Masennuksella eläkkeelle?

sairauslomaa, jos sairaus jatkuu niin kuntoutustukihakemus jne.jne. Eli eipä se eläke ole se ensimmäinen mitä haetaan, useimmitenkaan.
Miten pitkiä sairauslomia? Oletko nyt sairauslomalla? Oletko millaisessa hoidossa?

Itse olen vm-60, nyt toistaiseksi eläke depression ja somaattisten sair.takia, tätä ennen 8 vuotta kuntoutustuella.

kansaneläke on maksimi 550€-verot asumistuki ei muuta.Jos saat työeläkettä se laskee kansan eläkettä eli reippaasti alle 700€ saat bruttoa et enempää.Se jo jotta pystyt kirjoittamaan tänne ilmaisee jotta et ole tosissaan masentunut.Todella masentunut ihminen joka saisi eläkkeen ei pysty chattaileen missään saati sitten edes siivoon kämppäänsä tai pitämään omasta hygieeniasta huolta.Sellainen voi ....kuten sanoin voi saada eläkkeen ei muut nykyisin.

Olen masennusdiagnoosilla (F32.2) eli vaikea-asteinen masennustila. Ja silti kykenen jotain kirjoittelemaan.

Kuntoutustuella eli määräaikaisella eläkkeellä eli pätkäeläkkeellä oli 3,5 vuotta.

Vaikeaa on päästä suoraan sairauslomalta eläkkeelle.

Kannattaisi pohtia ammatilista kuntouitusta ja/tai osa-aikaeläkettä/kuntouitustukea. Työterveyshuollon pitäisi tietää miten homma menee,

Sairastan vaikeaa psykoottistasoista mesennusta, n. 7 vuotta joista viisi ensin määräaikaisella kuntoutustuella ja nyt kaksi pysyvällä eläkkeellä. Herkkua ei ole ollut elämä, sairaalajaksoja kertynyt 20-30 en pysy laskuissa, lepositeet, pakkohoidot, harhat, vierihoidot, pakkohoidot jne tullut tutuksi. Nyt jotain tolkkua saatu unipolaarisesta sähköstä. Käyn ylläpitosähkössä. Mutta siitä eläkkeelle pääsystä sanoisin joutumisesta, yritä saada tukea elämääsi, pidä ystäviä tärkeinä, terapia, lääkitys, ulkoilu ja kaikki konstit ennenkuin eläkkeelle. Suoraan sanoen tilanteen pitää olla kohtalaisen vaikea ennenkuin eläkkeelle pysyvästi joutuu. Toivon ettei sinulle käy niin.

20-vuotias olen ja saan työkyvyttömyyseläkettä. Masennusta, vaikeaa sellasta olen sairastanut viitisen vuotta. "Työkyvyttömyyseläke" tuo sana kirjoitettuna tai sanottuna kuulostaa tosi pahalta, lannistaa, "tässäkö tämä nyt on" .. Mutta en ole kamalan huolissani juuri nyt, koska olo on mennyt parempaan, mitä se on ollut. Heikoilla jäillä olen vieläkin, pahoja oloja on, puhun tuskista mielummin. Mutta pärjään. Mulla on ihania auttajia, olen onnekas. Hymyilen kaupankassalle, mitä en ole tehnyt moneen vuoteen.

Oletko tosiaankin 20 vuotiaana työkyvyttömyyseläkkeellä? Ettei olisi kuntoutustuki, aiemmalta nimeltään määräaikainen t.eläke.
Toipumisia.

Mua ei päästetä eläkkeelle ja oon 46 -vuotias, että silleen.

