Vihdoin se siis tapahtu, 19 vuotta piti tän miehen odottaa, että unelmien mies astu mun elämään!! Oon onnesta sekasin, vaikka ei tää täydellistä ookaan vastakaiun uupumisen vuoks. Mun oli ihan pakko kirjottaa tästä tänne, kaverit alkaa olla jo kyllästyneitä mun vuodatukseen.
Elikkä ensinnäkin täytyy kertoo kaikki häneen liittyvät mukavat asiat: hän on jokun SL:n puheenjohtaja, hän on maailman komein mies vaikka seniori onkin, omistaa ihanat siniset silmät, on sopivan pitkä (miehekäs), huumorintajunen, viisas ja aivan ihana. Tiedän kuitenki (lähes varmuudella), ettei mulla oo minkäänlaisia mahiksia häneen, koska kuulun täysin eri "luokkaan". Hän käyttää muotivaatteita, ite kuljen ihan tavallisissa vaatteissa, jotka on ihan ok muttei mitenkään erikoiset. Oon myös huomannut, et hän juttelee mielummin muille miehille kuin mulle tilanteissa, joissa itse olen mukana. En vaan voi muuttaa itteeni ja mennä tyrkylle, sellanen en oo.
Oon siis aivan tavallinen, omasta mielestäni huumorintajunen, välittävä ja muut huomioonottava mies, en aivan epätoivonen niinku tästä viestistä saattais niin kuvitella. Se mua vaan harmittaa, että ensimmäistä kertaa elämässäni tapaan sellasen miehen, jonka kanssa voisin kuvitella eläväni vaikka elämäni loppuun saakka, vaikken häntä tunnekaan.
Kuitenki, oli pakko kertoo tästä jollekin, koiralle puhuminen alkaa jo nyppimään. Voisko muut jakaa samanlaisia tuntemuksia/tarinoita omista elämänsä miehistä? Hyviä ja huonoja? Olis kiva kuulla ettei oo ainoo tässä tilanteessa kärsivä..
Elikkä ensinnäkin täytyy kertoo kaikki häneen liittyvät mukavat asiat: hän on jokun SL:n puheenjohtaja, hän on maailman komein mies vaikka seniori onkin, omistaa ihanat siniset silmät, on sopivan pitkä (miehekäs), huumorintajunen, viisas ja aivan ihana. Tiedän kuitenki (lähes varmuudella), ettei mulla oo minkäänlaisia mahiksia häneen, koska kuulun täysin eri "luokkaan". Hän käyttää muotivaatteita, ite kuljen ihan tavallisissa vaatteissa, jotka on ihan ok muttei mitenkään erikoiset. Oon myös huomannut, et hän juttelee mielummin muille miehille kuin mulle tilanteissa, joissa itse olen mukana. En vaan voi muuttaa itteeni ja mennä tyrkylle, sellanen en oo.
Oon siis aivan tavallinen, omasta mielestäni huumorintajunen, välittävä ja muut huomioonottava mies, en aivan epätoivonen niinku tästä viestistä saattais niin kuvitella. Se mua vaan harmittaa, että ensimmäistä kertaa elämässäni tapaan sellasen miehen, jonka kanssa voisin kuvitella eläväni vaikka elämäni loppuun saakka, vaikken häntä tunnekaan.
Kuitenki, oli pakko kertoo tästä jollekin, koiralle puhuminen alkaa jo nyppimään. Voisko muut jakaa samanlaisia tuntemuksia/tarinoita omista elämänsä miehistä? Hyviä ja huonoja? Olis kiva kuulla ettei oo ainoo tässä tilanteessa kärsivä..
Vastaukset 1
Vanhimmat
he he