuri poliittinen kannattajajoukko itselleen.
Matalapalkkainen työ myös lisääntyy. Jos tämä johtaa tuloerojen kasvuun niin kuin voisi olettaa, vasemmiston kannatus todennäköisesti kasvaa. Kokoomuskaan tuskin kykenee verokompensaatioilla tätä kokonaan estämään. Kokoomuksen politiikan ydin ollut ollut siinä, että talouden hedelmiä voidaan jakaa vasta sitten kun ne ansaittu. Sinänsä järkevää, mutta eläkeläisillä on sen verran vähän elinaikaa nuorempiin verrattuna jäljellä, että he eivät ehkä malta odottaa ikuisuuksiin tämän lupauksen toteutumista.
Eläkeläisten merkitys ei ole vähäinen. Tämä nähtiin, kun hallitus yritti tuosta vaan korottaa eläköitymisikää. Vastustus oli ennennäkemätön ja hallitus luopui nopeasti ajatuksesta, koska ymmärsi, että väännön jatkaminen tästä asiasta johtaisi poliittisen kannatuksen odottamattomaan laskuun. Eläkeläisten ystäviä tulee jatkossa olemaan vaalien alla kasapäin. Eläkeläiset alkavat olla nykyisin vaan aika laskutaitoisia, joten pelkkä hymyily ja iloinen puheensorina vaalien alla ei tule riittämään. Kokoomuksessa on toki osattu tämäkin asia ennakoida parhaiten. Puolue on hyvissä ajoin ryhtynyt kannattamaan ulkomaisen työvoiman tuontia, jotta pahenevasta huoltosuhteesta aiheutuvat poliittisen paineet voitaisiin edes osaksi sitä kautta ratkaista.
Minun on vaikea nähdä, mikä vihreiden politiikassa olisi sellaista, joka purisi jatkossa. Toimeentulokysymyksiin heillä ei ole oikein mitään kantaa kansalaispalkkaideaa lukuunottamatta. Se taas ei vaikuta kovin realistiselta ajatukselta varsinkaan tulevaisuudessa, missä työn merkitys vain korostuu. Vihreille ei ole erityisen uskottavaa sosiaalipolitiikka, jos sellaista on lainkaan. Maaseudulla Vihreisiin on suhtauduttu hyvin tympeästi, koska heillä on taipumus puuttua sellaisten asioiden kieltämiseen, jotka ovat maaseudun toimeentulon lähteitä kuten turkistarhaus ja ympäristöystävällinen maatalous sekä metsänhakkuuta koskevat rajoitukset. No, usko risuvoimaloihin ydinvoiman sijaan näyttää kyllä olevan yhteistä Vihreille ja Kepulle, tosin eri syistä.
Vihreät ovat ehkä sittenkin vain muodikas varaventtiili poliittisille paineille. Kun halutaan näpäyttää vanhoja puolueita ja halutaan muutoksia, annetaan ääni pois eli esim. Vihreille. Vihreät ovat myös vaihtoehto kaupunkilaiselle keskiluokalle, mutta tässä kohdin minusta kyse on osin statuksesta. Vihreiden äänestäminen on vähän kuin hyvän punaviinin nauttiminen keskiluokkaisilla päivällisillä peruspunkun sijaan. Osin kyse on siis elitismista. Liberalismin ja vihreyden yhteenkietouvasta vetovoimasta ilman syvempää sisältöä. Ville Komsin tapaiset saapasjalkavillapaitavihreät alkavat olla menneen talven lumia. Perussuomalaisia pitäisin jopa tietyssä mielessä uskottavampana ja kantavampana poliittisena voimana, jos puolue kykenisi irtaantumaan huuhaa-puolueen maineesta. Heillä on sentään sosiaalisia tavoitteita ja osin muutenkin selkeitä poliittisia linjauksia. Sitä vasten ei ole yllättävää, että kannatus on noussut.
Minun ennustukseni on siis se, että poliittiset vastakkainasettelut tulevat lisääntymään ja merkittävä rintalinja alkaa muodostua ikäpolvien välille. Eli eläkeläiset ja lähellä eläkeikää olevat yhdellä puolen ja heitä vastassa nuoret ja keski-ikäiset, jotka pekäävät vanhusväestön elatusvastuun kaatuvan epäoikeudenmukaisesti päälleen. Tätä vasten poliitisen karttamme voimapuolueet voisivat olla Ruotsin mallin mukaisesti Kokoomus ja SDP nykyistä selvemmin.
En ohittaisi kokoomusta noin kevyesti. Minusta Kataisella on aika kantava periaate tulevaisuuteen nähden, kun hän toistaa joka vaiheessa, että työnteon tulee aina olla kannattavaa, ts. sosiaalitukien varaan ei pidä olla houkuttelevaa jäädä, jos on vähänkin työtä tarjolla.
Kokoomus korostaa myös sosiaalista oikeudenmukaisuutta siinä, että ketään ei jätetä, vaan yhteiskunta pitää kaikista huolen. Tätä sinä et ehkä halua nähdä, kun olet aina pannut yhtäläisyysmerkit vain vasemmiston ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden välille.
Ikärakenteen vanheneminen, huoltosuhteen heikkeneminen ja työikäisen väestön suhteellinen väheneminen muuttavat yhteiskuntaa erittäin paljon. Tämä merkitsee muutoksia työmarkkinoiden toimintaan niin, että eläkeen ja työuran välinen raja muuttuu paljon. Uskon, että hyväkuntoiset eläkeläiset - joita tulevaisuudessa on nykyistä enemmän - muodostavat suuren työvoimalisän etenkin osa-aikaisuutta tarvitseville työmarkkinoille.
Työmarkkinat muuttuvat ehkä radikaaleimmin juuri työvoimapulan vuoksi. Työnatajien on kilpailtava työvoimasta, mikä muuttaa johtamiskäyttäytymistä niin, että perinteinen, vasemmistolainen palkansaajatoiminta ay-liikkeessä käy täysin tarpeettomaksi.
Vihreät jatkavat menestystään, koska ne ottavat nykyvasemmiston paikan kokoomuksen vastapoolina, vasemmiston näivettyessä sata vuotta vanhan työväenaatteensa nostalgiaan ja itse kuvittelemansa vastakkainasettelun vaalimiseen.
-Jäbä
Halusi luoda vastakkainasetteluja on hupaisan säälittävää.
Tulevaisuuden skenaarioista selkeä on tuo huoltosuhteen muutos, siis eläkeläisten suhteellisen osuuden nopea lisääntyminen työssäkäyviin verrattuna. Mutta ei se johda sellaisiin yhteiskunnallisiin vastakkainasetteluihin kuin kuvaat. Päinvastoin, entistä hyväkuntoisemmat ja varakkaammat eläkeläiset muodostavat kotimarkkinoiden palvelubisnekselle isot markkinat, nykyisiin itse kaiken mahdollisimman pitkälle tekeviin ja yhteiskunnan palveluihin tukeutuviin eläkeläisiin verrattuna kymmenen vuoden kuluttua meidän eläkeläiset ostavat erilaisia hyvinvointipalveluita, matkustelevat, rientävät kulttuuripalveluihin ja käyttävät rahaa paljon enemmän kuin mihin olemme tottuneet. Eivät he enää säästä lapsilleen perintöä, vaan tuhlaavat rahat omana elinaikanaan. Heitä ei vasemmistolainen vanhakantainen julkiseen järjestelmään perustuva holhousmentaliteetti innosta, he ovet villejä ja vapaita kuten Kapi täällä, hommaavat peruspalvelunsa pelveluseteleillä sieltä mistä parhaaksi katsovat ja lisäpalvelut ihan omalla rahalla.
Työmarkkinat muuttuvat myös nopeasti. Nykyisen kaltainen jähmeä liittotason sopiminen jää historiaan ja työehdoista sovitaan lähempänä työpaikkoja. Liittojen merkitys jää lähinnä konsultoinniksi. JHL löi taas perjantaina tukevan naulan nykyisen kaltaiseen malliin järjestämällä poliittisen lakon lähinnä järjestöriidan ja SDP:n tukemisen vuoksi. Se kuuluuko Destian työntekijät JHL:ään vai Rakennusliittoon ei ole Saimaan saaren vievän lossin sulkemisen väärti. Vasemmiston tiukka kytkös ammattiyhdistyksen eliittiliittoihin murentaa vasemmiston asemaa liittojen merkityksen vähetessä. Tehy on oikeastaan hyvä esimerkki järjestöstä, jossa valtaosa vaikkapa liittokokousedustajista on valittu muilta kuin puolueiden asettamilta listoilta. Sama ilmiö tulee muihinkin järjestöihin, tiukka puoluesidonnaisuus poistuu, ja ylipäätään järjestöjen rooli kapenee. Elleivät järjestöt itse herää tekemään muutosta jo nyt. Mihin ei ole edellytyksiä poliittisten läänitysten vuoksi.
