Niin sanotut "psyykkiset häiriöt" ilmenevät vain ja ainoastaan kahden tai useamman henkilön vuorovaikutustilanteessa.
Kuten alle linkitetysystä brittiläisen psykiatrilehden katsauksesta ilmenee, on aivan ensiksi selvitettävä PSYKIATRIN persoonallisuus ennen kuin potilaalle aletaan asettaa diagnooseja "häiriöistä":
http://bjp.rcpsych.org/cgi/content/full/184/2/183
Kuten alle linkitetysystä brittiläisen psykiatrilehden katsauksesta ilmenee, on aivan ensiksi selvitettävä PSYKIATRIN persoonallisuus ennen kuin potilaalle aletaan asettaa diagnooseja "häiriöistä":
http://bjp.rcpsych.org/cgi/content/full/184/2/183
Vastaukset 3
Vanhimmat
nämä yhdet ja samat avaukset...milloin pitää tutkia psykiatrien itsekritiikkiä, milloin persoonallisuutta, kas kun ei lempi ruokia.
Röntgenkuvauslaitteita käytettäessä, kuuemittarin näyttämää lukemaa tutkittaessa tai ihan vain paljaalla silmällä läikikästä ihoa katsottaessa diagnostisoidaan olemassa olevia sairauksia.
Psykiatria taas perustuu yksilön sosiopoliittisen "soveltuvuuden" arviointiin, jolla psykiatri henkilökohtaisen perspektiivinsä läpi pyrkii löytämään sopivan mielipidetautidiagnoosin.
huomioida oman persoonallisuutensa vaikutuksen vuorovaikutustilanteessa, kai? Psykiatrit sun muut psykoterapeutit, joiden koulutukseen oma analyysi ei kuulu, eivät. Heidät voisi testatakin.
Pakkohoitotuomion uhatessa potilaalla tulisikin olla oikeus valita omalle persoonalleen sopivin psykiatrivaihtoehto haastattelua ja arviointia ja diagnoosia tekemään. Nythän diagnoosi syntyy yhden psykiatrin muutaman lyhyen haastattelun ja aika pitkälti kai hoitajien sepustamien tarkkailumerkintöjen perusteella. Luoja varjelkoon, mitä tekstiä siellä voi olla. Väärinkäsityksiä, asenteellisuutta....
Kenenkään ei pitäisi hoitsun koulutuksella päästä sanomaan ihmisen, potilaan, ihmisoikeuksiin vaikuttavista asioista yhtään mitään.