Päiväkotifaneille!

Tässä sama asiasisältö. Miksei kukaan puhu tosiaan lapsen subjektiivisesta oikeudesta olla kotona??

http://www.ts.fi/sunnuntai/?ts=1,3:1012:0:0,4:12:0:1:2009-02-22,104:12:594967,1:0:0:0:0:0:

Tarhantäti kirjoitti:

Tässä sama asiasisältö. Miksei kukaan puhu tosiaan lapsen subjektiivisesta oikeudesta olla kotona??

http://www.ts.fi/sunnuntai/?ts=1,3:1012:0:0,4:12:0:1:2009-02-22,104:12:594967,1:0:0:0:0:0:

Aina tätä samaa. On lapsella oikeus myös ruokaan ja vaatteisiin, ja kuka hänet ruokkii ja vaatettaa, jos kukaan ei käy töissä ja töissä on vaikea käydä, jos lapsi on kotona...Vai pitääkö tuilla elää koko lapsuus...on sekin sitten aika ankeaa kun ei ole rahaa mihinkään, just ja just ehkä ruokaan, jos siihenkään ja pennejä pitää laskea...ja velat jää maksamatta ja koti menee alta jne...Oishan se tosi mukavaa kotona olla, ei tarttis lähteä joka ikinen aamu tuonne kylmään ja sateeseen silmät ristissä...Välillä tosiaan harmittaa nämä kommentit, kun itsekin suoraan sanottuna inhoan töissä käyntiä, aamulähtöjä, lasten raahaamista päiväkotiin. Jos oiskin vapaa ja joku muu maksaisi menot...

--- kirjoitti:

Aina tätä samaa. On lapsella oikeus myös ruokaan ja vaatteisiin, ja kuka hänet ruokkii ja vaatettaa, jos kukaan ei käy töissä ja töissä on vaikea käydä, jos lapsi on kotona...Vai pitääkö tuilla elää koko lapsuus...on sekin sitten aika ankeaa kun ei ole rahaa mihinkään, just ja just ehkä ruokaan, jos siihenkään ja pennejä pitää laskea...ja velat jää maksamatta ja koti menee alta jne...Oishan se tosi mukavaa kotona olla, ei tarttis lähteä joka ikinen aamu tuonne kylmään ja sateeseen silmät ristissä...Välillä tosiaan harmittaa nämä kommentit, kun itsekin suoraan sanottuna inhoan töissä käyntiä, aamulähtöjä, lasten raahaamista päiväkotiin. Jos oiskin vapaa ja joku muu maksaisi menot...

Voiko olla että tällä tekstillä pyrittiin herättelemään esim. niitä vanhempia jotka hoitavat vauvaa kotona ja vievät isomman lapsen "virikkeitä" hakemaan? Myös sitä saateettiin toivoa että päiväkoti lasten vanhemmat valveutuisivat ja vaatisivat asioihin muutosta. En tarkoita että tarvitsee urputtaa vähäisestä henkilökunnasta suoraan yksittäisille hoitajille mutta ylempiin tahoihin voisi hyvin ottaa yhteyttä. Monikaan vanhempi ei tiedä millaista päiväkodissa nykyisin on. On se jännä miten moni muu asia saa ihmiset liikkeelle mutta lasten hyvinvointi ei syyksi riitä. Kyllä jokainen ymmärtää että työssä on käytävä ja että päiväkoteja tarvitaan. Itse olen lastenhoitaja ja minultakin loppuisi työt jos kaikki lapset otettaisiin päiväkodeista pois, silti todellakin toivoisin että asioille tehtäisiin jotakin. Jos kuitenkin ihmiset hiljaa hyväksyvät kaikki säästötoimenpiteet niin tilanne ei ikinä tule parantumaan vaan päinvastoin säästetään lisää.

