Tarkoitukseni ei ole ollenkaan moralisoida, vaan mielenkiinnosta kysyn. Itse käytän alkoholia kohtuudella ja saan siitä rennon ja iloisen olon, enkä koe olevani riippuvainen. Tupakkaa en ole koskaan kokeillut ja terveysriskien vuoksi tuskin kokeilenkaan. Ymmärrän siis kuitenkin, miksi alkoholia juodaan, koska omasta kokemuksesta tiedän sen tuntuvan ja maistuvan hyvälle.
Mutta mikä tupakassa sitten viehättää? Saako siitä hyvän olon? Tämä on tietysti vähän hankala juttu, kun tupakkariippuvaisen olo luonnollisesti tupakalla helpottuu, mutta kuitenkin. Olisiko elämäsi vähemmän nautinnollista ilman tupakkaa?
Mutta mikä tupakassa sitten viehättää? Saako siitä hyvän olon? Tämä on tietysti vähän hankala juttu, kun tupakkariippuvaisen olo luonnollisesti tupakalla helpottuu, mutta kuitenkin. Olisiko elämäsi vähemmän nautinnollista ilman tupakkaa?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itse vain yksinkertaisesti nautin tupakasta. Monethan kiistävät, että mitään tupakkanautintoa on olemassakaan, mutta kyllä laadukkaasta tupakasta imaistut savut vaan on jotain erinomaista. Koko toimenpide sytyttämisestä tumppaamiseen on eräänlainen arjen rentoutumiskeino. Oli se sitten yhdessä tai yksin.
Viina on paljon vaarallisempaa kuin tupakka, rattijuoppo tappaa hullu äijä tappaa ja hakkaa vaimoa.
Tiedättekö yhtään tapausta jossa tupakoinnin jälkeen aletaan hakata vaimoa tai ajetaan pää sekaisin liikenteessä ihmisten päälle tappaen heidät.
Onko tuo viinan litkiminen hyve ja kunnia asia, tekeekö viinan litkiminen ihmisestä muita paremman ja arvokkaamman oloisen, pitäiskö teitä ihan palkita kun ryyppäätte??
Jos olisit edes vaivautunut lukemaan aloittajan viestin, niin olisit huomannut hänen sanovan "Itse käytän alkoholia kohtuudella". Aloittaja tuskin on niitä miehiä, jotka juovat talonsa ja hakkavat vaimojaan. Tuohon tupakan ja alkoholin vaarallisuuden vertailuusi en edes kommentoi mitään vaikka mieli tekisi...
Mutta asiaan. Itse poltan yleensä aamulla työmatkalla ensimmäisen tupakkani ja siinä vaiheessa vasta alan heräämään kunnolla. Päivällä polttamistani tupakoista en saa kovinkaan suurta nautintoa, ne menevät enemmän riippuvuuden piikkiin. Illalla taas alkaa maistua paremmalle. Varsinkin ruoan jälkeen ja muutenkin esim. kahvin tai oluen kanssa. Itselleni tupakka sinänsä ei tuo hirveän suurta nautintoa, mutta se kuitenkin on todella mukava tapa lopettaa esim. juurikin ruokailu. En kuitenkaan usko että elämästäni jäisi mitään kovin suurta puuttumaan ilman tupakkaa.
No kyllä mallumies tekstin ymmärsi, en tarkottanut että alottaja on juoppolalli ja rattijuoppo, ei kaikkea lukemaansa pidä mustavalkoisena käsitellä kai sää sen ymmärrät niinko silleetollee.
Useimmat opettelevat tupakoinnin nuorina, siinä vaiheessa, kun itsetunto ja itsetuntemus ovat vielä kehittymässä ja ollaan alttiita ulkoisille vaikutteille. Halutaan näyttää aikuisilta ja joskus myös kapinoida aikuisten arvoja vastaan. Jos kaverit polttavat, on vaikea olla ilman, koska tupakointi yhdistää porukan.
Sitten, kun se tapa on opittu, on myös syntynyt riippuvuus, joka on monien asiantuntijoiden mielestä jopa pahempi kuin heroinisteilla. Ihan aluksi tupakka maistuu pahalta, mutta nikotiini on tietynlainen huume, jolla on erikoinen kyky samaan aikaan sekä piristää että rauhoittaa. Mitä enemmän polttaa ja mitä pitempään on polttanut, sitä voimakkaampi riippuvuus on, eikä sitä pahaa makua enää edes huomaa.
Minä olen lopettanut tupakoinnin kolme kertaa. Nykyisin olen satunnainen juhlatupakoitsija, mutta aina polttaessani poden tunnontuskia tietäessäni, kuinka helposti juhlatupakointi muuttuu päivittäiseksi kessutteluksi. Nikotiiniriippuvuuden olen karistanut, mutta tupakointitapa ei ole unohtunut. En voi sanoa, että minun missään tilanteessa TÄYTYISI polttaa, mutta joissakin tilanteissa HALUAN polttaa, jos ei muuten niin nostalgisesti vanhojen aikojen muistoksi - juhlatilaisuuksissa on usein mukana niitä ihmisiä, joiden kanssa seurustelin tiiviimmin silloin, kun poltin päivittäin.