POTILAAT KOKISIVAT ITSENSÄ HYVINÄ,AITOINA,SAMANARVOISINA IHMISINÄ KUIN KUKA TAHANSA SELLAINEN,JOKA EI KÄY PSYKIATRILLA.
ITSE AJATTELEN,ETTÄ PSYKIATRINEN POTILAS ON SIINÄ VAIHEESSA TODELLAKIN LEIMATTU,JOS HÄN EI PYSTY TEKEMÄÄN MINKÄÄNLAISTA TYÖTÄ JA JOPA JOUTUU SAIRAUTENSA TAKIA JÄTTÄMÄÄN AKATEEMISEN AMMATTINSA.
ITSE AJATTELEN,ETTÄ PSYKIATRINEN POTILAS ON SIINÄ VAIHEESSA TODELLAKIN LEIMATTU,JOS HÄN EI PYSTY TEKEMÄÄN MINKÄÄNLAISTA TYÖTÄ JA JOPA JOUTUU SAIRAUTENSA TAKIA JÄTTÄMÄÄN AKATEEMISEN AMMATTINSA.
Vastaukset 5
Vanhimmat
pakkokeinot tulisi kieltää. Siinä ratkaisu.
koska tahansa niin fyysisesti kuin psyykkisesti oli akateemisella alalla eli ei. Akateemikko voi hyvin hyödyntää henkistä ja tiedollista pääomaansa myös eläkeaikanaan niin itseään kuin muitakin hyödyntäen ilman painetta liiallista henkistä kuormitusta alasta riippuen. Tiedän että ei ole sama asia kurssittaa itseään itsensä takia kuin uran takia, mutta elämä on yhtä arvokasta. Akateemikot ovat aina antaneet yhteiskunnalle paljon, usein vieläpä aktiiviuransa jälkeen:
Minun mielestäni jos jollekin pitää jokin leima antaa annettakoon se niille jotka vehkeilemällä ja selittelemällä tuolla johtoportaassa paistattelevat julkisuuden parrasvaloissa.
olemassa psyykkistä sairastumista. Psyykkinen sairastuminen on kielikuva.
on kielikuva yms.
ihan oikea sairaus.
Mutta yhteiskunnan syöpä on kielikuva samalla tavalla kuin mielisairaus on kielikuva.