Ympäristöarvot eivät katoa mihinkään, itse asiassa päinvastoin. Tietoisuus lisääntyy, ja kepulainen tai vasemmistolainen välinpitämättömyys ympäristöstä nähdään pahana. Ruuan alkuperä ja tuotantotapa, kulutustuotteiden ekologinen jalanjälki, asumisen ympäristövaikutukset, liikkumisen aiheuttamat päästöt ym tulevat olemaan aina vaan tärkeämpiä kun ilmastonmuutoksen aiheuttamia ekokatastrofeja on yhä tiuhempaan tahtiin. Meilläkin ääri-ilmiöt sääoloissa ovat jo nyt lisääntyneet, ja tulevat lisääntymään. Ihmisten saadessa konkreettisesti kokea ilmastonmuutoksen vaikutukset, ajattelukin muuttuu ja omia tottumuksia ollaan valmiita tarkastelemaan kriittisesti.
Kaikki tuo edellä mainittu lyö korville vasemmistoa, joka on käytännön politiikassa osittanut tättä piittaamattomutta sosiaalisuuden ja tasa-arvon huomioimisesta. Vasemmistonm vanhakantaista jähmeää suhtautumista yhteiskuntaan ja sen muutokseen ei ratkaista julkisia palveluja aina vaan lisäämällä tai tuhlaamalla aina vaan enemmän rahaa nykyisten rakenteiden ylläpitämiseen. Vihreillä ja Kokoomuksella on aivan erilainen lähestymistapa, molemmat pyrkivät ratkaisemaan sosiaalisuuden ja tasavertaisuuden panostamalla työntekemisen edellytyksiin, ei työn tulosten jakamiseen.
Tykkäsin analyysistäsi ja olen hyvin samaa mieltä.
-Jäbä
törkysi ovat erneston/känän tasoa. Parempi kun jatkat kollisi raiskausta.
Muistan, kun itseäni turhautti tavattomasti Ahon hallituksen aikana ja vielä lipposen I hallituksessakin se, ettei kokoomus tehnyt omaa politiikkaansa mm. kotimaisen kysynnän lisäämiseksi, vaan kaikki toimet nähtiin vain hallituskumppanin yhden totuuden politiikan valossa, kun piti saada "vienti vetämään".
Onneksi nyt on päästy tekemään kunnon kokoomuslaista politiikkaa, jossa pidetään huoli siitä, ettei myös kotimarkkinoiden kysyntä hyydy, vaikka vienti onkin hyytynyt.
Mitä kepulaisten turhautuneisuuteen tulee, niin se johtuu mielestäni vain yhdestä asiasta: puolueessa on vahva oppositiohenki, joka ei koskaan tyydy siihen, että yhteistyö jonkun puolueen kanssa tuottaa tulosta eikä rähinää ja räksytystä tarvittaisi.
Näiden kepuleiden mielestä vain silloin tehdään oikeaa politiikkaa, kun huudetaan muille pää punaisena.
Nyt ne huutavat Vanhaselle, kun ei ole oikein muitakaan, kenelle huutaisi.
-Jäbä
Kiva, että tämä avaukseni on herättänyt myös asiallisia ja hyvin esitettyjä mielipiteitä, mpp:n tuossa edellä ja myös sinun. Totta siis on, mitä sanot, mutta eivät ne kepulaiset taida oikein pitää tuosta sanomastasi tosiasiasta, että "Onneksi nyt on päästy tekemään kunnon kokoomuslaista politiikkaa", sillä hehän yrittävät väittää hallituksen tekevän keskustapolitiikkaa. No, jospa se sitten on samaa kuin kokoomuspolitiikka, mutta mihin silloin kahta kokoomusta tarvitaan; kyllä se alkuperäinen on parempi kuin plagiaatti.
Todellakin on niin, että kepussa varmasti paljon muuallakin ja varsinkin tällä saitilla on sellaisia, jotka hyväksyvät oikeaksi politiikaksi vain kieroilun, kalikoiden laittamisen yhteistyönkin rattaisiin ja kovaäänisen mesoamisen. Ja kun sellaiseen Vanhasesta eikä hänen johtamastaan kepusta oikein näy olevan, niin Vanhasen suosio kepulaisten kedskuudessa putoaa rajusti, ja kun sitä ei oikein kehdata täällä tunnustaa, niin seurauksena on valtava turhautuminen ja pää punaisena huutaminen, asian sivusta yleensä ja törkeää herjaa enimmäkseen.
Totta tuo: "...varmasti paljon muuallakin ja varsinkin tällä saitilla on sellaisia, jotka hyväksyvät oikeaksi politiikaksi vain kieroilun, kalikoiden laittamisen yhteistyönkin rattaisiin ja kovaäänisen mesoamisen".
Nuo määreet nimittäin sopivat varsin hyvin nykyiseen oppositioomme, eritoten sen suurimpaan puolueeseen SDP:hen. No, demarien mesoaminen ei ole kovaäänistä, Jutta kun on kimittäjänä omaa luokkaansa. Mesoamista se kuitenkin on siinä mielessä, että tuon sisällöttömämpää politiikkaa ei liene nähty koko historiamme aikana keneltäkään.
Keskusta oli eritoten Väyrysen tahtopolitiikan aikaan tuohon kuvaukseen sopiva änkyrä. Politiikan ainoa sisältö oli politikointi, siis oman (puolueen tai sen edustajan) edun laittaminen yleisen edun edelle. Yhteistyö nähtiin erilaisten iltalypsyjen harrastamisena, jo sovittuihinkin asioihin piti saada vielä hiven lisää omille esiteltäviksi saavutuksiksi. Vanhanen on tuon tyylin politiikan jättänyt, ja siksi pitää Kepua niinkin korkean kannatuksen lukemissa kuin se edelleen on.
Teillä on MPP:n kanssa vahva optinen harha siinä, etä Kepu luhistuisi noihin sisäisiin linjaeroavaisuuksiin. Puolue saa juuri niistä sen voiman jolla se pysyy suurena. MPP umpivanhoillisvasemmistolaisena näkee oikeistopeikkoja joka paikassa, ja uskoo oikeistolaisuuden olevan jotain pahaa johon Keskusta tukehtuu. Asia on päinvastoin. SDP teki oikealle tilaa luopumalla hyvästä ja kansakunnalle kasvua tuoneesta Lipposen johtamasta suunnasta. Keskusta on vain ottanut siivun tuosta SDP:n osuudesta, suurin pala on mennyt Kokoomuksen pussiin. Kun SDP jatkaa kuihtumistaan epämääräisen linjansa seurauksena, niin Keskustalle jää aina vaan enemmän tilaa menestyä. Mielipidepankki katselee asioita niin kaukaa vasemmalta, että hänelle kaikki muu on oikeistolaista ja siitä tuo optinen harha: Sinulla se on pelkkä harha
En minä oikeistolaisuutta sinällään minään pahana pidä. Minusta on täysin ymmärrettää, että meillä kuten muuallakin on poliittinen oikeisto, joka ajaa omien näkemystensä mukaista ja kannattajiensa tukemaa politiikkaa. Kepun tukehtuminen oikeistolaisuuteen perustuu vain siihen, että oikeistossa on paljon vahvempi ja ennen kaikkea näkemyksiltään vakuuttavampi oikeistopuolue eli Kokoomus. Kepu ei tule onnistumaan, jos se menee Kokoomuksen reviirille kalastelemaan ääniä. Varsinkin kaupungeissa Kepulle ei ole minkäänlaisia eväitä haastaa Kokoomusta.
Kepun menestys perustuu sen erityisasemaan vasemmiston ja oikeiston ulkopuolella. Vaikka se on pelkkä mielikuva, se toimi punamultayhteistyössä. Kepu koettiin siinä yhteustyssä oikeistolaisten näkemysten vaalijaksi ainakin joiltain osin. Siinä mallissa Kepu sai ilta- ja aamulypsettyä itselleen etuja, joita se ei saa veropihinä tunnetun Kokoomuskaverinsa kanssa. Kepun tukehtuminen on jo hyvässä vauhdissa. Äänestäjät protestoivat ennen muuta äänestämällä Soinin puoluetta. Samanlainen protesti koettiin 60- ja 70-lukujen taitteessa, kun Kepuääniä siirtyi vennamolaisille.
Ei se harhaa ole, että keskustassa on hyvin vahva konservatiivinen joukko, jota myös kepun kentäksi kutsutaan, joka vierastaa kokoomusta ja haluaisi palata punamultaan.
Juuri tämä joukko vääntää kättä siitä, että politiikka on kokoomuslaista ja että kepua vain viedään. Ja tämä sama joukko on karkoittanut mesoamisellaan jo melkoisen määrän keskustan köyhintä kannattajajoukkoa persuihin..
