eilisen silmissä oli odotus
suu oli vielä ahne
eikä ollut aikaa pysähtyä
kuuntelemaan edes hiljaisuuden ääntä
miksi luomet käyvät raskaammiksi
huulet ohuemmiksi
ja aika on kuin vihollinen
näkymättömine aseineen
kaipaus
se on aina yhtä lohduton
kun hyväilyt
haluaisivat laskeutua, pysähtyä minuun
tule
tule luokseni
ennen kuin metsä on alaston
puut paljaina mekoistaan
en halua nukahtaa yksin
suu oli vielä ahne
eikä ollut aikaa pysähtyä
kuuntelemaan edes hiljaisuuden ääntä
miksi luomet käyvät raskaammiksi
huulet ohuemmiksi
ja aika on kuin vihollinen
näkymättömine aseineen
kaipaus
se on aina yhtä lohduton
kun hyväilyt
haluaisivat laskeutua, pysähtyä minuun
tule
tule luokseni
ennen kuin metsä on alaston
puut paljaina mekoistaan
en halua nukahtaa yksin
Vastaukset 28
Vanhimmat
... se tunne kuljettaakaan
eikä millään toivoisi sen toukoaan ottavan
haluaisi
huokaisevan levon tarvettaan
vaan väsymättä kohti tähtiä kulkevan
tuon rakkauden ...
nyt metsässäsi kuljet
raskaiden lehtien sateessa
arpirikoiden sen sanomaa
ja sehän on syys joka tulee kuin vilunokkaisena
paksuun villahuiviin pukeutuneena
jonka talvi kuljettaa lämpönisenä uinumaan ...
tosi kaunista kerrontaa ja samalla ihmetelyä
kuinka tulimmme tänne asti seisomme täällä
vaikka selät vasten tuulia
vain rakkaus ...
hyvä upea linda !!!
tunne kuljettaa,
mikä ja mistä se kaikki edes
syntyy - en tiedä. Jonkinlainen
melankolia herää aina syksyisin
ja siitä kaikki vissiin syntyy.
Kaunis kiitos Sinulle, tunteiden tulkeista oivin.
hiljaisuus kuin kiinni painuneet silmäluomet
väsymyksestä päivän uurastuksista
eilisen harras katve minussa
kuin epätietoisuus kutsui tähän aamuun
huulet tuulia tavoitteli
koskettamatta toistaan
odotuksen syvää kajoa
syliin kajoamatta
kuin hyväilyn lämmin käsi
koskettamatta povea
ei vihollista ei rakkautta
kuin pysähdyksen vaimea
ilmavirta
joka riisuu näkymättömän
sisäisen kahleesi
näkyväksi
tunnistaa kasvot
toisilleen
Aidosti
- ilman säröjä
piiloutua
uneen - näkyväksi.
Tämä oma pikku kommenttini
runoosi - vastarunollani.
pidin tosi paljon vastineestasi, oikein
hyvin elementein olet sen koonnut ja saanut
runoosi samaa tunnetta kuin omassani, mutta
omannäköisesi lausein/säkein.
Poimin siitä kaikkein mieluisimman osuuden;
' kuin epätietoisuus kutsui tähän aamuun
huulet tuulia tavoitteli
koskettamatta toistaan
odotuksen syvää kajoa
syliin kajoamatta
kuin hyväilyn lämmin käsi
koskettamatta povea
ei vihollista ei rakkautta
kuin pysähdyksen vaimea
ilmavirta '
Hieno runo kokonaisuudessaan, mutta juuri noista säkeistä
pidin kaikkein eniten.
Kiitos Dolan, mieluinen oli vierailusi ja runosi.
Harvoin vastinerunoja kirjoitan mutta tunnustan sen
että kun tänne palstalle tulin niin jotenkin se kiehtoi
minua ja toisinaan houkuttelee tälläiseen kuten nyt
Sinulle...vaiko oma saamattomuuteni luoda omaa tai
kyllästyminen omiin tekeleisiini - välivaihettako ?
Hyvä etten aiheuttanut mielipahaa kun ei aina tiedä
mitä tuleman pitää - toki - aina kaikkeen varaudun...
"taistelun tiimellyksessä".
