Jos 52-vuotias äiti haluaa yksinäisen loman ja hilpasiee viikkoksi jonnekin. Mukanaan kirjoja ja piirustusvälineet, niin onko se kamaluuden huippu?? Ihan kuin läsnäolo himassa olisi se ainoa ratkaisu. Varsinkin kun kukaan muu ei ole koskaan kotona.
Onko äideillä oikeuksia? Eikä vain velvollisuuksia. Äidit ei jaksa loputtomiin ilman pientä hapen ottoa. Tuntematta syyllisyyttä.
Noinko sen pitäisi mennä?
Olen eri mieltä. Jos en hoida itseäni, kuinka sitten riittäisi voimia kantaa lasten murheita? Tai selvitä edes arjesta kunnolla.
Onko kuolleet äidit jotenkin parempia.
Itsekäskö?
10
172
Vastaukset
- vertsidtukeaz
haltuun eikä ryhtyä perheensä kynnysmatoksi!
Onko sinut kahlittu kettingillä kiinni hellaan, vai onko ovi lukittu ulkopuolelta? Vai mistä johtuu, että sinun on vaikea lähteä kotoa, jos siellä ei ole edes ketään muuta kotona?
- Heikunkeikku
Tietysti täytyy antaa aikaa myös itselleen.
Kirjoitit "varsinkin kun kukaan muu ei ole koskaan kotona." Itse aikanani käytin hyväkseni sellaisia aikoja, jolloin muu väki ei ollut kotona. Monesti jäin kotiin, kun mies ja lapset menivät muutamaksi päiväksi Alajärvelle mummun kylään. Heidän poissaollessa soittelin paljon pianoa, tai inspiraation vallitessa keskityin totaalisesti piirtämiseen ja maalaamiseen. Pakastimesta kaapasin tekemääni ruokaa, lämmitin pikaisesti ja sulloin naamaani :) Ruokaa en ruvennut alusta asti tekemään, ettei olisi kulunut liikaa aikaa semmoseen värkkäämiseen.
Kun lapset ovat lähteneet kotoa pois ja pariskunta asuu vain kahdestaan, niin mun mielestä silloinkin on hyvä keskittyä välillä omiin juttuihin.
Itseäni ei ole koskaan pahemmin huvittanut lähteä vaikkapa viikoksi jonnekin yksikseni, lomalle ja vaihtelua etsimään, olen aina halunnut mennä perheen kanssa. Tiestysti oon käynyt kylässä ystävättäreni luona tai istunut puhelimessa 3 tuntia keskustelemassa "viisaita" ja siten saanut muutakin seuraa, kuin vain perheen kera rupattelua. Ehkä ei sen takia ole tehnyt mieli lähteä kotoa pidemmäksi aikaa, kun oon voinut kotona tehdä mieleisiäni asioita, jotka eivät ole liittyneet äitinä olemiseen. Ja kotioloissa on ollut parempi keskittyä omiin "inspiraatioihin".
Jos tarve on irtaantua hetkeksi ja ottaa pienen happikylvyn, niin sitten vaan pitää mennä eikä meinata. Ei saa unohtaa itseään. Jos on tasapainossa itsensä kanssa, tyytyväinen eloonsa ja sitä rataa, niin suhtautuminen muihin ihmisiin ja perheenjäseniin sujuu paljon mainioimmin. Tyytyväisyys on a ja o :)Vaimo oli vuosikaudet kotona pienten penskojemme kanssa.
Ajoittain saimme hänen siskonsa kotimieheksi päästäksemme kahdestaan muutaman päivän lomalle.
Viikonloppu jossain motellissa.
Pitkät viikonloput Tallinnassa ja Gdanskissa yms.
Ei mtään sen juhlallisempaa.
Omaa aikaa hänelle ei jäänyt.
Sittemmin vaimo meni iltatöihin, 4h/pv.
Itse olin säännöllisessä työssä paikkakunnalla joten hoitelin tenavien kanssa kotihommat.
Välivuosina vaimolla oli omaa aikaa.
Jo penskojen kotona ollessa olin muutaman vuoden arkipäivät muualla.
Tenavien lähdettyä sama jatkui epäsäännöllisenä viisi vuotta.
Palattuani kokoaikaisesti kotipaikkakunnalle hoitamaan loppuhenkosia puutteen torjunnassa aiheutti elämäni sulostuttajan reakatio ärkytyksen.
"Paikat sotkentuu"!
"Astiat likkaantuu"!
"Ruokaa saa kantaa selkä vääränä"! Oli silloin vielä osa-aikatöissä marketissa.
Oli ilmeisesti välivuosina tottunut yksinoloon viikoilla.
Toipui kyllä muutamassa kuukaudessa.