Kepun kentällä on paha oikeistoharha, koska kokoomuskaan ei ole oikeistopuolue.
-Jäbä
Minusta tuntuu, että Vanhasen suosio on aika vanha niiden keskustalaisten joukossa, jotka poltiikasta tarpeeksi paljon ymmärtävät, ja hänelle räksyttävät ne keskustalaiset, joille räksytys on ainut tapa tehdä politiikkaa.
Kun muistetaan, että eduskuntaryhmän selvä enemmistö on Vanhasen linjoilla, niin voimme päätellä, että myös kepun äänestäjien enemmistö on Vanhasen linjoilla.
Tällä perusteella olen esittänyt mielipiteeni, että korhoslainen kepun "kentän väki" vain hajoittaa puoluetta ja tuhoaa sen ennen pitkää ensin yhteistyökyvyttämäksi, ikuiseksi oppositiopuolueeksi ja sitten marginaaliseksi, uudeksi SMP:ksi, joka ehkä sulautuu Soinin persuihin 20-30 vuoden luluessa.
-Jäbä
21.3.2006 IS: ”Keskustan ryhmä kriisikokoukseen hallitusyhteistyöstä
Keskustan eduskuntaryhmä kokoontuu tänään ylimääräiseen kokoukseen, jonka aiheena on hallitusyhteistyön jatkaminen, kerrotaan ryhmän kansliasta.
Kriisikokouksen syynä ovat tiettävästi erimielisyydet maataloustuen maksamisessa. Maataloustuet ovat yksi erimielisyyden aihe parhaillaan käytävissä budjettikehysneuvotteluissa.
Hieman aiemmin STT kertoi saaneensa Sdp:n lähteistä tiedon, että hallitusryhmien vetäjät olisivat päässeet yksimielisyyteen keskeisistä avoinna olleista kysymyksistä ennen kehysriihen alkua. Maatalouden lisäksi erimielisyyttä on ollut mm. kehitysyhteistyön
rahoituksesta.”
21.3.2006 HS: ”Keskusta pohti jo hallitusyhteistyötä
Keskusta mietti tiistaina vakavasti, vieläkö se luottaa hallituskumppaniinsa sosiaalidemokraatteihin.
Ennen kuin hallituksen budjettineuvottelut pääsivät alkamaan, keskustan ministeriryhmä käsitteli tätä kysymystä puolentoista tunnin kokouksessaan.
Yhteistyötä päätettiin jatkaa, vaikka keskustan ministereiden keskustelussa esitettiin toisenkinlaisia näkemyksiä. Hallitus pääsi näin neuvottelemaan valtion ensi vuoden menoista.
Keskustan eduskuntaryhmä antoi sivustatukea ministereilleen ilmoittamalla iltapäivällä pidettävästä ylimääräisestä ryhmäkokouksesta, josta levitettiin tietoa, että sen aiheena on hallitusyhteistyön jatkaminen.
Eduskuntaryhmälle tärkein asiakysymys olivat korvaukset, jotka valtio maksaa maataloudelle EU:n laajenemisen aiheuttamista menetyksistä. Ryhmässä oli etukäteen vaadittu euromääräistä päätöstä korvauksista.
Hallituksesta tuli sen sijaan poliittinen sopimus, että viljelijöiden menetysten tulee olla mahdollisimman pienet. Keskustan eduskuntaryhmä tyytyi kuitenkin tähän, kun pääministeri Matti Vanhanen (kesk) tulkitsi poliittista sopimusta sanoen, että menetyksistä korvataan yhdeksänkymmentä prosenttia.
Ryhmän puheenjohtajan Timo Kallin mukaan ryhmä piti hyväksyttävänä, että viljelijät maksavat laajentumisen hintaa mutta vain siinä kuin muutkin suomalaiset.
Eduskuntaryhmä edellytti, että euromääräinen summa on saatava tietoon ennen kuin eduskunnan valtiovarainvaliokunta saa valmiiksi tiistaista budjettiratkaisua koskevan mietintönsä, käytännössä runsaan kuukauden kuluttua. Useasta suusta sanottiin, että ellei tuo summa vastaa nyt tehtyä sopimusta, hallitusyhteistyö on todella vaarassa.
Kalli tulkitsi, että sopimus tarkoittaa noin sataa miljoonaa euroa.”
uskollistakin uskollisimmat perseennuolijasi. Voi taivahan taatto noitten punikkien ajatuksenjuoksua.
... ainaiseen kepukaunan julistukseesi ?!
Se on kepun varapuheenjohtaja Tuomo Puumala, enkä minä, joka kepua nyt kritisoi. Kai hän sitten on kepukaunaaja.
Vai onko sopimatonta kepukaunaamista mainita tosiasioita tämän saitin törkimyksistä, jotka kyllä yleensä törkyilevät kepulaisina, ja vaikka eivät sitä aina mainitsisikaan, heidät kyllä kepulaisiksi tiedetään ja nuo törkyilijät nikittöminäkin tunnistetaan. Iljettävin niistä on se, josta sinä olet todennut, että "hän on sentään kepulainen" ja todennut myös näin: "Nuo Sonnimihen sivalukset saavat aina valtaisan pitkiä ketkuja aikaan usein osallitun itsekin nihin."
Kiitos nyt kuitenkin, että sain huomiosi, vaikka samassa tuon edellä siteeraamani kanssa sanoitkin, että "Kapi ja Känä ei anasitse humioitani."
Silloin o hätä kepussa suuri..
Kiintotähdet – kuten aurinkomme – tuottavat omaa valoa, jota sitten kiertotähdet, planeetat – kuten maa – säteilevät, heijastavat muille planeetoille. Meissä ihmisissäkin on ollut paljon sellaisia kiintotähtiä, joiden valoa heijastaen me muut voimme säteillä toisillemme. Kun olen jo kommentoinut proosallisemmin nuo avaukseni saamat asiallisimmat vastineet, niin sallittakoon minun nyt näin heijastella tähtien valoa. Seuraavat viisaudet mielestäni todella ovat viisauksia politiikkaa ja poliitikkoja ajatellen:
”Valta on sairastunut tautiin nimeltä korruptio, lahjonta, suku, suhteet, pärstäkerroin (Arja Tiainen)
”Jokainen kunniallinen mies häpeää hallitusta, jonka alaisena elää” H.L.Mencken)
”Johtajan on kuljettava edellä. Siksi johtajan on käännettävä kansalle selkänsä” (Havelock Ellis)
”Raha on ikuista, vain taskut vaihtuvat” (Gertrude Stein)
”Ihmiset ovat valmiit uimaan paskassa, jos siihen heitetään muutama kolikko” (Peter Sellers)
”Muistakaa köyhiä, se ei maksa mitään” (Josh Billings)
”Autiomaassa helmillä ei ole arvoa” (Intialainen sananlasku)
”Rikkaan virheet peitetään rahalla, lääkärin virheet mullalla, poliitikon virheet ihmisten huonomuistisuudella” (Englantilainen sananlasku)
”Kapitalismissa ihminen riistää ihmistä, sosialismissa asiat ovat päinvastoin” (Puolalainen sananlasku)
”Jokainen ihminen, joka täällä maailmassa on saanut jotakin aikaan, on aloittanut vallankumouksellisena” (Bernard Shaw)
”Kun joidenkin mielipiteestä on tullut kaikkien mielipide, onko ajateltava, että he ovat nähneet totuuden ennen muita, vai että he ovat onnistuneet levittämään erehdyksensä kaikkialle?” (Jean Rostand)
Avaukseni näkyy taas pelästyttäneen monet suunniltaan niin, että vatsa on kääntynyt nurin ja sen sisältö on valahtanut saitille. Ihmettelen, että miksi he ovat niin kiinnostuneita politiikasta, kun eivät siitä kuitenkaan mitään tiedä eivätkä ymmärrä, jolloin tulee tuollaisia reaktioita, joilla häpäisee paitsi itsensä myös kannattamansa puolueen. Mutta johan muinaiset roomalaiset tiesivät, että ”timendi causa est nescire” (tietämättömyys on pelon syy). Mutta miksi tietämättömän sitten pitää kynsin hampain kuin hengenhädässä roikkua jossakin puolueessa kiinni? Olivatko roomalaiset oikeassa tässäkin toteamuksessaan: ”Servus testatut, quod felix qui dominatur”)
Niin tai näin mutta kepulle kuitenkin vilpittömästi toivon hyvää oppimisen mahdollisuutta. Nimittäin vanhan sanonnan mukaan ”menestyksestä oppii vain vähän, epäonnistumisesta paljon”.
Matti Vanhasta lohduttakoot nämä kaksi viisautta: ”Sankarina oleminen on lyhytikäisin ammatti maan päällä” (Will Gogers), ja ”Suurimmat ja mahtavimmat putoavat pisimmän matkan” (Arnold Lobel).