Tällä vastineellani on kyllä vahvat sisäiset kuin jopa
tarkoin mietityt lauserakenteetkin.
aina käy jollain tavalla omaa elämäämme läpi,
varmaan siis myöskin vastarunojen kautta.
Vaikkakin ne on kirjoitettu ap:n kirjoittajan
runon jonkinlaisena inspiraationa, siltikin.
Joten uskon sanojesi taakse kätkeytyneen
tarkoin mietittyä, mutta omakohtaista elämää.
Etkä suinkaan voinut millään muotoa aiheuttaa
mielipahaa niin hienon runon tuomalla, joten kiitos vielä.
Ja mukavaa, aurinkoista pyhäiltaa sinne Näsin rantojen
tuntumaan.
Tule Rakas, ennen kuin nämä raskaat ja
tummanpuhuvat pilvet hipovat päätäni ja
viestivät ,miten pitkään olen odottanut
Sinua, kaivannut Rakkautesi ääniä.
Minä käyn joka päivä aikaani ja vääjäämättä
tulee lähemmäksi viime uneni ja aikaa mitä
on, sen tahdo viettää sydämeni nauraen sinun
sydämesi liki, lyönnit kirmata lyöntiesi mukana.
Tahdon että sinä olet Hän joka täyttää näkökenttäni
nukkuessani, minä tiedän sisälläni silloin,
että Rakkaimpani hyvästeli minut ja kuvasi piirtyy
minun ikuisuuteeni, kauniina kuin Sinä olet.
Tule siksi Rakas, tarjoa minulle läheisyytesi,
mikään maapallolla ei ole parempaa, enkä nnin
vuoda nautintoa kuin Sinussa. Eikä sydämeni pumppaa
kuumaa vertani, mihin Sinä saat minut yltämään...
Tule, niin en enää koskaan näe yhtä unta..
http://www.youtube.com/watch?v=5WI-pgtiG0M&feature=related
Kiitos Runostasi.
Kaipaus on kuin hyväily, jota pitkään
on ollut paitsi, kosketus, jota on
odottanut yöt valvoen ja ammut
toivossa hymyillen.
Kun tulee ilta, on Hänen syli ja uskaltaa
ummistaa silmänsä. Hän on astunut sisälle,
missä on vain yksi sija ja ainut vuode.
Rakkaus ei voi kauniimmin piirtyä, eikä
Rakastaminen olla hiljaisuudessaan niin kaikki.
Tämä Rakkausruno oli känen ja kynän taidetta,
jossa sydämesi lyönnit tuntuivat lukijassa ja
hengityksesi hiipi iholle.
Kerrassaan mahtavaa tekstiä, säkeitä, Runoa,
johon oli hyvä uppoutua ja elää vain mukana.
Loppu oli huikea ja suuri kokemus.
Tämä oli aivan huippu Runosi ja kiitän,
että sain tilaisuuden lukea!
Iloa ja voimia Sinulle aivan koko päivääsi.
Henkeäsalpaavaa tekstiä Sinulta,
miten joku voikin kiteyttää kaiken noin
upeisiin säkeisiin, se on minulle ikuinen
arvoitus. Olen onnellinen siitä, että oma
tekstini on ollut inspiroimassa Sinua.
Moninverroin syvällisempi, eloisampi ja
herkempi mitä minun on. Aina pienellä
ja terveellä kateudella luen Sinua.
Kiitoksin otin vastaan runosi mahtavine liitteineen
ja nöyränä luen tulkintaasi omastani.
Lempeää iltaa Ystäväni Sinulle, olet aarre.
PS Minua suorastaan huvittaa nuo peukun alaskäännöt, lienee
joidenkin henkilöiden antamia, joilla on jotain antipatioita minua
kohtaan. Ja tiedoksi vain, jos heistä jokin lukee tätä - ei hetkauta
minua ei sitten mihinkään. Minulle merkitsee runoissani vain se,
mitä sanallisesti ilmaistaan. Ja noita peukunnostoja ja -laskujahan
ei voi antaa, kuin rekatut. Joten on melkoisen helppo päätellä,
keiden antamia ne on.
Eilinen kääntyy menneeseen
mutta muistot vielä tuoreena
kiire pitää kuitenkin liikkeellä
hiljentyen, kunhan aika antaa myöten
luomet painautuvat kiinni
ei välttämättä vielä väsymyksestä
kaipaus kivistää rintaa
lohduttomasti, hyväilyjä kaivaten
pyyntö kuuluukin näin:
ennen kylmän aallon esiin astumista
tule, kiiruhda, ennen kuin väsymys tulee
yllättää, painaa silmäluomet kiinni
ja vie mukanaan.
Näin minä pohdin paljonpuhuvan herkän runosi sanomaa.
se on mitä oivallisin ja sisältää melko
paljon totuuksia.
Kiitos paljon, myöskin vastarunostasi.
Erilainen kuin minun, mutta hieno ja
puhutteleva on sekin.
Oikein raikkaita ja valoisia syyspäiviä Sinulle.
odotin päivän,odotin yön
tunsin sydämeni sykkeen
kiivaana poltteena rinnassani
kaipuuni oli alaston kuin
metsän puut jotka pudottavat lehtensä.
Jokainen tunti ilman Sinua
on ikuisuus, jokainen päivä
kuin huomaamaton laine
joka lipuu unohduksien
virtaan.
Tule,tuo kosketuksesi
suudelmasi ja hyväilysi,
tuo turvallisuuden tunne
jonka viereen on helppo nukahtaa.
Mahtavaa tekstiä linda.
T: J
siinä se taas nököttää,
runosi joka sulattaa kenen tahansa
sydämen.
Kiitos !
minä tuijotin runoas vain
olin ja koin
kiitos
tietäisitpä vain, kuinka Sinua
ja runojasi on kaivattu !
Ihanaa kokea ja lukea Sinua
juuri tässä ja nyt.
Kiitos.
jälleen hieno runo!
Minusta on tullut nykyään, niin kyyninen, ettei rakkausrunot enää taitu.
Sinulta tosin tulee aina vaan hienoa tekstiä.
Q
nöyränä sanoistasi kiitän.
Upea Rakkausruno, joka paranee loppua kohti.
Pidin Erityisesti kahdesta viimeisestä säkeistöstä, joissa kaipuu tiivistyy... ja viimeinen lause Täydentää.
:)
tuntuipa hyvältä lukea sanojasi.
Ihanaista syyssunnuntaita Sinulle,
oli ilo löytää Sinut tästä.
Todella hienoa luettavaa.
kiittäen otan viestisi vastaan !
Kiitos sinä osaat sen.
Tuon runoilun taidon
Sinä hurja uimarinainen ja sähinkäinen,
kiitos !
jos aika pysähtyy
ihmiset paikalleen jähmettyy
kello tikittää
kaipaus puolitankoon herää
rakkaus ikitulena roihuaa
mikään vuodenaika voi sammuttaa
jalat vielä kantaa
uuden sadon maa antaa
et ole unissa yksin
varovasti yöllä lähestyn
jos teet tilaa
painajaiset eivät rauhaa pilaa
olipahan ihanaa löytää Sinut pitkästä aikaa
täältä, luullut jo ukkelin haihtuneen pimeyden
sisään ja unohtaneen ne tärkeät asiat, joilla
olet minua aina muistanut.
Makoisaa runoilua Sinulta ja kuinka lohdullista
' et ole unissa yksin
varovasti yöllä lähestyn '
Mikä sen parempaa kuultavaa =)
Kiiiiiitooooooos !
Kaunista ja totta. Hienosti piirsit kuvan elämästä, ajan kulumisesta ja kaipuusta (joka ei koskaan sammu)!!! kaikki säkeistöt olivat tasapainoisia, mutta tuossa toisessa on sellaista haikeutta, jota vain aikuinen nainen (miksei mieskin, paino sanalla: aikuinen...) osaa tuoda esiin! Hyvin valittuja sanoja. Ihan värisyttää...
Kiitos runostasi, sitä makustelee useampaankin kertaan. Tässä runossa on todella hyvä, toimiva rytmi!
Terveisin,
T :)
jolle se kuuluu, eli Sinulle.
Eiköhän se kaipaus kaiherra tässä itse kutakin,
sukupuolesta riippumatta luulisin.
Olen iloinen saadessani antaa jotain, josta löysit
kommentoitavaa.
Kiitos ja runoilemisiin.
tosi paljon.
minulta lämmin kiitos palautteesta.