Minä en jaksa enää. Heräilen ja valvon aamuyön n. klo 3-7, ja sitten kun lopulta töihin pitäisi lähteä, alkaa kyllä nukuttaa! Melkein nukahdin autoon parkkipaikalle tässä yksi aamu.
Kun en saa töitäni tehtyä, stressaan, en saa nukuttua, ja kun en saa nukuttua en kykene tekemään töitäni kun ajatustyö ei enää toimi.
Leikittelin ajatuksella työterveyshuoltoon / terveyskeskukseen marssimisesta ja ammattiavun hakemisesta. Mutta ei siitä kuitenkaan mitään hyötyä olisi. Irtisanoutua ehkä pitäisi. Toisaalta työni on määräaikainen: ei tarvitsisi edes vuotta kestää enää. Mutta kun jo viikkokin tuntuu liian pitkältä. En jaksa itse työtä, en jaksa kollegoita, en jaksa sitä p*****een byrokratiaa.
Valittaa en ilkeä kavereillekaan, kun nämä on lomautettuina ja irtisanomisuhan alla.
Mieleni tekee vain nukkua viikko. Käpertyä sohvalle, peitto korviin, ovi lukkoon. Tai häipyä ihmisten ilmoilta: kadota ulkomaille tai syksyiseen metsään.
Joskus olen työssäni ollut tyytyväinen, pätevä, aikaansaava ja tehokas - se oli eri työnantaja ja eri tehtävä. Vaikea edes muistaa enää, millaista sellainen työnteko oli.
Kun en saa töitäni tehtyä, stressaan, en saa nukuttua, ja kun en saa nukuttua en kykene tekemään töitäni kun ajatustyö ei enää toimi.
Leikittelin ajatuksella työterveyshuoltoon / terveyskeskukseen marssimisesta ja ammattiavun hakemisesta. Mutta ei siitä kuitenkaan mitään hyötyä olisi. Irtisanoutua ehkä pitäisi. Toisaalta työni on määräaikainen: ei tarvitsisi edes vuotta kestää enää. Mutta kun jo viikkokin tuntuu liian pitkältä. En jaksa itse työtä, en jaksa kollegoita, en jaksa sitä p*****een byrokratiaa.
Valittaa en ilkeä kavereillekaan, kun nämä on lomautettuina ja irtisanomisuhan alla.
Mieleni tekee vain nukkua viikko. Käpertyä sohvalle, peitto korviin, ovi lukkoon. Tai häipyä ihmisten ilmoilta: kadota ulkomaille tai syksyiseen metsään.
Joskus olen työssäni ollut tyytyväinen, pätevä, aikaansaava ja tehokas - se oli eri työnantaja ja eri tehtävä. Vaikea edes muistaa enää, millaista sellainen työnteko oli.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hyvä ihminen, nyt jarrut päälle, ennen kuin on peruuttamattoman myöhäistä. Hyvä että olet huomannut, ettet jaksa enää. Kuuntele sisäisiä hälytyskellojasi. Ne ovat oikeaqssa ja yrittävät saada sinut pysähtymään. Mene työterveyshuoltoon ja kerro tuo, mitä tänne kirjoitit. Jos menet lopulliseen piippuun, siitä onkin todella pitkä tie terveen kirjoihin, ja joskus käy niin surullisesti, ettei pää palaudu koskaan terveeksi.
"Kun en saa töitäni tehtyä, stressaan, en saa nukuttua, ja kun en saa nukuttua en kykene tekemään töitäni kun ajatustyö ei enää toimi. "
No toi on ihan normaalia. Nimimerkillä kokemusta on.
Hae nukahtamislääkettä. Jos et saa yöuniongelmaa korjattua, menet koko ajan vain huonompaa suuntaan joka suhteessa. Sitten kun pystyt nukkumaan lääkkeiden avulla koita hakea työtilanteeseen muutosta. Kun elimistösi taas sopeutuu nukkumaan täydet yöt ja saat stressin pois, on mahdollista että nukut sen jälkeen luomunakin hyvin.
Ota uniongelma vakavasti. Mitä kauemman siitä kärsit sitä kauemmmin kestää saada se nukkuminen takaisin kohdilleen.
