Ajattelin tänne kirjoittaa kun on taas niin helvetin paska olo ollut koko päivän...eipä silti ihme kaikki tosiaan on niin päin persettä.....avioliitto aivan perseestä...kaikki maksut jäävät rästiin...ei mitään valoa tunnelin päässä näkyvissä....
Paniikkihäiriö +ym-
en tiedä mitä teen
9176
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kyllä se siitä kun vähän organiseeraa elämää. Maksuasiat on käytännön asioita jotka on mahdollista saada kuntoon järkeistämällä elämäänsä. Ei niitä pakollisia menoja niin paljon ole. Ihmissuhteet on sitten vaikeampi juttu. Mutta kyllä nekin saa kuntoon kun yrittää rauhassa ja järkevästi miettiä asioita. Kerropa vähän lisää (jos se helpottaa), niin täältä kyllä tulee kannsutavia ajatuksia. Pääasia on ettei lamaannu vaan ottaa itseään (huom itseään, ei muita) niskasta kiinni ja tekee asioiden eteen jotain. Ei kukaan tule kotiovelle kolkuttamaan ja tarjoamaan konkreettista apuaan, vaikka se olisikin helppo ja siksi äärimmäisen tervetullut ratkaisu.
Pelkäänpä että olen jo kyllä lamaantunut täysin....ei tästä kyllä mitään tulevaisuudelta voi odottaa...
täytyy vain toivoa että jotenkin saisi asiansa järjestykseen.
niin juuri, älä odota mitään. Elät päivä kerrallaan ja mietit nyt miten eläisit päivän mahdollisimman hyvin. Eihän suosta helpolla nousta, vie vähän aikaa. Itse olen sitä mieltä että nykyinen hektinen elämä vie mehut ihmisistä vaikka itse olisi kuinka rauhallinen. Vaikka kyllähän sitä hiljaisemmissakin ympäristöissä masennusta piisaa. Kannattaa vain miettiä asioita niin kyllä sieltä sitten nousee tärkeysjärjestys mikä pitää hoitaa ensin. Vähemmän tärkeät asiat jää taka-alalle. Tekemistä täytyy ihmisellä olla muuten lamaantuu täysin. Ei sen tarvi olla ansiotyötä, on muunlaistakin antoisaa tekemistä. Ja raha-asiat ei tosiaankaan saa olla ongelma. Ei rikkaat sen onnellisempia ole kuin köyhät. Niin vähällä pärjää. Eikä ne rahaa kysyvät nautinnot onnea tuo.
Kunhan et jää sohvalle istumaan tupakki suussa ja kaljapullo kädessä (tai ilmankaan niitä), niin kyllä se siitä lähtee! Mutta uskon että olet aika lamaantunut kun viestisikin ovat noin lyhyitä. Eikö auttaisi kirjoittaa vähän enemmän niin saisi omatkin ajatuksensa selville. Ja täältäkin löytyisi enemmänkin responssia.
En tosiaan käytä alkoholia lainkaan..tupakkaa kyllä poltan..
Kaikki vain tuntuu menneen umpikujaan josta ei ulospääsyä näytä olevan..ja tämän paniikin kanssa tuntuu kaikki yhtä helvettiä...niinkuin taju lähtis välillä...niskat jumissa..vatsa lyö kipeäksi..ym.näitä paskoja tuntemuksia mihin kyllä olen tottunut vuosien varrella mutta näihin vaivoihin vielä kaikki maksurästit ja avioliitto ihan paskaa---toivotaan että tästä taas jotenkin pääsisi ylitse..kaikki nuo paniikkioireetkin hetkeksi ihan pelästyttävät vaikka onkin vuosia niistä kärsinyt.
Ei tosiaan helpota yhtään paniikkioireita jos ilmapiiri kotona on huono. Kantsisko ottaa vähän etäisyyttä? Katsella ihan rauhassa. Onko sulla lääkitys paniikkiin? Mutta sulla selvästi elämä pitäsi myös saada reilaan, ei pelkät lääkkeet auta. Mutta lähde vähäksi aikaa pois kotoa, edes muutama päivä. Sen verran että saat ajatukset kasaan.