--- kirjoitti:

Aina tätä samaa. On lapsella oikeus myös ruokaan ja vaatteisiin, ja kuka hänet ruokkii ja vaatettaa, jos kukaan ei käy töissä ja töissä on vaikea käydä, jos lapsi on kotona...Vai pitääkö tuilla elää koko lapsuus...on sekin sitten aika ankeaa kun ei ole rahaa mihinkään, just ja just ehkä ruokaan, jos siihenkään ja pennejä pitää laskea...ja velat jää maksamatta ja koti menee alta jne...Oishan se tosi mukavaa kotona olla, ei tarttis lähteä joka ikinen aamu tuonne kylmään ja sateeseen silmät ristissä...Välillä tosiaan harmittaa nämä kommentit, kun itsekin suoraan sanottuna inhoan töissä käyntiä, aamulähtöjä, lasten raahaamista päiväkotiin. Jos oiskin vapaa ja joku muu maksaisi menot...

Sä oletkin äiti, joka käy pakon edessä töissä. Mutta 98 % porukasta tuntuu vievän lapset päiväkotiin sen takia, että siellä on niin hienoa. Tuossakin yksi äiti kertoi, että hän vie lapset hoitoon sen takia, että lapsi oppii pienestä lähtien vaihtuviin kontakteihin. Hyvä kun joku sanoo rehellisesti vievänsä lapset hoitoon rahan takia eikä puolustele, että miten se päiväkoti on välttämätöntä ihan kaiken kannalta.

--- kirjoitti:

Aina tätä samaa. On lapsella oikeus myös ruokaan ja vaatteisiin, ja kuka hänet ruokkii ja vaatettaa, jos kukaan ei käy töissä ja töissä on vaikea käydä, jos lapsi on kotona...Vai pitääkö tuilla elää koko lapsuus...on sekin sitten aika ankeaa kun ei ole rahaa mihinkään, just ja just ehkä ruokaan, jos siihenkään ja pennejä pitää laskea...ja velat jää maksamatta ja koti menee alta jne...Oishan se tosi mukavaa kotona olla, ei tarttis lähteä joka ikinen aamu tuonne kylmään ja sateeseen silmät ristissä...Välillä tosiaan harmittaa nämä kommentit, kun itsekin suoraan sanottuna inhoan töissä käyntiä, aamulähtöjä, lasten raahaamista päiväkotiin. Jos oiskin vapaa ja joku muu maksaisi menot...

Ei jaksaisi enää yhtään.
Kivahan se on äitien kodin lämmöstä paasata, mutta jotkut meistä joutuu oikeasti menmään sinne töihin.
Vihaan työtekoa, laitetaan pankki kiinni niin minäkin pääsen täältä kotiin lapsiani hoitamaan.

koi kirjoitti:

Ei jaksaisi enää yhtään.
Kivahan se on äitien kodin lämmöstä paasata, mutta jotkut meistä joutuu oikeasti menmään sinne töihin.
Vihaan työtekoa, laitetaan pankki kiinni niin minäkin pääsen täältä kotiin lapsiani hoitamaan.

Ymmärrän tilanteesi. Mutta siitä huolimatta olisi eettisesti väärin vaieta näistä tutkimustuloksista vain sen vuoksi, että jollekin äidille voi tulla paha mieli. Itsekin lastentarhanopettajana olen tiennyt nämä haitat jo vuosia.

kypsä lastenhoitaja kirjoitti:

Voiko olla että tällä tekstillä pyrittiin herättelemään esim. niitä vanhempia jotka hoitavat vauvaa kotona ja vievät isomman lapsen "virikkeitä" hakemaan? Myös sitä saateettiin toivoa että päiväkoti lasten vanhemmat valveutuisivat ja vaatisivat asioihin muutosta. En tarkoita että tarvitsee urputtaa vähäisestä henkilökunnasta suoraan yksittäisille hoitajille mutta ylempiin tahoihin voisi hyvin ottaa yhteyttä. Monikaan vanhempi ei tiedä millaista päiväkodissa nykyisin on. On se jännä miten moni muu asia saa ihmiset liikkeelle mutta lasten hyvinvointi ei syyksi riitä. Kyllä jokainen ymmärtää että työssä on käytävä ja että päiväkoteja tarvitaan. Itse olen lastenhoitaja ja minultakin loppuisi työt jos kaikki lapset otettaisiin päiväkodeista pois, silti todellakin toivoisin että asioille tehtäisiin jotakin. Jos kuitenkin ihmiset hiljaa hyväksyvät kaikki säästötoimenpiteet niin tilanne ei ikinä tule parantumaan vaan päinvastoin säästetään lisää.

Ja vielä nuo melu ja muut haitat ovat aivan eri asia pienellä alle 3-vuotiaalle kun yli 3-vuotiaalla. Kärjistäen voi sanoa että on naurettavaa väittää että lapsi pitäisi viedä päiväkotiin virikkeitä tai kaveriseruaa hakemaan alle 3-vuotiaana kun taas on turha väittää etteikö reilusti yli 3-vuotias saa jo päiväkodista paljon hyötyäkin virikkeiden ja kaveriseuran muodossa. He kun tarvitsevat joitan muutakin kun äidin hoivaa eli esim. samanikäinen seura on tosi tärkeää.
Sitten taas siitä syyllistämisestä että turha syyllistää niitä jotka joutuvat viemään alle 3-vuotiaan hoitoon työhön menon vuoksi. Useimmille on kyllä kyse tosi tarpeesta eikä vain siitä että pitäisi saada hienompi auto tai vene. Eli voisiko periaattessa suvjektiivinen hoito kieltää alle 3-vuotiaalta ellei sitä lääkärintodikselle ole erityinen tarve jostain syystä? Ja sitten vielä tietenkin niitä oloja pitäisi parantaa varsinkin pitää huoli että alle 3-vuotiaiden ryhmät eivät olisi liian suuria. Äitiyspäivärahankin voisi laittaa kestämään siihen asti kun lapsi täyttää ainakin 2. Tiedän: älä unta nää.

Tarhantäti kirjoitti:

Tässä sama asiasisältö. Miksei kukaan puhu tosiaan lapsen subjektiivisesta oikeudesta olla kotona??

http://www.ts.fi/sunnuntai/?ts=1,3:1012:0:0,4:12:0:1:2009-02-22,104:12:594967,1:0:0:0:0:0:

Ennenkuin romutetaan koko subjektiivisuus romukoppuun kaiken ikäisiltä niin huomioisin seuraavat seikat mitä tuo kuuluisa Keltikangas tutkijakin esittää.

-jos hoitoon on pakko laittaa niin mieluiten vasta 1,5 vuotiaana joka on paljon inhimillismpi ikä kuitenkin kun 10kk jopa muutamalla kuukaudella on suuri ero lapselle. (tietääkseni muuten Ruotsissa äitiysloma loppuu vasta silloin kun lapsi on puolitoistavuotias eli taas siellä suunnalla on paremmin)

-alle 3-vuotiaiden ryhmät paljon pienemmiksi eikä tietenkään vanhempienkaan lasten ryhmät ole hyvä olla jättisuuria

-"Kolme vuotta on kotihoidon tuen yläraja, minkä jälkeen lapsi moni lapsi siirtyy päivähoitoon. Raja on kehityspsykologian perusteella oikeassa kohdassa. 3-4-vuotias oppii päiväkodissa jo esimerkiksi paljon puhuttuja sosiaalisia taitoja."