Kirjaviisauttahan tuo kaikki edellä vain on, lainaa parista hyllyssäni olevasta kirjasta nimiltään ”Vanhan viisauden kirja”(310 sivua) ja ”Elämän viisauden kirja” (909 sivua). Siis ei minkään arvoista useimmille kepulaisille täällä, joiden mukaan kaikki viisaus syntyy vain omassa päässä, ihan itsekseen, mitä nyt vähän Suomenmaan, Ilkan ja Maaseudun Tulevaisuuden tukemana. Mutta minulla kun ei ole sellaista ominaisuutta, ja vaikka jo muinaiset roomalaiset tiesivät, että ”experientia docet” (kokemus opettaa) ja jopa väittivät, että ”usus magister est optimus” (käytäntö on paras opettaja), niin vaikka paljon olen kokenut ja monenlaista tehnyt, niin silti minun on täytynyt ja täytyy edelleen myös lukea oppiakseni lisää.
Pian alkaville matkoilleni otan mukaani useita kirjoja, mm. tuon muutama päivä sitten ostamani Jari Tervon Koljatin, jota varmaan kommentoin täällä sitten, kun olen sen lukenut. Minulla kun ei ole sellaista taitoa kuin kepulaisilla, kun he voivat kommentoida minun kirjoituksiani niitä lukematta. Näkyihän tuo Matti Vanhanenkin mielissään kommentoineen myös tuota Jari Tervon kirjaa, vaikka ilmoittaa, ettei hän ole sitä lukenut.
Mistähän muuten luinkaan, että Tanja Karpelan kirjastossa oli syttynyt tulipalo, jossa hänen molemmat kirjansa tuhoutuivat. Ja mikä traagisinta, hän ei ollut ehtinyt värittää toista loppuun.
”Servus testatut, quod felix qui dominatur” = "orja kyllä todistaa; orjuus on niin ihanaa". Sellaisia todistajiahan tällä saitilla on paljon.
Ja sellaista tällaisen poliittisesti sitoutumattoman villin ja vapaan on mahdotonta ymmärtää, kun mielestäni Eino Leino oli oikeassa runoillessaan
Se vasta, vat`on vapaamies,
ken oman luoda tiensä ties
keskeltä elon kuohujen
ja ajan aatteiden;
ei häntä vallat horjuta,
ei joukon oikut orjuuta,
hän yksin yönkin halki käy,
kun tähteä ei näy.
Ei ne kiintotähdetkään kiinteitä ole, vaan osa jotain galaksia joka taas pöyrii osana koko maailmankaikkeutta joka laajenee alkuräjähdyksen jäljiltä luhistuakseen taas...
Maailmankaikkeudessa on myös mustia aukkoja, joiden painovoima vetää kaiken puoleensa. Kepu on sinun musta aukkosi. Aivan kuten avaruuden mustan aukon ympärillä pyörii vinhaa vauhtia sen vetovoimaa vastustamaan kykenemättömiä taivaankappaleita, sinä pyörit kepun ympärillä alati kiihtyvällä vaudilla, kunnes eräänä päivänä katoat tapahtumahorisontin taakse.
Toisaalta, sinähän voisit olla itsekin musta aukko, jonka oman navan vetovoima vetää niin ettei edes valonsäteet pääse sieltä pakenemaan, se ei siis säteile ainakaan ihmisaisteibn havaittavasti. Sinähän et ole koskaan esittänyt mitään omaa, vain tuota muilta heijastuvaa. Ja vedäthän sinä puoleesi kaiken maailman rappiotähtiä - sonnimiehiä, pappamannisia, mielipidepankkeja, ukkeja - muttet vahvoja tähtiä. Näinhän se on avaruudessakin, loistavat tähdet pysyvät kaukana mustasta aukosta.
Nimittäin tuossa puheessasi mustasta aukosta. Kepu todella on sellainen musta aukko, mutta toisessa mielessä kuin kuvaat. Ei ihme, sillä sinä kuvaatkin astrologialla, tähdistä ennustamisella, et astronomialla, tähtitieteellä.
Olen jo muutamia vuosia sitten runoillut keskustalle oodin (täysin omaa tuotantoani), jossa tuon mustan aukon olemuksen kuvaan näin:
OODI kesKUSTALLE
On ihmeen vetovoimainen kesKUSTA,
se on kuin avaruuden aukko musta;
olkootpa rahat työläisen tai herran,
jos aukon valtapiiriin vain ne kerran
joutuvat, ne menee, eivät palaa,
vaan kyltymätön aukko lisää halaa!
Ja kenet nielaisee tuo aukon nielu,
pimeyteen vajoaa hän, ihmissielu!
Mahtava avaruuden aukko musta
ei silmin näy, mutt` näkyy tuo kesKUSTA
näiltäkin palstoilta se kaikkialta
näyttäen itseänsä suuremmalta.
Mutt` millaisena! Onneksi tuo pitää
sen nähdä, jonka päässä järki itää!
Kuitenkin moni turvaa vain kesKUSTAAN.
Aina on niitä, joiden silmään -----staan!
Niin hauska, että ei sitä lukiessa ei tarvinnut nauraa tekonaurua niinkun kontrolmannin aina. Kohta varmaan kontrolmanni vetäsee oman runonsa vastineeksi, ja sitten vasta saakin nauraa. Kontrolmannin runot on aina tosi naurettavia. Tosin eri merkityksessä kuin runoilija toivoisi, mutta so what!
Minuakin nauratti tuo runo. Tai siis tuo yritys runoilla. Joskus säälikin naurattaa...
Astronomi Örkki sen kirjoitti. Ymmärsit varmaan jujun, vai ymmärsitkö?
Kyllä tuossa kuvauksessa se jälkimmäinen osa, jossa oman navan vetovoima voittaa kaiken miuun, kuvaa sinua parhaiten.
Sen todistit vastineellasikin.
"Mistähän muuten luinkaan, että Tanja Karpelan kirjastossa oli syttynyt tulipalo, jossa hänen molemmat kirjansa tuhoutuivat. Ja mikä traagisinta, hän ei ollut ehtinyt värittää toista loppuun."
Puuttu vain lisäys, että tämä juttu on tosi.
Kun olen usein – nytkin näköjään omana avauksenaan tuolla toisaalla – saanut kuulla olevani tyhmä, niin minua lohduttaa tämä tunnustetun suuren viisaan sanoma: ”Viisaat syntyvät vasta kuoleman jälkeen” (Friedrich Nietzsche).
Ja kun täällä – taas tuolla vihjaamassani avauksessakin – on väitetty, että olisi ollut pelkkää kyvyttömyyttäni, etten lapsuuteni ja nuoruuteni ankeista olosuhteista huolimatta opiskellut pitemmälle, niin väittäjien kannattaisi huomioida tämä viisaus: ”Muutamaa lahjakkuutta köyhyys on kannustanut, mutta sata kertaa enemmän on niitä, jotka se on turmellut” (John W. Gardner).
Jotenkin minua kannustavat myös nämä viisaat ajatukset: ”Aina, kun pystymme tekemään ihmisiin vaikutuksen, saamme vihamiehiä. Suosiossa pysyäkseen ihmisen pitää olla keskinkertainen” (Oscar Wilde) ja ”On tärkeämpää olla pätevä kuin pidetty” (Erica Jong).
Sille, joka vaahtoaa minun ensimmäisellä sotakoulullani ja vastoin totuutta väittää minun olevan vain sen varassa, huomauttaisin: ”Olet hiiri, joka yrittää opiskella rotaksi” (Wilson Mitzner).
Tämänkin avaukseni saamissa vastineissa – kuten aina – ja minua koskevissa avauksissakin esiintyvää käytöstä ajatellen täytyy vain surullisena todeta: ”Uskomattoman monet ihmiset ovat murhaajia. He ovat tappaneet yhden ihmisen. Itsessään”. (Stanislaw Jerzy Lec).
Lainasinpa otsikon minäkin. Maaritin tunnetuksi tekemästä ja Hectorin suomeksi sanoittamasta Carol Kingin laulusta. Lainaa vain, vain siihen kykenet sinä näemmä kaikessa.
Miksi? Miksei omia ajatuksia jos niitä on. Miksi aina lainaa vain?
Onhan se kiva lukea viisauksia kirjasta ja sitten kopsata niitä vaikkapa tälle saitille. Mutta olisi monin verroin kivempaa lukea jonkun itse ajattelemaa, oman pohdinnan tuloksia. Jaba taitaa olla niitä harvoja siihen kykeneviä. Uusi Ukki toinen erinomainen. Kuitenkin ne jotka itseään fiksuimpana pitävät. omaavat kaiken vähiten omaa. Miksiköhän
Jokainen pystyy pohtimaan asioita oman kokemuksensa perusteella. Minä pidän politiikkaa haastavana pohdinnan aiheena, en siis kovin helppona, koska kyse on aika monimutkaisusta prosesseista, joissa monenlaiset eturistiriidat ja intressit tärmäävät, kun ainutkaan puolue ei pysty ajamaan omien kannattajiensa etuja huolehtimatta vallassa ollessaan siitä, että koko kansan etu on kuitenkin hoidettava aina ensin.