Sinäänsä jännä että täällä porukka vinkuu jostain eläkkeistä ja kun masentaa. vittu sentään oikeasti. onko ne teidän ongelmia että vähän elämä potkii päähän ja ei pystytä suorittaa "normaalin" elämän kuuluvia asioita. Itse olen 26v mies, mulla on ollut todella paha masennus jotain 6-7 vuotta, välillä helpottanu jonin verran tosin, itsetuhoisia asioita pyörii mielessä kokoajan, velkaa niskassa niin paljon ettei tarvii mistään hyvstä edes haaveilla. sentään kämppä löytyy johon saan asumistuen, sekin on pienempi mitä normaalisti saisin kun mun nimissä on vielä yritys jonka toiminta meni nurin mutta yritystoimintaa ei ole lopetettu koska sitä yksin en saa lopetetttua ja kirjanpitäjälle ei oo rahaa maksaa siitä. Kama maistuu ja elän noin 50-200e koko kuukauden riippuen mistä saan rahaa. mun työhistorialla tuskin edes mitään eläkettä irtois.

"Kama maistuu .."! Voihan sitä olla "oikeasti masentunut" noillakin eväillä, mutta jos nyt kumminkin päihdeongelmainen (joka aiheuttaa masennusta).

Eikös kukaan muka voi auttaa sinua sen firman lakkauttamisessa? Vai oletko kaikki karkottanut kaman käytöllä?

Ja velkaneuvonta on olemassa. Takuu-säätiön myös lainaa köyhille.

Onkos ylipäätään mitään hoitoa ja kuntoutusta muuten?

Mene päihdekuntoutukseen.

Eiks se ole niinkin, että masennus aiheuttaa päihdeongelmia. Kaikki riippuvuudet han (ja masennus myös )on tunteiden käsittelyongelmia. Itse kai lievästi masentunut. Mitään diagnoosia ei ole, koska yritän parhaani mukaan salata pahan oloni ja hampaat irvessä sisulla eteenpäin. Välillä jo sain elämäni parempaan kuntoon, mutta nyt potkut ja tuntuu, etten saa itsestäni irti positiivista ja itsevarmaa itsensä markkinoijaa, joka työmarkkinoilla pitäisi olla. Ahdistaa vaan ja lamaannun. Onneksi on kuitenkin läheiset, jotka piristää En tosin heillekään ahdistuksestani puhu, en halua paljastaa olevani huonompi kuin muut, etten osaa asioita joiden pitäisi sujua luonnostaan. Pelkään epäonnistumista, siksi en edes yritä. Tyhmää, tiedän :( Kuitenkaan ei tulisi mieleenkään hakea eläkettä. Tai edes masennussairaslomaa. Sensijaan minulla tämä ilmenee alisuoriutumisena ja teen paskahommia, vaikka minulla on korkeakoulututkintokin.

Eläkkeelle lähtö edessä, mutta ei systeemin ehdoilla? Mieluummin jättävät ilman eläkekorvausta virumaan oman onnesa nojaan. Saako suomalainen oikeusturvaa, vaikka laissa jokaisesta olisi huolehdittava? Onko kansalaisten joukkohylkääminen nyt tosiasia? Jäämmekö ilman asuntoa ruokaa ja tukea?

minusta olisi kiva tietää, et jos kärsii keskivaikeesta&vaikeesta masennuksesta, persoonallisuus häiriöstä ja pakko- oireista (diagnooseja ollut enemmänkin)- mutta tilanne polkee nyt paikallaan... on jo vuoden ylikin... poissa työ- elämästä 5-6 vuotta, lääkkeitä kokeiltu jo useita. itse haluan eläkkeelle, mutta lääkäri ei "päästä"... olen n.30v nainen ja pari ammattiakin (en sovellu niihin), tiedän itse. kuntoutustukea haetaan aina n.vuodeksi eteenpäin... olen lopun uupunut. pitääkö minun odottaa toiset 5 vuotta päästäkseni pysyvälle eläkkeelle? kuinka usein päätös tulee pysyvänä, eikä vain väli aikaisena?

minulla on ollut nyt pysyvä kuntoutustuki 6 vuotta, jolloin tein osa aikatyötä kotona viellä vuosi sitten.. Nyt eräitten kriisien jälkeen loppukin työkyky on mennyt, todellakaan juuri mikään ei jaksa innostaa/kiinnostaa. Ehkä pahin on tyttäreni syvä masennus.. Koen siitä syyllisyyttä. Lihonutkin olen niin etten vaakaan uskalla mennä. Unet menneet.. nukun kun nukuttaa, Viikolla nyt sitten lääkärille kertomaan että mikä on mun tilanne ja sairaspäivärahaa haen vasta nyt jos saan. Toivottavasti löytyisi jokin kuntoutus minkä jaksaisi viedä loppuun saakka. Tai psykoterapiaa...mitä tahansa jolla pääsisi vähän eteenpäin ja ylös ongelmista.. Saisi sairautensa hallintaan.

