Olen kolmen pienen lapsen kotiäiti ja rakastan aviomiestäni hyvin paljon, olemme vielä aika nuoria, 25-vuotiaita, mutta olleet yhdessä vuosikaudet.
Nyt olen ihastunut mieheni siskon miesystävään. Ihastunut, ihan sillä samalla tavalla kuin aina lapsena naapurin poikiin, hymyilyttää ja tulee perhosia vatsaan kun vain ajattelenkin häntä. Ajatukseni ovat kuitenkin ihan viattomia, mies on muutenkin ihan eri tyyppinen kuin oma mieheni, luonteeltaan ja ulkonäöltään.
Olen huomannut, että tämä siskon mies myös taitaa tuntea "jotain" minua kohtaan, näen sen katseesta ja eleistä, ylipäätään tavasta puhua minulle. Silmissä on sellainen tietty kiilu, sen vain tietää.
En haaveile pettämisestä tai mistään muustakaan, olen onnellinen mutta tietysti aika väsynyt äiti-ihminen ja meillä mieheni kanssa on nyt ehkä "rankin" jakso elämässämme kun lapset ovat pieniä ja rahat vähissä jne.
Siksi koen tästä jotenkin huonoa omaatuntoa, lähden vielä mielelläni siskon miehen leikkiin mukaan eli vastaan katseisiin ja koitan vähän flirttaillakin. Mieheni sisko saattaa huomata tämän, sillä mieheni toisen siskon niin miesystävä ei kiinnosta minua pätkääkään, olen hänelle vain ystävällinen ja mukava. Johtuen ehkä siitä, että hän taas ei taida tuntea mitään vetoa minua kohtaan.
Onko tämä ihan kamalaa ja väärin? Olen jotenkin piristynyt tästä hurjasti, näemme mieheni perhettä aika usein ja vietämme paljon "vapaailtoja" yhdessä, nautin tästä flirtistä ja minua huvittaa kun oma mieheni ei "huomaa" mitään. Meillä on kuitenkin vahva suhde ja puhun hänelle aina kaikki asiat, meillä ei ole ollut salaisuuksia, mutta en tiedä pitäisikö tästä mitään sanoa vai pitää vain omana huvinani. Uskon ja tiedän, että tämä ihastus menee vielä ohi ja ajattelen, että mitä siinä miehessä edes näin, mutta nyt olen kuin 14-vuotias koulutyttö. :)
Nyt olen ihastunut mieheni siskon miesystävään. Ihastunut, ihan sillä samalla tavalla kuin aina lapsena naapurin poikiin, hymyilyttää ja tulee perhosia vatsaan kun vain ajattelenkin häntä. Ajatukseni ovat kuitenkin ihan viattomia, mies on muutenkin ihan eri tyyppinen kuin oma mieheni, luonteeltaan ja ulkonäöltään.
Olen huomannut, että tämä siskon mies myös taitaa tuntea "jotain" minua kohtaan, näen sen katseesta ja eleistä, ylipäätään tavasta puhua minulle. Silmissä on sellainen tietty kiilu, sen vain tietää.
En haaveile pettämisestä tai mistään muustakaan, olen onnellinen mutta tietysti aika väsynyt äiti-ihminen ja meillä mieheni kanssa on nyt ehkä "rankin" jakso elämässämme kun lapset ovat pieniä ja rahat vähissä jne.
Siksi koen tästä jotenkin huonoa omaatuntoa, lähden vielä mielelläni siskon miehen leikkiin mukaan eli vastaan katseisiin ja koitan vähän flirttaillakin. Mieheni sisko saattaa huomata tämän, sillä mieheni toisen siskon niin miesystävä ei kiinnosta minua pätkääkään, olen hänelle vain ystävällinen ja mukava. Johtuen ehkä siitä, että hän taas ei taida tuntea mitään vetoa minua kohtaan.
Onko tämä ihan kamalaa ja väärin? Olen jotenkin piristynyt tästä hurjasti, näemme mieheni perhettä aika usein ja vietämme paljon "vapaailtoja" yhdessä, nautin tästä flirtistä ja minua huvittaa kun oma mieheni ei "huomaa" mitään. Meillä on kuitenkin vahva suhde ja puhun hänelle aina kaikki asiat, meillä ei ole ollut salaisuuksia, mutta en tiedä pitäisikö tästä mitään sanoa vai pitää vain omana huvinani. Uskon ja tiedän, että tämä ihastus menee vielä ohi ja ajattelen, että mitä siinä miehessä edes näin, mutta nyt olen kuin 14-vuotias koulutyttö. :)
Vastaukset 7
Vanhimmat
ja huomaisin, että kerjäät minun miesystäväni huomiota, niin laittaisin välit poikki samantien ja tapaisin vain veljeäni enkä teitä enää pariskuntana tai perheenä. Todennäköisesti vetäisin sellaisen herneen nenääni, että kertoisin myös anopillesi minkälainen vaimo veljelläni on. Liikut vaarallisilla vesillä ja voit pilata monen ihmisen välit.
etenkin kun on kyse sukulaisista, joiden kanssa vietetään paljon aikaa.