-"Noin puolitoistavuotias voi olla erossa ensimmäisestä kiintymyssuhteestaan joitakin tunteja. Äiti voi aloittaa työn, mutta aluksi esimerkiksi kuusi tuntia riittäisi." Eli miksi Suomessa näyttää olevan niin vaikea tehdä osapäivätyötä joka on aika yleistä esim. Keski-Euroopassa. Täällä se on vähintään 8h tai sitten ei mitään. "Keltikangas-Järvisen mukaan jokainen kuukausi, jonka ihan pienen lapsen kotona oloa voi venyttää, on lapselle hyväksi, ja jokainen tunti, jonka isomman lapsen hoitopäivästä saa pois, on lapsen etu."

En nyt oikein ymmärrä... Jos on tutkittua tietoa siitä, että päivähoidosta on pienelle haittaa, niin miksei siitä saa puhua? Miksi leimataan joksikin pohataksi, jolla on varaa valita? Eikö pitäisi pommittaa päättäjiä tässä asiassa eikä alistua siihen, että näin on aina ollut ja tulee oleman....

Olen itse ollut päiväkodissa lapsena ja laskin valokuvasta että meitä oli -76 ihan sama määrä kuin tyttäreni päiväkotiryhmässä on tänäpäivänä.
Minulle ei ole jäänyt mitään trumoja, päinvastoin. Minulla on edelleen Facebookissa ystävänä ihmisiä jotka olen tavannut tarhassa.

Kammottavin muisto on kun jouduin syömään aprikoosikiisseliä. :D
Muistan lapuuttani paljon ja kauas.

Kyllähän joka paikassa on näitä "häiriintyneitä"; rattijuoppoja taksikuskeja, yliväsyneitä teho-osastohoitajia, lääkehuuruissa työskenteleviä lääkäreitä, talouden kaatavia pankiireita, hometaloja myyviä kauppiaita, epärehellisiä politikoita, humalaisia lentokapteeneita,...jne

toisin päin. Ei siis niin että on hävettävää olla koulutettu lastentarhanopettaja vaan pikemminkin niin päin, että sillä koulutuksella ja siinä asemassa on erityisen hyvät mahdollisuudet (ei tietenkään kenelläkään yksilöllä rajattomat) vaikuttaa asioihin niin ruohonjuuritasolla kuin käynnistämällä asiantuntevaa keskusteluakin.

Minulle itselleni on ollut yllätys mten voimakkaita reaktioita tämä aihe saa ihmisissä aikaan.
Provoavien, henkilöön kohdistuvien hyäkkäysviestien ohitse näissä ketjuissa hyppään, mutta pohtivat käynnistävät pohdintoja minussakin - kumpaankin suuntaan.

Uskon yhä että useimmat perheet ovat itse kykeneväisiä punnitsemaan minkälaiset valinnat parhaiten edistävät sen nimenomaisen perheen hyvinvointia. Mutta se ei tietenkään tarkoita sitä etteikö päivähoidon mahdollisista negatiivisista puolista tai vastaavasti niistä karikoista, joihin voi kotona lapsiaan hoitaessaan kompastua, saisi ja pitäisi puhua.

jkjkl kirjoitti:

Olen itse ollut päiväkodissa lapsena ja laskin valokuvasta että meitä oli -76 ihan sama määrä kuin tyttäreni päiväkotiryhmässä on tänäpäivänä.
Minulle ei ole jäänyt mitään trumoja, päinvastoin. Minulla on edelleen Facebookissa ystävänä ihmisiä jotka olen tavannut tarhassa.

Kammottavin muisto on kun jouduin syömään aprikoosikiisseliä. :D
Muistan lapuuttani paljon ja kauas.

