Ei mul ikinä o ollu ku ehkkä kaks tai kolme oikeeta kaveria... Mut aikasemin sentään pystuin esim chatistä sen veran iskeen naisen et sain sen tapaan mut nyt sekään ei einää onistu.. Okei olin 17v ku tapasin ex-tyttöystäväni.. Ja kyl siin viime vuoden kevääseen asti si sen kans kaikki meniki ihan hyvin.. Sain sen kautta kavereita ja sillai. Mut sillo ois pitny si jo mennä kihloihi ja sillei.. ja tiesin että en haaalua tämä naisen kansa elää loppu elämääni ni sen takia jätin hänet.. Olin just saanu ekan työpaikan vähä aikasemin.. ja se jakso mua pinnala pitää et en ois noihin alkoholismin syövereihin uponnu.. Aatelin eka et kylhä mä ny jonku naisen saan ku sillo viel ennen sitä 17v ki sain aina välillä.. ja aatelin et sen kans sit puhun henkeviä ja sillo helpottaa.. Mut enpä oo koko pääle vuoden aikana ihastunukaan yhteenkä naiseen ku yhteen joka oli töissä.. Okei ja sit vielä tuli lomautus huhtikuusa ja oon siitä asti ollu tekemättä mitään. Tosi tylsää. Ku ei o kavereita ku kaks tai kolme. Ja niil tietty omat elämät. Mut nyt se meikäläisen alkoholismi on voihdoin paljastunu? Kuka 22v jua noin 3-4 viikosa kotona? Ei juuri enää kiinosta mennä baariin ainka lähi baariin ku en muista mitä oon sielä sekoilu eikä o kaveria kertomassa ja silti tiiän et sielä aina tuttuihi törmään.. Hmm.. Ja mähän nuorena jonku chatin kautte pystyin tapaileen tyttöjä.. Johtuuko se si vaa et ne on kasvanu ku se ei enää onnistu? oon tosi huono keksii mitää puhee aihetta.. Ja siks vaa kyselen kysymyksiä... Olen tosi hiljanen ja ujo mut tiedän et siinä se selviää ku sen henkilön näkee.. Et tuleeko sitä juttua sen takia usein sen kans kiirehdin.. Ja siitkä kai ei monet naiset tykää.. Tai si koitan liia kauniita naisia.. Oon eron kautta kolme naiksta tavannu ja yks on tosi hyvä kaveri ja yks on kaveri ja yks ei kyl ollu alkuunkaa mukava.. No juu jos tämmötee teksti ees joku kirjotus virheinensä jaksaa lukee ni se on kyl jo ihme! =)Mut juu pirun tylsää tää yksinäisen työtömän juopon elämä... Ja kiitos ku sain ees tänne höpistä..
nuori työtön juoppo..
koppa86
211727
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Itsellä vastaava tarina,paitsi erosin jo tossa vähän aiemmin...elämä menee päin persettä...ja tiesin kans etten oo sen naikkosen kaa ikuisuuksiin,mut ei oo uutta löytyny ja tällä menolla ei kovin erikoista taida kyllä löytyäkään,ellei ihmeitä tapahdu...
kannattaisi tehdä, on hankkia aivan tietoisesti joku harrastus. Mene vaikka salille, jos et muuta keksi. Voisi harkita myös jotain kamppailulajia tms. kaupungeissahan on kaiken maailman mahdollisuuksia.
Järkkää niin,e ttä sulla on säännöllisesti esim. kaksi iltaa viikossa se harrastusmeno. Se tuo elämääsi ryhtiä ja nyhtää sinua irti viinanjuonnista.
Nyt sulla on justi ne hetket käsissä, mitkä määrää sun elämäsi kulkua. Jos jumitat tuohon viinan juontiin, on pelkona että sinusta oikeasti tulee juoppo.