Nyt olemme olleet kokoaikaisesti kasvokkain kahdeksan vuotta.
Matkustelemme yhdessä 3 - 4 kk/vuosi.
Lisänä vaimon tyttöjen matkat pari kertaa/vuosi.
Nähtävästi nuo useamman vuoden aikaiset, yksinäiset viikot "rauhoittivat"?
Vaikea kuvitella kotiinkohmettunutta tilannetta.
Kyllä varmaan jokainen tarvitsee oman reviirinsä ja mahdollisuuden harrastustensa puitteissa myös itsensä toteuttamiseen.
Ps. Viisauksien keskustelemisesta.
Pitkät puhelut ovat rutiinia.
Tiedossani oleva vaimoni ennätys on noin 8-tuntia!!!! kokoaikaista keskustelua nokikkain.
Tapahtui kymmenisen vuotta sitten vapaa-ajan asuntomme parvekkeella.
Kumppanina samassa talossa asuva parikymmentä vuotta vanhempi mamma.
Tytönhupakot haastaa ja haastaa.
Heti alkuun totesin ettei minulla ollut mitään henkevää annettavaa keskusteluun.
Minä toimitin tunnin, parin välein mammoille viiniä, kinkkusämpylöitä, kylmiä, päivällä paistettuja sardiineja.
Näillä eväillä mammat jaksoivat 8-tuntia kunnes vieraamme havahtui omien velvollisuuksiensa kutsuun.
Joten omaa aikaakin on ollut vaikka minä olen ollut maisemissa.- Heikunkeikku
laiska-lasse kirjoitti:
Vaimo oli vuosikaudet kotona pienten penskojemme kanssa.
Ajoittain saimme hänen siskonsa kotimieheksi päästäksemme kahdestaan muutaman päivän lomalle.
Viikonloppu jossain motellissa.
Pitkät viikonloput Tallinnassa ja Gdanskissa yms.
Ei mtään sen juhlallisempaa.
Omaa aikaa hänelle ei jäänyt.
Sittemmin vaimo meni iltatöihin, 4h/pv.
Itse olin säännöllisessä työssä paikkakunnalla joten hoitelin tenavien kanssa kotihommat.
Välivuosina vaimolla oli omaa aikaa.
Jo penskojen kotona ollessa olin muutaman vuoden arkipäivät muualla.
Tenavien lähdettyä sama jatkui epäsäännöllisenä viisi vuotta.
Palattuani kokoaikaisesti kotipaikkakunnalle hoitamaan loppuhenkosia puutteen torjunnassa aiheutti elämäni sulostuttajan reakatio ärkytyksen.
"Paikat sotkentuu"!
"Astiat likkaantuu"!
"Ruokaa saa kantaa selkä vääränä"! Oli silloin vielä osa-aikatöissä marketissa.
Oli ilmeisesti välivuosina tottunut yksinoloon viikoilla.
Toipui kyllä muutamassa kuukaudessa.
Nyt olemme olleet kokoaikaisesti kasvokkain kahdeksan vuotta.
Matkustelemme yhdessä 3 - 4 kk/vuosi.
Lisänä vaimon tyttöjen matkat pari kertaa/vuosi.
Nähtävästi nuo useamman vuoden aikaiset, yksinäiset viikot "rauhoittivat"?
Vaikea kuvitella kotiinkohmettunutta tilannetta.
Kyllä varmaan jokainen tarvitsee oman reviirinsä ja mahdollisuuden harrastustensa puitteissa myös itsensä toteuttamiseen.
Ps. Viisauksien keskustelemisesta.
Pitkät puhelut ovat rutiinia.
Tiedossani oleva vaimoni ennätys on noin 8-tuntia!!!! kokoaikaista keskustelua nokikkain.
Tapahtui kymmenisen vuotta sitten vapaa-ajan asuntomme parvekkeella.
Kumppanina samassa talossa asuva parikymmentä vuotta vanhempi mamma.
Tytönhupakot haastaa ja haastaa.
Heti alkuun totesin ettei minulla ollut mitään henkevää annettavaa keskusteluun.
Minä toimitin tunnin, parin välein mammoille viiniä, kinkkusämpylöitä, kylmiä, päivällä paistettuja sardiineja.
Näillä eväillä mammat jaksoivat 8-tuntia kunnes vieraamme havahtui omien velvollisuuksiensa kutsuun.
Joten omaa aikaakin on ollut vaikka minä olen ollut maisemissa.Joo, tämmöstä hassua tää elämä on. Sopivasti eri asioitten sekoituksia.
8 tuntia puhelimessa, se nauratti, vaan en ihmettele. 8:aa tuntua en ole puhunut, mutta yli 4 tuntia monasti.
Ennen muinoin, kun saareen mentiin, niin usein hyvä ystäväni oli meidän mukana.
Viikon pituisia jaksoja. Mies tykkäs, kun sai touhuta omia projektejaan, kalastella ja naputella mitä milloinkin.
Hän meni aikaisin nukkumaan ja heräs tosi aikasin, minä ja ystäväni valvottiin aamupuolelle yötä ja nukuttiin aika myöhään. Lapset "klapaji" kintuis ja touhus omia projektejaan. Välillä minä ja mun ystävä ja lapset teimme yhteisiä, tosi hauskoja asioita, joista en edes taida kehdata kertoa. :)
Pikku "päiväunia" menin mieheni kanssa yläkertaan "nukkumaan", että tuli sekin puoli hoidettua :)
Sotkua tulee tietysti, jos kämpässä asustaa useampi ihminen. Se vaan on niin ja mitäs sille mitään voi.
Koti pitäisi olla sellainen, että jokainen pitää sitä Kotinaan ja uskaltaa tehdä ja touhuta, mitä haluaakin.
Ja koti on sellainen, että sinne on aina mukava mennä. Kun avaa ulko-oven, niin voi huokasta ihanan huokauksen ja todeta, että Kotona ollaan, kivaa.
Uuden ihmissuhteen kanssa ollessani, tuli tilanne, jolloin oli vaikeaa esim. töistä mennä kotiin.
Olin kadottanut tunteen, että kivaa-kivaa-nyt-pääsee-kotiin. Se oli kurjaa. Työt, kun loppuivat, niin ajelin autolla musiikkia kuunnellen ja yritin pitkittää sitä, että avaisin sen ulko-oven. Kamalaa.
Onneksi ymmärsin panna asiat järjestykseen ja ottaa asiat hoitoon. Elikkä jätin taakseni kaiken sen, minkä olin ajatellut alkujaan, että se kantaisi koko loppu elämäni. Ja nyt en puhu lasteni isästä.
Siis matkustelette 3-4kk vuodessa. Noin paljon? Ah, miten mukavaa. :)
Hyvin näyttää teillä asiat luistavan. Elämä hallinnassa. Turha täältä sanoa, että Nauttikaa siitä ja toisistanne, koska uskon, että osaatte nauttia ilman mun neuvojanikin. - Enkeli-trio
laiska-lasse kirjoitti:
Vaimo oli vuosikaudet kotona pienten penskojemme kanssa.
Ajoittain saimme hänen siskonsa kotimieheksi päästäksemme kahdestaan muutaman päivän lomalle.
Viikonloppu jossain motellissa.
Pitkät viikonloput Tallinnassa ja Gdanskissa yms.
Ei mtään sen juhlallisempaa.
Omaa aikaa hänelle ei jäänyt.
Sittemmin vaimo meni iltatöihin, 4h/pv.
Itse olin säännöllisessä työssä paikkakunnalla joten hoitelin tenavien kanssa kotihommat.
Välivuosina vaimolla oli omaa aikaa.
Jo penskojen kotona ollessa olin muutaman vuoden arkipäivät muualla.
Tenavien lähdettyä sama jatkui epäsäännöllisenä viisi vuotta.
Palattuani kokoaikaisesti kotipaikkakunnalle hoitamaan loppuhenkosia puutteen torjunnassa aiheutti elämäni sulostuttajan reakatio ärkytyksen.
"Paikat sotkentuu"!
"Astiat likkaantuu"!
"Ruokaa saa kantaa selkä vääränä"! Oli silloin vielä osa-aikatöissä marketissa.
Oli ilmeisesti välivuosina tottunut yksinoloon viikoilla.
Toipui kyllä muutamassa kuukaudessa.
Nyt olemme olleet kokoaikaisesti kasvokkain kahdeksan vuotta.
Matkustelemme yhdessä 3 - 4 kk/vuosi.
Lisänä vaimon tyttöjen matkat pari kertaa/vuosi.
Nähtävästi nuo useamman vuoden aikaiset, yksinäiset viikot "rauhoittivat"?
Vaikea kuvitella kotiinkohmettunutta tilannetta.
Kyllä varmaan jokainen tarvitsee oman reviirinsä ja mahdollisuuden harrastustensa puitteissa myös itsensä toteuttamiseen.
Ps. Viisauksien keskustelemisesta.
Pitkät puhelut ovat rutiinia.
Tiedossani oleva vaimoni ennätys on noin 8-tuntia!!!! kokoaikaista keskustelua nokikkain.
Tapahtui kymmenisen vuotta sitten vapaa-ajan asuntomme parvekkeella.
Kumppanina samassa talossa asuva parikymmentä vuotta vanhempi mamma.
Tytönhupakot haastaa ja haastaa.
Heti alkuun totesin ettei minulla ollut mitään henkevää annettavaa keskusteluun.