Huono liitto kyllä pilaa elämän. Pitäisikin miettiä voisiko sitä jotenkin korjata vai onko parempi ratkaisu erota. Eroaminen on aina viimeinen vaihtoehto. Hyvällä tahdolla molemmin puolin eli kompromisseilla pitäisi päästä parempaan tulokseen. Ainakin jos liitto on joskus toiminut. Jos alku jo on ollut huono, niin silloin tietysti ennustekin voi olla huono. Mutta tuo avioliitto sinua varmaan eniten vaivaa kun sen kanssa joutuu kokoajan vastakkain. Tärkeää on tietysti molempien antaa toiselle tilaa eikä vaatia liikoja.
Juu on minulla lääkitys xanor 0,25 3 - 4 pv:ssä että aika mieto lääkitys...
Ja avioliittoni on kestänyt jo yli 30 vuotta,joten niihin vuosiin mahtuu kaikenlaista. jotenkin on vain minulla muuttunut tämä elämän ajatusmaailma..ei jaksa enää tätä samaa...vuodesta toiseen.En tiedä..kyllä minussakin varmaan vikoja löytyy..
Oletko kokeillut jotain muuta kuin rauhoittavia paniikin hoitoon. SSRI lääkkeistä voi olla montaa mieltä, mutta niitähän lääkärit kovasti määräilevät. Ja tuntuvat auttavankin.
Mutta muuten kuulostaa 50 kriisiltä. Se tuntuu tulevan lähes kaikille. Ja useat siinä vaiheessa eroavatkin, mutta jos siitä pääsee yli, uskon että elo on kuitenkin pidemmän päälle helpompaa ihmisen kanssa jonka tuntee kuin sellaisen johon nyt alkaa oikeastaan vasta kunnolla tutustua (jos nyt uutta paria yleensä ajatteleekaan). Siinä on sitten samat yllätykset taas edessä. Mutta se on totta ettei elämä saa olla yhtä ja samaa. Sitäkin tarkoitin kun sanoin että pitää elää päivä kerrallaan, eli nauttia joka päivästä ja tehdä mitä tekee mieli (kohtuus kaikessa) eikä vain suunnitella tulevaa. Sitä voi tuntua ettei mikään kiinnosta, mutta kummasti jos lähtee johonkin uuteen touhuun mukaan, alkaa se kiinnostaa. Ihminenhän muuttuu koko ajan elämäntilanteiden myötä ja muutenkin. Harmi vaan että parisuhteessa ei yleensä nämä muutokset mene ihan synkronissa vaan juuri kun tuntuu tasaiselta saa toinen päähänsä jotakin aivan kummallista. Mutta kun jotenkin osaa arvostaa toisen ajatuksia vaikka ne eivät itseä heti kiinnostaisi, pitäisi palikat osua kohdilleen. Mutta tarraat itseäsi niskasta kiinni ja lähdet mukaan johonkin uuteen. Ei niitä harrasteita tarvitse niin montaa olla, yksikin riittää. Mutta jotain uutta elämään josta jaksaa olla innostunut. Voihan sitä kokeilla monenlaista ja katsoa mikä itselle sopii jos ei ole vanhastaan mitään erityiskiinnostuksia. Mutta kyllä kaikilla on haaveita ollut ainakin joskus ja niitä kannattaa toteuttaa.
Näin on..kiitos sinulle vastauksistasi---jaksoit perehtyä näihin tunteeen purkauksiini..
harvoin saa minkäälaisia kunnollisia vastauksia täällä-- yritän tässä keräillä joitain rippeitä yhteen----kai setästä sitten....
joo, kyllä se siitä taas lähtee. Aina on ylämäen jälkeen alamäkeä. Ja välillä on alamäkeä ilman ylämäkeäkään....