14 vuotta taukoa!

Kaivoin vanhan kaitafilmikamerani esiin kun olin ostanut Kodakin Super-8 kasetin ja laitoin filmin kameraani. Kyllä oli kankean tuntuista pitkästä aikaa, on tottunut tähän helppoon digimaailmaan. Kaitafilmikameran sain poikasena 40 vuotta sitten. Ainakin jotain tapahtui kun tuttu rouskutus kuului. Manuaalinen tarkennus täytyi muistaa joka otokseen samoin kuin muhkea kolmen ja puolen minuutin kokonaiskuvausaika. Ei voi tuhlata materiaalia kuin digivideolle vaan täytyy harkita jokainen otos valmiiksi monen maukkaan tilanteen mennessä hukkaan.

Kasetti tuli täyteen ja sitten tuli tenkkapoo! Miten kehitys, kun ennen pakkauksen mukana oli kuori jolla filmi lähetettiin kehitykseen ja se palautettiin samassa kuoressa. Sormi meni aluksi suuhun, mutta sitten vaan nettiin surfaamaan ja löytyihän se lopulta. Nyt täytyi lähettää kasetti Saksaan.

Andec Filmtechnik
Hasenheide 9
10967 Berlin
Germany

Odottelun jälkeen tuli pelkkä lasku jonka maksaminen oli oma episodinsa. Piti pankista käydä kysymässä kuinka se tapahtuu ja sain Nordeasta hyvät ohjeet joilla maksu netin kautta onnistui. Sitten taas odottelua joka sitten vihdoin viimein palkittiin.

Sitten 1970 ostettu projektori esiin ja olihan se kamerakin ollut kunnossa vaikka kuvaaja hieman ruosteessa. Ei ollut niin sujuvaa kuvakerrontaa kuin nuorempana paljon kuvanneena.

Miten on toimivatko nämä nykyiset vehkeet vielä 40-vuoden jälkeen? Epäilen! Chinonin kaitafilmikamera ja Eumikin projektori hyrskyttävät vielä aivan kelvollisesti vaikka ovat kohta museokamaa ;)