Kyllähän joka paikassa on näitä "häiriintyneitä"; rattijuoppoja taksikuskeja, yliväsyneitä teho-osastohoitajia, lääkehuuruissa työskenteleviä lääkäreitä, talouden kaatavia pankiireita, hometaloja myyviä kauppiaita, epärehellisiä politikoita, humalaisia lentokapteeneita,...jne

Ymmärrät varmaan, mikä ero on riskillä ja välttämättömällä seurauksella. Eivät kaikki tupakoitsijatkaa saa keuhkosyöpää eikä täysipäiväinen rattijuoppo aiheuta kolaria välttämättä ikinä. Päiväkotitutkimuksissa puhutaan nimen omaan riskeistä.

old_profile_47016 kirjoitti:

toisin päin. Ei siis niin että on hävettävää olla koulutettu lastentarhanopettaja vaan pikemminkin niin päin, että sillä koulutuksella ja siinä asemassa on erityisen hyvät mahdollisuudet (ei tietenkään kenelläkään yksilöllä rajattomat) vaikuttaa asioihin niin ruohonjuuritasolla kuin käynnistämällä asiantuntevaa keskusteluakin.

Minulle itselleni on ollut yllätys mten voimakkaita reaktioita tämä aihe saa ihmisissä aikaan.
Provoavien, henkilöön kohdistuvien hyäkkäysviestien ohitse näissä ketjuissa hyppään, mutta pohtivat käynnistävät pohdintoja minussakin - kumpaankin suuntaan.

Uskon yhä että useimmat perheet ovat itse kykeneväisiä punnitsemaan minkälaiset valinnat parhaiten edistävät sen nimenomaisen perheen hyvinvointia. Mutta se ei tietenkään tarkoita sitä etteikö päivähoidon mahdollisista negatiivisista puolista tai vastaavasti niistä karikoista, joihin voi kotona lapsiaan hoitaessaan kompastua, saisi ja pitäisi puhua.

Tarkoitan hävettämisellä sitä, että koin työntekoni hyvin suurelta osin vanhempieni sumuttamiseksi. Vanhemmilla oli niin hyvä ja hieno käsitys sekä ennen kaikkea suuri luottamus siihen, mitä teimme. Ja häpesin myös työpaikkani ja siihen liittyvien organisaatioiden puolesta, että asiat olivat menneet siihen jamaan. Toki tajuan, että yksittäisenä lastentarhanopettajana en voi muuttaa asioita eikä muutosta saada edes kuntatasolla. Se toi sentään olooni helposti että minä ainakin yritin, vaikka puitteeni olivat kehnot. Vanhemmat ovat tietysti kykeneväisiä tekemään ratkaisut omasta puolesta, mutta kaikilla ei ole tietoa asioiden todellisesta laidasta. Ja sitten on se porukka, joille ei muuta hoitovaihtoehtoa tarjotakaan, vaikka haluja olisi.

muutoksia asiaan! kirjoitti:

En nyt oikein ymmärrä... Jos on tutkittua tietoa siitä, että päivähoidosta on pienelle haittaa, niin miksei siitä saa puhua? Miksi leimataan joksikin pohataksi, jolla on varaa valita? Eikö pitäisi pommittaa päättäjiä tässä asiassa eikä alistua siihen, että näin on aina ollut ja tulee oleman....

Laskepa montako keskustelua ja tappelua tästä samasta aiheesta on listoilla...

old_profile_45998 kirjoitti:

Tarkoitan hävettämisellä sitä, että koin työntekoni hyvin suurelta osin vanhempieni sumuttamiseksi. Vanhemmilla oli niin hyvä ja hieno käsitys sekä ennen kaikkea suuri luottamus siihen, mitä teimme. Ja häpesin myös työpaikkani ja siihen liittyvien organisaatioiden puolesta, että asiat olivat menneet siihen jamaan. Toki tajuan, että yksittäisenä lastentarhanopettajana en voi muuttaa asioita eikä muutosta saada edes kuntatasolla. Se toi sentään olooni helposti että minä ainakin yritin, vaikka puitteeni olivat kehnot. Vanhemmat ovat tietysti kykeneväisiä tekemään ratkaisut omasta puolesta, mutta kaikilla ei ole tietoa asioiden todellisesta laidasta. Ja sitten on se porukka, joille ei muuta hoitovaihtoehtoa tarjotakaan, vaikka haluja olisi.

