Lisäarvo on jonkun kommunistipellen keksimä kuvittteellinen käsite, joka ei esiinny missään muodossa missään reaalimaailmassa. Kommunistien mukaan lisäarvoa ei synny sosialismissa, eikä sitä esiinny myöskään markkinataloudessa, koska työvoima ja pääoma käsitellään loogisesti tuotannontekijöinä. Lisäarvo on siis jo käsitteeenä umpihullu, koska sitä ei voi esiintyä missään, eikä sen määrittely kestä edes imeväisikäisen kritiikkiä. Lisäarvo on käsitteenä vain yksi kommunistien esittämä ihmisten vastaakkainasetteluun tähtäävä suuri valhe.
Kun keskustellaan tuotannosta ja sen arvonluonnista, niin lisäarvolla mittarina voi pyyhkiä vaikka ... Rehellinen käsite on arvonlisäys. Meillä on paljon historiatietoa tuotannonohjauksesta kummankin em. mittarin mukaisesti jos ajatellaan niin, että toisaalla on pyritty välttämään käsitteellistä lisäarvon tuotantoa. Jos yhteiskunnan tavoitteena kansalaistensa hyvinvointi, niin kumpi mittari on johtanut parempaan lopputulokseen? Unohtakaa lisäarvo, se on huono peikkosatu.
Kun keskustellaan tuotannosta ja sen arvonluonnista, niin lisäarvolla mittarina voi pyyhkiä vaikka ... Rehellinen käsite on arvonlisäys. Meillä on paljon historiatietoa tuotannonohjauksesta kummankin em. mittarin mukaisesti jos ajatellaan niin, että toisaalla on pyritty välttämään käsitteellistä lisäarvon tuotantoa. Jos yhteiskunnan tavoitteena kansalaistensa hyvinvointi, niin kumpi mittari on johtanut parempaan lopputulokseen? Unohtakaa lisäarvo, se on huono peikkosatu.
Vastaukset 3
Vanhimmat
MOLSKIS!
MITÄ VOISI TARKOITTAA PYSYVÄ JA VAIHTELEVA PÄÄOMA SEKÄ LISÄARVO?
Onko LISÄARVO käsitteenä pelkkää sekoilua?
Minusta on myös hyvä tuoda käsittelyyn Marxilainen Filosofia ja Sosiologia. Niin on olemassa seuraavat Marxilaisen Sosiologian käsitteet: Rahapääoma eli R-R, Tavarapääoma T-T, Pankkipääoma R-R-R', Kauppapääoma R-T-R' ja Tuotantopääoma R-T...P...T'-R', ja joissa T tarkoittaa tavaraa ja R rahaa sekä P tuotantoaikaa. Kaikissa edellä luetelluissa pilkku kuvaa joko voittoa tai lisäarvoa. Sen voin sanoa, että sekä Pankkipääomassa että Kauppapääomassa pilkku kuvaa voittoa, kun taas Tuotantopääomassa pilkku kuvaa lisäarvoa.
Tuotantopääoma on mahdollista jakaa seuraaviin osiin: Pysyvä Pääoma, Vaihteleva Pääoma ja LISÄARVO. Pysyvä Pääoma tarkoittaa niitä koneita, laitteita, rakennuksia, maapohjaa sekä tuontantotoimen tarvitsemia Raaka- ja Apuaineita, joita Tavaran ja palveluiden tuotannossa yritys tarvitsee. Vaihteleva Pääoma on taas Työvoimatavara eli työläisten Ammatti- ja Tietotaito. LISÄARVO on taas se tuotantotoiminnan tuotoksen osa-alue, joka jää ylitse niiden tuontantokustannusten, jotka koostuvat pysyvästä ja vaihtelevasta pääomasta.
Niin sekin on hyvä tuoda käsittelyyn, että päin vastoin kuin esimerkiksi EB:n revarit kertovat, että työläinen saa täyden korvauksen työstään, niin tosiasiassa työläinen saa vain markkinahintaisen korvauksen siitä, että työläinen vuokraa työnantajalle Ammatti- ja Tietotaitoaan. Ihan samanlainen ongelma on Klassikkoremmilla, Keynesssakilla, Monetaareilla ja Rationalisteilla, sillä nämä kaikki väittävät sitä, että markkinoilla vallitsee yleinen tasapainohinta, joten me komut voimme ihmetellä sitä, että mistä syntyy yrittäjän VOITTO, sillä tasapainohinta tarkoittaa Klassikkokuvioissa sitä, että yrittäjän voittoa ei voi syntyä, sillä yleinen Tasapainohinta pitää sisällään vain pelkät tuotantokustannukset.
Kun olemme lukeneet nykyaikana talouslehtiä, niin niissä yritysjohtajat aina muistavat kertoa, että viivan alle pitää tulla jotain muuta kuin tyhjää eli selvää ja kirkasta voittoa periaatteella kustannukset minimiin ja voitto maksimiin. Niin HYVÄ KYSYMYS on tällöin se, että MIKSI Yrityspomot käyttävät sanaa VOITTO, vaikka Klassikkoteorian mukaan yleinen tasapainohinta ei pidä sisällään mitään sellaista kuin VOITTO vaan vain Vaihtoehtoiskustannukset.
Katunarri ja Kulkuri
Mistä tuli varat neukkulan asevarusteluun?
lisäarvoineen ja muine humpuukeineen nykymaailmaan. Marxille ja marxilaisillehan nuo ovat vain keino selittää miksi he eivät pärjää ja syy alkaa vallankumous joka vie heidät lisäarvoineen lopulliseen katastrofiin, kuten olemme nähneet.
Miettisitte tekin mitä kustannuksia työn teettämisessä on ja mitä oikeasti työn teettäminen maksaa, siis palkkakulujen lisäksi.
Yrittäjän voitto, jos sitä sanaa käytetään on hänen palkkansa siitä, että hän on järjestänyt työtä ja mahdollisuuden tehdä sitä. Jokainen voi alkaa yrittäjäksi jos ei pelkää 12 tunnin työpäiviä ja 7 päivän viikkoa. Tervetuloa joukkoon yritteliäitä Suomen kansalaisia.
Ei se, että osaa tehdä jotain vielä ratkaise mitään. Pitää myös osata markkinoida se tuote, pitää olla paikka jossa se tehdään, pitää olla joku joka huolehtii sen tuotteen kehittelystä ja päivityksistä, pitää olla joku joka huolehtii materiaalivirroista jne. Yhden miehen firmassa tuo kaikki kaatuu sen ainoan päälle mutta isommissa yrityksissä jokaista osa-aluetta varten on omat osastonsa ja sen sorvarin tai hitsarin osuus kokonaisuudesta on vain pieni hippu. Mikä osa siitä "lisäarvosta" sitten kuuluu kenellekin?