MItä teen jos olen väsynyt ihan kaikkeen? Illalla aina toivon, että jospa kuolisin yöllä, niin ei tarvitsisi enää elää seuraavaa ja sitä seuravaa päivää. Tämä väsyminen ei toisaan ole mitään työuupumusta, sillä olen väsynyt myös kotitöihin. MItään en saa tehtyä, mikään ei kiinosta/huvita,mistään en saa iloa. Mies mulla on, mutta ei hän tee mitään. Minun kuulemma pitäisi. Saan vaan haukkuja häneltä joka päivä "saamattmudestani". Olen eritäin ahdistunut ja tilannetta pahentaa vielä se, että olen raskaana.
Kohta on vauva talossa. MIten jaksan huolehtia hänestä, kun en itsestänikään nyt oikein pysty (enkä miehestäni). Tekisi mieli jättää mies itse huolehtimaan huushollista ja elämästään ja itse lähteä hornan tuuttiin.
Kohta on vauva talossa. MIten jaksan huolehtia hänestä, kun en itsestänikään nyt oikein pysty (enkä miehestäni). Tekisi mieli jättää mies itse huolehtimaan huushollista ja elämästään ja itse lähteä hornan tuuttiin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Muuten sama tilanne, paitsi etten ole raskaana eikä minulla ole miestä. Itsetuhoiset ajatukset pyörivät päässä päivittäin eikä mikään innosta. Väsynyt olen elämään, tunnen itseni vanhaksi vaikka olen nuori. Heräilen öisin ja aamuisin en haluaisi nostaa päätäni. Haluaisin itkeä, mutta ei tule kyyneleitä. Onneksi minua yritetään auttaa. Nyt olen pääsemässä tukiryhmään, jos se vaikka auttaisi eteenpäin.
Jos jättäisit miehen ongelmat seuraisivat sinua joka tapauksessa, tiedä ainakin se. Kannattaa hakea apua masennukseen. Sitä on saatavilla. Vaikka mielenterveystoimistosta.
Usko siihen, että elämällä on vielä sinulle paljon annettavaa. Tsemiä.
Kuulostaa vakavalle. Synnytysmasennus voi entisestään pahentaa asiaa. Tee masennustesti vaikka täällä http://www.tohtori.fi/?page=3459083 ja arvioi tuloksesi. Suosittelen keskustelemaan lääkärisi kanssa SSRI-lääkityksestä (esim. Zoloft tai sen geneerinen substituutio) joka on turvallinen raskauden aikana. Huomoi kuitenkin se, että moni lääkäri kirjoittaa sinulle reseptin vuodeksi ja ajattelet asioiden korjaantuvan pelkällä lääkkeellä (= haet apua ongelmaan ulkoisesta tekijästä). Asia ei näin kuitenkaan ole. Tarvitset tueksi terapiaa (= masennukseen johtavien syiden pohtimista ja elämän rakennuspalikoiden ojentamista).
Ensimmäinen askel mikä sinun on otettava on lääkäriin hakeutuminen. Askeleen ottaminen saattaa tuntua vaikealta koska yhteiskunnassamme suhtaudutaan kivikautisesti mielenterveyteen. Jos olisit amerikassa, olisit käynyt jo lääkärillä ihan vaan tarkistuttamassa että kaikki on kunnossa. Älä siis häpeile, vaan hae apua!
Olet oman itsesi herra (rouva) ja sinun tulee pitää itsestäsi huolta, ei miehesi vaan itsesi ja lapsesi takia. Ihminen on psykosomaattinen kokonaisuus joka ei vuosituhansiin tule mukautumaan konemaiseen maailmankatsomukseen. Ajattele siis "olen vain ihminen - minä voin olla masentunut ja minua voi auttaa" ilman että tunnet häpeää.
No neuvolassa otin puheeksi ja ne ohjasivat minut mielenterveystoimistolle. Sieltä mt-toimistolta kuulemma otetaan yhteyttä. Vielä ei oo otettu. Jotkut päivät onneksi on parempia. EN usko, että lääkettä määrävät, enkä mielelläni haluaisikaan. Uskon että väsymykseni ja masennukseni johtuu aivan siitä, että kohta neljä kuukautta parhaat ystävät ovat olleet vessanpönttö ja pesuvati sängyn vieressä.
Ja mies on melko lailla passiivinen, ei tee mitään ja odottaa kuitenkin minun "naisena" tekeväni kaiken... Yllätyin ja järkytyin itsekin siitä miten koville rakaus voi kaiken kaikkiaan ottaa. Ensimäinen lapsi kun on kyseessä. Ihan toivottu lapsi kuitenkin ja ikääkin meillä molemmilla jo on kohta kolmekymmentä. Eli siis on juoksut jo juostu.
Ehkä sitten olen alitajuisesti ruvennut pelkäämään kotitöitä jotenkin (vaikka periaatteessa saisin ne tehtyäkin) alitajuisesti, koska ennen olen ollut monissa asioissa liiankin tunnollinen ja nyt on mennyt vähän niinkuin rytmi sekaisin, niin tuntuu ettei mistään tule mitään.
Hyvä että saat apua. Ellei sieltä mielenterveystoimistosta ala kuulumaan, ota itse yhteyttä. Kysy mieheltäsi, ettekö te voisi jakaa kotitöitä 50/50? Aika vanhanaikaista ja epäreilua että sun tarvis tehdä kaikki kun se vaan makaa sohvalla.. Voimia sulle, kyllä kaikki järjestyy.
Muista ehdotomasti ottaa mies mukaan lääkäriin! On aivan varmaa, että lääkäri ottaa puheeksi kotitöiden jakamisen yms. ja on hyvä, että mies kuulee sen lääkärin suusta suoraan eikä sinun kauttasi! Lääkärin sana tehoaa paljon paremmin (kokemusta on).
Hienoa että olet saanut valoa tunnelin päähän! Ensiaskeleesi kohti tasapainoisempaa tunnetilaa on otettu! Julkiset MT-palvelut tuppaavat olemaan ruuhkaisia, eli pidä puolesi, älä anna periksi! VAADI hoitoa!
Olet siis pedantti ja ehkä myös perfektionisti? Nyt on aikaa ottaa rennommin ja valmistautua siihen miten pieni ihme muuttaa elämäänne. Kaiken kontrolloiminen tuottaa tuskaa. Jaa vastuuta miehesi kanssa. Tee se rakentavasti, siten että miehesi pitää asioiden tekemisestä (= älä käskytä, vaan opeta häntä vaikkapa tiskikoneen täyttöön ilman että arvostelet mitenpäin lautaset olisi pitänyt koneeseen laittaa).
Kaikkea hyvää sekä sinun että perheesi elämään. Kasvattakaa hieno lapsi olemalla itse hyvänä esimerkkinä.
Jos et laiskaa ja hyväksikäyttävää miestäsi laita kuriin, niin olet masentunut lopun ikäsi. Kuka tahansa olisi sinun tilanteessasi. Miks just sun pitäis kaikki jaksaa kotona? MIKS? Ootko sä sen äiti?
Odotat lasta ja se jo on valtava voimanponnistus sun kropallesi. Kuka ihme siinä tilanteessa jaksaa itsekästä pikkupoikaa (jota mieheksesi kutsut!) palvella ja passata. HÄNEN kuuluisi tukea SUA!