Niinpä koetan kirjoitella politiikasta kepun kannalta enkä niinkään poliitikoista enkä varsinkaan toisista kirjoittajista. Nämä - poliitikot ja toiset kirjoittajat - tuntuvat olevan monen muun pääharrastuksena.
-Jäbä
Paljon olen lainannut itseäni viisaammiksi tiedetyiltäkin, ja niin tekevät kaikki kaikkialla, jos haluavat viisaina esiintyä, mutta enemmän olen puhunut ihan omista ajatuksistani lähtien. Tietysti niihinkin ovat vaikuttaneet paitsi kokemani ja näkemäni myös kuulemani ja lukemani. Seison siis jättiläisen olkapäillä, kuten Isaac sanoi tekevänsä hänen viisauttaan ylistäneelle.
Jos oikeasti haluaisit tutustua täällä sanomaani, saisit luultavasti siitä vielä näyttöä laajalla haulla käyttämilläni nimimerkeillä, jotka ilmeisesti tiedät. Sen jälkeen varmaan alkaisit syyttää minua siitä, että puhun ihan liikaa omiani.
Runojakin olen täällä esittänyt paljon, ja useimmissa niissä olen ottanut tukea jostakin minua paremman runoilijan runosta, mutta olen kyllä tehnyt useita itsekin ilman vähäisintäkään muihin tukeutumista. Yhden sellaisen – mielestäni hyvän, ja onhan tuota joku jo kehunutkin – esitin äsken tuossa ylempänä. Laitettakoon se vielä tähän:
OODI kesKUSTALLE
On ihmeen vetovoimainen kesKUSTA,
se on kuin avaruuden aukko musta;
olkootpa rahat työläisen tai herran,
jos aukon valtapiiriin vain ne kerran
joutuvat, ne menee, eivät palaa,
vaan kyltymätön aukko lisää halaa!
Ja kenet nielaisee tuo aukon nielu,
pimeyteen vajoaa hän, ihmissielu!
Mahtava avaruuden aukko musta
ei silmin näy, mutt` näkyy tuo kesKUSTA
näiltäkin palstoilta se kaikkialta
näyttäen itseänsä suuremmalta.
Mutt` millaisena! Onneksi tuo pitää
sen nähdä, jonka päässä järki itää!
Kuitenkin moni turvaa vain kesKUSTAAN.
Aina on niitä, joiden silmään -----staan!
Muuten, ei tuo sinunkaan nyt esittämäsi kovin omaperäistä ole: samaa kuulen teiltä kepulaisilta jatkuvasti, jo tälläkin avauksellani useita ke´rtoja.
.
Niin, asioita täällä tulisi pohtia, omista lähtökohdista itsekukin. Kaikilla ei taida kuitenkaan olla eväitä omaehtoiseen pohdintaan, perusteellisemmista analyyseista tai johtopäätöksistä puhumattakaan. He sitten kopioivat toisten tuotoksia. Joidenkin ominaankin pitämät ajatukset ovat jonkun muun sinne takomia, jonkun ideologian opin mukaista, vahvan uskon päähän pinttämiä. Joillakin riitää sitten komptenssi tyystin omienkin ajatusten luomiseen
Omaperäisyys pitäisi aina tavalla tai toisella saada syntymään, ja tehokeinoja voipi käyttää, kunhan pysyy hyvien tapojen rajoissa, ja kohtuudessa muutenkin.
Keskustalaisuus on intohimoja herättävä poliittinen aate, ihan toista kuin tasaisen virkamiesmäinen kokoomuslaisuus, tai ummehtunut vasemmistolaisuus. Meillä kaikilla suomalaisilla on joku suhde maaseutuun, joko olemme siellä syntyneet, tai ainakin vanhempamme oli, tai sitten meillä on siellä mökki, sukulaisia nyt ainakin. Kaikki me syomme maaseudullamme tuotettua ruokaa ja kulutamme jos ei muuta niin metsien raaka-aineista tuotettuja tuotteita, vessapaperista huonekaluihin. Kun keskustalaisuus edustaa tuon maaseudun elämänarvoja, on se kaikille tuttu. Ja kaikilla tuntuu olevan mielipide siitä. Siksi kai tämä palsta on niin suosittu. Hyvässä ja pahassa
Maaseudulla esiintyy mielestäni hyvin erilaisia elämänarvoja ja monen puolueen kannatusta.
pohjanmaalla, jossa viikonloppuni vietin katsellen kilometrejä laajan lakeuden poikki kuinka puimurit korjasivat viljaa ja traktorit ajoivat niitä kuivureihin, on aika montaa poliittista arvomaailmaa, mitenkään keskustaa väheksymättä.
Sieltä löytyy kokoomuslaisuutta, vihreyttä. kristillisyyttä ja vasemmistoakin, mutta myös rkp:n kannatusta, kun historia on läsnä satavuotisissa perinteissä ja vanhojen kirkkojen hautuumaat pitävät isällään erittäin monien sukunimeltään ruotsinkielisten sukujen vainajia.
Niinpä minusta keskustalaisuuteenkin voi suhtautua siten, ettei se ole vielä saanut muilta puolueilta yksinoikeutta maaseudun arvoihin.
niitä on muillakin.
-Jäbä
Maaseudun arvoja on muillakin, tottahan toki. Vasemmistollakin, kommunisteilla, ei kuitenkaan demareilla. Puhun nyt arvoista, en äänestäjistä. Onhan demareilla maaseudullakin äänestäjiä
Maaseudun arvoista kannattaisikin keskustella enemmän täällä keskustan palstalla, koska en ole ollenkaan vakuuttunut, että keskustan politiikka nykyisellään palvelee koko maaseutua.
Tässä mielessä olin todella ilahtunut tavasta, jolla Sirkka-Liisa Anttila esiintyi lauantaina tv:n ykkäsaamussa ja kommentoi maatalouspolitiikkaa, lähiruokaa ja kilpailun vapautta.
Jouduin muuttamaan käsitystäni Anttilasta monta pykälää positiivisempaan suuntaan siitä, mikä käsitykseni aiemmin oli.
-Jäbä
...sillä historian tuntemukseni ja osin jo omakohtaisestikin kokemani sitä vaatii, vaikka varmasti saan sen jälkeen kuulla taas olevani demari - jota en tiedä olevani enempää kuin muutakaan puolueilla määritettävää.
Sosialidemokraateilla oli aikoinaan tietysti suurin kannatus juuri maaseudulla, koskapa silloin (1916) kun he ainoan kerran saivat yksin yksinkertaisen enemmistön eduskunnassa (103 edustajaa) Suomi oli niin maaseutuvaltainen maa, että 80 % väestöstämme asui maalaispitäjissä. Vielä sodan jälkeen - siis muistamanani aikana - demareilla oli suurta kannatusta myös maaseudulla, pienviljelijäväestökin kannatti valtaosin heitä. Mutta kun yhteiskuntamme on muuttunut koostumukseltaan sellaiseksi kuin se on - ennen suuri pienviljelijäväestö on loppunut - niin demarien kannatus on kovin kaupunkilaistunut, ja kun kaupungeissakin haalaripukuisen, mutta itsetietoisen ammattityöväestön osuus on pienentynyt, demarien kannatus on kaventunut kaupungeissakin. Sitä on syönyt uusi "työväenpuolue" kokoomus - onhan siistiä sisätyötä tekevälle itsetuntoa nostattavaa olla porvari, vaikka palkka ei sitä edellyttäisikään - ja "tiedostavat", jotka 1960-70-luvuilla olivat vasemmistolaisia, ovat nyt vihreitä.
Mutta ika aikaansa kutakin. Myös politiikassa, ja etenkin puolueiden kannatuksessa. Jo tämän elämänkokemuksen omaavasta tuntuu hupaisalta, että täällä - kuten merkittävämmämmässäkin julkisuudessa - tehdään niin lopulliseen uskovia johtopäätöksiä tämänhetkisen tilanteen pohjalta.
Lienee kyllä kuitenkin niin, että ellei jotain suurta mullistusta tapahdu, sosialidemokratia nykymuodossaan - varsinaisesta sosialismista puhumattakaan - on tullut tiensä päähän kehittyneissä länsimaissa. Se on kai tehnyt itsensä tarpeettomaksi, kun yhteiskunta on kehittynyt sellaiseksi, joka heidän tavoitteenaan on ollut, ja kaikki muut merkittävät puolueet ovt omineet heidän periaatteitaan, ohjelmiaan ja tavoitteitaan. Tällä hetkellä sosialidemokratia ja jopa sosialismikin näköjään jyllää menestyksellä kehittyvissä maissa - en sano: kehitysnaissa - kuten Venezuelassa, Kolumbiassa ja monissa muissakin eteläisen ja keskisen Amerikan sekä muutamissa Afrikan maissa - joista monet tosin ovat diktatuureja sosialismiin naamioituneina, kuten olivat Euroopankin kommunistimaat ja on edelleen ainakin Etelä-Korea - Kiinahan on yksi maailman kapitalistisimpia maita, jota vain johtaa kommunistinen puolue.