Eikös sama meno ole vanhustenhoito genrellä.
Itseäni pelottaa jos joudun joskus laittamaan vanhempani johonkin laitokseen.

yx kirjoitti:

Eikös sama meno ole vanhustenhoito genrellä.
Itseäni pelottaa jos joudun joskus laittamaan vanhempani johonkin laitokseen.

Kävelin yhtenä päivänä tuon läheisen vanhainkodin pihan poikki lasten kanssa. Siellä joku hoitaja oli kävelyttämässä vanhusta ja voi luoja, miten hoitaja tiuski vanhukselle: "Eksää tajua", "liikuta nyt jalkojas", "päivällisen jälkeen ei tuommoisia voi harkita"... Kun olen valitettavasti vähän tällainen nopeasti syttyvä tyyppi, niin pysäytin vaunut siihen paikkaan ja laitoin jarrun alas. Käännyin katsomaan hoitajaa tiukasti silmiin enkä lopettanut ennen kuin hoitaja tajusi tilanteen ja korjasi puhetyylinsä. Mitä kaikkea sänkyyn sitomisia ja lääkkeiden yliannostuksia olikaan tullut esille. Olemme puhuneet aviopuolison ja sisarusten kanssa jo pitkään tuosta omaishoitajuudesta.

old_profile_45998 kirjoitti:

Kävelin yhtenä päivänä tuon läheisen vanhainkodin pihan poikki lasten kanssa. Siellä joku hoitaja oli kävelyttämässä vanhusta ja voi luoja, miten hoitaja tiuski vanhukselle: "Eksää tajua", "liikuta nyt jalkojas", "päivällisen jälkeen ei tuommoisia voi harkita"... Kun olen valitettavasti vähän tällainen nopeasti syttyvä tyyppi, niin pysäytin vaunut siihen paikkaan ja laitoin jarrun alas. Käännyin katsomaan hoitajaa tiukasti silmiin enkä lopettanut ennen kuin hoitaja tajusi tilanteen ja korjasi puhetyylinsä. Mitä kaikkea sänkyyn sitomisia ja lääkkeiden yliannostuksia olikaan tullut esille. Olemme puhuneet aviopuolison ja sisarusten kanssa jo pitkään tuosta omaishoitajuudesta.

Hyvä että puutuit asiaan.
Oikeasti itkettää kun ajattelen että joku kohtelisi äitiäni noin. Hän on antanut meille niin paljon.
Olen ainoa lapsi, joten molemmat vanhempani jäävät minun hoidettavikseni. Toivottavasti pysyvät niin hyvässä kunnossa että voisin hoitaa heitä kotona, täytyy yrittää järjestää asiat niin että siihen on mahdollisuus.

jkjkl kirjoitti:

Olen itse ollut päiväkodissa lapsena ja laskin valokuvasta että meitä oli -76 ihan sama määrä kuin tyttäreni päiväkotiryhmässä on tänäpäivänä.
Minulle ei ole jäänyt mitään trumoja, päinvastoin. Minulla on edelleen Facebookissa ystävänä ihmisiä jotka olen tavannut tarhassa.

Kammottavin muisto on kun jouduin syömään aprikoosikiisseliä. :D
Muistan lapuuttani paljon ja kauas.

Kyllähän joka paikassa on näitä "häiriintyneitä"; rattijuoppoja taksikuskeja, yliväsyneitä teho-osastohoitajia, lääkehuuruissa työskenteleviä lääkäreitä, talouden kaatavia pankiireita, hometaloja myyviä kauppiaita, epärehellisiä politikoita, humalaisia lentokapteeneita,...jne

Niin siis ei päiväkodissa varmaan aina ole kivaa ja voi olla aika kovaakin varsinkin pienemmille alle 3-vuotiaille mutta se kuinka traumaattista se todellisuudessa on ja kuinka se sitten vaikuttaisi ihan myöhempään elämään miellä ei ole riittävää näyttöä. Jokainen varmaan tajuaa että pelkästään päiväkodilla ei ole merkitystä jos joku asia menee pieleen vaan voi sitä moniongelmaiseksi nuoreksi tai aikuiseksi tulla ihan hyvin vaikka ei olisi päiväkotia nähnytkään.