Kannattaa yrittää nähdä positiiviset puolet elämästä ja todellakin aktivoida itseään. Uskon että varmasti saat jonkun naisen, mutta eihän se homma nyt mee ihnan liukuhihnalta, että kun edellistä eroaa heti on jo oven takana. Oikeita rakkaita on harvassa.
että sulla on edes joskus ollut tyttöystävä, useilla meistä ei ole ollut noin hyvää tilaisuutta.
olen täysin alkoholisoitunut, ikää 23v ei mitään kontaktia yhteiskuntaan, saati sitten muihin ihmisiin! naisia on ollut jokunen mutta kaikki lyhyeen päättyneet,koskaan en tule enään seurustelusuhdetta löytämään, en tässä sairaassa rahayhteiskunnassa, tällähetkellä näyttää todennäköiseltä että noutaja tulee ennen 30 ikävuotta, aika näyttää millätavalla.... mitään positiivista mulla ei tästä elämästä oo sanottavana, kunpa kaikki vaan päättyisi!
olen 20 vuotias mies ja ei täälläkään kolmeakymmentä nähdä jos ei elämän suunta vahvasti muutu. Juon pahaan oloon joka tulee yksinäisyydestä, en ole ikinä seurustellut. enkä varmaan siihen enään kykenisikään vaikka ikäni puolesta se olisi mahdollista jotenkin on vieraantunut muista ihmisistä. tuntuu pahalta tietää oman elinajan ennuste aika tarkalleen. toisaalta parempi että juo itsensä nuorena henkiltä niin ei tartte yksinään kituuttaa 70-vuotiaaksi. En oikeastaan edes halua olla mikään 50-vuotias vanhapoika joka ei ole ikinä seurustellut. Mieluummin juon itseni tietoisesti hengiltä mahdollisemman nuorena kun ei muuten riitä rohkeus tappaa itseään. Tietysti ainahan sitä toivoo että joku kiva raitis nainen tulisi ja pelastaisi mutta se on turha luulo itte sitä tarttis ensin jaloilleen päästä mutta taitaa olla kuljettava reitti valittu jo parivuotta sitten rupeaa elämä oleen jo niin solmussa, sääli sinänsä näin nuorena.
naiset meikäläisiin koske, itsellä samanlaisia ajatuksia että kunpa tulisi vastaan, tosin pelkkää toiveajattelua! olen itselleni luvannut että jos joku nainen tälläsen epäkelvon yksilön joskus huolisi niin juomisen jätän siihen, mutta niinkun sanoin toiveajattelua!. Olen miettinyt siirtymistä kaljottelusta kovempiin kamoihin, övereillä pääsisi pois helpommin tota kaljaa saa ainakin 20 vuotta päivittäin lipittää jos meinaa että henki lähtee! jos olisi ase tuossa vieressä niin pistäisin napin otsaan...mä en myöskään halua sitä vanhapoika,puliukko osaa tässä elämässä....
Kauheaa luettavaa tämä ketju!
Oikeasti minun käy niin sääliksi ja tulin surulliseksi takianne!
Alkoholismi on syvä kuilu selkeästi ja todellinen harhautus.
Siellä te nuoret parikymppiset kuvittelette ettei teistä ole ikinä mihinkään tai koskaan ette löydä kumppania. Mikä VALHE!! Teillä on kaikki mahdollisuudet ja elämä tuskin alkanutkaan.
Juoppous vaan varastaa elämäänne, ei se auta vaan tuhoaa, ja ennenkaikkea saa teidät ajattelemaan ettette pysty mihinkään. Lopettakaa se juominen! Se on ainoa ratkaisu.
Parisuhteen saamisen vaikeus on se alkoholi. Ei se mene niinpäin että nainen tulee elämäänne ja sitten jätätte juopottelun. Nimittäin ei se nainen ratkaise elämäänne. Voi olla että ette lopettaisi juomista naisenkaan takia koska olette niin riippuvaisia ja tottuneita. Ja vaikeuksien ja arjen tultua ryyppäisitte varsinkin, ja se voi ajaa naisen pois. Ainakaan ei ole motivaatiota olla ryyppäämättä naisen takia joka on riidan hetkellä vittumainen bitch. Moni nainen ei uskalla tämän vuoksi aloittaa suhdetta entisen juopon kanssa, koska vaikka alussa mies olisi raitis ja haluaisi antaa kuun taivaalta rakastetulleen, tekisi mitä vain, niin vaikeuksien tultua ratkeaa ryyppäämään.
Pitää opetella elämään raittiisti, niin sitten olisitte valmiimpia luomaan pysyvämmän parisuhteen, ja edes löytää naisen joka haluaa elää kanssanne ja tuntee olonsa turvalliseksi.
Ennenkaikkea itsenne takia! Elämä on edessä. Alkoholi vie toivon, vaikka kaikki olisi mahdollista oikeasti.
Olen myös 20, tekstisi vastaa niin paljon ajatuksiani että mietin hetken, olenko itse kirjoittanut sen kännissä.
Pari lausetta vain on sellaista, mitä itse en kirjoittaisi.
tarinoissa ainakin omassa korostu moniongelmaisuus, alkoholiongelma vaan yksi osaalue,se on erittäin vaikea nähdä mitään toivoa elämässä jos ei enään pysty edes poistumaan kotoa muualle kuin lähikauppaan,ja vaikka toisina päivinä pystyisi niin ei tule lähdettyä koska ei ole paikkaa jonne lähteä,jos kaupungilla tulee käytyä niin tulee vaan helvetin orpo olo istut yksin jossain torin laidalla viereisellä penkillä istuu puliukkolauma johon tulet todennäköisestin liittymään vanhemmalla iällä,ihmiset kävelee ohi ketään et tunne vaikka olet asunut samassa ympäristössä koko elämäsi,sosiaalinen syrjäytyminen on myös kova paikka kestää ei ole kiva kun vanhat tutut tulee vastaan kadulla ja nauraa päin näköä välittämättä paskaakaan,tietämättä asioista mitään,tai saavat nautintoa siitä että toisella menee huonosti,masennus lisääntyy koko ajan ja uniongelmat ja paniikkihäiriöt kasaantuvat järki rupee pettämään, hitaastin mutta varmastin! tottakai myös päihdeongelmat useimmiten lisääntyy, ei ole helppoa olla kotona selvinpäin 24 tuntia vuorokaudessa ja tietää se tosiasia että kukaan ei koskaan tule käymään,kukaan ei koskaan soita!
tekee kaikkensa että syrjäydyt, työtä et saa koska et ole pystynyt hankkimaan ammattia,kuntouttavaa kyykytystyötä voit saada mutta et normaalia palkkaa,veronmaksajaksi sinua ei huolita! itsellä syrjäytymiskierre lähtenyt käyntiin jo erittäin nuorena alaasteikäisestä lähtien,olen saanut paskaa paljon niskaani tässä elämässä,useimmiten toi kierre varmaan tuolta koulumaailmasta lähtee käyntiin,Näillä eväillä nyt pitäisi lähteä rakentamaan elämää jonka pitäisi vielä olla edessä,pakko hyväksyä tosiasiat että jos aikoo elää niin vuosikymmenien kurjuus edessä, ei kiva!
Onkohan alkoholisoituneita yksinäisiä miehiä enemmän kuin naisia, tuntuu että miehet turvautuvat herkemmin syrjäytyessään alkoholiin.
Itse pelasin eräänlaista uhkapelia nuorempana alkoholismin kanssa, tiesin tasantarkkaa että vaihtoehtoja mihinkä alkonkanssa pelleily johtaisi olisi vain kaksi.
vaihtoehto 1: olisin löytänyt jollain bilereissuilla jonkun naisen jonka kanssa pääsen elämään kunnolla kiinni, ei sillä että tuolloin oikeasti huonosti olisi mennyt oli työ, harrastuksia, kavereita sekä nais että mies puolisia, koti, rakastavat vanhemmat mutta parisuhteen puuttuminen ja siihen liittyvä kokemattomuus kalvoivat koko ajan mieltä. Olen aina ollut selvinpäin ujo naisten suhteen ja tiesinkin jo hyvin nuorena että en saisi mitään kokemusta naisista jos olisin täysin raittiiksi ryhtynyt, tai mistä sitä myöhemmällä iällä olisi tiennyt. Joskus pääsin aika lähellekkin naista mutta mihinkään tositoimiin eikä seurusteluun asiat edenny. Tiedä sitten missä sössin asiat, mahdollisuudet olisivat kaveripiirin puolesta olleet vaikka mihin.
vaihtoehto 2: Tähän se alkon käyttö sitten lopulta johti en saanut rohkaisu ryypyistä huolimatta naisten kanssa mitään mainittavaa aikaiseksi. Lopulta luovuin muutamien pettymysten jälkeen ajatuksesta että voisin joskus seurustella jonkun kanssa. Vähitellen erkanin kaveripiiristä, ihmekkös tuo koska kaikilla oli jo perheet tunsin oloni illan istujaisissa ulkopuoliseksi kun suurin osa jutuista keskittyi perheelämään ja naisiin yleensäkkin joista kummastakaan minulla ei ollut kokemusta. Rupesin juomaan yksinäni kotona, vähittellen kukaan ei enään soitellut kun kieltäydyin aina lähtemästä mihinkään. Mielenterveys ongelmat kuin myös alkoholismi pahenivat pikkuhiljaa vuosien myötä. Yksinäisyyskin syveni salakavalasti. Tällä hetkellä ei ole yhtään ystävää, vanhemmat pitävät joskus yhteyttä. Ulos lähtö kämpästä vaatii pienissä kaljoissa olon, jollain on pakko turruttaa ilkeät katseet joita kadulla tuntuu saavan. en todellakaan tiedä mitä elämässä pitäisi tehdä suunta on kieltämättä huono
luin tässä vaiheessa tekstini läpitte ,ei vittu kun tuntuu säälittävältä sepustukselta
Sama juttu myös mulla. Olen päälle parikymppinen mies myöskin työtön ja tunnen itseni täysin syrjäytyneeksi tästä yhteiskunnasta. Naisista ei ole juurikaan kokemuksia saati sitten seurustelusta. Kärsin vakavista sosiaalisista peloista ja ajoittain myös masennuksesta. Käytän usein liikaa alkoholia ja se vain pahentaa asioita. Kavereitakaan ei ole montaa eikä niitä näe kuin harvoin. Tunnen olevani todella yksin tässä yhteiskunnassa murheideni kanssa. Ajattelen usein että pitäisi vain tappaa itsensä kun ei jaksaisi enää kärsiä tässä elämässä mutta kun sitäkään ei uskalla tehdä. Tuntuu ettei ole mitään syytä elää kuin korkeintaan sukulaiset jotka tulisivat murheellisiksi jos päättäisin päiväni. Tilanne tuntuu hyvin toivottomalta kun ei pelkojen ja syrjäytyneisyyden takia kykene juuri mihinkään ja lisäksi tuntuu että yhteiskunta painostaa tekemään yhtä sun toista. Kyllä on tullut muutamia kertoja mieleen että jos vetäis jotain huumeita ja viinaa niin paljon sekasin että henki lähtis varmasti.
surullista luettavaa teidän tekstinne:( tekis mieli tulla ravistelemaan, että ottaisitte jokainen itteänne niskasta kiinni, lähtisitte ulos ja alkaisitte elää. kyllä se nainen sieltä vastaan tulee, sitä ennen pitää vaan saada ittensä suht siihen kuntoon, ettei vaan ryve itsesäälissä. ei kaikki naiset ajattele, että miehen pitää olla menestyny, yliseurallinen ja osata keskustella (plussaa, mutta teidän teksteistä päätellen teillä on päässä sen viinan lisäksi paljon enemmän kuin monella miehellä), ei ulkonäkö ja raha ja elintavat ja sosiaalinen status sitä sano, millainen ihminen on. ne kertovat vain sen, että joku on mennyt elämässä vikaan, eikä viitsi yrittää. pahalla en tätä sano, mutta harva jaksaa ketään nurkkiinsa mököttämään.
paha se kuitenkin sanoa, että ryhdistäytykää. itse olen parikymppinen nainen ja dokailen yksin ja teen vähän muutakin, mikä estää tajuamasta miten yksin sitä on. ajattelen, että yksinäisyys on jokaisen itseaiheuttamaa, mitäs suhtautuu ihmisiin ja elämään niin kielteisesti eikä usko, että ketään seura kiinnostaisi. kai se on niin, mutta asenteesta se on kiinni. toivoa on ja elämässä niin paljon muitakin aktiviteetteja kuin se alkoholi. eikä elämään välttämättä tarvi ihmisiä takaamaan onnea, ei se muija koko maailmaa paremmaksi mullista - mitä paskaa...
jaksamista teille kaikille ja muillekin.
Mikähän siinä on, kun naisille ei tunnu kelpaavan raittiitkaan miehet? Ainakin itse olen hieman alle 30-vuotisen elämäni aikana huomannut, että eräs tehokkaimmista keinoista karkottaa nainen, on se, että kerrot olevasi raitis. Jos tuo ei riitä, niin viimeistään sitten, kun kerrot olevasi vielä savutonkin. Viuh, sinne meni. Pitäs kai vaan unohtaa terveelliset elämäntavat tai ainakin olla kertomatta niistä.
Mitä ihmettä? Itse ainakin pidän raittiutta todella hyvänä piirteenä ihmisessä. En ymmärrä, että miten joku voisi tuon takia kadota kuin tuhka tuuleen. Ellei sitten ole tutustunut johonkin kunnon alkoholistiin/tupakoitsijaan, joka välttämättä tahtoisi saada kumppanista samalla hyvän juopottelukaverin.
En kyllä tosin ymmärrä, että mitä hienoa tuossakaan olisi. Jos itse olisi kunnon alkoholisti, tupakoitsija ja sohvaperuna, niin eikö se olisi mahtavaa jos saisikin sellaisen kumppanin, joka omaisi todella terveelliset elämäntavat? Hän voisi ainakin olla hyvä tuki ja kannuste silloin, kun itsekin päättäisi lopettaa juomisen.
Tuotakin suomi24 treffipalstaa selatessa olen välillä törmännyt sellaisiin, joissa ihannekumppanin arvoihin on valittu tupakoinnin ja/tai alkoholin käytön kohdalle "Kyllä". Eli ihannekumppani olisi tupakoiva tai juova. Noh aina ei voi ymmärtää, varsinkaan jos itse pitää terveistä elämäntavoista ja tahtoisi kumppaninkin omaavan sellaiset.
Niin, mitä ihmettä tosiaankin, mutta niin se vain on. Raittius ja savuttomuus on suuri miinus parisuhdemarkkinoilla, vaikka "virallisesti" muuta sanotaankin, kuten myös se, että osaa ratkoa asioita myös ilman väkivaltaa ja öykkäröintiä.
"Pitäs kai vaan unohtaa terveelliset elämäntavat tai ainakin olla kertomatta niistä. Raittius ja savuttomuus on suuri miinus parisuhdemarkkinoilla, vaikka "virallisesti" muuta sanotaankin"
No, turha tuollaisten naisten perään on jäädä itkemään kun parempiakin löytyy! Niin ja pidä vain kiinni terveellisestä elämästäsi, se on todella hieno ja arvostettava asia. :)
Jaa, löytyy vai? No mä joskus parikymmpisenä ajattelin, että se on vaan sitä nuoruuden haihattelua. Nyt kolmekymppisenä olen todennu, että ei se meno ole mihinkään muuttunu. Voishan sitä vielä katsoa mikä se meno on nelikymppisenä, mutta ei taida enää silloin löytyä innostusta itseltäkään.
Tjuu, enpä minä aiokaan tavoistani luopua ihan vaan sen takia, että sulautuisin joihin yhteiskunnan normeihin.
Ikävä tosiasia, mutta omapahan on valintasi silloin kun pulloon tartut.
Jos haluaisit niin pääsisit siitä varmasti eroon. Eikö olisi mukavempaa jos olisi terveelliset elämäntavat? Sellainen varmasti houkuttelisi enemmän naisiakin lähestymään sinua, kuin se että jos olisit ihan kännissä.
Oletko edes yrittänyt löytää töitä jostain vai oletko muuten vain päättänyt jäädä kotiin löhöämään? Hanki vaikka harrastuksia, ala lenkkeilemään ja käymään salilla tai mitä ikinä keksitkään...
Itsehän teet elämästäsi sellaisen kuin haluat. Elämään tottakai aina vaikuttaa toisetkin ihmiset, mutta itsehän siinä ollaan pääroolissa.
empatiaa sua kohtaan
ymmärrän sua
mä en syyttele sua juomisestasi vaikka se on väärin.
itse oon raitis mies ,mut ymmärrän sun surujasi juot murheeseen mitä ilmeisemmin.
niin sortui tekemään mun isän velivainaja joka kuoli alkoholiin.
tuli ero ja vakava,syvä masennus ):
semmosta elämä on.
ehkä me liikaa syytellään ja kontrolloidaan toisten elämää.
mut tuo alkoholi pahentaa vain tilannetta sanoisin.
olen sinun puolellasi, koska olen itsekin hyvin ujo ja vähäpuheinen/hiljainen mies/erakko.
Viina ei korjaa mitään se vaan pahentaa... ja se on totuus.