Sama juttu. Anttila on nostanut ranking pisteitään roimasti.
Mielestäni maaseudun arvoja ovat yritteliäisyys ja omien avujen monipuolinen käyttäminen. Yksilötasolla ja yhteisönäkin. Vaikka maatalous on vahvasti tuettua, senkin harjoittajat tekevät kovaa työtä ja yrittävät ihan tosissaan. Maatalouden lisäksi maalta löytyy yllättävän paljon pienyrityksiä ja kaikenlaista aktiivisuutta, joskin myös jokunen reppana junasta jäänyt. Omalla mökkipaikkakunnallani esinmerkiksi on pieni suoramyyntipuoti, johon kotileipomot ja pienet lihan/kalanjalostajat tuovat tuotteitaan myyntiin. Kysyntä on niin kovaa, että kun kauppa aukeaa ko 10 niin jo yhdeltätoista leivät on loppu. Pullaa saa vähän pidempään. Raaka liha on pakasteena, joten sitä on tarjolla lähes aina kun puoti on auki. Tuo myymälä on osoitus siitä, että lähiruokaakin maalla saa, jos ei laiskuuttaan osta kaikkea kerralla marketista.
Maaseudulla arvoistetaan myös monitaitoisuutta. Ja sitten jos omat taidot ei riitä, naapuri tulee ja auttaa. Itselläni paloi savupöntön tulipelti puhki ja uuden saaminen rautakaupan kautta tilaamalla olisi kestänyt viikkoja, sen lisäksi että olisi maksanut lähes uuden pöntön hinnan. Mainitsin naapurilleni, joka pyysi poikkeamaan sen rikkoutuneen pellinpalan kanssa, ja hetkessä hän polttoleikkasi plootusta uuden sopivankokoisen tulipellin. Maksua kun tarjosin niin vihjasi vain, ettei itse ole kerennyt kalaan. No, seuraavana aamuna naapuri sai kilon vastapyydettyjä muikkuja savustetuna. Minulla kun oli aikaa kalastaa, ja taitoa. Tuollainen ei juuri kaupungissa toimi, harva meistä tarjoaa naapurilleen apua tuosta vaan.
Riittäisihän tuota, mutta jatketaan huomenna...
Niin, sosialidemokratian vahvin kannatus liikkeen alkuaikoina tuli maaseudulta. Puolueella oli silloin aidosti kiinnostusta myös maaseudun ihmisten elinolojen kohentamiseksi.
Demarit jätti maaseudun, kun se keskittyi ay-liikkeen sisäiseen valtataistoón kommunistien kanssa. Vaikka takana oli CIA rahaa ynnä muuta, ei puolueen olisi tarvinnut jättää maaseutua. Kommunistit saivatkin vahvan jalansijan vielä sodanjälkeisessä maaseudun poliittisessa kartassa. Ja Kepu saa kiittää jos ei koko olemassaolostaan niin nykyisestä asemastaan juuri demarien oman perintönsä hukkaamista maaseudulla. Vaalimalla tuota táustaansa SDP olisi nyt 35 % kannatuksella suurin puolueemme ja Keskusta 4-5% agraariväen edunvalvoja.
Viikonloppuna katselin uutta saunaa, jonka entinen maanviljelijä oli rakentanut itselleen täysin kierrätystavarasta: purettujen riihien ja aittojen laudoista ja hirsistä sekä muiden purettujen rakennusten osista, mm. ikkunoiden ja ovien vuorilaudoista, joita hän oli haalinut ympäri pitäjän.
Sitä työn jälkeä kelpasi katsella. Saunatuvan huonekalutkin hän oli tehnyt itse eikä vastaavaa työn jälkeä näe aina huonekalukaupassakaan, puhumattakaan materiaaleista, sillä hän ei käyttänyt lainkaan melamiinipintaista lastulevyä kuusiokoloruuvein, vaan massivipuuta kalanpyrstäliitoksin.
Paikallista lähiruokaakin söimme vastaavan tyyppisestä suoramyyntipaikasta ostettuna. Sinnekin piti mennä ajoissa, jos halusi saada suosituimpia tuotteita. Sellainen oli mm paikkakunnan piimälimppu. noissa tilanteissa mieleeni tulee aina se, että paikkakunnan marketit samojen tuottajien markkinointikanavana antaisivat mahdollisuuden laajentaa tuotantoa monen ihmisen työllistymisen verran, eikä se vielä veisi Oululaisen, Fazerin, Valion, HK-Scanin ja muidenkaan markkinaosuuksista kymmentäkään prosenttia, mutta elävöittäisi aivan varmasti maaseudun elinkeinoja ja paikallista yrittäjyyttä.
Meillä oli lähiruokana pääkaupunkiseudulta tuomaamme tuoretta silakkaa, jota savustimme, halstrasimme, paistoimme voissa, teimme silakkalaatikoksi perinteiseen tapaan ja söimme myös suutarinlohena. Syödessämme pahoittelimme sitä, että silakan pyynti ei taida kannattaa ammattikalastajille enää eikä kuluttajakaan raaski ostaa valmiiksi fileoitua silakkaa, kun sen kilohinta nousee aika moneen euroon eikä tuoretta, perkamatonta silakkaa myydä enää missään.
Keskustalla olisi paljon työsarkaa ruokakaupan uudistamisessa lähiruoan suuntaan.
-Jäbä
Maalaisliiton ja sosialidemokraattien työnjako taisi syntyä 60-80-lukujen suljetussa taloudessa, kun silloiset punamultahallituksen jakoivat inflaatiohyödyn maataloustukiin ja sosiaalitukiin. Silloin maaseutu jäi keskustalle ja maaseudun köyhät kääntyivät SKDL:n kannattajiksi ainakin Lapissa ja Itä-Suomessa, mutta myös muualla jonkin verran, vaikka sittemmin SMP valtasi tuon joukon suosion.
SDP sitoutui ay-liikkeeseen ja työmarkkinapolitiikkaan, jota maaseudulla ei juuri tarvittu, ja näin se menetti jalansijansa maaseutuväestön joukossa takaisin keskustalle, kun SMP typistyi perussuomalaisiksi.
nyt, kun keskustan kenttäväki puoluesihteeri Korhosen johdolla kailottaa keskustan tekevän kokoomuslaista politiikkaa, nämä maaseudun köyhät ovat siirtymässä sankoin joukoin perussuomalaisiksi.
-Jäbä
Noinhan se on. SDP hukkasi maaseudun köyhät kuten kuvaat. Nyt SDP on hukkaamassa kaupunkien köyhiä tekemällä käytännön politiikkaansa täysin eri tavalla kuin mitä juhlapuheissaan vaatii. Duunarit protestoivat ja äänestävät Perussuomalaisia. Nuoret koulutetut vihreitä tai Kokoomusta. SDP kuihtuu kilpaa Kepun kanssa. Se toki tuo molemmille tyydytystä, että toisella menee yhtä huonosti. Se onkin ainoa lohtu näillä punamultakaveruksilla
Kokoomuksen aisankannatajan rooli alkaa jo vituttaa!
Puumala ja Pekkarinen johtoon!
Vanhaslaiset helvettiin, ihan sinne minkä ovat järjestäneetkin!
...kepulle ja kepulaisille!
Kierretään nyt puukkoa kepulaisen haavassa naapurissa tapahtuvalla, joka sopii tulevaisuudenkuvaksi meilläkin. Nimittäin Norjan parlamenttivaaleilla.
Ovensuukyselyjen mukaan siellä sosialidemokraattejamme vastaava työväenpuolue (sosialidemokraateiksi se puolue luetaan kansainvälisissä yhteyksissä kuten Iso-Britannian labourkin) näyttää olevan saamassa 32,7 % kannatuksen, edistyspuolue 22,1 %, oikeistopuolue høyre 14,1 %, sosialistinen vasemmistopuolue 8,8 %, kristillinen kansanpuolue 6,8 %, keskustapuolue 6,5 % ja vain liberaalinen venstre on sitä hiukan pienempi 5,9 % kannatuksella.
Hyvä suunta meillekin, ainakin keskustan osalta. Kyllähän me aina olemme oppia länsinaapureista ottaneetkin, joskin usein viiveellä.