Itse "sain" eläkkeen tämän vuoden eläkkeen helmikuussa 32-vuotiaana dg. toistuva vaikea masennus, yleistynyt ahdistuneisuushäiriö sekä useita persoonallisuushäiriöitä mm. epävakaa persoonallisuus. sairaslomaa yhteensä takana 5 vuotta. eläke toistaiseksi voimassa oleva tuli toisella kerra.

Erittäin paljon kuntoutusta takana. Pitkiä sairaalajaksoja, sähköhoitoa psykoterapiaa. Olin masentunut jo työelämässä ollessani ja kävin terapiassa silloin jo.

Saan työeläkettä, minulla oli työpaikka josta jäin eläkkeellä. Meni elämä uusiksi kun sairastuin. En kuvitellut elämääni näin.

Kuntoutus jatkuu edelleen. Toivon joskus hamassa tulevaisuudessa palavaani jonkinlaiseen työelämään. Vaikka edes vapaaehtoistyöhön. Mutta ei eläke minusta mikään ratkaisu ole. MInusta psykiatrini kyllä sanoi hyvin. Minulle maksetaan nyt rahaa siitä, että kuntoutan itseäni. Vaikka eläke onkin pysyvä, niin ajattelen sen tosiaan niin. Olen nuori ihminen, mutta on tämä parempi kuin jatkuvat määräaikaiset pätkät.

En halunnut siinä vaihessa millekään eläkkeelle, kun siihen systeemiin tulin
ajautuneeksi. Ensisijainen tavoitteeni oli tulla takaisin toimintakykyiseksi, päästä
lähes siihen terveydentilaan missä joskus aiemmin olin ollut. Ongelmia oli kyllä
kasaantunut jo vuosikymmenien aikana roppakaupalla.
En vain sitten sen systeemin toimesta tullut riittävästi autetuksi, pahasti jäi kaikki
puolitiehen. Oli sitten loppujen lopuksi itse asiassa aika suuri pettymys, kun
huomasi niiden vaan nakkaavan ulos.
Mutta jos oot juoppo, täys spurgu, ne käyttää silloin säännöllisin väliajoin kuntoutettavana, niinkuin ainakin parempiakin sotaveteraaneja.
Että jaksaa taas ryypätä. Minä en ollut sitten vielä silloin riittävän pitkälle mennyt tenukeppi.
Mun tavoite ei ainakaan ollut silloin aikanaan, että lopputulos olis ollut tämä mitä
tää nykyään on.

haluaisin eläkkeelle



olen sairastanut eriasteisia masennuksia lapsuudesta lähtien (taustalla lapsuudessa tapahtunut seksuaalinen hyväksikäyttö ja väkivaltaisessa alkoholistiperheessä kasvaminen). Varsinainen masennus- ja ahdistusdiagnoosi tehtiin yli 10v sitten. Vuoden olin psykiatrisella päiväosastolla. Terapiassa kohta kymmenen vuotta. Välillä psykoottisia kausia ja itsemurha-alttiutta. Työkokeilut epäonnistuivat. Psykologisissa testeissä paljastui nyt keväällä persoonallisuushäiriö. Työelämässä en ole ollut seitsemään vuoteen. Minulla on myös kroonisia fyysisiä yleiskuntoon vaikuttavia sairauksia. Silti en ole päässyt eläkkeelle Haluaisin kuolla, mutten voi tehdä sitä lapselleni. eläkepaperit helpottaisivat edes vähän ahdisusta, kun ei tarvitsisi pelätä, että mikä virasto antaa kielteisen päätöksen seuraavaksi. Jos voisin vaihtaa paikkaa jonkun terveen ihmisen kanssa, vaihtaisin. En ole laiska, en vain ole työkykyinen.