En tiedä ovatko kaikki ne sitten poikkeuksia joiden lapset ovat olleet päiväkodissa ja mahdollisesti aloittaneet sen jopa hyvin nuorena ilman mitään ongelmia myöhemmässä elämässä tai lapsuudessa ja niinkuin tuosta ylhäältä voi lukea niin ryhmäkootkaan eivät välttämättä olleet ennen vanhaan välttämättä pienempiä. Tuli vaan mieleen että ennen esim. kouluissa luokkakoot olivat valtavat verrattuna nykyiseen eikä siitä tullut mitään ongelmaa tai haloota. Toki eri asia pistää koululaiset isoon ryhmään kun esim. alle 3-vuotiaat.

Kuinka paljon esim. vanhemmat ovat muuttuneet vuosien varrella kasvattajina? Tuntuu että nyt ollaan niin paljon vain "kavereita" lasten kanssa ja tarpeeksi kuria ei ole. Tämä se vasta johtaakin käytöshäiriöihin viimeistään teini-iässä. Tuntuu että koska yhteiskunta on nuorentunut ja vanhemmat ovat niin nuorekkaita tai yrittävät olla niin käyttäytyvätkin useimmiten hieman kakaramaisesti eli näin sellaista kunnon auktoriteettia ei synny. Enemmän kyllä uskon että vakavat ongelmat johtuvat kyllä kotioloista tai huonosta kaveriseurasta kun esim. siitä että onko esim. altistunut melulle tai stressille päiväkodissa.

Toki se ei kivaa ole että joutuu kärsimään esim. melusta tai huomion puutteesta päiväkodissa eli toki on paljon parantamisen varaa että lapsilla olisi paljon paremmat oltavat hoidossa.
Oma lapseni aloitti päiväkodin heti äitiysloman jälkeen enkä voi sanoa että olisin kertaakaan huomannut tähän mennessä mitään huolestuttavaa tai negatiivista jonka päiväkoti olisi jättänyt jälkeensä. Ei siellä varmaan kivaa ollut joka päivä ainakaan alussa mutta ne olivat sen päivän ja sen hetken ongelmia. Täysin normaali tyyppi on. (ylä-asteella jo) Vähän vaikea mennä vertaamaan kun ei sitä kotihoitoverrokkia ole ja muutenkin monesti käytös riippuu niin paljon myös luonteesta että vaikea sanoa jos lapsi on ujo ja nössö onko se pelkkää luonnetta vai kotihoidosta riippuvaa ja jos taas on rohkea ja äänekäs niin johtuuko se luonteesta pelkästään vai olisiko päiväkodilla osuutta asiaan tai vaikka toisinpäin.

Uskon että moni vanhempi hieman ihmettelee jos oma lapsi on aloittanut vauvana jo päiväkodin ja kun näin suurista haitoista puhutaan mutta aivan normaalin tuntuinen ongelmaton lapsi näyttää olevan edelleen. Eli tässä nyt jotenkin tuntuu turhaan että pelotellaan tyyliin älä vie hoitoon tai voi tulla vaikka mitä vammoja.