Norjassa siis jatkanee sama keskusta-vasemmistolainen hallitus, joka siellä nytkin on työväenpuolueen johtajan, toisen polven poliitikon Jens Stoltenbergin johdolla. Koalitioon kuuluvat työväenpuolue, sosialistinen vasemmistopuolue ja keskusta. Keskusta siis Norjassa siis luetaan vasemmistoblokkiin kuuluvaksi, kun Ruotsissa se kuuluu oikeistoblokkiin ja meillä mihin vain, sillä meidän opportunistisella kepulla ei ole periaatteita.
Harvinaita nyky-Euroopassa, että kauan jatkanut hallituskoalitio saa jatkot edelleen. Saksassa taitaa kyllä olla tulossa sama, eli siellä harvinainen epäpyhä allianssi, konservatiivisten kristillisdemokraattien ja sosialidemokraattien yhteishallitus saanee jatkot krisitillisten Merkelin johdolla, joskin sosialidemokraatit lisännevät kannatustaan, arvioivat aamun lehdet.
Sosialidemokraattisen työväenpuolueen pysyminen ylivoimaisesti suurimpana puolueena meitä hyvin paljon rikkaammassa Norjassa on pienen ihmetyksen aihe sekin. Norjan kansantulo asukasta kohden kun on 76 450 dollaria ja meillä vain 44 400 dollaria. Onkohan vain meidän demariemme johtajien kyvyttömyydestä kiinni, ettei puolueen kannatus ole meillä samalla tasolla kuin Norjassa tai myös meitä rikkaammassa Ruotsissa. Pitäisikö meilläkin vajota köyhyydessä latinalaisen Amerikan maiden tasolle, ennen kuin demarit saisivat ilmaa siipiensä alle ja pääsisivät johtoon meillä kuten siellä? Luoja meitä kuitenkin sellaiselta kohtalolta varjelkoon, vaikka kyllähän nyt kovasti siihen suuntaan ollaan menossa, kiitos osaksi myös hyvän hallituksemme.
No, kyllä tuo Norjan tuleva vaalitulos kuitenkin kepua ja täällä ilkkuneita kepulaisia varmaan yhä lisää turhauttaa ja useimmille suomalaisille antaa toiveita ja jopa varmuuttakin paremmasta tulevaisuudesta, jolloin meilläkin kepu on luonnollisen kokoinen n. 5-6 % kannatuksella.
Sääli on sairautta, mutta täytyy nyt sanoa että säälin sairauttasi.
Norjasta asti pitää hakea positiivisia demariuutisia. Muista kuitenkin, että niin Norjassa kuin Ruotsissa demarit ovat myös maaseudun ihmisten asialla, ja esimerkiksi juuri Norjassa tuosta öljytulojen suomasta suuresta kansantulosta merkittäviä summia käytetään koko maan asuttuna pitämiseen. Pohjois-Norjan koko toimeentulo perustuu massiivisiin tulonsiirtoihin. Jos haikailet sosialistidemokraattien kannatuksen nousua täälläkin, ja Keskustan hipumista, kannataisi mietiä SDP:n maaseutulinjauksia.
Mutta kyllä todella säälittävälle tasolle on tuo kepukaunasi jo mennyt. Toivotaan, että se matkasi tulee pian ja saat edes hetkeksi muutakin elämää kuin kepu, kepu, kepu, kepu kepu kepu kepu kepu kepu kepu kepu kepu...
Norja lienee Euroopan rikkain ja vakain valtio. Öljyvarat ovat taanneet norskeille hyvän elintason. Työttömyys on alhainen, pankkikriiseistä ei tietoakaan. Tietävänetkö edes sitä, että muu maailma on laman kourissa. Ilmapiiri on rento, kun siihen on varaa. Keihäsmies Andreas Thorkildsen ilmentää olemuksellaan hyvin norjalaista menoa tällä hetkellä. Ylivoima näkyy ja sillon on varaa olla lupsakkaan rento.
Ensi alkuun voisi ihmetellä sitä, miksi työväenpuolueen kannatus on Norjassa niin suuri. Syitä voi tietysti olla useita. Itse luulen, että norjalaiset haluavat, että öljyvarallisuudesta tuleva elintason jaetaan koko kansalle suhteellisen tasapäisesti. Siellä ei politiikan keskiössä ole siten ajatus siitä, että kakku on ensin leivottava ennen kuin se voidaan jakaa kuten meillä, missä sitten käykin helposti niin, että jaosta ei tahdo tulla mitään aikojen sopivasti huonontuessa. Tämä voisi selittää sitä, miksi sikäläinen SDP on niin suosittu. Toinen suosion salaisuus voi olla Gro Harlem Bruntlandissa, karismaattisessa entisessä pääministerissä, jonka suosio heijastuu vielä vuosia eteenpäin.
Kolmas tekijä on oikeiston hajanaisuus, Edityspuolue ja Höyre kisaavat verisesti johtopuolueen roolista. Soppaa on sotkemassa vielä liberaali venstre, joka taisi hävitä näissä vaaleissa eniten.
Keskustalla ei ole missään muualla sellaista kannatusta kuin Suomessa. Oma teoriani on se, että sisällisodan vaikutus heijastuu tässä nykypäiviin asti. Vasemmiston maine on maaseudun ennakkoluuloisessa ilmapiirissä meillä huono, kun se mielletään vain sosialismin edustajaksi. Meillähän sotketaan usein sosiaalidemokratiakin sosialismiin. Koulusivistyksen noustessa tähän ehkä tulee muutos. Olemmehan tyypillisesti aina muita Pohjoismaita parikymmentä vuotta jäljessä.
Norja on öljyteollisuuden lisäksi tunnettu kalastusmaa. Kun merta riittää koko Norjan etelä- ja länsirajan pituudelta, on luontevaa, että maa on kauttaaltaan asuttu. Asuttuna pitäminen perustuu taloudelliseen kannattavuuteen, kun kalastuselinkeino luo työllisyyttä pitkin pitkää Norjan maata.
Ruotsissa en ole havainnut mitään suurta keskustelua siitä, että koko maa pitäisi jonkun periaatteen mukaan pitää asuttuna. Näyttää siltä, että myös Ruotsin asuttaminen perustuu taloudelliseen toimeliaisuuteen. Asutusta on eri paikoissa sen mukaan kuin mihin alueen taloudellinen kantokyky riittää. Pohjoisessa on ollut perinteisesti kaivosteollisuutta, joka on pitänyt yllä asutustarpeita.
Sekä Ruotsissa että Norjassa maatalous on keskittynyt maiden eteläosiin. Suomessa maataloutta harrastetaan koko maassa ja vieläpä niin, että täällä suositaan sen harrastamista enemmän siellä, missä olosuhteet ovat huonoimmat. Ruotsissa ja Norjassa ei tällaiseen järjettömyyteen ole menty. Lieneekö se sitten juuri sitä, että siellä demarit ovat vuosikymmenet päättäneet asioista eikä Keskusta.
Suomessa koko maa pidetään asuttuna keinotekoisesti harjoittamalla aluepolitiikkaa, joka ei luo kovin kannattavaa elinkeinotoimintaa. Meillä voimavarat hajautetaan, kun ne Ruotsissa ja Norjassa järkevästi keskitetään. Niinpä sitten Suomessa on paljon sellaisia alueita, missä on krooninen liikaväestöongelma. Alueen talous ei riitä tuomaan hyvinvointia kaikille sen asukkaille. Työttömyyttä esiintyy hyvinäkin aikoina. Hyvin tyypillistä on se, että työpaikkoja yritetään tuoda tällaisille seuduille väkisin, mistä esimerkkinä valtion virastojen hajasijoitus. Aiemmin teollisuutta hajasijoitettiin erinäisin porkkanoin. Seurauksena oli tukku konkursseja, joukko asuntovelkaloukkuun jääneitä työntekijöitä ja kunnan riesaksi jääneitä tyhjiä teollisuushalleja.
Meillä tarvittaisiin nimenomaan sellaista toimintojen keskittämistä kuin Ruotsissa ja Norjassa. Periaatteena pitää olla se, että elinkeinotoimintaa suositaan siellä, missä se on kannattavaa. Jos meille syntyy esim. kannattavaa kaivos- ja matkailutoimintaa pohjoiseen ja itäiseen Suomeen, tottakai niistä pitää silloin olla iloisia ja tyytyväisiä. Mutta siitä pitää päästä eroon, että kaikenlaisia merijärviä ja auringonalaskun kuntia tekohengitetään vuodesta toiseen. Tähän voisi tosiaan olla lääkkeenä se, että päästäisiin ensin Kepusta eroon. Se kun puolueista juuri tällainen tekohengityspuolue.