Minulla on ihan sama juttu. Haluaisin kadota ihmisten ilmoilta... Töistä en voi enkä haluakkaan jäädä pois, mutta tämä uniongelma vetää kaiken energian minusta pois. Lääkäri kirjoitti minulle unilääkettä, joka ei auta ollenkaan. Kuulemma pitää kokeilla vielä vähän aikaa, mutta olen jopa alkanut epäillä, että nukkuisin entistä huonommin unilääkettä otettuani(?)
Ihan sekopäistä, kun ei pysty nukkumaan...
Ostin itse Sedoniumia apteekista. Tuntuu vaan pistävän vatsan sekaisin, eikä auta yhtään. Heräilen justiin 23-03 välillä hikiseen oloon ja sitten en saa nukuttua. Joskus viiden kuuden aikaan nukahdan herätäkseni taas herätyskelloon.
Tuntuu että nää uniongelmat johtavat myös masennukseen ja ahdistukseen tässä samalla. Jotain päivinä ahdistaa niin, etten oikeasti tiedä kauanko pystyy enää työpaikalle raahautumaan.
Hitto kun tietäisi miten tästä oravanpyörästä pääsee pois. Pahinta tässä on se, että tällä hetkellä ei ole oikeastaan mitään tekijää joka suoranaisesti aiheuttaisi tätä tuskaa. Joskus on ollut. Uskonkin kärsiväni työhön liittyvästä PTSD:tä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Traumaperäinen_stressihäiriö
Trauma on siis aikaisemmasta työstressistä ja edellleen aiheutta lisää stressiä. ;(
Itse joudun tuossa odottelemaan keskussairaalan aikoja, niin tuollainen auttaa nukkumiseen paljon: jotain sokerista syöt justiin ennen unia illalla, patukoita tai munkkeja... jotain sellaista.
6kk kuukautta kohta odottanut... alkaa vähän joo ärsyttämään turha odottaminen.
cancion del mariachi you tubessa,laulelet mukana,se auttaa.
Kuulostaa tutulta, sillä itse koin tuon tänään. Tai sanotaanko että tänään tuli se viimeinen niitti =( Kesästä asti on tullut tehtyä töitä useammassa eri paikassa (keittiössä) pitkiä työputkia, pitkiä päiviä, ja lopulta se väsymys otti voiton. Alkoi tuntua ettei saa tehtyä riittävästi asioita, jos jotain piti jättää seuraavalle päivälle niin siintä seurasi heti kauhea häpeän tunne että olen pettänyt työkaverit koska en saanut tehtyä kaikkia töitä, ja suurin osa niistä oli kuitenkin tehty. Aloin ottamaan omatoimisesti vastuuta asioista mitkä eivät edes kuuluneet minulle. Aloin asettamaan omat työtavoitteet niin korkealle ettei niihin ollut enää mahdollista yltää. Yöt alkoivat mennä valvoen tai muutaman tunnin unilla, kun tuli koko ajan mietittyä että miten saan tehtyä seuraavana päivänä kaiken mitä omasta mielestäni piti tehdä. Mikään työtulos ei enää miellyttänyt vaan koko ajan piti puskea kovemmin ja paremmin eteenpäin ja silti tuntui ettei enää osaa tehdä mitään oikein ja riittävän nopeasti.
Kasaantunut stressi alkaa vaikuttamaan kaikkiin elämän osa-alueisiin ja tuntuu ettei tule tehtyä enää siviilissäkään mitään oikein. Kaikki aika kuluu työn ajattelemiseen ja itsekritiikkiin ettei ole tarpeeksi hyvä. Kaikkeen toivoo että jos teen nyt vielä vähän enemmän töitä ja pyrin parempaan ni se auttaa, mutta toisin kävi... Kesken työpäivän ei enää psyyke kestäny ja alkoi tullu itkukohtauksia ja paniikkia että nyt sortuu kokonaan. 28h ilman unta ja niistä 19h töissä koitui viimeseksi kohtaloksi.
Toivon jaksamista sinne.
Itse kohta lääkärin luokse juttelemaan ja katsomaan miten tästä jatketaan.