Minä toimitin tunnin, parin välein mammoille viiniä, kinkkusämpylöitä, kylmiä, päivällä paistettuja sardiineja.
Näillä eväillä mammat jaksoivat 8-tuntia kunnes vieraamme havahtui omien velvollisuuksiensa kutsuun.
Joten omaa aikaakin on ollut vaikka minä olen ollut maisemissa.ku emmää eres ajatellu heijän puhelimes puheleva.
Mää ymmärsi,et se naapurim mamma istus sun vaimos seurana
siäl parvekkeella.Hyvä oli palvelu : )
Olet hiano miäs.
Moni asia kuulosti tosi tutult.Mutku mum miäs ei koske tähä koneesee,
ni se ei voinu olla "häne kirjottamaa".Kaik iha samanlaist.
Erilaist vast kohrast " kahdeksan vuotta kasvokkain..."
Met ollaa oltu vast neljä vuat 24/7,
eikä olla matkusteltu enää vuasiin paljo.
Max 2vkoa vuares : )
Kiva,ku o kivaa !
Hyvää jatkoo teil ! Enkeli-trio kirjoitti:
ku emmää eres ajatellu heijän puhelimes puheleva.
Mää ymmärsi,et se naapurim mamma istus sun vaimos seurana
siäl parvekkeella.Hyvä oli palvelu : )
Olet hiano miäs.
Moni asia kuulosti tosi tutult.Mutku mum miäs ei koske tähä koneesee,
ni se ei voinu olla "häne kirjottamaa".Kaik iha samanlaist.
Erilaist vast kohrast " kahdeksan vuotta kasvokkain..."
Met ollaa oltu vast neljä vuat 24/7,
eikä olla matkusteltu enää vuasiin paljo.
Max 2vkoa vuares : )
Kiva,ku o kivaa !
Hyvää jatkoo teil !Kävin välillä ulkona asioilla joten saattoivat sillä välin käydä WC:ssa.
Minun käpillä ollesa ne istuivat kuin tatit, ja puhuivat.
Totta puhuen, minua todella kiinnosti se kuinka kauan niilä riittää juttua.
Minun puolestani olisivat saaneet haastaa vaikka läpi yön mutta itse olisin mennyt puolen yön jälkeen koisimaan.
Viiniä voi huoletta pitää pöydässä koska kummallakin oli tolkku ja ennen kaikkea, puhuminen ja samanaikainen juominen on mahdotonta.
Meillä ei vaimo koske koneeseen kehoituksistani huolimatta.
Sähköposteihinsa kilkuttelee vastaukset ja siihen se jää.
- hyvä ratkaisu
olet lomasi ansainnut, lähde vain.
- Enkeli-trio
ni voisit ottaa ittelles piäne yksinäise ajan kavereittes kans.No,viikoks kukkaa äiti tiätyst halukka
lähtee,ku lapset on piänii,mut sun ikäsel he ovat jo aikuisii.Isoi kummiski.
Vaiks he asuiski viäl koton,ni kyl taatust pärjäävät.
Emmää ol kyl ikinä ilma miäst ollu matkoil,muttei ol tehny miälikä.
Hän käy kalareissul joka syksy,3-5vrk kestää.Se o simmone äijie "matokuuri".
Sil aikaa mää vaa ole : )
Ilma lapsii (aikuissii ) ollaa oltu yhres monet kerrat.miumau.
Hyvää matkaa vaa ! Yksin taiks yhres !
Mää kyl suasittele yhres ! Varsinki,jos lapsii asuu viäl koton ,ni on ihanaa
olla vaa iha kahrestas : ) - 52 vuotiaalla
enää lie imetettäviä, joten, mikä muu reissun estää, kuin oma liian kiristävä pipo?
Vaatinetko itse itseltäsi liikaa? Kai pieni irtiotto parantaisi viihtyvyyttä? Ehkä kaikin puolin?
.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Haluan sinut, kuuletko minua.
Haluan sinut. Toivon, että voisimme olla yhdessä. Mietin pystynkö täyttämään toiveesi, olemaan arvoisesi. Voisitko saad831332- 50959
Alastomat miehet seksikeinussa lasten nähden PRIDEssä!
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/adf62289-a0b6-4b4c-9672-9e19c01beb51 Eikö nyt muka mene jo aivan liian pitkälle että368791- 142749
- 55689
Anteeksipyynnöstä
Uskotko anteeksipyynnön voimaan? Mikä tekee anteeksipyynnöstä vaikeaa? Onko se mielestäsi joskus turhaa, joko pyytäjän121684- 51648
Naiselle Kuuleppa Tämä
Tämä ei ole mikään vitsi. Minulla on ikävä sinua nainen! Naiselle mieheltä38625- 76612
- 56594