Entäpä jos sinun oma siskosi alkaisi flirtata miehesi kanssa? Varmaan sinusta olisi kiva seurailla sitä vierestä, vai?
Koita nyt ajatella asioita vähän muidenkin kannalta.
Hae piristystä elämääsi vaikka siten, että hommaatte luotettavan lastenvahdin ja lähdet johonkin harrastukseen tai miehesi kanssa vietätte vaikka leffaillan.
onpa taas mustavalkoisia kommentteja...mitään sen kummempaa kun ei ole edes tapahtunut ja aloittajan mukaan ei ilmeisesti tule tapahtumaankaan...mitäs ihmeellistä on flirttailussa?? ettekö itse ikinä sitä tee?? pettäminen on jo sitten aivan toinen juttu, mutta mutta...eihän tässä siitä ole kyse!!!!!! pläääh...tunteita tulee ja menee...tosi rakkaus on ja pysyy :)
Jos teillä on jo kolme lasta ja pitkään olette olleet yhdessä, tuollainen flirtti vaan piristää suhdettanne! Flirtti pidentää parisuhteenne kestoa, antaa virtaa olla suhteessa läsnä.
...koska oon just kokenut tällaista. Vaimo seurustelee mun siskon miehen kanssa. (Saastat)
Kannattaa käyttää järkeä.
Halusin vielä tulla varmistamaan, että en todellakaan ole alottamassa mitään suhdetta mieheni siskon mieheen (en vaikka me/he joskus syystä tai toisesta erottaisiin) enkä tiedä kuvittelenko vain tuon hänen "kiinnostuksensa" minuun. Tää oli lähinnä vaan leikkiä (niin kuin tuossa otsikossakin jo mainitsin), ajattelin vain tulla kysymään mielipiteitä, ylittääkö tää leikki hyvän maun rajat.
Hyvänen aika, olen kerran vain halannutkin tuota miestä (synttärionnittelut..) ja se oli ennen näitä omituisia tunteita. Me vain istumme kahvipöydässä tai muuta ja asia, jonka olen huomannut ajan mittaan muuttuvan hänen käytöksessään on se, että kun hän puhuu, hän puhuu vain minulle, katsoo vain minua ja on kuin muita ei olisi kuuntelemassa. Suoraa flirttailua tms. on ollut vain muutamat kerrat hänen puoleltaan ja nekin ihan oman mieheni aikana.
Sitä tässä juuri murehdinkin, että onko se sopivaa vastata tuohon katseeseen. Tiedän ja osaan itsekin katsoa miehiä "sillä tavalla" silmiin, viattoman viekottelevasti (vaikka itse sanonkin) ja osaan vedellä oikeista naruista niin, että saan hänet vielä enemmän mukaan ja unohtamaan muut. Eli leikki leikkinä, en todellakaan halua loukata mieheni siskoa millään tavalla ja jos hän todella alkaa huomata tämän pelleilyn ja ottaa sen tosissaan, lopetan sen siihen paikkaan. Ja oma mieheni on minulle kultaakin kalliimpi enkä halua loukata häntä. Kyllä me omakin mieheni kanssa "flirttailemme", mutta ei se tietenkään niin jännittävää ole.
Tosin olen sitä mieltä, että tuo kälyni mies tämän aloitti ja minä lähdin mukaan. Yleensä nainen leimataan aina huoraksi ja lutkaksi jos vähän pelleilee, vaikka miehet ovat milloin missäkin saunailloissa ja pelireissuilla tuijottelemassa muita naisia, ja olenpahan omissakin sukujuhlissani nähnyt miten miehet siellä flirttailevat koko suvun naisille ihan tosissaan.
Mitä tuohon omaan ihastumiseeni tulee, se on hetkellisesti laantunut muista syistä (joo arki alkoi...), mutta silti pienellä kutkutuksella odotan seuraavaa kahvittelua tai illanviettoa... :)
Huvinsa kullakin, eikö niin.
Ole iloinen siitä mitä sinulla jo on, äläkä havittele sitä mitä sinulla ei ole, haavoitat vain sillä kaikkia. Tiedät mitä sinulla on, mutta et tiedä mitä saat. Opettele rakastamaan miestäsi uudestaan, jos et sitä ny tee. Voit aloittaa flirtin oman miehesi kanssa, harjoitus tekee mestarin :)