Voi noita sinun mielikuviasi. Ja tuota valehtelua. En tiedä oletko luonnoltasi noin epärehellinen, vai onko juristin koulutus tehnyt sinusta patologoisen valehtelijan
Norjassa juuri demaripuolueen politiikan mukaisesti syydetään öljyrahaa aluetukiin. Asutuksen säilyttäminen maan eri osissa on ollut erityisen korostunutta Norjassa Pohjoisimmilla alueilla on poistettu työnantajamaksuja, kevennetty verotusta ja jopa annettu anteeksi opintolainoja, alennettu sähkömaksuja ja korotettu lapsilisiä perinteisen suoran yritystuen lisäksi. EFTA:n tuomioistuin on kieltänyt Norjassa sovelletun työnantajamaksujen alueellisen porrastuksen ETA-sopimuksen vastaisena, silti maa ei siitä ole luopunut.
Ero Suomeen on siinä, ettei Norjassa voi edes teoriassa harjoittaa maataloutta kuin pienellä alueella Oslon lounaispuolella. Silti esimerkiksi lammastaloutta tuetaan ihan porjoisinta Norjaa myöten paljon paljon Suomea voimakkaammin.
Norjan kalateollisuus on keskíttynyt pohjoiseen sen siellä saamien verovapauksien ja valtion maksamien investointien vuoksi, esimerkiksi Norjan taloukriisin elvytyspaketti sisältää kahden uuden sataman raknetamisen pohjois-Norjaan, toinen Altaan ja toinen Hammerfestiin. Lisäksi on käynnisttetty kolme tiehanketta Venäjän rajalta länteen. Ihan pelkkää aluetukea nuo kaikki.
Kanssasi olisi ihan mukavaa debatoida jos luopuisit karkeasta valehtelustasi. Kannattaisiko kääntyä ammattiauttajan puoleen rehellisyyden palauttamiseksi?
Norjan vaaleissa kävi jakolinja suuret vastaan pienet. Kolme suurinta puoluetta voitti kannatusta pienpuolueiden kustannuksella.
Norjan vaaleissa keskusta-vasemmistolaiset voittajat, eli hallitusrintama, lupasivat lisää merkittäviä satsauksia juuri aluepolitiikkaan sekä myös sosiaalietuuksiin. Oikeiston Höyre taas piti tiukkaa budjettikuria tärkeänä Norjan korkean kustannustason edelleen nousun hillitsemiseksi.
Jakopolitiikka siis voitti. Mitä siitä seuraa?
Todennäköistä on, että jos keskusta-vasemmisto lunastaa lupauksensa, erilaiset tulonsiirrot kasvavat. Se puolestaan ruokkii inflaatiota, joka Norjassa on jo nyt muita pohjoismaita ja EU:ta korkeampi. Kuten Norjassa käyneet tietävät, maan kustannustaso on merkittävästi vaikkapa Suomea korkeampi, ja kun palkat vielä viime vuonna nousivat lähes 6% ja tänäkin vuonna lähes 4%, niin yhdistettynä tuohon tuhlaavaan aluepolitiikkaan Norjaa johdetaan holtittomasti. Tietysti hyvää on se, ettei valtio velkaannu kun öljyrahastoja purkamalla (syömällä pääomaa) hoidetaan tuhlauksen kustannukset. Mutta linjan jatkuessa pitkään maa on kohta niin kallis, että vientiä (muuta kuin öljy) täytyy vauhdittaa entistä suuremmin tukiaisin jotka taas kiihdyttävät inflaatiota jne. Norja on siis vaarallisessa kierteessä, jonka seuraukset voivat olla vakavat, etenkin jos öljyn hinta taas laskisi.
Pelkäänpä pahoin, että norjalaiset maksavat vielä kalliit lunnaat sosialidemokraattien ja keskustan hallitusyhteistyöstä. Silloin siellä nykyinen, demarivetoinen, holtiton aluepolitiikka pannaan kuriin
Ei ihmistä, joka osoittaa tietämättömyyttään sanota valehtelijaksi, pitäisi se sinun ymmärtää. Mielipidepankki tuossa osoitti täydellisen tietämättömyytensä Norjan politiikasta, se siitä.
Orwell kertoi kuulussa kirjassaan 1984 kaksoisajattelusta, joka merkitsee sitä, että ihmisen samalla tulee tietää ja olla tietämättä. lainaus kirjasta "Hänen tulee olla tietoinen siitä, että puhuu täyden totuuden samalla kun latelee huolellisesti valmisteltuja valheita, olla samalla kertaa kahta eri mieltä, käyttää logiikkaa aseena logiikkaa vastaan..." MPP on tuollainen orwellilainen kaksoisajattelija. Täysin tietoisena puhuu täyttä totuutta ladellessaan huolellisia valheita. Orwellin maailmahan on hyvin lähellä sosialidemokratiaa, joten siinäkin mielessä tuollainen kaksoisajattelu sopii MPP:lle.
Kaksoisajattelussa mielenkiintoista on se, että itse niin ajatteleva ei sitä yleensä huomaa, sen huomaa keskustelun vastapuoli tai vastakkaista mielipidettä edustava. Kaksoisajattelua esiintyy silloin, kun kovasti haluaa uskoa johonkin, mutta ei myöntää itselleen uskonsa motiiveja. Sosialidemokratiahan on juuri tuollainen aate johon halutaan kovasti uskoa mutta koetetaan perustella usko valheellisilla vääristelyillä kun ei myönnetä itselle demariuskon todellisia motiiveja. ihminen tietää mielipiteensä epäloogisuuden ja sisäisen ristiriidan, samalla tietoisesti kieltää sen, eli valehtelee ja sitten suggeroi itsensä unohtamaan että valehtelee.
Sitten niitä totuuksia Norjasta. Norjan maanviljelijät ovat tuensaajina aivan maailman kärjessä ja Norjan maataloutta suojellaan ulkomaisen maatalouden kilpailulta lisäksi satojen prosenttien tulleilla tuontielintarvikkeille. Siksi Norja ei ole liittynyt EU:n eikä millään halua hyväksyä WTO:n vapaakauppasopimuksia. Norjalaista kalan vientiä taasen subventoidaan miljardeilla kruunuilla, suorastaan dumpataan EU:n markkinoille. Niin kauan kun öljytulot riittää, tuo kaikki on mahdollista. Mutta aina se on tullut itku pitkästä ilosta. Norjan sosialidemokraatit ovat hallinneet pitkään, luoneet tuon protektionistisen ja kalliin tukijärjestelmän joka on huima riski niikin pienelle kansantaloudelle kuin Norja. Mutta öljy voitelee...
2001 HS: “Pohjalainen yrittäjähenki kytee Kainuussa
Puolessa vuodessa löytyi EU-rahoituksella 68 yrittäjää
- - -
Ongelma on ollut yleinen: maakunnassa on aina arvostettu työtä ja ideoita on riittänyt, mutta ne ovat usein jääneet “navetan tai seinävällyjen alle”, kun kannustuskin on puuttunut. “Naapuri on saattanut sanoa, että älä hulluja puhu, isäsikin kasvatti mulleja.”
...Norjassa tuloveroprosentti on alhaisempi, jos asut kaupunkien ulkopuolella, eli siellä annetaan veroetu ihmisille, jotta nämä eivät keskittyisi kaupunkeihin ja jättäisi maaseutua liian vähälle asutukselle, jolloin palvelut siellä tulisivat kohtuuttomiin hintoihin.
Norjassa on verot kevyemmät syrjäkylillä kuin kaupungeissa. Lisäksi koulutettua väkeä on houkuteltu muuttamaan syrjäseuduille antamalla opintolainat anteeksi, ts maksamalla ne valtion pussista, tietyn asumisajan vastineeksi. Myös sähkövero on maaseudulla alhaisempi, lasten päivähoitomaksut ym ym. Myös yrityksille annetaan investintiavustuksia syrjöseuduille, esim kalatehtaille pohjoisessa. Norja harjoittaa siis todella vahvaa aluetukipolitiikkaa sen lisäksi, että se suojaa omaa maataloustuotantoaan huikeilla tulleilla ja maailman korkeimmilla tukiaisilla. Pohjoi-Norjassa elelee iso joukko vauraita lammas- ja vuohitilallisia joiden koko toimeentulon kustantaa Norjan valtio. He pitävät osaltaan pystyssä myös Kilpisjärven ja Utsjoen kauppaa hakemalla Suomesta edullisempia elintarvikkeita - ja viinaa.
Omaa kulutustavaratuotantoa Norjassa ei ole, joten niille tulleja ei ole säädetty.
Se onkin siis Norjan hintataso, joka määrittää Utsjoen Uulan K-marketin hintatason niin korkeaksi? ;-))
.
Utsjoella on vain yksi elintarvikekauppa, tämä Uulan K-valinta. Oiskohan seuraavaksi lähin ollut Kaamasessa?
Kannattaa siinä turskaväeltä kalastaa kruunut kukkarosta.
http://artists.letssingit.com/juha-vainio-lyrics-matkalla-pohjoiseen-7lqvwcf
kuolematonta typeryyttään....
.