Mun isoisoäiti oli lestadiolainen. Alistuvan naisen malli oli lähtöisin sieltä niistä arvoista. Myös liian tiukka yliminä. Erosin kirkosta kun tajusin, miten tuo arvopiiri oli vaikuttanut kielteisesti elämääni sitä rajoittaen. Kaikki se ahdinko ja tuska oli ollut minun pääni sisällä. Jokaisesta asiasta mikä tuotti nautintoa, piti tuntea syyllisyyttä ja huonoa omatuntoa. Sellainen rajoittaa elämää ja sen rikkautta. Silti, olen sitä mieltä että kanssaihmisiä tulee kohdella hyvin. Mutta, nyt vasta terapian jälkeen pystyn nauttimaan oikeasti elämästä ja sallimaan itselleni vapauksia. Silti, tv ei kuulu elämääni. Miksi? Se vie liikaa aikaa kaikelta tärkeämmältä, kuten läheisiltä. Vasta terapian myötä ymmärsin, että nämä lestadiolaisarvot olivat muokanneet minusta liian itseään soimaavan. Nyt en suin surminkaan enää ottaisi miestä jonkalainen minulla aluksi oli. Kestin häneltä mitä vain.. :(
menneen haamunsa voittanut
nykyään onnellinen
8137
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hassua, että syytät isoisoäitiäsi ongelmistasi. Jos isoäitisi eikä äitisi eivät ole olleet enää lestadiolaisia, niin turhaa on kaivella syytä noin kaukaa. Kyllä ihminen maallistuu hyvin nopeasti ja hylkää sellaiset arvot, jotka eivät häntä kiinnosta. niinhän sinäkin teit. Ehkä äitisi on kasvattanut sinusta alistuvan tai sinä itse olet kasvanut alistuvaksi ilman äidinkään myötävaikutusta. Monet asiat lapsuudesta asti vaikuttavat ihmisen kokemusmaailmaan ja luonteen kehitykseen. perimälläkin lienee jonkinlainen osuus.
Minä olen lestadiolainen, äitini oli ja isoäitinikin oli lestadiolaisia. Silti en ole alistuva. Pidän puoliani hyvinkin voimakkaasti. En sietäisi mieheltäni enkä lapsiltani huonoa enkä alistavaa käytöstä itseäni kohtaan. Olen opettanut lapseni hyvin avarakatseisiksi ja erilaisuutta ymmärtäväksi, ehkä siitä johtuen, että minua ei ole aina ymmärretty, koska olen uskoni vuoksi ollut "erilainen nuori". Silti en ole alistunut. Iloitsen monista asioista ja varsinkin uskostani, joka juuri vapauttaa minut iloitsemaan puhtaasti erilaisista asioista. En koe uskoni, jota sanot lestadiolaisuudeksi, rajoittavan minua. Olen itse halunnut, Jumalan kutsumana, valita ne arvot, joita Raamattu edustaa. En koe, että mikään rajoittaisi elämääni.
Oliko sinulla sitten lestadiolainen mies, kun samaan syssyyn kerrot, että kestit häneltä mitä vain? Käsitin, että vain isoisoäitisi on ollut lestadiolainen. Minulla on lestadiolainen mies ja siitä ei mies parane!
Ihmisessähän on sellainen voima, joka pyrkii etsimään ja etsii syylliset aina toisista. Huvittavaa kyllä, tämä ominaisuus on eritrtäin voimakkaana jo hyvin pienessä lapsessa!!!
Tämä pakotie päättyy ennemmin taikka myöhenmmin "rysän" perälle. Itseään kun ei pääse pakoon, ongelmansa on kohdattava, - mitä varhemmin sen parempi.
En ole tavannut ainuttakaan lestadiolaista alistuvaa naista, vaikka olen lestadiolainen.
Alistuvia miehiä olen tavannut sitäkin enemmän.
Sinun ongelmasi näyttävät olevan ihan omaa hankintaa.
Maailmassa on alistuvia naisia enemmän kuin ns. pirttihirmuja. Kumpi sitten on parempi?
... Siis alistuvia naisia lestadiolaisuudessa. Aika vähän liikut porukoissa ja eri perheissä, jos et yhtäkään sellaista ole tavannut.
Miehiäkin varmaan on alistuvia, naisella on verbaalinen ylivoima tavanomaisiin miehiin nähden.
Jokaisesta liitosta saa kuuman helvetin jos käyttäytyy kuten sinä, että alkaa syyttämään koko ajan vain toista osapuolta. Vain itseään voi muuttaa, itsestä se on lähdettävä liikkeelle jos mielii hyvän antoisan avioliiton itselleen ja puolisolleen sekä sitä kautta onnellisen kodin lapsilleen.
Raamattu asettaa miehen pääasialliseen vastuuseen perheessä, (perheen pää). Mies viimekädessä vastaa perheen onnellisuudesta. Tämä ei voi olla mahdollista, jos mies ei pyri tekemään vaimoaan onnelliseksi.
Ilman koulutusta ei miehellä, (eikä monella naisellakaan), ole välineitä puolisonsa onnelliseksi tekemiseen.
Nimittäin.. vain noin 30% ihmisistä tulee sellaisita kodesta joissa isän ja äidin malli on ollut lapsille esimerkiksi sopiva.
Ketä vastaan sinä nyt käyt sotaa? Tuossa ei ole syytetty ketään kenenkään muun mielestä!
Sen kirjoitin. Ja paikkans pitää jus, eikä melkeen juntti! :-)))
Puhuit juuri kotisi ilmapiiristä neljän sukupolven ajalta, (itsestäsi kolme sukupolvea takaperin), ja sukunne neuroottisista perintötekijöistä.
*) Kirkosta ei mainitsemiesi seikkojen perusteella ole mitään syytä erota, kyllä sinussa vellovat nyt muut voimat.
Siitä huolimatta hyvää matkaa. Olet löytänyt itseäsi tyydyttävät syylliset kipuihisi, mutta olet edelleen paossa todellista itseäsi, - sekin kävelee vastaasi jossakin vaiheessa.
Sinä vastaat elänmästä Herrallesi jolta sen olet lahjaksi saanut. Sinä valitset!
Näitä "haamujen voittajia" riittää. :-)))))