Mitä te nuoret eläkeläiset teette päivisin? Notkutte kotona tekemättä mitään vuosikymmenien ajan?

Minä kuolen mielummin kuin jään työkyvyttömyyseläkkeelle mt-ongelmien vuoksi.

Toivottavasti joku päivä "arvot kullakin" koet vakavan masennuksen, sittenpä tiedät mitä sairastaminen on.

Kesäkuussa alkaa eläke vakavan masennuksen seurauksena. Ikää on nyt 48 vuotta.

Olen 24-v, takana kuntoutustuella elämistä 15-18v välillä. Osastohoitoa yms. Sain ammatin itselleni mutta nyt ei onnistu opiskelu eikä työelämäkään. Psykooseja ei enää ole mutta masennus ja ahistuineisuushäiriö. Käyttäytymishäiriö todettu..

"Arvot kullakin": vakavasti masentunut nuori ihminen todennäköisesti "notkuu" siellä kotonaan ahdistuneena ja tuskaisena rukoillen että jaksaisi nauttia elämästä kuin terveet ihmiset. Masentunut voi vain haaveilla mielihyvästä. Kun sitä ei koe/saa palkkioksi normirutiineista ja teoista, jäljelle jää vain tyhjyyden, katkeruuden ja epätoivon noidankehä. Siihen joutuminen on yhtä helvettiä ja sieltä pois pääseminen vaatii ammattiapua/lääkitystä/kuntoutusta. Mikäli masentunut ei silti kaikesta ponnistelusta huolimatta toivu, on suotavaa myöntää työkyvyttömyyseläke.

Masennus voi pesiytyä ihmiseen monista syistä. Läheisten menetys, lapsuuden traumat, seksuaalinen hyväksikäyttö ja muu väkivalta, alhainen elintaso jo lapsesta, yhteiskunnan ja perheen asettamat paineet, geenit, persoonallisuushäiriöt, onnettomuudet, yksinäisyys..

Monella masentuneella on useampi edellämainituista taakkanaan. Ja heitäkö pitäisi vielä syyllistää tekaistulla ja vanhanaikaisella "laiskuus ja lorvikatarri" -väitteellä? Monet masentuneet pahentavat ongelmaansa raatamalla itsensä vielä burnouttiin laiskuuden leiman pelossa. Ongelmaa ei haluta myöntää. Ne jotka uskaltavat jo ääneen pohtia työkyvyttömyyseläkettä, ovat todennäköisesti jo kohdanneet niin syvän pohjan että sinne on useampi päättänyt maallisen vaelluksensa.

Vaikea-asteinen psykoottinen masennus.Ja kuntoutustuella 2015 loppuvuodesta ja kuntoutustuki katkolla taas toukokuun lopussa.Edellinen psykiatri jäi eläkkeelle.Stressi päällä miten käy kun ei uudesta lääkäristä ole mitään tietoa.

Itselläni on keskivaikea krooninen masennus, ahdistuneisuushäiriö ja sosiaalisten tilanteiden pelko. Lisäksi migreeni. Olin 10 vuotta kuntoutustuella, ennenkuin eläke alkoi 2015. Olen nyt 51-vuotias. Turhauttaa ja hävettää tämä eläkkeellä oleminen. Kunpa Suomen työmarkkinat olisivat joustavammat, ja olisi enemmän ns. tuettuja osa-aikaisia työpaikkoja tarjolla vajaakuntoisille.
P.S. Eläkkeelle on erittäin vaikea päästä / joutua. Jotkut puhuvat eläkkeelle pääsemisestä aika kevyesti. On tarkoitus, että ensin yritetään jollakin keinolla kuntouttaa, ennenkuin puhutaan eläkkeestä.

Kyllä sitä pitäisi jo päästä työhaluttomuuseläkkeelle