Onkohan meillä enää mitään?

Mietin vain sitä, että onko meillä enää mitään? Siitä on jo aikaa kun viimeksi tapasimme, sanoit että meidän on parempi olla poissa toistemme silmistä. Poissa silmistä, poissa sydämestä...

Olen kaivannut sinua siitä huolimatta koko ajan, en vain ole päässyt sinusta irti. Nyt on tullut hetki kun oikeasti mietin sinusta irrottautumista. Haluaisin vain olla ehdottoman 100-prosenttisen varma, ettet enää tule takaisin? Mulle jäi kuitenkin sellainen tunne, että tunsit minua kohtaan...jotain? Ehkä olen väärässä ja olen turhaan sinua kaivannut. Mutta nyt tahtoisin elää jo vapaana, ilman ikävääni sinuun. Rakastan sinua.
7760
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

ensinnäkin tarkoitit tuon viestisi? naiselle vain miehelle.

Äänestä

sit menet .
odottaa et jaksanut.

Äänestä
  • Tyhjääkö vain odottaisin? Elämä kutsuu.

    Äänestä

ajatuksia täälläkin...Kyllästyttää jo ikävöiminen turhaan...

Äänestä

Se jota kaipaan on ihan liian fiksu ja ylpeä kirjoittamaan tänne. Kiva kuvitella, että jospa kuitenkin. Jos se olisit sinä, sanoisin poissa silmistä, sydämessä joka ainoa päivä. En tahtoisi riippua sinussa, mutta irti en osaa päästää vaikka tahtoisin. Elämä on jatkunut jo jonkin aikaa, mutta osa minusta kuuluu sinulle. Onko vain elettävä näin aina? Rakastaen sinua, rakastaen perhettä. Jos vain voisi tavata ja miettiä yhdessä. Irrottautumiseen taidetaan tarvita molempia puolia, sinua ja minua.

Äänestä

jos haluat ehdottoman, 100 - % tiedon asioista, kannattaa varmaan tehdä jotakin muuta kuin kirjoittaa nettiin tällainen kirjoitus.

Se että laitat S - kirjaimen tunnisteeksi että muuta, sen toisen tietoja ollenkaan, ei kai voi olla kovinkaan
varmaa ja pitävää.
Niitä ässiä kun piisaa pilvin pimein.

Äänestä
  • tiennyt tota.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


S kirjoitti:

Mietin vain sitä, että onko meillä enää mitään? Siitä on jo aikaa kun viimeksi tapasimme, sanoit että meidän on parempi olla poissa toistemme silmistä. Poissa silmistä, poissa sydämestä...

Olen kaivannut sinua siitä huolimatta koko ajan, en vain ole päässyt sinusta irti. Nyt on tullut hetki kun oikeasti mietin sinusta irrottautumista. Haluaisin vain olla ehdottoman 100-prosenttisen varma, ettet enää tule takaisin? Mulle jäi kuitenkin sellainen tunne, että tunsit minua kohtaan...jotain? Ehkä olen väärässä ja olen turhaan sinua kaivannut. Mutta nyt tahtoisin elää jo vapaana, ilman ikävääni sinuun. Rakastan sinua.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu