Kävin eilen katsomassa Helsingin kaupunginteatterissa Valtakunnan häirikön, joka on esitteen mukaan "hirtehinen komedia Vennamosta". Hyvinhän tuo Pertti Sveholm Vennamon roolin veti. Näytelmä kertoi siis Vennamosta ja SMP:stä, mutta aika isossa roolissa siinä oli myös Kekkonen ja Maalaisliitto.
En tiedä kuinka tarkaan näytelmä noudattelee historialisia tapahtumia, mutta sen mukaan Vennomo kiersi puhumassa vuoden -56 presidenttikiertueella Kekkosen tukena ja yritti samalla toppuutella Kekkosen ryyppäämistä ja huoraamista. Välirikko tuli, kun Kekkonen ei kutsunut Vennamoita voitonjuhliin ja pääministerinkin paikka meni sivu suun. Muuten Vennamo esitettiin näytelmässä aika häikäilemättömänä, yksinvaltaisena ja rahanahneena oman edun tavoittelijana. Liekö ollut totta. Heikot hermotkin tuntui Veikolla olevan ja aina välillä piti käydä akkuja lataamassa Tanskanmaalla.
Mikko Kivinen esitti Kekkosta ihan mukiinmenevästi. Myös Urkki näyttäytyi häikäilemättömänä ja vähän ylimielisenä pelurina, joka ei kuitenkaan tuntunut ottavan politiikaa niin vakavasti kuin Vennamo. Eipä piirtynyt kovin sympaattinen kuva Kekkosestakaan tuossa näytelmässä. Sympaattisin hahmo oli tietenkin Eino Poutiainen, joka ei koskaan oikein sopeutunut likaiseen "pelin politiikkaan". Johannes Virolainen esitettiin hieman yksinkertaisena pellenä. Minusta se ei tehnyt oikeutta Johannes-vainaalle.
Näytelmää katsoessa tuli taas mieleen, kuinka keskeinen rooli Maalaisliitto-Keskustalla on ollut Suomen poliittisessa elämässä myös menneinä vuosikymmeninä. Ilman Maalaisliittoa ja Kekkosta tuskin olisi ollut SMP:tä ja olisiko nykyisenlaisia Perussuomalaisiakaan. Sama tahti on askelten näin 2000-luvullakin. Keskustan ympärillä tapahtuu yhä suurin osa mielenkiintoisista poliittisista kähinöistä. Minkä puolueen poliitikoista kirjoitetaan eniten? Mitä puoluetta ja minkä puoluee poliitikkoja rakastetaan ja vihataan kiihkeimmin? Keskustanpa hyvinkin.
Venamo-näytelmässä oli kohtaus, jossa Veikko riemuitsi ja ilakoi, kun Maalaisliitto muutti nimensä Keskustaksi. Se oli Vennamon mukaan virheliike ja tietäisi Keskustapuolueen kuihtumista ja tuhoa. Neljäkymmentä vuotta myöhemmin ei tuomiopäivän pasuuna ole vieläkään törähtänyt Keskustalle, vaikka monet tälläkin palstalla sitä toiveikaasti odottavat. Saa nähdä mikä on tilanne neljäkymmenen vuoden kuluttua.
En tiedä kuinka tarkaan näytelmä noudattelee historialisia tapahtumia, mutta sen mukaan Vennomo kiersi puhumassa vuoden -56 presidenttikiertueella Kekkosen tukena ja yritti samalla toppuutella Kekkosen ryyppäämistä ja huoraamista. Välirikko tuli, kun Kekkonen ei kutsunut Vennamoita voitonjuhliin ja pääministerinkin paikka meni sivu suun. Muuten Vennamo esitettiin näytelmässä aika häikäilemättömänä, yksinvaltaisena ja rahanahneena oman edun tavoittelijana. Liekö ollut totta. Heikot hermotkin tuntui Veikolla olevan ja aina välillä piti käydä akkuja lataamassa Tanskanmaalla.
Mikko Kivinen esitti Kekkosta ihan mukiinmenevästi. Myös Urkki näyttäytyi häikäilemättömänä ja vähän ylimielisenä pelurina, joka ei kuitenkaan tuntunut ottavan politiikaa niin vakavasti kuin Vennamo. Eipä piirtynyt kovin sympaattinen kuva Kekkosestakaan tuossa näytelmässä. Sympaattisin hahmo oli tietenkin Eino Poutiainen, joka ei koskaan oikein sopeutunut likaiseen "pelin politiikkaan". Johannes Virolainen esitettiin hieman yksinkertaisena pellenä. Minusta se ei tehnyt oikeutta Johannes-vainaalle.
Näytelmää katsoessa tuli taas mieleen, kuinka keskeinen rooli Maalaisliitto-Keskustalla on ollut Suomen poliittisessa elämässä myös menneinä vuosikymmeninä. Ilman Maalaisliittoa ja Kekkosta tuskin olisi ollut SMP:tä ja olisiko nykyisenlaisia Perussuomalaisiakaan. Sama tahti on askelten näin 2000-luvullakin. Keskustan ympärillä tapahtuu yhä suurin osa mielenkiintoisista poliittisista kähinöistä. Minkä puolueen poliitikoista kirjoitetaan eniten? Mitä puoluetta ja minkä puoluee poliitikkoja rakastetaan ja vihataan kiihkeimmin? Keskustanpa hyvinkin.
Venamo-näytelmässä oli kohtaus, jossa Veikko riemuitsi ja ilakoi, kun Maalaisliitto muutti nimensä Keskustaksi. Se oli Vennamon mukaan virheliike ja tietäisi Keskustapuolueen kuihtumista ja tuhoa. Neljäkymmentä vuotta myöhemmin ei tuomiopäivän pasuuna ole vieläkään törähtänyt Keskustalle, vaikka monet tälläkin palstalla sitä toiveikaasti odottavat. Saa nähdä mikä on tilanne neljäkymmenen vuoden kuluttua.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.