Tuosta melusta vielä että ryhmissä on varmaan eroja. Itse asissa lapseni ryhmät ovat mielestäni olleet monesti hiljaisia ja rauhallisia kun olen siellä sattunut käymään. Tietenkin se on vaan ollut silloin eikä kuvaa kokonaistilannetta. Kyllä varmaan on inhottavia tilanteita välillä jolloin lapsi itkee suoraa kurkkua eikä hoitaja ehdi heti hätiin tai muutama intoutuu riehumaan tai kiukuttelemaan kovaäänisesti mutta se ei ole sitä onneksi aina. Kun satun paikalla hakemaan lastani kuopusta joka on päiväkoti-ikäinen niin siellä leikitään iloisesti kavereiden kanssa joko sisällä tai ulkona ja joskus siellä jopa tehdään jotain kivaa eli askarrellaan jotain luomuksia joita sitten kannetaan kotiin eli ihan kivaakin ja hyvät oltavat voi lapsella myös olla. Eipäs unohdeta kokonaan sitä.

yx kirjoitti:

Hyvä että puutuit asiaan.
Oikeasti itkettää kun ajattelen että joku kohtelisi äitiäni noin. Hän on antanut meille niin paljon.
Olen ainoa lapsi, joten molemmat vanhempani jäävät minun hoidettavikseni. Toivottavasti pysyvät niin hyvässä kunnossa että voisin hoitaa heitä kotona, täytyy yrittää järjestää asiat niin että siihen on mahdollisuus.

Kumpi on lapselle parempi kotioloissa:

Äiti on velvollisuuden tunnosta kotona eikä "viihdy ollenkaan" ja haaveilee töihin. Tämä tietenkin vaikuttaa kodin ilmapiiriin negatiivisesti kaikin puolin.
VAI
Äiti on päivät töissä onnellisena ja lapsi saa hoitoa ja kavereita ja äiti nauttii iltoisin ja viikonloppuisin lapsensa seurasta. Eikös tämä vaikuta kodin ilmapiiriin positiivisesti?

Ja ottakaa huomioon ettei kaikilla ole varaa valita!!

lh kirjoitti:

Kumpi on lapselle parempi kotioloissa:

Äiti on velvollisuuden tunnosta kotona eikä "viihdy ollenkaan" ja haaveilee töihin. Tämä tietenkin vaikuttaa kodin ilmapiiriin negatiivisesti kaikin puolin.
VAI
Äiti on päivät töissä onnellisena ja lapsi saa hoitoa ja kavereita ja äiti nauttii iltoisin ja viikonloppuisin lapsensa seurasta. Eikös tämä vaikuta kodin ilmapiiriin positiivisesti?

Ja ottakaa huomioon ettei kaikilla ole varaa valita!!

Asiaa puhut. Niitä on vaan monia sellaisia jotka ajattelvat niin että eihän niitä lapsia kannata hankkia jos "niiden kanssa ei olla". Tämä mielipide on tosi törppö. Jos ei siis halua ryhtyä kotiäidiksi 24/7 niin sitten sitten ei tarvitse ryhtyä mukamas äidiksi ollenkaan?. Höpö löpö.

Moni työssäkäyvä äiti voi olla paljon parempi rakastava äiti kun se 24/7 äiti joten turha pistää tällaista asiaa mitenkään kriteeriksi kun ajatellaan millainen sen äidin olisi oltava. Monet pystyvät yhdistämään työn ja äitiroolin aivan hyvin. Ihan kun sillä ei olisi mitään väliä että lapsi kuitenkin viettää arki-illat ja viikonloput ja lomat äidin ja perheen kanssa? Joillain voi tietenkin jäädä vapaa-aika vähiin arkena riippuen tietenkin vähän työajoista mutta useimmat jotka eivät tee mitään pitkää päivää jää vielä ihan riittävästi sitä yhteistä aikaa perheen kanssa.

Mikäköhän siinäkin voi niin hemmetisti hiertää joidenkin mieltä että äiti on töissä ja lapsi päiväkodissa kun lapsella ei ole siellä mitään hätää ja parhaimillaan on siellä kavereita joiden kanssa voi leikkiä ja vähän vanhempana (yli 3-vuotiaana) voi nauttia vielä jonkinlaisesta varhaiskasvatuksesta. Samalla äiti voi jopa tienata muutaman pennosen ja tehdä muutakin kun olla kotiäiti 24/7.